Terhi Tarkiainen: Pure mua

Tarkiainen, Terhi : Pure mua
Tammi, 2018. 403 s.

Hip hei, pitkästä aikaa sain luettua kirjan alusta loppuun. Se oli ihana tunne! Niin monta kirjaa on syystä tai toisesta jäänyt viime aikoina kesken. Tämä kirja sopikin omalla tavallaan hyvin pimeneviin syysiltoihin ja lähestyvän Halloweenin teemaan.

Pure mua on Terhi Tarkiaisen esikoisromaani, jossa liikutaan vahvasti maagisen realismin aihealueella. Romaanissa Espoossa asuva ikuinen opiskelija Anna saa synttärilahjakseen vampyyrin. Kyllä, tässä kirjassa vuokrataan vampyyreja ihmisille, käyttöoppaan ja koulutusvälineiden kera. Paitsi että Anna ei haluaisi vampyyria kotiinsa. Alkaakin siis selvitystyö siitä, kuinka vampyyri Vlad palautetaan mysteeriseen Kenneliin, josta ei tunnu olevan mitään tietoja yhtään missään.

"Aikooko emäntä päästää minut häkistä? Tietysti se on täysin emännän päätettävissä." Miehen lausumat sanat kuulostivat nöyriltä, mutta ääni oli kaikkea muuta kuin alistuva.

Tämä oli oikein mukaansatempaavaa luettavaa, ja vaikka juoni oli paikoin ennustettavissa, se ei haitannut minua hirveästi. Olin sillä tuulella, että halusin lukea jotain uutta ja viihdyttävää, ja sitä tämä kirja tarjosi. Sitä paitsi aina kun puhutaan vampyyreista tai ihmissusista, olen automaattisesti kiinnostunut. Tarinasta, etenkin Annan pohdinnoista, löytyy myös purevaa (heh heh) huumoria, joka välillä pisti hekotelemaan.

Historian rakastajana tykkäsin myös Annan graduaiheesta, jossa hän tutkii sisällissodan aikana tapahtunutta oman sukunsa perhesurmaa. Kauhea tapahtuma on pysynyt mysteerinä, johon tiedetään liittyneen punakapinallisia. 

Viihdekirjallisuudelle tyypillisesti mitään suuria ja monipuolisia henkilökuvauksia kirja ei tarjoa, sillä hahmot ovat melko yksulotteisia (Annan koko lähipiiri on minusta melko vastenmielinen), ja Anna välillä ärsyttävä aivotuksineen, mutta jos niistä pääsee yli, niin kirja vie mukanaan. Tarkiaisen teksti soljui mukavasti eteenpäin, ja yhtäkkiä huomasinkin lukeneeni parisataa sivua yhdellä istumalla. Tylsäksi tätä ei voi ainakaan kutsua. Vakuuttava esikoisteos! Tulen tsekkaamaan Tarkiaisen kirjoja tulevaisuudessakin.

Jos olet maagisen realismin ystävä, haluat jotain nopealukuista ja tykkäät eroottisella latauksella varustetuista vampyyritarinoista (with a twist), suosittelen tutustumaan!

Sarah Lark: Valkoisen pilven maa

Lark, Sarah: Valkoisen pilven maa
Uusi-Seelanti -trilogia #1
Bazar, 2015. 892 s.

Saksalaisen Sarah Larkin Uuteen-Seelantiin sijoittuva historiallinen romaani kertoo kahden nuoren brittinaisen uskaliaasta matkasta uuteen maahan, jonne he lähtevät etsimään rakkautta. Vaatimaton Kotiopettajatar Helen vastaa tuntemattoman miehen lehtikirjoitukseen, ja neiti Gwyneira lähtee rikkaan lammasparonin matkaan. Elämä Uudessa-Seelannissa ei kuitenkaan ihan vastaa odotuksia. Kirjassa seurataan naisten ystävyyttä ja elämää, jota he lähtevät rakentamaan vastoinkäymisistä huolimatta.

Rakastan historiallisia romaaneja (etenkin 1700-1800 -lukuja) ja sukuromaaneja, ja niiden tähden tämä kirja tarttuikin mukaani kirjastosta. En ole ennen lukenut mitään Uuteen-Seelantiin sijoittuvaa, joten siinä kolmas syy, miksi kirja kiinnosti erityisesti. Kirjan lähtökohdat ovat myös kutkuttavat, ja antavat mahdollisuuksia vaikka kuinka menevälle tarinalle!

Tämä kirja herätti minussa ristiriitaisia tunteita.

Tästä lähtien teksti sisältää juonipaljastuksia.

Hyvät puolet ensin... Rakastin kirjan ajankuvausta ja uudisasukkaiden elämän seuraamista Uudessa-Seelannissa. Maisemanvaihdos oli oikein tervetullutta lukemieni historiallisten romaanien kentälle. Helen ja Gwyn olivat kiinnostavia ja sopivan erilaisia hahmoja, ja tykkäsin seurata heidän ystävystymistä. Kirjassa vilahtelee myös paljon eläimiä koirista hevosiin ja lampaisiin, mitä eläinrakkaana ihmisenä arvostin.

Ensimmäiset noin 500 sivua veivät mukanaan täysillä, mutta sen jälkeen romaani alkoi saada turhan saippuasarjamaisia piirteitä, ja juonikuvioita alettiin käydä tiuhasti läpi omaan makuuni. Joistakin henkilöistä tuli melkein epäuskottavan "pahoja". Suurin osa romaanin henkilöistä alkoi olla luotaantyöntäviä, ja se yksi joka kiinnosti minua kaikkein eniten, katosi miltei kokonaan kuvasta.

Kirjan loppuosasta jäi sellainen tuntu, kuin kirjailijalla olisi tullut kiire tiivistää romaania tai kirjoittaa se loppuun, joten henkilökuvat jäivät yhtäkkiä yksipuolisiksi ja ontoiksi, ja päädyin inhoamaan melkein kaikkia henkilöitä Heleniä lukuunottamatta. Esimerkiksi Gwyneira oli aivan ihana hahmo siihen asti, että sai Paulin ja kohteli poikaa aivan kamalasti. Ja hänen järkeilynsä oli tyyliin "en osaa rakastaa omaa poikaani, joten turha edes teeskennellä". Wut? Ymmärrän, että poika sai alkunsa raiskauksesta, mutta eihän se pojan vika ole... Jotenkin tämä osuus tarinasta jäi kaipaamaan lisää syvennystä, jotta olisin ymmärtänyt sekä Paulia että Gwyneiraa paremmin.

Ehkä en odottanut, että näin paksussa, melkein 900-sivuisessa kirjassa tulisi vastaan kökköjä henkilöhahmoja. Minun mielestä esimerkiksi Paulin hahmosta olisi voitu ottaa paljon enemmän irti, mutta nyt se oli olemassa lähinnä ärsyttävänä sivuhahmona, joka aiheuttaa ongelmia silkkaa ilkeyttään kaikille, jotta saataisiin juonikuvioita menemään eteenpäin. Geraldin ja Howardin hahmot tuntuivat myös turhan yksipuolisilta ja sen takia hiukan epäuskottavilta. Anyways...

Yleensä en ärsyynny näin vahvasti kirjaan, mutta tällä kertaa tuntuu, että tarinalla olisi ollut paljon enemmän potentiaalia. Kun alku oli niin hyvä, miksi se kääntyi omituiseksi husertamiseksi loppua kohden? Oliko kenekään muun lukukokemus samanlainen, vai olenko vain liian kriittinen? 😬

Noh, tämä lukukokemus oli nyt tälläinen, voihan olla, että joskus luen tämän kirjan uudestaan ja ihmettelen miksi vaahtosin tuosta loppupuoliskosta noin paljon (ei olis eka kerta). Täytyy sanoa, että melkein 900-sivuiseksi kirjaksi tämä oli melko nopeasti luettu läpi, joten pakostakin tämä oli lukemisen arvoinen. Vaikka loppu oli aika pettymys, hyvän alun takia aion lukea myös trilogian toisen osan, Maorien laulun. Toivottavasti se kantaa alusta loppuun!

🍁🍁🍁

Muualla luettua: Luetut kirjat, Ullan luetut kirjat, Kirjasähkökäyrä, Mari A:n kirjablogi, kirjakaapin kummitus

Helmet-lukuhaaste 2018:  14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan

Syksyn 2018 kiinnostavimmat uutuudet

Taas on tullut käsille se mukava hetki, kun saa syynätä kustantajien tulevan syksyn uutuuskatalogeja (tai siis onhan näitä voinut selata jo jonkin aikaa, mutta minä heräsin tähän vasta nyt). Tässä kuumuudessa onkin helpottavaa ajatella, että syksy on jo ihan nurkan takana... Olen ehdottomasti enemmän syksy/talvi-ihminen.

Nyt oli niin paljon kiinnostavia uutuuksia, että oli vaikeuksia karsia sieltä ne kaikkein kiinnostavimmat... Päädyin listaamaan 10 kaunokirjaa ja 10 tietokirjaa:

Tässä ovat ne uutuudet, joiden varausjonoihin täytyi heti liittyä: 

💮 💮 💮  KAUNOKIRJAT  💮 💮 💮

Johanna Valkama: Kaukosaarten Aino

Otava
Kirjassa matkataan Itämeren Aurin pojan matkassa Färsaarille 

Jessica Fellowes: Mitfordin murhat

Otava
 "Downton Abbey kohtaa Agatha Christien!" Tää kuulostaa niiiin hyvältä....

Erika Vik: Nefrin tytär

Gummerus
Kaksosauringot-trilogian päätösosa, kaikki hyvä loppuu aikanaan...

Heli Slunga: Kehtolauluja kuoleville

WSOY
Olen lukenut Slungalta yhden runokokoelman, joka oli todella hyvä (täällä). Täytyy tsekata tämäkin! 

Shiwu: Kaivoin lammen kuuta varten

Art house
1200-1300-luvuilla eläneen, Punapilvivuorille erokoituneen kiinalaisen chanmestarin mietteitä.

Terhi Tarkiainen: Pure mua

Tammi
Vähän erilainen vampyyritarina... 

Svetlana Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu

Tammi
Haluaisin lukea  Aleksijevitšiltä montakin kirjaa, mutta tämän ehkä ensimmäisenä.

Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin

WSOY

Tämä runokokoelma kiinnitti huomioni WSOY:n katalogissa haikeudellaan.

Andrzej Sapkowski: Narrenturm

WSOY
Uusi kirjasarja Noituri-kirjojen kirjoittajalta. Tässä seikkaillaan keskiajan Euroopassa. 

Katja Kettu: Rose on poissa

WSOY
Tämä kansikuva on ihana 💜  "Häikäisevä tarina rakkaudesta, omien juurien etsimisestä ja täyttymättömistä toiveista."

Huomasin myös, että Tammi on julkaissut uudet painokset Harry Pottereista, uusilla ihailla kansikuvilla. 💜 En varsinaisesti rakastanut niitä edellisiä, vaikkakin niistä tulee aina mukavan lämmin fiilis kun niitä näkee.

💮 💮 💮  TIETOKIRJAT   💮 💮 💮

Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta

Bazar

Edellisissä kirjoissa katsottiin menneisyyteen (täällä) ja tulevaisuuteen (täällä), nyt pysytään vankasti nykyajassa. 

Antti Haataja: Pohjoinen

Tammi

Antti haatajan ja Pekka Sammallahden vaikuttavan valokuvateoksen Tuulessa roihuaa maa jälkeen täytyy lukaista tämäkin.   

Katja Tikka, Elina Maaniitty & Iisa Aaltonen: Punaisten lyhtyjen Helsinki - Prostituutio pääkaupungin historiassa 

Minerva

Helsingistä on tullut luettua viime aikoina hienoja tietokirjateoksia (Suruton kaupunki, Aikamatkakuvia Helsingistä)... Tämä on mielenkiintoinen, vähän synkempi näkökulma pääkaupungin historiaan. 

Jake Bernstein: Rahaeliitin salainen maailma - Miten miljoonaomaisuudet luodaan ja piilotetaan

Minerva

Panama-papereiden ja muiden kohujen jälkeen olisi ihan kiinnostavaa luettavaa. 

Masaji Ishikawa: Pako helvetistä - Kohtalona Pohjois-Korea

Minerva

Pohjois-Koreasta on tullut muutamiakin elämäntarinoita viimevuosina, mutta vielä en ole yhtäkään lukenut. Tässä kirjassa kerrotaan Pohjois-Koreaan matkanneen japanilaisperheen tarina.  

Jarno Hietalahti: Huumorin ja naurun filosofia

Gaudeamus

"Mahtuuko täydelliseen maailmaan ilkikurista vinoilua?" Mielenkiintoinen kirja luettavaksi aikakautena, kun joku loukkaantuu aina jostain, ja oikeastaan mistään ei saisi enää vääntää vitsiä. 

Philip Lymbery & Isabel Oakeshott: Farmageddon

Into

Tehotuotannon todellisuuteen pureutuva tietokirja.   

Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen: Propagandan historia 

Into

Aiheena propaganda on varsin kiinnostava, etenkin nykyaikana, kun tietoa voi levittää niin helposti eri kanavien kautta. 

Seneca: Elämän lyhyydestä

Otava

Antiikin Roomassa eläneen Senecan elämänviisautta.  

Airin Bahmani & Bruno Jäntti: Syyrian sota

Tammi

Hatara kuva minulla on tästä aiheesta, mutta haluan tietää enemmän.

Mitä uutuuskirjoja te olette bongailleet?

Täydellistä kesähömppää: Nora Roberts - Suojaton

Roberts, Nora : Suojaton
HarperCollins Nordic, 2015.  374 s.

Olipa ihanaa tarttua taas vaihteeksi kirjaan, joka tuli luettua parissa päivässä. Aivot narikkaan ja menoksi vuoden 1875 Yhdysvaltoihin, kullankaivannan, rikoksien ja romantiikan pyörteisiin. Tämä aikakausi on mielenkiintoista luettavaa aina, ja mieleen pomppasikin tasaisin väliajoin Deadwoodin menot ja meiningit. Ja jos et ole katsonut Deadwoodia vielä, niin hop hop! Vain yksi parhaista tv-sarjoista ikinä.

Herrasneiti Sarah Conway saapuu Arizonaan isänsä luo, kuvitellen saapuvansa emännöimään ihanaa taloa palvelusväkineen. Todellisuus onkin toisenlainen, mutta Sarah päättää jäädä ja selviytyä uudisraivaajien karusta elämästä. Avukseen hän saa vastenhakoisen Jake Redmanin, tuon juron, huonotapaisen - ja totta kai vaarallisen - pyssysankarin.

Täytyy sanoa, että vaikka lukeminen sujui vaivatta ja kirjan ääreltä oli vaikea poistua pidemmiksi ajoiksi, välillä täytyi pyöritellä silmiä Sarahin ja Jaken menolle. Molemmat ärsyttivät minua omilla tavoillaan, mutta kun ei ottanut kirjaa liian tosissaan, se ei jäänyt häiritsemään. Tämä oli taas sellainen kirja, josta tiesi mitä tässä tulee tapahtumaan ensimmäisiltä sivulta lähtien, mutta silti se onnistui viihdyttämään oikein hyvin. Sehän hömppäkirjoissa parasta onkin.

Mulla etenkin vanhempi Robertsin tuotanto menee juuri täydellisestä hömppäkirjallisuudesta (tämäkin on tullut alun perin vuonna 1989), mutta olen huomannut, että hänen uudemmat kirjat harvemmin tulee luettua loppuun asti, paitsi jos ne on enemmän jännityspainotteisia. Jos olet lukenut Nora Robertsin tuotantoa ennenkin, tämä kirja tuskin tarjoaa mitään yllättävää, muuta kuin ehkä tervetulleen maisemanvaihdoksen. Mutta jos tykkäsit Robertsin aiemmista kirjoista tykkäät melko varmasti tästäkin.

Täytyy sanoa, että vähän nauratti tuo etukannen pakollinen sitaatti: "Nora Roberts on paras - hän on loistava kaikessa, mitä hän tekee!" - Romantic Times Magazine

... Ok. Hyvä tietää. :')

Bongasin tämän Olen lukenut ja luen edelleen -blogista, kiitos vinkistä!

Helmet-lukuhaaste 2018: 1 - Kirjassa muutetaan

J. K. Rowling: Tästä alkaa elämä

Rowling, J. K. : Tästä alkaa elämä
Epäonnistumisen ilo ja mielikuvituksen tärkeys
Otava, 2018. 73 s.

Bongasin instagramista jokin aika sitten Sarah Knightin Viis veisaamisen elämänmullistava taika -kirjan, ja pistin heti varaukseen. Kirjan nimi kuulosti sellaiselta että voisin hyötyäkin tästä! Kirjanhakureissun yhteydessä päätin koluta 17.3 luokkaa tarkemmin ja törmäsin tähän J. K. Rowlingin pienoiseen, mutta ihanaiseen kirjaan. Muistan nähneeni tätä kirjablogeissa, etenkin valmistujaisten tienoilla, mutta silloin se meni multa jotenkin ohi. Onneksi sitten kuitenkin tämän löysin, koska kirja oli ihana. Luulin että tykkäisin Knightin kirjasta myös, mutta toisin kävi... Ei se puhutellutkaan minua. Jos tunnet että tarvitset KonMari tyylistä järjestämistä ruuhkaisessa elämässä myös sisustamisen ulkopuolella, niin ehkä sitten se voi olla sinulle hyvä.

Tästä alkaa elämä on Rowlingin pitämä puhe Harvardista valmistuville opiskelijoille, mutta se sopii luettavaksi ihan kaikille. Puheessaan hän kertoo epäonnistumisen ja mielikuvituksen merkityksestä elämässä.

On mahdotonta elää epäonnistumatta kertaakaan, paitsi jos valitsee aina niin varman päälle ja varovaisesti, että elämä jää kokonaan elämättä - ja se vasta epäonnistumista onkin.

Rowling puhuu omista kokemuksistaan, epäonnistumisia kuitenkaan kaunistelematta. Epäonnistuminen ja eläminen vähillä varoilla ei ole mitään ruusuista aikaa, mutta niistäkin voi oppia jotain: vaikeista ajoista voi selvitä ja yrittää uudelleen. Joskus tuntuu että sitä pelkää epäonnistumista niin paljon, että mitään ei kunnolla edes yritetä. Mutta sitten ei mitään myöskään saavuta.

Minusta tämä oli hieno, lyhyt ja ytimekäs, lämminhenkinen mutta samalla realistinen kannustuspuhe kaikille unelmiaan tavoitteleville. Suosittelen tutustumaan!

Jos näitä kahta kirjaa vertaa toisiinsa, niin koin että samastuin Rowlingin kirjoitukseen enemmän: eläminen mielikuvitusmaailmoissa, koulun käytävillä haahuilu, motivaation puute ja alisuorittaminen, kahviloissa istuminen ja ihmettely, mitä on hyvä elämä ja kannattaako epäonnistumista pelätä... Sain kirjasta siis paljon irti. Knight taas puhui kirjan alussa siitä, kuinka elämä on niin täynnä vauvakutsuja ja kavereiden paskoille näytelmille taputtamista, että kun ottaa viis veisaamisen asenteen, vapautuu älyttömästi vapaita sunnuntaipäiviä ja ärsyyntymisen aiheita. En ehkä löytänyt samastumispintaa tähän, joten kirja jäi kesken... Jota nykyään kieltämättä tapahtuu aina herkemmin ja herkemmin. Saattaa olla, että annan tälle uuden mahdollisuuden joskus tulevaisuudessa.

 Helmet-lukuhaaste: 9. Kirjan kansi on yksivärinen

Keskenjääneitä osa 2

Hei taas! Vaikea uskoa, että on jo heinäkuu hyvästi aluillaan. Kesä on sujunut töitä tehden, lukiessa ja podcastien parissa, mutta harvempi kirja on tullut luettua loppuun asti. Ajattelin tässä esitellä muutaman keskenjääneen teoksen:

Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin

Poikansa traagisesti menettäneen äidin surutyötä runojen, päiväkirjamerkintöjen, muisteluiden ja pohdintojen kautta. Tämä kirja oli minulle liian sekavasti koostettu, mutta toisaalta ymmärrän miksi se on kirjoitettu juurikin niin. Suosittelen silti tutustumaan, joku toinen voisi saada tästä paljonkin irti. 

Mika Waltari: Rakkaus vainoaikaan

Yritin kerrankin lukea kirjan omasta hyllystä... Tästä tykkäsin enemmän kuin alun perin ajattelin (ehdin jopa puoleen väliin), mutta kirjan fontti alkoi käydä silmiin ja aiheutti päänsärkyä pidemmän päälle. Mulle tulee herkästi huono olo, enkä tykkää lukea fontteja, jotka eivät ole tarpeeksi "tasaisia". Mulla alkoi tässä hyppimään katse riviltä toiselle ja lopulta päätin luovuttaa kirjan suhteen. Ehkä hommaan tämän kirjastosta joku päivä eri painoksena. Harmittaa että omasta hyllystä löytyy juuri se painos, jota en pysty lukemaan. Kuitenkin kun kirjaa selailee muuten vain, fontti ei näytä heti siltä, että sitä olisi hankala lukea. Eli paljoa se ei mulla vaadi...

Sarah J. Maas: Throne of Glass - Lasipalatsi

Tätä hypetettiin niin paljon joka puolella, että päätin tarttua kirjaan, vaikka se ei ehkä minun tyyliseltä kuulostanutkaan. (ehkä 6-10 vuotta sitten olisi ollut?) Olen halunnut tarttua johonkin uuteen fantasiasarjaan jo jonkin aikaa, joten what the heck. Ja oikeassahan minä olin, tämä on hieman ehkä nuoremmille (tai nuoremmanmielisille) suunnattu. En tykännyt päähenkilöistä kenestäkään, (sen verran mitä niihin ehdin tutustua), ja Celaenan nimi tuntui hankalalta lukea... Huomasin koko ajan lukevani sen Celeana, ja sitten piti ärsyyntyä itseensä ja korjata nimi omissa mietteissä oikeaan muotoon. Oliko kellään muulla tätä ongelmaa? 😅 Lopulta kirjan ensimmäiset noin 50-70 sivua eivät houkuttaneet  jatkamaan lukemista.

🌼🌼🌼

Oletteko tartuneet kyseisiin kirjoihin ja pääsittekö loppuun asti? Mitä olitte mieltä?

Jumalattomat (tv-sarja 2017)

Netflix original - 2017 - 7 jaksoa

Parin viikon kesäloman myötä oli taas aikaa palata Netflixin äärelle. Ulkona on ollut suurimmaksi osaksi onneksi kylmää ja sateista, joten ei ole tuntunut ollenkaan pahalta lorvailla täällä sisällä suurimman osan ajasta.

Sain katsottua Jessica Jonesin toisen tuottarin, mikä ei kyllä ollut yhtä hyvä kuin eka, mutta koukuttava kuitenkin. Samaa sanoisin myös 13 Reason's Why -sarjan tokasta tuottarista, joka oli tosin huomattavasti huonompi kuin eka... Anyways. Kaipailin näiden jälkeen muutakin katseltavaa, ja olen todennut minisarjat oikein hyväksi ajanvietteeksi, joten laitoin päälle tämän Jumalattomat (Godless) minisarjan.

Sarja ajoittuu 1880-luvulle, ja siinä seurataan väkivaltaista rikollisjengiä, joka jahtaa ryöstösaaliin kanssa karannutta Roy Goodea. Jahti vie heidät pieneen, kaivostoiminnan ympärille muotoutuneeseen La Bellen kylään, jonka asukkaat koostuvat suurimmaksi osaksi naisista, johtuen kylää kohdanneesta pahasta kaivosonnettomuudesta.

Asetelma on mielenkiintoinen, ja kylän henkilöt mukavan monipuolisia persoonia. Sarjassa keskitytään suurimmaksi osaksi Roy Goodeen ja häntä jahtaavan jengin pomoon Frank Griffiniin, sekä kyläläisistä sheriffiin ja sheriffin siskon elämään, kuten myös kauempana kylästä asustavan Alicen elämään. Tykkäsin sarjasta ja sen tiiviistä tunnelmasta, mutta olisin halunnut tutustua enemmän myös muiden asukkaiden taustoihin. Sarja kaipasi vähän enemmän lihaa luiden ympärille niin sanotusti, ja muutkin asukkaat vaikuttivat ihan mielenkiintoisilta, mutta valitettavasti heihin ei syvennytty juuri ollenkaan. Tuntuu melkein, että tarina olisi ollut mielenkiintoisempi, jos rikollisjengi-juoni olisi ollut pieni sivujuoni, ja sen sijaan olisi keskitytty kertomaan siitä miten asukkaat rakentavat elämäänsä ja kyläänsä uudelleen onnettomuuden jälkeen.

Näyttelijävalinnat olivat oikein hyviä, mutta etenkin sheriffin siskoa näytelleen Merrit Weverin ja Frank Griffiniä esittäneen Jeff Danielsin suoritukset jäivät positiivisesti mieleeni. Michelle Dockeryn yksi-ilmeinen roolisuoritus Alicena taas ei vakuuttanut. Lyhyesti sanottuna, jäi vähän nakertamaan se, että tällä (hyvällä) sarjalla olisi ollut pontentiaalia enempäänkin, mutta jostain syystä se päätettiin jättää käyttämättä.

Jos tykkäsit sellaisista sarjoista kuin Deadwood, Hatfields & McCoys ja niin edelleen, joissa keskitytään Pohjois-Amerikan uudisasukkaiden perustamien kylien elämään 1600-1800-lukujen aikoihin, suosittelen tsekkaamaan tämänkin.