torstai 5. lokakuuta 2017

Millaisesta kirjasta tykkään

Aloin yksi päivä pohtimaan millaisista kirjoista pidän ja miksi erityisesti juuri niistä. Tykkään lukea laidasta laitaan kaikenlaista ja kaiken tyyppistä kirjaa aina sarjakuvista (joista olen oppinut tykkäämään :D) runoihin ja romaaneihin, ja yritän silloin tällöin haastaa itseäni lukemaan myös sellaista, mihin en ehkä normaalisti tarttuisi. Mutta tietynlaiset kirjat nousevat ylitse muiden: nimittäin fantasiakirjat ja historialliset romaanit. Niitä rakastan!

Mikä niissä sitten on niin erityistä?

Ensinnäkin maailma. Rakastan lukea kirjoja, jotka sijoittuvat erilaiseen maailmaan kuin missä itse elän. Tästä syystä en juurikaan tule lukeneeksi nykypäivään sijoittuvia realistisia kirjoja, en ole kiinnostunut lukemaan Annan ja Pekan avioliittokriisistä ruuhkavuosien keskellä. Etenkin inhorealistiset kirjat ovat niitä, jotka jäävät melko äkkiä kesken. Jostain syystä kauheista tapahtumista on helpompi lukea, kun se tapahtuu jossain muualla: vaikka 1200-luvun Suomessa, Tylypahkassa tai Westerosissa.

Haluan yleensä lukea jotain, johon saan uppoutua kunnolla, ja kirjassa täytyy silloin mielestäni olla tarpeeksi mielenkiintoinen ja erilainen maailma, on se sitten tulevaisuuteen tai menneisyyteen sijoittuva aikakausi, tai täysin kirjailijan itse luoma erikoinen paikka. On hauska kuvitella mitä itse tekisi tai miten selviytyisi siellä. Tästä syystä suosikkikirjoihini lukeutuu esimerkiksi Harry Potterit ja Diana Gabaldonin romaanit.

Kauhu taitaa olla toinen sellainen genre, johon en ole hirveästi tutustunut, poikkeuksena kaikki vampyyri- ja ihmissusikirjat, koska niistä yleensä tykkään. 💜 Ne ovatkin olleet yleensä sellaisia kirjoja, jotka voisi ihan hyvin sijoittaa myös jännitys- tai fantasiaosastoille, kuten Charlaine Harrisin tai J. R. Wardin kirjat. Mikä niissä ihmissusissa niin kiehtoo? :D



Tykkään mielenkiintoisista ja monisävyisistä henkilöhahmoista, ja niitä näistä kirjoista tuntuu löytyvän mukavasti. Monesti fantasiakirjat ja historialliset romaanit ovatkin elementtiharkkoja, tai vähintäänkin tiiliskiviä, joten ei pitäisi yllättää, että henkilöhahmojen mielenmaailman kuvaukseen ja kehitykseen käytetään paljon sivuja. En toki väitä, että mielenkiintoisia henkilöhahmoja ei muista kirjoista löytyisi! :)

Haluan että kirjassa on vähän kaikkea: seikkailua, toimintaa, romantiikkaa, ihmissuhdekiemuroita, murhia ja valtataisteluita, huumoria, vaikeitakin aiheita... Jos yhden kirjan mukana mennään koko tunneskaala läpi, sen on pakko olla hyvä! En tykkää jos kirja on liian höttöistä, mutta pelkäksi kärsimykseksi se ei myöskään saa mennä. Jos kirjassa käydään läpi jonkun henkilöhahmon vaikeita kokemuksia ja selviytymistä niistä, I'm here for it!

Sarjakuvissa olen huomannut, että en ole yleensä huumorisarjisten ystävä, mutta niin sanotut sarjakuvaromaanit ja tosielämän tapahtumiin perustuvat sarjakuvat ovat usein ihan helmiä. Kuten esimerkiksi Janne Kukkosen Voro tai Guy Delislen Shenzhen. Emily Carrollin kauhuromanttinen sarjakuva-albumi Through the Woods oli myös mahtava löytö!

Olen myös huomannut, että tartun aika usein kirjasarjoihin. Jokin siinä viehättää, kun saa palata aina uudestaan samaan maailmaan ja samojen henkilöiden keskelle. Se onkin katkeransuloinen ja vähän surullinen tunne, kun on lukenut jonkin kirjasarjan loppuun, ja tietää että jatkoa ei ole tulossa (köh, Potterit, köh).

Silloin tällöin tekee mieli tarttua myös johonkin "kevyeen" kirjallisuuteen, jonka saa imaista hetkessä sen enempiä miettimättä (ja voi olla varma että loppu on onnellinen), kuten esimerkiksi Nora Robertsin kirjoihin. Tykkään erityisesti hänen jännäripainotteisista kirjoista, mutta olen lukenut muutakin. Uudemmat hääsuunnittelijatrilogiat sun muut eivät tosin ole olleet mun juttu. Onhan näissä kirjoissa periaatteessa aina sama tarina eri vaatteisiin puettuna, mutta se ei haittaa minua. Siinä on jotain tuttua ja turvallista.

13 kommenttia:

  1. Kiitos ihanasta kirjoituksesta! Samaistuin tekstiisi, sillä itsekin luen juuri fantasiaa ja historiallisia kirjoja juuri samojen syiden takia. Vaikka yleensä tykkään lukea kirjoja laidasta laitaan, niin en ole koskaan tykännyt kunnolla esim. dekkareista tai kauhusta. Varsinkin fantasiaa lukiessa saa antaa mielikuvityksen vapaasti lentää eikä mikään tunnu oikeastaan mahdottomalta. Hahmot ja maisemat saa itse kuvitella, kun ei tiedä miltä oikeasti näytyävät. Tästä syystä esim. dekkarit tuntuvat omasta mielestäni hieman kankeilta ja paikoin tylsiltä, vaikka olen lukenut pari hyvääkin opusta.

    Mutta kannattaa lukea juuri sellaisia kirjoja mistä tykkää. Itsemme takiahan me luemme! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, joka genrestä löytyy varmasti helmiä, vaikka ei varsinaisesti muuten genren ystävä olisikaan. Minä tykkään kyllä dekkareista, jos niihin on saatu vähän romantiikkaa ja ihmissuhteita mukaan. :D Se onkin just mukava tunne kun saa kuvitella kaiken itse ja pääsee käyttämään omaa mielikuvitusta.

      Totta, se onkin hienoa että kirjoja löytyy varmasti jokaiseen makuun ja mielialaan. :)

      Poista
  2. Olipa kiva postaus! Minulle myös etenkin suomalaiset(!) inhorealistiset teokset ovat vastenmielisiä ja siinä samassa meni maku kotimaisiin ylipäätään. Nyt opettelenkin lukemaan niitä uudelleen ja helmiä on löytynyt monia:) Kirjasarjat ovat haastavia, kun en millään malttaisi lukea niitä kaikkia, kun pitää olla päätä pahkaa ryntäämässä jo uusien kirjojen pariin - poikkeuksia toki löytyy kuten Potterit, joiden uusintaluku on juuri menossa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! x) Mulla on ollut kans jokin vastenmielisyys suomalaisiin inhorealistisiin kirjoihin (ja elokuviin myös). Mutta onneksi kotimaassa kirjoitetaan paljon muutakin, mulla vain kesti jonkin aikaa tajuta se. :D

      Potterit <3

      Poista
    2. Minulle kävi ihan samalla tavalla suomalaisten kirjojen suhteen! Nyt opettelen uudelleen tutustumaan suomalaiseen kirjallisuuteen.

      Poista
  3. Mielenkiintoisesti lukumieltymyksiäsi ja -historiaasi avaava postaus! Inhorealismi saa minunkin puolestani olla rauhassa, eikä dekkareissakaan suolenpärskeiden tursuaminen tuota mielestäni niille mitään lisäarvoa, psykologinen pointti kylläkin. Laaja skaala takaa kulloiseenkin tunnetilaan sopivan valinnan. Mainiota lukuhetkiä Sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja samoin! :) Minäkin kallistun enemmän psykologisten dekkareiden puolelle.

      Poista
  4. Fantasia on mullekin kirjoissa se ykkösgenre. Hyvänä kakkosena mulla tulee kauhu! Kaikkein paras kirja olisi sellainen, missä olisi yhdistetty synkkää fantasiaa ja kauhua, mutta vielä ei ole sellaista tullut vastaan.

    Toinen tärkeä asia minulle on se, että kirjassa on päähenkilönä nainen. Tietysti luen sujuvasti kirjoja, joissa päähenkilönä on mies, mutta yleensä kyllä luen kirjoja joissa pääosassa on vahva, itsenäinen nainen.

    Suurin turn off mulle on romantiikka. Kirja on minulle piloilla siinä vaiheessa, kun ennen niin itsenäinen sankaritar rakastuu, menee naimisiin ja saa lapsia. Olen outo tässä suhteessa, tiedän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli yhdessä vaiheessa se, että päähenkilön piti olla nainen, mutta enää sillä ei niin ole väliä. Mulla ei yhtään romanttiset vibat haittaa. :D Mutta näähän on niin makuasioita ja itelläkin ne ajan myötä aina muuttuu.

      Poista
  5. Mulla on kans sama, että kirjasarjoissa on sitä jotain. Itellä on dekkarit tällä hetkellä suosikkina, mutta pidän myös fantasiasta. Muuten aika samat ajatukset kirjoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin kiva tunne kun löytää hyvän kirjasarjan! :) Mulla oli dekkarivaihe lukemisessa joskus parisen vuotta sitten, mutta jostain syystä en ole lukenut niitä lähiaikoina. Slaughterin kirjat oli parhaita.

      Poista
  6. Ihana kirjoitus! Tätä oli kiva lukea. Pystyin samaistumaan oikeastaan kaikkeen. Luen monipuolisesti, mutta fantasiaelementein varustetut kirjat ovat aina viehättäneet eniten. Kauhusta suosikkejani ovat vampyyrit. Tykkään dystopiasta ja selviytymistarinoista sekä eri aikoihin tai maailmoihin sijoittuvista tarinoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks! :) Dystopioita on itellä tullut luettua yllättävän vähän, vaikka luulisin että tykkäisin genrestä. Ehkä siksi, koska ei enää tule nuorten puolta selailtua kirjastossa yhtä paljon kuin ennen.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...