Saima Harmaja: Hunnutettu


Harmaja, Saima: Hunnutettu
Ntamo, 2007. 86 s.
Alkup. julkaisu: WSOY, 1936.

Rakas sielu, kevään matkan
kanssas kuljin kuulakkaan.
Yksin vaellusta jatkan
suveen tuntemattomaan.
Maiset ruusut polullani
ehkä kukkii huumaten.
Miten, tomu povessani,
niiden tulta katselen?
(Ote runosta Rakas sisko)

Välillä on mukava myös syventyä lukemaan runoja. Olen vähän kaksijakoinen runokirjojen suhteen, joko inhoan niitä tai tykästyn tosi paljon. Ihailen kyllä toisten sanallista luovuutta, mutta joskus runous voi mennä minulta täysin yli hilseen. Tämä edesmenneen Saima Harmajan runokirja Hunnutettu lukeutuu kuitenkin niihin, jotka tekivät minuun vaikutuksen.

Harmaja on omistanut tämän kirjan synnytyksessä kuolleelle siskolleen, ja kuoli myös itse vuotta myöhemmin tuberkuloosiin vain 23-vuotiaana. Harmaja sairasti keuhkotautia monta vuotta. Se näkyy usein myös teemana hänen runoissaan: kuumeilu ja hourailu, sairaalavuoteet, kuoleman pohtiminen...

Tämä runokirja jakautuu neljään osaan: aavistus, sairaalassa, suru ja turvassa. Runot tuntuvat siltä, että ne olisivat tulleet jonkun paljon vanhemman kynästä kuin parikymppisen Harmajan.

Etenkin runojen ystäviä (mutta myös muitakin) suosittelen tutustumaan tähän teokseen, jos se ei ole vielä tullut vastaan.


Lisää luettavaa:

Kommentit

  1. Saimalla oli kyllä riipaiseva kohtalo...mutta ison jäljen ehti jättää suomalaiseen runokirjallisuuteen. Rakastin varsinkin teininä hänen runojaan jostain syystä erityisesti. :)
    t. Annika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorena kuoli. :( Laitoin varaukseen myös Kaukainen maa ja Sateen jälkeen runokirjat. Elämäkerta myös kiinnostaisi, mutta sen ehkä luen joskus myöhemmin..

      Poista
  2. Mää rakastuin Harmajan runoihin jo lapsena. Niissä on jotain niin ihanaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen löytänyt Harmajan runot vasta viime aikoina, mutta samaa mieltä. :) Parempi se myöhään kuin ei milloinkaan! :D

      Poista

Lähetä kommentti

Blogin luetuimmat tekstit