sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Grimmin sadut: Marian lapsi

Sunnuntait on pyhitetty saduille täällä blogissa ja ensimmäiset satusunnuntait pyörähtävät käyntiin Grimmin satujen parissa. Tämä oli tarkoitus aloittaa jo viime sunnuntaina, mutta sähkökatkos esti blogitekstin kirjoittamisen ja en sitten iltamyöhällä alkanut enää kirjoittelemaan, joten jätin suosiolla tämän seuraavalle sunnuntaille.

Näitä Grimmin satukirjoja on aivan ihana lukea iltaisin, kun sadut ovat juuri sopivan lyhkäsiä ja ne sopivat hyvin muun lukemisen lomaan. 💜 Nyt on vuorossa ehkä vähän vähemmän tunnetumpi satu:




Grimmin sadut: Marian lapsi

 

Marian lapsi on satu numero kolme ensimmäisestä satukirjasta (Grimmin sadut I - Ruusunen, Tammi 1999). Se kertoo köyhään perheeseen syntyneestä tuiki tavallisesta puunhakkaajan tyttärestä, jonka Neitsyt Maria käy hakemassa perheen luota luokseen taivaaseen. Taivaassa tyttö "sai syödä sokerileipää ja juoda makeaa maitoa, hänen vaatteensa olivat puhdasta kultaa ja enkelit leikkivät hänen kanssaan". 

Neljätoista vuotta täytettyään tyttö saa hetkeksi huolehdittavakseen taivaan avaimet, mutta vain yhdellä ehdolla: kolmattatoista ovea ei missään nimessä saa avata. Mutta tyttö on liian utelias ja menee kurkkaamaan kiellettyyn huoneeseen, mistä seuraa karkotus taivaasta. Tyttö joutuu elämään kurjaa elämää puhekyvyttömänä yksin erämaassa, kunnes eräs kuningas törmää tähän omalla metsästysretkellään ja ottaa tytön omaksi vaimokseen (tietenkin). 


Eikä vastoinkäymiset tähän lopu, vaan kun tyttö (nyt kuningatar) saa lapsia, Neitsyt Maria käy ne aina ryöväämässä taivaaseen, niin kauan kunnes kuningatar päättää tunnustaa syntinsä. Kansa epäilee kuningatarta omien lastensa tappamisesta ja kaikesta mahdollisesta pahasta, ja kuningatar joutuu jopa roviolle asti. Saduille tyypillisesti tässäkin on kuitenkin onnellinen loppu ja opetus kaiken takana, kuningatar ei sentään pala poroksi.

Tämä oli hyvin kristillinen satu: on Neitsyt Mariaa ja taivasta ynnä muuta. Tarinan opetus on myös hyvin kristillinen: se joka syntiä tekee ja sen tunnustaa, saa myös anteeksi (ja ilmeisesti jos ei tunnusta, niin Neitsyt Maria vie sinulta kaiken mahdollisen niin kauan kunnes tunnustat...) Raamattua paremmin tunteva löytäisi tästä varmasti kasan muitakin viittauksia kyseiseen kirjaan.

Rangaistus siitä, että menit lapsena kurkkaamaan kiellettyyn huoneeseen, tuntuu melko suurelta verrattuna itse tekoon, mutta ehkä sadulla on yritetty pelotella lapsia tunnustamaan pahat tekonsa joskus aikoinaan? Olisi mielenkiintoista tietää, koska tämä on alun perin kirjoitettu. Tyttönen käy läpi melkoisesti vastoinkäymisiä jääräpäisyytensä takia, mutta lopulta kaikki kääntyy parhain päin. Tässä ei kuitenkaan mielestäni mitään kauhean raakaa... Tai no, viedäänhän kuningatar poltettavaksi elävältä, ja elo metsässä monta vuotta yksin kuulosti melko karulta, mutta noin muuten, ei paljoa julmuuksia tässä tarinassa. Ainakaan verrattuna muutamaan muuhun, jonka olen tähän mennessä lukenut. 😱

Mutta niistä bloggaus tulossa myöhemmin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...