maanantai 27. maaliskuuta 2017

Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut - *Ajattomia satuja ja tarinoita*


Somersalo, Aili: Mestaritontun seikkailut
WSOY, 1919. 143 s.

Tutustuminen lasten- ja nuortenkirjallisuuden klassikkotarinoihin jatkuu tällä suomalaisella sadulla, joka on Aili Somersalon kynästä saanut alkunsa. Mestaritontun seikkailut on hurja retki velhojen, noitien, prinssien ja prinsessojen maailmaan. Onpahan mukana myös yksi lohikäärmekin.

Mestaritonttu tuntee, että häntä ei enää arvosteta Satumaan linnassa. Niinpä hän lähtee etsimään itselle uutta paikkaa, kunnes sattumoisin törmää noitaan nimeltä Sammaleinen. Sammaleisen luudan kyydissä Mestaritonttu lentää Suosaarelle, piskuiseen paikkaan, jossa noidat pitävät kotia. Siellä Mestaritonttu vahingossa kuulee, että erään kiven sisään on teljetty prinsessa. Hän lähtee hurjaan pelastusoperaatioon apuun kutsumansa prinssi Yönsilmän kanssa.

En oikein tiedä mitä tältä kirjalta odotin, mutta yllättävän hyvä oli! Ymmärrän nyt miksi tämä on kohonnut klassikkosadun asemaan. Kieli on mukavan nykyaikaista ja helppolukuista. Tarina on mukaansatempaava, Mestaritonttu sympaattinen hahmo ja noidat vähän pelottavia (johon kuvitus kyllä vaikutti myös, hui!)

Minulle aiheutti ahdistusta se, että Mestaritonttu oli yksin Suosaarella noitien keskellä, ja kaikki ne yölliset hiippailut ja piiloutumiset. Eläydyin tilanteisiin ehkä turhankin paljon... Mutta esimerkiksi kohta, jossa Mestaritonttu lähtee tarpomaan pimeään metsään ja yrittää pysyä noidilta piilossa, samalla kun noidat käveleskelevät myös metsässä, oli melko jännittävä ja vähän karmiva. Suosta muun muassa nousee haamuja, jotka peittävät näkyvyyden. Kirjassa oli myös hauskoja osuuksia, kuten se kun noidat yrittävät leikata "nukkuvan" mestaritontun partaa lyhemmäksi, jotta tontusta tulisi tyhmä.

Tämä oli siis jännittävä, hauska ja melko perinteinen satu: prinssi lähtee pelastamaan prinsessaa. Päätähtenä on kuitenkin vanhaakin vanhempi ja viisas Mestaritonttu. Taisin pikkusen jännittää Mestaritontun puolesta, kun noidat tulivat ihan uneen asti kummittelemaan. Tosin minun unessa oli peikkoja, jotka näyttivät hämmästyttävän paljon Sammaleiselta. Uneen liittyi myös kuittaamatta jääneitä hotellihuoneita ja vanhentuneita minibaarituotteita. Melkoinen painajainen. :')

Osallistun tällä Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteeseen.


4 kommenttia:

  1. Tämä kirja on erottamaton osa omaa lapsuuttani. Hauskaa että se löytää lukijoita edelleen :) Myös kirjan "esiosa" 'Päivikin satu' on lukemisen arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hyvin aikaa kestänyt tarina. :) Pistetään Päivikin satu korvan taakse!

      Poista
  2. Ostin tämän juuri antikvariaatista niiden ihanien kuvien vuoksi.<3 En ole vielä vain ehtinyt lukea. Päivikin satu kiinnostaisi myös. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä löytö. :D Antikvariaateista löytyy jos minkälaista aarretta, pitäisi itsekin käydä useammin! Täältä vain lopetti se divari jossa ruukasin käydä ennen. :(

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...