torstai 27. huhtikuuta 2017

Nils-Aslak Valkeapää: Kevään yöt niin valoisat - #runo100


Valkeapää, Nils-Aslak: Kevään yöt niin valoisat
Kirjayhtymä, 1980. 62 s.
Niin kauas kuin silmä kantaa
meidän hienoja tuntureita

Mutta niin monta askelta sinun luoksesi

Ompun runohaasteen myötä on tullut tutustuttua paljon eri runokirjoihin, ja olen oikeastaan jopa alkanut pitämään runoista. Ennen en lukenut runoja juuri ollenkaan... Nils-Aslak Valkeapää (1943-2001) oli Enontekiöltä kotoisin oleva saamelainen kirjailija, kuvataitelija ja muusikko. Hänen tuotannostaan on suomennettu vain kaksi runokokoelmaa: Kevään yöt niin valoisat ja Aurinko, isäni. Ihastuin tähän runokirjaan ja toivoisin kyllä, että hänen muukin tuotantonsa käännettäisiin suomeksi.

Runoissaan Valkeapää pohtii ihmisyyttä, omaa saamelaista identiteettiään sekä myös muiden vähemmistöryhmien ja alkuperäiskansojen asemaa, rakkautta, luontoa ja elämää. Runot ovat kauniita ja niissä on havaittavissa tiettyä haikeutta, välillä surua ja välillä taas iloa. Valkeapään luoma mustavalkoinen kuvitus sopii myös hienosti kirjaan.


Kirjan runot tuntuvat etenevän kevään valoisista päivistä aina kesään ja lopulta kaamokseen. Tykkäsin myös lukea näitä siitäkin syystä, että runot ovat mukavan lyhyitä, pohtivia ja välittömiä. Kuten kirjan saatesanoissa jo mainitaan, niistä löytyy samankaltaista "ihmisen sisäisen avaruuden tutkimisen tuntua" kuin kiinalaisesta ja japanilaisesta lyriikasta. Mielestäni tämä on hyvin voimakas runokokoelma.

Suosittelen todellakin kaikkia runouden ystäviä (ja miksei muitakin :D) tutustumaan tähän kirjaan. Osallistun tällä Reader, why did I marry him -blogin runohaasteeseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...