tiistai 31. joulukuuta 2019

Klassikkohaaste #10: Elizabeth Gaskell - North and South


Gaskell, Elizabeth : North and South
Äänikirja,7 h 18 min.

Kirja julkaistu alun perin 1854.

Osallistun kirjabloggaajien klassikkohaasteen kymmenenteen kierrokseen tällä Elizabeth Gaskellin tavallaan ajankohtaisella romaanilla North and South. (Tämän lukemisen aikaan oli nimittäin postilakko vielä pattitilanteessa, ja uusista lakoista ja työnseisauksista varoiteltiin uutisissa.) Minulla oli edessä muutaman tunnin junamatka, johon oli pakko saada jokin äänikirja kuunneltavaksi, ja Storytelistä sattui pistämään silmään tämä klassikko englanniksi.

North and South oli minulle entuudestaan tuttu, sillä katsoin aikoinaan tästä tehdyn minisarjan (vuodelta 2004), josta tykkäsin paljon. Kirja kertoo Margaret Halesta, Etelä-Englannin pienestä idyllisestä maalaiskylästä kotoisin olevasta naisesta, jonka on pakko muuttaa pohjoiseen perheensä mukana, sillä hänen isänsä täytyy yllättäen jättää virka papistossa. Pohjoisessa ilmapiiri on täysin erilainen, ja Margaret yrittää sopeutua uudenlaiseen tehdaskaupunkiin. Helppoa se ei ole. Työtä tekevien ihmisten tyytymättömyys on silmiinpistävää, ja Margaretin myötätunto on heidän puolellaan. Paikallista puuvillatehdasta johtava John Thornton vain tuntuu vetävän Margaretia puoleensa.

Tässä romaanissa käsitellään monia viktoriaanisen ajan yhteiskunnan ongelmia, kuten yhteiskuntaluokkien kuiluja, sukupuolten asemaa, kuolemaa, teollistumista sekä työläisten ja työnantajien ongelmia, jotka johtavat ensimmäisiin organisoituihin lakkoihin. Kaiken elämän yksityiselämänsä tragedioiden ja meluisan tehdaskaupunkielämän keskellä Margaret yrittää ymmärtää vihastunutta työväkeä, jonka joukosta hän on löytänyt itselleen hyviä ystäviä, sekä tehtaan omistajaa Thorntonia, tajuten että asiat eivät ole yksinkertaisia kenenkään kannalta.

Kirja on myös rakkausromaani: Margaretin ja Johnin välillä on vetovoimaa, jonka kanssa kumpikin yrittää elää, monesti ymmärtäen väärin toistensa tarkoituksia. Tämä luo tarinaan oman jännitteensä. Romaani kertoo myös perhesiteistä, kauniista Etelä-Englannista ja savupiippuja sauhuttavasta teollistuneesta Pohjois-Englannista. Vaikka kirjan tehdaskaupunki Milton on kuvitteellinen, ilmeisesti Gaskell perusti sen Manchesteriin, jossa hän asui vuosia.

He shook hands with Margaret. He knew it was the first time their hands had met, though she was perfectly unconscious of the fact.”

Margaret on hahmona kiinnostava, ja ehkä erilainen kuin mihin on normaalisti tottunut. Hänet kuvaillaan melko tavanomaisen näköiseksi, hiljaiseksi ja ehkä muiden mielestä hän saattaa vaikuttaa jopa ylimieliseltä. Lukija pääsee kuitenkin tutustumaan Margaretin ajatuksenjuoksuun, ja usein hän ei vain ymmärrä miltä vaikuttaa toisten silmissä. Toisinaan hän ei haluakaan, että muut tietäisivät mitä hänen päässään liikkuu. Hän on usein uppoutunut ajatuksiinsa, ja saattaa olla hyvinkin tunnekuohun vallassa, vaikka ei sitä mitenkään päälisin puolin näytä. Toisinaan hän ilmoittaa mielipiteensä yhtäkkiä melko kuuluvastikin. Margaret myös kasvaa ja muuttuu romaanin kuluessa, sillä hänen elämässään tapahtuu paljon surullisiakin asioita. Hän ei ole mustavalkoinen hahmo, niin kuin ei ole oikeastaan mikään tässä romaanissa... Ja sitä rakastan.

Mielessäni yritän sijoittaa tätä romaania 1800-luvun klassikkokirjallisuuden kartalle. Jotenkin tästä nousee mieleen ensimmäisenä Jane Austen ja Bronten siskokset. Margaret voisi olla hahmo Austenin romaanista, melko (suht) hyvällä syntyperällään ja naimakauppakuvioineen. Toisaalta hänet on sijoitettu hyvin erilaiseen maailmaan, paljon karumpaan ja realistisempaan. Hänen ja Thorntonin välillä taas on tiettyä latausta jota voi löytää esimerkiksi Charlotte tai Emily Bronten romaaneista, ehkä kuitenkin ilman hurjaa melodraamaa. Gaskell kuitenkin kuvaa maailmaa omalla tarkkaavaisella tavallaan, luoden kirjan, joka on täynnä aidon oloisia ihmisiä melko epäreilussa yhteiskunnassa. Samalla hän on kuitenkin onnistunut luomaan tarinaan jotain herttaista ja hurmaavaa.

Clare Wille oli täydellinen lukija tähän kirjaan. Äänikirjoissa lukija vaikuttaa kokemukseen todella paljon. Tästä kirjasta löytyy englanniksi useampikin äänikirjaversio, ja kokeilin aluksi kuunnella Gemma Whelanin lukemaa versiota, mutta se ei jostain syystä kolahtanut. Sitten vaihdoin tähän, ja se oli hyvä päätös. Wille eläytyy hahmoihin uskottavasti erilaisin aksentein/murtein ja äänensävyin, vaikuttamatta kuitenkaan ylitseampuvalta. Hahmojen dialogia oli näin helppo kuunnella, sillä hahmot erottuivat hyvin toisistaan.

Tämä oli yllättävän hyvä, koukuttava ja viihdyttävä romaani raskaista teemoista huolimatta, tai ehkä juuri niistä johtuen?

Edit: Olen näköjään kuukauden etuajassa, mutta antaapa olla kun kerkesin tämän jo tänne julkaista 😂

perjantai 20. joulukuuta 2019

Fernando Pessoa: Hetkien vaellus



Pessoa, Fernando : Hetkien vaellus
Otava, 1974. 80 s. 

On tehnyt jo pitkään mieli palata runojen pariin, ja etenkin Fernando Pessoan tuotantoon. Olen lukenut häneltä aikaisemmin teoksen Minä, aina vieras, joka teki minuun vaikutuksen. Suosittelen! 

Hetkien vaellus on runokokoelma, johon sisältyy Pessoan omalla nimellään kynäilemien runojen lisäksi myös hänen pseudonyymina kirjoittamia runoja. Kirja onkin jaoteltu näiden pseudonyymien mukaan, jolloin on helppo nähdä myös eri hahmojen erot Pessoan runoudessa. Hänen pseudonyymejään ovat Alberto Caeiro, Ricardo Reis ja Alvaro de Campos.

Niin sääli häntä! Hän oli maalainen
joka vaelsi kaupungissa vapautensa vankina.
Mutta tapa jolla hän katseli taloja,
jolla hän tarkasteli katuja,
jolla havaitsi esineet,
on se jolla katsellaan puita
ja jolla painetaan katse kohti maata
ja tarkastellaan kedon kukkia ... 

- Alberto Caeiro

Kaikista runoista huokuu tietynlainen kaipuu entisiin aikoihin, lapsuuden idyllisiin unelmiin: todellisuus ei vastannutkaan sitä elämää, jollaista lapsena itselleen kuvitteli. Runot ovat melankolisia, surullisia, lopullisen tuntoisia, jopa itsetuhoisia. Ne kielivät vieraantumisesta yhteiskunnasta, joka oli kantava teema myös edellisessä lukemassani runokokoelmassa.

Nukkua kuin keskelle tietä aurinkoon käpertynyt koira,
peruuttamattomasti lopulle maailmankaikkeudelle antautuen,
ja ajakoot autot ylitseni

- Alvaro de Campos

Runoista piirtyy mieleeni kuva henkilöstä, joka vaeltaa maailmassa vailla minkäänlaista päämäärää, ja joka tuntee elämän olevan merkityksetöntä ja turhaa. Maailma jatkaa pyörimistään ja aurinko nousuja ja laskujaan, vaikka me ihmiset täältä katoaisimme.

Vaikka Pessoan runous kallistuu sille synkemmälle puolelle, jostain syystä pidän niistä. Ehkä hän osaa ilmaista ajatuksensa niin mielenkiintoisilla tavoilla. Näissä runoissa on jotain samaa kuin Osamu Dazain romaanissa EI enää ihminen. Dazai ja Pessoa ovat melkeinpä samalta aikakaudelta, vaikkakin eri puolilta maapalloa. Ehkä heissä molemmissa kuvastuu "erään maanosan ja aikakauden henkinen tila" runot kääntäneen Pentti Saaritsan sanoja lainatakseni.

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Uusia kirjahyllyn asukkeja

Viime aikoina kirjahyllyni on saanut uusia tulokkaita, joista olen hyvin iloinen. Toivottavasti nämä tulee myös luetuiksi, eivätkä jää vain hyllynlämmittäjiksi. 😅 Tänä vuonna kirjoja on tullut ostettua vähemmän kuin yleensä, johtuen lähinnä siitä, että kirppareita ei ole tullut kierreltyä yhtä intohimoisesti kuin ennen. Niistä olen suurimman osan kirjalöydöistäni yleensä tehnyt.



Aloitan ihan ihka oikeasta kirjakaupasta ostamallani romaanilla, joka on kutkuttanut minua jo siitä asti kun se ilmestyi: Nimittäin Jim Kayn kuvittama Harry Potter ja viisasten kivi! Vannoutuneena Potter-fanina nolottaa myöntää, että omistan vain yhden Potterin, ja sekin on mitä on... kirjoitin siitä täällä. Tästä siis alkaa Pottereiden kerääminen kirjahyllyyn! Tänä syksynä ilmestyi jo Kayn kuvittama Liekehtivä pikari, joten aika nopsaa tahtia saisi poimittua jo neljä ekaa kirjaa. Seuraavia osia täytyykin sitten odotella vähän pidempään.

Viisasten kivi on tullut luettua niin monta kertaa, että olen pudonnut jo laskuista. Kay toi pottereiden lukemiseen jotain uutta ja ihanaa, ja siksi haluankin kerätä juuri nämä versiot omaan hyllyyni.



Kirpputorilta mukaani tarttui rakastettu lastenkirjallisuuden klassikko A. A. Milnen Nalle Puh. Nalle Puh on tietysti hahmona jäänyt lapsuudesta vahvasti mieleen, kuten myös kirjan muut hahmot Nasu, Ihaa, Tikru ja Risto Reipas... Veikkaan tosin, että nämä ovat muistissa ennemmin kirjasta tehdyn piirretyn perusteella, kuin itse kirjasta (en muista olenko koskaan lukenut tätä kannesta kanteen).



Sain ystävältä synttärilahjaksi mielenkiintoisen teoksen muinaisen Japanin naiskohtaloista: Auringonjumalattaren tyttäret by Raisa Porrasmaa (Atena 2019). Japanilaista kulttuuria ja historian varjoihin jääneitä naiskohtaloita... Kuulostaa mielenkiintoiselta yhdistelmältä. Tämä on uutuus tältä vuodelta, joka kieltämättä jäi itseltä pimentoon katalogeja selaillessa. Onneksi se nyt löytyy omasta hyllystä, joten eiköhän siihen tule tutustuttua pikimmiten.

Olen miettinyt jo jonkin aikaa, että ottaisin tavaksi käydä palkkapäivän kunniaksi kirjakaupassa ja aikuisten oikeasti ostaisin jotain, ihan omaksi iloksi. Yleensä kyllä kierrän kirjakauppoja, mutta en juuri koskaan raaski ostaa mitään, koska eihän ne uutuuskirjat mistään halvimmasta päästä ole... Sen sijaan löytöjä tulee tosiaan tehtyä kirppareilta, joita aion tietysti jatkossakin kierrellä kirjalöytöjen toivossa. Jospa pottereiden keräilystä innostuisin enemmänkin ja jatkaisin kirjakauppakirjojen ostamista. Esimerkiksi Outlanderit voisi olla seuraava kerättävä kirjasarja. 😍

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...