keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Nämä kirjat jätin kesken...

Ennen olin sellainen lukija, jonka oli pakko lukea kaikki aloitetut kirjat loppuun, eikä mitään uutta voinut aloittaa ennen sitä. Se vei lukuintoa huomattavasti, kun vastaan tulee kirja, jota ei huvittaisikaan lukea, ei sitten yhtään. Sitten aloin yhtäkkiä miettiä, että miksi minun pitäisi lukea jotain, joka ei sillä hetkellä huvita, varsinkin jos mieluummin lukisin jotain muuta...

No ei miksikään. Niinpä olen nykyisin melkoinen kirjojen keskenjättäjä ja monta kirjaa yhtä aikaa lueskeleva kirjanarkomaani. Joskus ei vain huvita lukea tietynlaista kirjaa, ja silloin sitä ei pidäkään lukea. Sen hetki on joskus toiste. Vika ei ole kirjassa. Jotkut kirjat taas ovat sellaisia, että niitä pitää lukea lyhyissä erissä ja välissä voi lueskella muutakin. Sekään ei tarkoita, että ne olisi huonoja.

Nämä seuraavat kirjat taas olivat sellaisia, jotka jäivät kesken, enkä aio lukea loppuun jatkossakaan. Joku toinen varmasti tykkää, mutta minä en.


Anne Rice: Kuinka Prinsessa Ruusunen hurmataan
Basam Books, 2014

"Ruusus-satua päivittävän trilogian ensimmäinen osa tuo vanhaan satuun tihkuvaa himoa ja eroottista kaipuuta. Erotiikkaa lähestytään naisen näkökulmasta, naisen nautinnon kautta, eikä häpeämättömän sadomasokistinen kuvaus sorru liikaan väkivaltaisuuteen vaan pitäytyy ihastuttavassa viehkeydessä."

Ihastuttava viehkeys tästä oli kaukana...

Tässä kirjassa sitä vasta erotiikkaa ja sadomasokismia piisaa. Fifty Shadesit ei ole mitään tähän verrattuna... Prinsessaa raiskattiin, talutettiin alasti pitkin maita ja mantuja, laitettiin konttaamaan ja syömään lattialta ja nöyryytettiin kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin. Luulin, että en juuri järkyty kirjoista, mutta täytyy myöntää, että tämä oli vähän järkyttävä. Tai ehkä parempi sana on kuvottava. Muistan sulkeneeni kirjan jossain alle sadan sivun kohdalla ja miettineeni päässäni Anne Rice, WTF? Mutta ei siinä mitään, hienoa että kaikenlaista kirjaa julkaistaan, eikä aleta sensuroimaan, ja ilmeisesti näilläkin on lukijansa. Mulle ei maistunut tämä vaihtoehtoinen tarina. Mutta jos tykkää tällaisesta, niin go for it! Fiktiotahan tämä vain on.


Virginia Woolf: Orlando
Tammi, 2002
Alkup. julkaisu 1928

Tarina miehestä, joka vissiin muuttuu romaanin aikana naiseksi. Ja elää monella vuosisadalla. Tai jotain tällaista. Tämä oli jotenkin niin sekavaa ja tajunnanvirtaista tekstiä, että en vain pysynyt tässä kärryillä. Odotukset olivat korkealla, kun monet ovat sanoneet tykänneensä tästä. Minä en voi paljoakaan tästä sanoa, koska en pystynyt lukemaan kovinkaan pitkälle. Ja siitäkään vähästä mitä luin, en tajunnut pätkääkään. Kirja jäi yllättäen kesken...




J. K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi
Tammi, 2016

"Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista."

Odotin tätä kirjaa innoissani. Liityin kirjaston varausjonoon. Sitten sain tämän käsiini ja luin jonkin verran, kunnes tajusin, etten halua Harry Potterin tarinalle jatkoa. Potterit ovat minulle pyhiä kirjoja. Ja seitsemäs oli viimeinen. Piste. Myöskään näytelmän muotoon kirjoitettu tarina ei houkutellut sittenkään. Niinpä tämäkin jäi kesken. Saattaa olla, että joskus muutan mieleni, mutta nyt ei tunnu siltä.


12 kommenttia:

  1. Mullakin jää nykyään entistä herkemmin kirjat kesken, mutta on se silti jotenkin aina vähän vaikeaa. Varsinkin jos on kyseessä sellainen teos, jota kaikki muut on hehkuttaneet. Silloin miettii vaan, että entä jos tämä muuttuu jo seuraavalta sivulta hyväksi... Mun mittarina on yleensä se, että jos (paksu) kirja ei vielä 100-sivullakaan ole hyvä, niin ei se siitä kyllä enää parane. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 100 sivua on ihan hyvä määrä kyl. :D Siitä saa jo melko hyvän kuvan, että millainen kirja on kyseessä ja nappaako se vai ei.

      Poista
  2. Minäkin jätän kirjoja surutta kesken. Tuntuu, että aina vaan helpommin... pisimpään taisin sinnitellä Hillary Mantelin Susipalatsin kanssa. 400 sivun kohdalla totesin, ettei sivuakaan enää ja ne loput 400 sivua jäivät sitten lukematta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pitkälle jaksoit lukea kuitenkin! :D Itse en ole kyseistä kirjaa lukenut, mutta pikaisesti googletin, ja kuulosti ihan mielenkiintoiselta. Tosin melkoinen tiiliskivi jos 800 sivua on...

      Poista
  3. Naureskelin tuolle Orlandolle, luin sen nimittäin nuorena itsepintaisesti loppuun saakka, mutta yhtään mitään en tuolloin tajunnut sen sisällöstä:DD Siinä hyvä esimerkki, miksi joskus on ihan tervettä jättää kirja kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps. :') Nostan hattua kaikille, jotka tuon kirjan ovat lukeneet ja ymmärtäneet.

      Poista
  4. Se on hyvä taito osata lopettaa kirjat kesken. Itse osaan aika hyvin, mutta joskus lyhyen kirjan kohdalla saatan paahtaa loppuun vaikka tökkisi. Tuo Orlandohan kuulostaa erikoiselta... :D /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! :) Lyhyen kirjan saatan minäkin joskus lukea, vaikka ei sillä hetkellä nappaakkaan. Tosin useammin nekin tule jätettyä kesken. Orlando oli vähän... Erilainen. Tuntuu jakavan mielipiteitä. Toiset ovat saaneet siitä paljonkin irti ja toiset taas eivät ole ymmärtäneet ollenkaan. :D

      Poista
  5. Määki oon oppinu jättään kirjoja kesken. Maailmassa on niin paljo kirjoja, että miksi viettää aikaa semmosen kans, joka ei vaan uppoa?

    VastaaPoista
  6. Kirjoja tulee kyllä jätettyä ihan huoletta kesken, jos teksti ei vaan vedä mukaansa. Mutta joitain toisia kirjoja tulee sitten luettua useita kertoja, ja joka lukukerralla löytää niistä uusia asioita. :) t. Annika

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...