torstai 11. toukokuuta 2017

Pablo Neruda: Kapteenin laulut


Neruda, Pablo: Kapteenin laulut
WSOY, 2008. 112 s.
Espanjankielinen alkuteos v. 1952

Pieni runoinnostus on alkanut kytemään minussa ja kirjastossa käydessäni muistan nykyään myös vilkuilla vähän runohyllyjä, joiden ohi aina ennen posottelin sen kummemmin miettimättä. Tällä kertaa kirjastosta lähti mukaan muun muassa tämä kokoelma intohimoisia rakkausrunoja.

Chileläinen Pablo Neruda (1904-1973) lasketaan yhdeksi 1900-luvun merkittävimmistä runoilijoista ja hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1971. Neruda oli myös tunnettu kommunistipuolueen poliitikko, ja osa hänen kirjoituksistaan onkin poliittisesti kantaaottavia teoksia. Mahtuu hänen tuotantoonsa kuitenkin paljon muutakin, kuten tämä vuonna 1952 anonyymina julkaistu kokoelma, jonka kirjoittajaksi Neruda myöhemmin tunnustautui.

Läheisyytesi oli kuin
näkymätön lehti tai oksa,
ja sydämeni täyttyi äkkiä
äänistä ja hedelmistä.
Asetuit asumaan taloon,
joka odotti sinua pimeänä,
ja sytytit siellä kaikki valot.

Syy anonyymiyteen löytyy muun muassa siitä, että nämä rakkausrunot ovat osoitettu Nerudan rakastajattarelle, eikä hänen silloiselle vaimolleen. Eläessään maanpaossa Neruda aloitti suhteen Matilde Urrutia -nimisen naisen kanssa, jonka kanssa meni myöhemmin myös naimisiin. Tämä runokokoelma on runomuotoon puettu kertomus heidän intohimoisesta suhteestaan riitoineen ja karikkoineen kaikkineen. Nerudan näkökulmasta tietysti.

Neruda kirjoittaa usein kauniisti ja melkein palvovasti, kun taas välillä hän pikkuisen piikittelee runojensa kohdetta: "(...) olin sinulle vain / hameellesi putoava hyönteinen./ Pikkumainen rakastettu, suuri rakkauteni!" Runot on jaoteltu kappaleisiin Rakkaus, Himo, Raivo, Elämät, Häälaulu ja Matkakirje. Tunnelma ja sävyt vaihtelevat voimakkaasti, esimerkiksi Himo-kappaleen runot ovat sävyltään omistushaluisia ja jopa väkivaltaisia, kun taas Häälaulu-kappale on yksi pitkä ja kaihoisa rakkausruno (minun henkilökohtainen suosikkini näistä).

Olen loukannut sinua, rakkaani,
ja repinyt rikki sydämesi

Koeta ymmärtää.
Kaikki tietävät
millainen minä olen,
mutta silti olen
sinua varten luotu.

Kokoelmassa toistuu usein monet luontoon liittyvät sanat kuten multa, veri, arot, kukkulat, meri, tuuli, myrsky... Kirjoittaja käyttää taidokkaasti luonnon elementtejä kielikuvina, joiden kautta välittyy suuri rakkaus hänen Matildeaan kohtaan. Tämä oli todellakin kiinnostava runokokoelma, ja tuntui siltä ettei Neruda ainakaan säästellyt sanoissaan. Runot kertovat enimmäkseen rakkaussuhteesta, mutta taustalta nousee hieman esiin myös ajan poliittinen ilmapiiri, sota ja köyhyys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...