keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Heli Slunga: Jumala ei soita enää tänne - #runo100


Slunga, Heli: Jumala ei soita enää tänne
Minerva, 2008. 95 s.

meidän on elettävä 
kolmessa kuukaudessa
vuoden edestä

ja ne loput yhdeksän pitkää ja pimeää,
ne kuluvat hakatessamme toisiamme
tai polttopuita.

(Ote runosta sivulta 10)

Poimin tämän kirjan kirjaston hyllyltä, johon se oli nostettu kutsuvasti esille. Jotenkin runokirjan nimi Jumala ei soita enää tänne kuulosti sellaiselta, että tähän kannattaa tarttua. Halusin jotain kevyttä, mutta en kuitenkaan kevyttä luettavaa. Sitä sain.

Heli Slunga on purkanut runoihinsa yksinäisyyttä, parisuhdekiemuroita, seksikokemuksia, tytär-äitisuhdetta, rakkaudetonta lapsuutta, itsemurhayritystä, jumalan pohdintaa, suhdettaan omiin lapsiinsa... Äänensä saa myös pohjoinen Tervola. Runoissa puhutaan rankoista jutuista ja kieli on sen mukaista, roisia ja välillä irvokastakin. Runot tuntuivat todelta, eletyltä elämältä, joka on kaunistelematta ja säälimättä runomuotoon puettu ja tähän kirjaan painettu. Tykkäsin siitä.

Tämä oli koskettava, rujo, armoton, rohkea, räiskyvä ja loppua kohden myös toiveikas runokirja. Minulle runoista kuvastui maailma, joka on usein julma ja piittaamaton, mutta josta myös hyviä asioita voi löytää, jos haluaa. Täytyy tunnustaa, että luen vain harvoja ja valittuja runokirjoja, sillä joskus runot voivat olla liian vaikeaselkoisia minulle. Näissä ei ollut sitä ongelmaa lainkaan! Runot soljuivat mukavasti eteenpäin ja kirja tuntui kivalta kokonaisuudelta vaihtelevine teemoineen ja sävyineen.

Jumala katkaisi puhelun. Löi luurin korvaan.
Jo vuosia luurista on humissut mykkä hiljaisuus
jota kuuntelen aina välillä. 
Jumala kai kyllästyi kun vastasin aina vaan kännissä tai jos olin  
muuten yksinäinen.

(ote runosta sivulta 15)

Osallistun tällä Reader, why did I marry him? -blogin runohaasteeseen.

4 kommenttia:

  1. Runoja pitäisikin lukea enemmän. Tykkäsin Heli Slungan ja Jaana Seppäsen kirjasta Lapin Lolita ja sain suosituksen lukea Slungan runoja. Vielä en ole saanut aikaiseksi, mutta vaikuttaa lupaavalta! Pitääkin koittaa, pidän usein kaikesta roisista./Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ensimmäinen Slungan kirjoittama teos, jonka olen lukenut, mutta voisin lukea muutakin tämän jälkeen. Vaikuttava runokirja kaikin puolin. Ehkä pitää tutustua tuohon Lapin Lolitaan sitten seuraavaksi. :D

      Poista
  2. Tämä on yksi niistä todella harvoista runokirjoista, joista olen blogannut (tai ylipäänsä viime vuosina lukenut). En ole runoihmisiä, mutta pidin Slungan kokoelmasta. Se tuntui helposti lähestyttävältä, vaikkei runoista ns. mitään ymmärräkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama tunne minullekin tuli. :) Viime aikoina olen yrittänyt lukea enemmän runoja kyllä, ja olenkin löytänyt muutamia hyviä kokoelmia, kuten tämän.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...