Anu Holopainen: Boreaksen lapset (Pohjoistuulen jälkeläiset #1)


Holopainen, Anu: Boreaksen lapset
Karisto, 1998. 237 s.

Päätin lukea uudestaan tämän trilogian, josta aikoinaan tykkäsin ihan mielettömästi. Boreaksen lapset aloittaa tarunhohtoisen talvisen seikkailun, jossa kuljetaan ihmisten mailla, shamaanien käyttämässä välitilassa ja kuolleiden valtakunnassa.

Bork Parantaja on normaalilla kävelyretkellään metsässä, kun kohtaa kuolevan shamaanin lumella. Shamaani ojentaa Borkille pajupillin, ja pyytää tätä viemään sen ainoalle ihmiselle, joka sitä osaa soittaa: tummatukkaiselle naiselle. Pilli ei saa joutua vääriin käsiin, sillä ainoastaan sen avulla voidaan avata demoneille portti ihmiskuntaan. Bork joutuu kulkemaan pitkän matkan halki kapinaan nousseiden seutujen, joissa pajupilliä ja valtaa havitteleva Velhoruhtinas on käynyt käännyttämässä miehiä joukkoihinsa. Borkin seuraan liittyy yllättäen myös Caspari-koira, joka osoittautuu hyödylliseksi matkakumppaniksi. Yhdessä Pohjoistuulen vuorella asuvien Boreaksen lasten kanssa Borkin täytyy estää Velhoruhtinaan aikeet, keinolla millä hyvänsä.

Vähän reilu 200-sivuinen kirja on täynnä tapahtumia ja juonenkäänteitä. Nyt kun tätä luki pitkästä aikaa uudestaan, tuntui siltä, että kirjassa olisi ollut materiaalia paljon paksumpaankin opukseen. Tapahtumat tuntuvat seuraavan toisiaan hyvin nopeasti, joten olisin ehkä kaivannut kirjaan vähän enemmän "lihaa luiden ympärille". Mutta luin tämän kyllä tosi nopeasti läpi, sillä tarina on koukuttava. Hyvän ja pahan taistelu on tuttu teema monesta fantasiakirjasta, ja se on teemana tässäkin trilogiassa.

Kaikesta huolimatta rakastin edelleen kirjan maailmaa, johon tapahtumat sijoittuvat. Pohjoinen saari, jota sotaan tottumattomat hallitsijat ja ihmiset asuttavat, sekä shamaanien käyttämä välitila, jossa avuliaat lumihengettäret opastavat kulkijoita, saavat toivomaan että asuisi itsekin siellä. Tai ainakin pääsisi turistivierailulle.

Jos kaipaat nopealukuista fantasiaa, jossa pääsee uppoutumaan talviseen maailmaan shamaaneineen ja henkiolentoineen, tartu tähän kirjaan. :)


Lisää luettavaa:

Kommentit

  1. Munki pitäis kyllä lukea uudelleen nää Holopaisen kirjat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jess, joku muuki tykkää näistä! :D Minusta nämä oli ihan mukava lukea uudelleen, pitkän ajan jälkeen. Mää tykkäsin aikoinaan myös Holopaisen Sonja-kirjoista ja ajattelin ottaa nekin lukuun tässä lähiaikoina. Kuhan saan nämä tsiljoona keskeneräistä kirjaa luettua ensin...

      Poista

Lähetä kommentti

Blogin luetuimmat tekstit