maanantai 16. tammikuuta 2017

Milja Kaunisto: Luxus


Kaunisto, Milja: Luxus
Purppuragiljotiini-kirjasarja
Gummerus, 2016. 550 s.
"Pariisi oli vanhan kuningaskunnan peili. Se oli viemäri, johon ahne antoi ylen voidakseen ahmia lisää. Se oli häkki, jossa nälkäinen nääntyi epätoivoon edessään olkileipä, johon porvarillakaan ei ollut varaa. Siellä kurja maksoi kirkolle jumalatonta veroa saadakseen jumalallisen armon ja ylväin aristokraatti painui kumaraan hiuslaitteensa painon alla."

Hoksasin tämän kirjan vasta, kun selasin kevään uutuuksia ja siellä mielenkiintoni herätti Kauniston Corpus, Luxus-kirjan jatko-osa. Näinpä kävin siis kirjastosta lainaamassa tämänkin. Ja onneksi lainasin! Tässä kirjassa oli kaikkea, mitä tykkään lukea: historiaa, paljon toimintaa ja tapahtumia, monimutkaisia ihmissuhteita ja henkilöhahmoja. Luxus on Purppuragiljotiini-sarjan avausosa.

Kirjassa eletään Ranskan vallankumouksen aikaa. Työväen ja köyhempien luokkien viha aatelistoa ja kuningasta kohtaan kasvaa koko ajan suuremmaksi. Aatelistoa häädetään kodeistaan ja heitä tapetaan silmittömästi. Kuningasta vaaditaan luopumaan vallastaan. Kansa haluaa äänensä kuuluville, he haluavat Ranskasta demokraattisen tasavallan. Kirjan keskiössä ovat kolme henkilöä: kodistaan häädetty ja kaiken omaisuutensa menettänyt aatelisnainen Marie. Pyövelin apulainen Isidore, joka kannustaa Ranskan siirtymistä tasavallaksi. Sekä markiisi de Sade, joka kirjoittelee rivoja tekstejä lehtiin ja oveluutensa avulla keplottelee jakobiinien keskellä. Pariisissa heidän tiensä kohtaavat ja vievät paikkaan nimeltä Maison de Luxe.

Vakuutuin Kauniston luomasta maailmasta Ranskan vallankumouksen keskellä. Uppouduin totaalisesti lukemaan kirjaa, ja tuntui kuin olisin itse ollut paikalla. Kulkemassa likaisilla kaduilla, väistelemässä vihaisia ihmisiä. Pelkäämässä Marien puolesta ja toivomassa, että Isidore avartaisi näkemyksiään hieman. Ja ihmettelemässä mitä markiisi de Saden mielenpohjukoissa oikein liikkuu. Pariisin kadut, pyövelin majapaikka, saastaiset ja yleelliset ilotalot tulivat tutuiksi.

Kukaan henkilöhahmo tässä kirjassa ei ole täydellinen, mutta mielenkiintoinen kyllä. Marie haluaa takaisin luksuksen keskelle, missä on koko elämänsä viettänyt. Hän ei ymmärrä miksi kansa haluaa kuninkaan pois vallasta, ja uskoo kuninkaan ja aateliston vielä nousevan. Elämän nykytila on hänelle kestämätön, mutta hän yrittää selviytyä parhaansa mukaan. Pyövelin apulainen Isidore taas on kyllästynyt aateliston ökyrikkauteen ja kannustaa vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa kaikille. Paitsi naisille, tietysti. Miksi naisilla pitäisi olla äänioikeus, sehän on ihan naurettava ajatus. Markiisi de Sade taas on niin omituinen ja ovela hahmo, että en tiedä miten häntä kuvailisin. Hahmo pohjautuu oikeaan henkilöön, joka eli vallankumouksen aikana. Paljon kertoo se, että markiisi de Saden nimestä on juonnettu sana sadismi.

Tunnelma kirjassa on pelonsekainen, kaoottinen, verinen... Ihmiset ovat hyvin julmia vallankumouksen sokaisemina. Mutta myös rakkautta ja ystävyyttä voi syntyä noiden olojen keskellä. Kaunisto on selvästi tehnyt paljon taustatyötä tämän kirjan eteen, mikä näkyi etenkin historiallisissa yksityiskohdissa ja tuolloin eläneissä henkilöissä. Historiallinen konteksti oli kirjassa hyvin mielenkiintoinen. Tiesinhän minä, miten Ranskan vallankumouksessa tulee lopulta käymään, mikä oli Marie Antoinetten ja kuninkaan kohtalo. Mutta nämä ihmiset eivät vielä tiedä.

Tämä on yksi parhaista kirjoista, mitä olen vähään aikaan lukenut, enkä halunnut tämän loppuvan... Täytyy katsastaa Kauniston Olavi Maununpoika -trilogia, Corpusta odotellessa.


2 kommenttia:

  1. Minä jäin koukkuun Olavi Maununpoika-sarjaan ja olen lukenut myös Luxuksen. Corpusta odottelen hartaasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hyvä! Lainasin vasta kirjastosta myös Synnintekijän :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...