Mari Pulkkinen: Surun sylissä - Suomalaisten kokemuksia menetyksestä


Pulkkinen, Mari: Surun sylissä - Suomalaisten kokemuksia menetyksestä
Kustannus S&S, 2017. 399 s.

Jos monikasvoisesta surusta halutaan etsiä jotakin yhteistä, on ilmeisin ja viime kädessä kenties ainut yhdistävä tekijä surevien ihmisyys.

Mari Pulkkinen on kirjoittanut suuremmalle yleisölle suunnatun teoksen väitöskirjastaan Salattu, suoritettu ja sanaton suru, jossa hän perehtyy suomalaisten läheisen menetyksen tuomaan suruun. Surun sylissä oli vähän erilainen kuin mitä nimen perusteella odotin, mutta kuitenkin mielenkiintoinen, pohtiva ja vanhojen kaavojen kahleista irti pyristelevä teos. Odotin enemmän myös suomalaisten henkilökohtaisia kertomuksia, mutta niitä ei varsinaisesti tässä ollut, muuten kuin pieninä mainintoina tekstin lomassa. Pulkkinen sen sijaan pohtii erityisesti suomalaista surua, perustaen päätelmänsä saamiinsa kirjeisiin.

Kuten jo mainittua, kirjallaan hän pyristelee irti tavanomaisista surukäsityksistä, vaiheista ja kaavoista, pyrkiäkseen ymmärtämään surua kokonaisvaltaisena kokemuksena, eikä vain pelkkänä vaiheena, josta täytyy päästä yli. Miksi suru ylipäätään ymmärretään poikkeustilana? Miksi surusta täytyy niin määrätietoisesti päästä yli? Onko jopa vahingollista käsittää suru surutyönä? Pulkkinen lähestyy surua hyvin monesta suunnasta, aina yksilöllisistä kokemuksista ja tavoista surra, yhteiskunnan ja vallitsevan kulttuurin vaatimuksiin ja tapoihin. Miten yhteiskunnassa kohdellaan surevaa ja miksi surevan kohtaaminen on meille muille joskus niin vaikeaa?

Mielestäni tämä oli mielenkiintoinen ja mieltä avartava lukukokemus. Kirjoittajalla on myös omakohtaista kokemusta surusta, sillä hän on menettänyt kaksi lastaan. Nämä menetykset toivatkin Pulkkisen tutkimaan surua tarkemmin. Yhtenä pyrkimyksenä kirjalla on myös lähentää surevia ja heitä kohtaavia läheisiä ja ammattilaisia, ja auttaa heitä ymmärtämään toisiaan paremmin. Siihen tarkoitukseen tämä vaikuttaa myös oikein toimivalta teokselta, onhan kirjailija itsekin sekä tutkija että kuolemansurun kohdannut. Lopusta löytyy myös monipuolinen kirjallisuuslista, josta voi löytää lisää lukemista. Suosittelen siis jokaista aiheesta kiinnostunutta tarttumaan tähän teokseen! Uusia näkökulmia kaivataan aina, ja sen tämä lämpimän pohtivalla otteella kirjoitettu teos myöskin tarjoaa.

Kirjan ulkoasu on hyvin onnistunut, kansikuva on erityisen kaunis kaikessa surumielisyydessään. Tykkäsin myös pienistä yksityiskohdista kirjan nimiösivuilla. 💜


Olemme taipuvaisia ajattelemaan, että ihmiselämässä vain se, mikä on hyvää, kaunista ja helppoa, on tavoiteltavaa ja vaalimisen arvoista. Surevat suomalaiset muistuttavat kuitenkin, että murhe kantaa painavimpia mahdollisia merkityksiä ja jättää usein syvimmät jäljet.

Kiitokset kustantajalle lukukappaleesta. 😊

Edit: Korjasin pikapikaa tekstistä pois pienen väärinymmärryksen, toista tutkimusta siis ei ole tulossa eikä uusia surukokemuskirjeitä kannata lähetellä enää. 😅 En siis huomannut, että kirjan viimeisillä sivuilla oleva kirjekysely liittyi juurikin tähän nimenomaiseen väitöskirjaan, vaan ymmärsin että se oli pyyntö lähettää uusia kirjeitä. Sorry. 🙈

Lisää luettavaa:

Kommentit

Blogin luetuimmat tekstit