torstai 9. helmikuuta 2017

Lewis Carroll: Alicen seikkailut ihmemaassa


Carroll, Lewis: Alicen seikkailut ihmemaassa
WSOY, 1995. 133 s.
Suomentanut Alice Martin
Englanninkielinen alkuteos v. 1865
 

Alas, alas, alas. Eikö alastulo ikinä loppuisi! "Montakohan kilometriä minä olen pudonnut tähän mennessä?" hän kysyi ääneen. "Kohta aletaan varmaan olla lähellä maan keskipistettä. Katsotaan: sinne piti kai olla matkaa kuusituhatta kilometriä" - (Alice oli oppinut kaikkea tämän tapaista koulutunneilla, ja vaikka nyt ei ollut paras tilaisuus kerskua tiedoillaan, koska ketään ei ollut kuulemassa, kannatti aina sanoa ääneen mitä tiesi, harjoituksen vuoksi) ...

Potkaisin Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteen käyntiin Carrollin klassikkosadulla Alicen seikkailut ihmemaassa. Tämä oli kyllä ihana aloitus! 💜 Lewis Carroll kirjoitti tämän alun perin pienelle Alice-tytölle, joka eräällä souturetkellä halusi Carrollin kertovan hänelle tarinan. Loppu on historiaa.

Tunnetussa sadussa Alice lähtee seuraamaan puhuvaa kania ja tipahtaa kaninkolosta alas maailmaan, jossa kaikki tuntuu olevan nurinkurista. Alice muuttaa kokoa vähän väliä, tutustuu mitä eriskummallisimpiin eläimiin, korttipakan kortteihin, hulluun hatuntekijään, vielä hullumpaan kuningattareen ynnä muihin veikeisiin hahmoihin.



Tämä tarina oli minulle aikaisemmin tuttu elokuvista, mutta kirjaa en ollut koskaan lukenut. Jostain syystä en ikinä hirveästi välittänyt näistä elokuvista, vaikka en niitä varsinaisesti inhonnutkaan. Huomasin kuitenkin, että minulle oli syntynyt jotain ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaan. Kuvittelin tämän olevan sekavaa sepittelyä ilman päätä ja häntää, mitä se olikin, mutta hyvällä tavalla. Tarina ei tuntunut lukiessa yhtään sekavalta, vaan hauskalta ja mielikuvitukselliselta.

Alice on ihanan toimelias tyttö, joka haluaa tutkia kaikkea ja pohtii asioita (omasta mielestään) hyvinkin fiksusti. Hullunkurinen maailma on pilke silmäkulmassa kirjoitettua ja siitä paistaa läpi huumori ja lapsenmielisyys, mikä teki kirjasta hauskaa luettavaa. Ja sehän onkin tarinan opetus: älä kadota vilpitöntä lapsensydäntä, vaikka kasvatkin aikuiseksi!

8 kommenttia:

  1. Karvinen 💗 Muistan lapsuudesta tämän kirjan, se oli aivan ihana. Seikkailuista Peilimaailmassa tykkäsin tosin vielä enemmän. :) t. Annika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, että meillä oli Peilimaa-piirretty joskus ja sitä katsoin lapsena. Kirjaa en ole lukenut vielä. :D

      Poista
  2. Alicen seikkailut ihmemaassa ovat nautittavaa luettavaa. Pidän erityisesti kuvitetuista versioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautittavaa luettavaa oli kyl. <3 Tästä on varmasti olemassa monen monta versiota. Tykkäsin tosi paljon tarinasta ja etenkin Alicesta, kirjan kautta pääsi tutustumaan paljon paremmin pienen tytön persoonaan ja hassuihin ajatuksiin kuin elokuvien kautta. :)

      Poista
  3. Ihana kirja, oikea satuklassikko <3

    VastaaPoista
  4. Kaunis kissa :) Ja hyvä aloitus haasteeseen! Luin tämän itse viime syksynä ja oikein ihana <3 /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karvinen kiittää :) Tämä oli mukava aloitus tosiaan. Onneksi tämä tuli luettua, ennakkoluuloista huolimatta.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...