keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Sanna Hukkanen: Juuri


Hukkanen, Sanna: Juuri
Arktinen Banaani, 2015. 72 s.

Olen viime aikoina lainaillut montakin sarjakuva-albumia marssimalla vaan kirjastoon ja poimimalla hyllystä summanmutikassa muutaman kirjan. Osa ei ihan ollut minun tyylisiä taas vaihteeksi, mutta tästä tykkäsin. Juuri on Joensuusta kotoisin olevan Sanna Hukkasen esikoissarjakuva-albumi. Albumi koostuu viidestä omaelämäkerrallisesta tarinasta, joissa pohditaan maahanmuuttoa, sukupolvien välisiä eroja, luontoa ja äitiyttä.

Vaikea sanoa kumpi on pahempaa tai parempaa... Liiaksi menevä sosiaalisuus vaiko umpimielisyys...

Ensimmäisessä osassa mietitään paluumuuttoa takaisin Suomeen ja kulttuurieroja Suomen ja Tansanian välillä. Hukkanen on itse asunut jonkin aikaa Tansaniassa ennen muuttoaan takaisin Suomeen tansanialaisen poikaystävänsä kanssa, joten tässä pohditaan maahanmuuttoa monestakin näkökulmasta. Vaikka en olekaan asunut ulkomailla ikinä, niin voin yhtyä Hukkasen ajatuksiin muun muassa suomalaisista rakennuksista: miksi joka hiton kerrostalon pitää olla identtisiä?? Meinaan joka toinen kerta kävellä väärän kerrostalon pihalle, kun olen tulossa koiran kanssa lenkiltä ja yritän löytää kotia. -.-

Toisessa tarinassa ollaan kahvikupposen äärellä mummon kanssa ja puhutaan mummon elämästä, johon on kuulunut sotaa ja menetyksiä. Sukupolvien väliset erot tulevat esille, ja mietinnän aiheeksi nousee muun muassa nykyinen kulutusyhteiskunta ja materialismi. Tässä tuli aika vahvasti oma mummo mieleen, sillä häneltäkin on saanut kuulla tarinoita evakosta, sodasta ja siinä kuolleista sukulaisista, ystävistä, yms. Tämä oli varmasti siksi minun suosikkiosuus albumista.


Seuraavissa osissa ajetaan kaupungista metsän sydämeen, katsellaan tähtiä ja kuunnellaan metsän ääniä, pohditaan sukujuuria, ruisleivän juuria, poimitaan sieniä... Viimeisessä osassa tulee aiheeksi äitiys ja lapsen syntyminen ja kasvaminen isoksi. Mitä kaikkea saa tummaihoinen lapsi kuulla Suomessa, miten yhteiskunta tulee muuttumaan tulevaisuudessa ja miten monin tavoin hänen lapsuus tulee olemaan erilainen kuin kirjoittajan oma lapsuus. 

Kirjassa on tavallaan kaksi eri tyyliä: osa tarinoista on piirretty pehmeästi (kuten yllä olevassa kuvassa) ja toisissa taas kontrastit ovat suurempia ja piirrosjälki terävämpää. Pidin kyllä kummastakin, mutta ensin vähän ihmettelin kun tyyli vaihtui. Tykkäsin siitä, miten albumissa käsitellään isojakin aiheita arkisten asioiden ja kanssakäymisten kautta. Ollaan kahvikupposen äärellä, kävelyllä, kotosalla viettämässä aikaa. Minulle jäi kuitenkin sellainen olo, että tässä vain raapaistiin pintaa ja jäin kaipaamaan vähän syvempää sukellusta näihin aiheisiin. Mutta kyllähän tämä silti ajatukset sai raksuttamaan ja kaiken kaikkiaan pidin tästä sarjakuva-albumista. 💜

***

Juuri on luettu myös täällä: Lukupino


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...