Terhi Tarkiainen: Pure mua


Tarkiainen, Terhi : Pure mua
Tammi, 2018. 403 s.

Hip hei, pitkästä aikaa sain luettua kirjan alusta loppuun. Se oli ihana tunne! Niin monta kirjaa on syystä tai toisesta jäänyt viime aikoina kesken. Tämä kirja sopikin omalla tavallaan hyvin pimeneviin syysiltoihin ja lähestyvän Halloweenin teemaan.

Pure mua on Terhi Tarkiaisen esikoisromaani, jossa liikutaan vahvasti maagisen realismin aihealueella. Romaanissa Espoossa asuva ikuinen opiskelija Anna saa synttärilahjakseen vampyyrin. Kyllä, tässä kirjassa vuokrataan vampyyreja ihmisille, käyttöoppaan ja koulutusvälineiden kera. Paitsi että Anna ei haluaisi vampyyria kotiinsa. Alkaakin siis selvitystyö siitä, kuinka vampyyri Vlad palautetaan mysteeriseen Kenneliin, josta ei tunnu olevan mitään tietoja yhtään missään.

"Aikooko emäntä päästää minut häkistä? Tietysti se on täysin emännän päätettävissä." Miehen lausumat sanat kuulostivat nöyriltä, mutta ääni oli kaikkea muuta kuin alistuva.

Tämä oli oikein mukaansatempaavaa luettavaa, ja vaikka juoni oli paikoin ennustettavissa, se ei haitannut minua hirveästi. Olin sillä tuulella, että halusin lukea jotain uutta ja viihdyttävää, ja sitä tämä kirja tarjosi. Sitä paitsi aina kun puhutaan vampyyreista tai ihmissusista, olen automaattisesti kiinnostunut. Tarinasta, etenkin Annan pohdinnoista, löytyy myös purevaa (heh heh) huumoria, joka välillä pisti hekotelemaan.

Historian rakastajana tykkäsin myös Annan graduaiheesta, jossa hän tutkii sisällissodan aikana tapahtunutta oman sukunsa perhesurmaa. Kauhea tapahtuma on pysynyt mysteerinä, johon tiedetään liittyneen punakapinallisia. 

Viihdekirjallisuudelle tyypillisesti mitään suuria ja monipuolisia henkilökuvauksia kirja ei tarjoa, sillä hahmot ovat melko yksulotteisia (Annan koko lähipiiri on minusta melko vastenmielinen), ja Anna välillä ärsyttävä aivotuksineen, mutta jos niistä pääsee yli, niin kirja vie mukanaan. Tarkiaisen teksti soljui mukavasti eteenpäin, ja yhtäkkiä huomasinkin lukeneeni parisataa sivua yhdellä istumalla. Tylsäksi tätä ei voi ainakaan kutsua. Vakuuttava esikoisteos! Tulen tsekkaamaan Tarkiaisen kirjoja tulevaisuudessakin.

Jos olet maagisen realismin ystävä, haluat jotain nopealukuista ja tykkäät eroottisella latauksella varustetuista vampyyritarinoista (with a twist), suosittelen tutustumaan!


Lisää luettavaa:

Kommentit

  1. Sattumoisin luen juuri tätä samaa kirjaa tällä hetkellä :D



    VastaaPoista
  2. Olen jahkaillut melko pitkään pohtiessani luenko tämän kirjan vai en. Toisaalta lähes kaikki vampyyreihin liittyvä vetää minua puoleensa, mutta toisaalta jännittää, että kirja saattaa olla liiankin viihteellinen makuuni. Ehkä kuitenkin rohkaistun tarttumaan tähän jossain vaiheessa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä aika viihteellinen, mutta toisaalta mukavan erilainen muihin vampyyritarinoihin verrattuna. Ehkä kirjan huumori ja suomalainen miljöö tekee siitä sen erilaisen. :)

      Poista
  3. Ai tässä on niinkin paljon sivuja kuin 400? Oho. Jotenkin kuvittelin, että kyseessä on lyhyempi teos. Ilmeisen menevä kirja kuitenkin jutustasi päätellen. Taidan nostaa tämän lukulistallani ylemmäs :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei se kyllä tuntunut 400 sivulta. :D Suosittelen tosiaan, varsinkin jos kaipailee jotain nopealukuista ja menevää. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogin luetuimmat tekstit