Jukka Nieminen: Vaiettu muinaisuus

Nieminen, Jukka : Vaiettu muinaisuus
Salakirjat, 2015. 206 s.

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, ja etenkin muinaishistoriasta. Mitä menneisyydessä on tapahtunut ja mitä kaikkea tietoa historian hämäristä voi vielä löytyä? Minusta tuntuu, että se mitä nykyään tiedetään, on vain pintaraapaisu... Jos sitäkään. Onhan maapallo käynyt läpi melkoisia myllerryksiä, jotka nekin ovat iso kysymysmerkki vielä, niin ei ole helppoa kaivaa esiin todisteita menneistä kulttuureista ja tapahtumien kulusta.

Nyt kiinnostus kasvoi Suomen historiaa kohtaan, ja lainasin kirjastosta muutaman aiheeseen liittyvän kirjan. Tämä Jukka Niemisen Vaiettu muinaisuus on ensimmäinen, jonka luin, ja ehdottomasti kiinnostavaa oli! Arvostan Niemisen rohkeaa ja kyseenalaistavaa otetta. Tämä muistutti minua jonkin verran Graham Hancockin kirjasta Magicians of the Gods, joska luin jokunen vuosi sitten. Ilmeisesti molemmat herrat ovat saaneet kovaa palautetta arkeologeilta heidän kirjoitustensa vuoksi. Minusta he esittävät kiinnostavia pointteja.

Nieminen kyseenalaistaa sellaisia asioita, jotka ajatellaan yleensä jo totuuksina, kuten jääkauden kilometrien korkuiset jäämassat, ja sen että jäämassojen liikkuminen olisi aiheuttanut monia niitä asioita mitä niiden kontolle on aikoinaan laitettu: hiidenkirnut, jättimäiset kivenlohkareet siellä sun täällä, maaperän painuminen ja kohoaminen... Minua tämä aihe kiinnostaa, ja siksi on aina mielenkiintoista kuulla näistä ns. eriävistä mielipiteistä. Nieminen tuo esiin myös ajatuksen erilaisista suomalaisista muinaismustotyypeistä ja niihin liittyvistä kulttuureista, jotka on ilmeisesti pitkälti sivuutettu arkeologian saralla.

Kirjasta nousi mieleen lukuisat Joe Rogan -podcastit, joissa on vieraillut tutkijoita, kuten John Anthony West, Robert Schoch (etenkin kun Nieminen puhui joka puolelta maapalloa löytyvistä tikku-ukkomaisista kuvista, joihin Schochilla on oma teoriansa), Graham Hanckock ja Randall Carslon... Joista kaikki ovat saaneet hurjasti lokaa niskaansa, mutta jatkaneet silti tutkimuksiaan ja kirjoituksiaan alalla, mikä on hienoa.  Eli jos muinaset kulttuurit ja esihistoria kiinnostaa, niin Joe Roganin podcast on oikea aarreaitta. :)

Vaiettu muinaisuus oli oikein helppolukuinen kirja kuvineen kaikkineen, ja mielenkiinto pysyi alusta loppuun. Jos sinulla kiinnostaa ajatuksia ravisteleva teos Suomen esihistoriasta, niin tartu ihmeessä tähän!

Kiinnostus heräsi myös Niemisen muuta tuotantoa kohtaan, seuraavaksi taidan etsiä käsiini kirjan nimeltä Geomantia.

Annika Havaste: Suolistoa hoitamalla superaivot

Havaste, Annika : Suolistoa hoitamalla superaivot
Viisi askelta parempaan työtehoon ja palautumiseen
Viisas elämä, 2019. 365 s.

Tuossa joulun aikaan olikin hyvä lukea terveellisestä ruokavaliosta ja siitä miten haitallista esimerkiksi sokeri voi olla suolistolle. 😅 Luin vasta samaisesta aiheesta Michael Mosleyn kirjasta Älykäs suolisto, joka oli todella mielenkiintoinen. Tämä Annika Havasteen kirja käy läpi samoja teemoja: suolistolla on vahva kytkös aivoihin. Huono ruokavalio voi johtaa moniin suolistovaivoihin ja jatkuvaan matalaan tulehdustilaan suolistossa, joka taas voi aiheuttaa muun muassa masennusta ja muistisairauksia.

Tykkäsin siitä, miten suoraviivaisesti Havaste selittää asiat, hyvin ymmärrettävästi ja selkeästi. Kirja on täynnä havainnollistavia kuvia, luetteloita ja tiivistelmiä. Tätä on helppo selata vielä lukemisen jälkeen ja löytää kaikki pääasiat omissa pienissä bokseissaan. Kirja sisältää paljon vinkkejä, joiden avulla voi kohentaa oman suoliston terveyttä resepteineen kaikkineen. Huomaan paljon samoja ruoka-aineita, kuten Mosleyn kirjassa jo vinkattiin. Silloin noudattelin hänen laatimaansa ruokaohjelmaa, ja huomasin, kuinka paljon enemmän energiaa minulla oli.

Minusta tämä aihe on todella kiinnostava, varsinkin kun näyttää siltä, että länsimainen ruokavalio tekee erittäin huonoa ihmisille, ja monien olo parantuisi ruokavaliota muuttamalla. Erilaiset mahavaivat ovat yleistyneet Suomessakin hurjaa vauhtia. Osaan saa diagnoosin, osaan taas ei. On ärtyneen suolen oireyhtymää, vuotavaa suolta, gluteeniyliherkkyyttä... Ja sitten niitä selittämättömiä vatsavaivoja.

Kuten jo Mosleyn kirjan kohdalla mainitsin, olen aina ollut kunnon sokeriaddikti ja samalla useimmiten hyvin väsynyt, ja päivät menee monesti sellaisessa "aivosumussa". Yleensä siihen helpottaa se, että jättää sokerit ja pullamössöt pois ruokavaliosta. Jostain syystä sitä on vain vaikeaa pysytellä niistä erossa... Mutta mitä enemmän luen tästä aiheesta, sitä tarkempi koetan olla siitä mitä syön.

Jos siis olet kiinnostunut suoliston terveydestä, suolistoystävällisestä ruokavaliosta ja uusimmasta tutkimustiedosta siihen liittyen, tässä olisi hyvin suoraviivainen tietopakkaus aiheesta.

Muita kirjoja, joita minulla on tällä hetkellä lainassa aiheeseen liittyen ovat Soki Choin Suolistovallankumous (kiitos Kirjasähkökäyrä-blogin Maille vinkistä) ja Kelly Broganin Hoida kehoasi, voita masennus. 

 

The Witcher (tv-sarja 2019 - )

Oi että, vihdoin kahden vuoden odottelu on ohi ja sai rauhassa istua bingewatchaamaan tämän sarjan. Eikä todellakaan ollut pettymys! The Witcher perustuu puolalaisen Andrzej Sapkowskin Noituri-romaaneihin, joista olen tähän mennessä lukenut kolme ensimmäistä (neljännes kohta luettu...) Lisäksi vaikutteita on ilmeisesti otettu (etenkin visuaalisuudessa, jos olen oikein ymmärtänyt) Witcher-peleistä.

Minulle tärkeää oli, kuten yleensä kirjoihin perustuvissa sarjoissa, että romaanien tunnelma ja henki saataisiin välitettyä tv-ruudun kautta. Eli, että sarja tehtäisiin lähdemateriaalia kunnioittavasti, vaikka ymmärrän, että kyseessä on kaksi täysin eri taidemuotoa, ja tv-sarjoista ei voi ikinä saada kaikkea mitä kirjasta saa (tai päinvastoin). Siinä mielessä tässä on onnistuttu hyvin. Oli synkkää metsää, pikkusia kyläpahasia ja kapakoita, luuttua soitteleva Valvatti, sotaista porukkaa puolin ja toisin...

Lyhyesti sanottuna sarja kertoo noituri Geraltista, joka metsästää erinäisiä hirviöitä palkkiota vastaan. Noiturit ovat taikuuden avulla luotuja mutantteja, joita ei ole enää kovin montaa jäljellä. The Witcherin maailma edustaa keskiaikaistyylistä fantasiaa, jonka hirviöt ja olennot ovat saaneet vahvasti vaikutteita slaavilaisesta mytologiasta.

Sarjassa seurataan kolmea päähenkilöä: Geralt Rivialasta, prinsessa Ciriä ja velho Yenneferiä. Etenkin sarjan alussa liikutaan eri aikajanoilla, kun tutustutaan kaikkien taustatarinaan. Se on mielestäni oikein toimiva ratkaisu, sillä Yennefer ja Ciri ovat olennainen osa myös Geraltin tarinaa, ja olisi ollut aika tylsää seurata vain Geraltia ensimmäisellä kaudella. Kirjoissa nimittäin Yennefer ja Ciri tulevat paljon myöhemmin mukaan. Alussa minusta tuntui, että aikajanojen toteutuksen olisi voinut tehdä paljon paremmin, mutta loppua kohden palaset loksahtelivat niin hyvin paikoilleen, että muutin mieleni.

Minusta roolitukset meni nappiin pääroolien osalta ainakin. Henry Cavill sopii Geraltin rooliin mainiosti. Geraltista olen tykännyt aina, minusta hän on jokseenkin sympaattinen, vaikka metsästääkin hirviöitä ja käy milloin mitäkin taisteluita. Romaaneissa Yennefer on jotenkin ärsyttävä minun mielestä, mutta sarjassa hän oli ihan mukiinmenevä hahmo. Toivottavasti tulevilla kausilla henkilöhahmoihin syvennytään vielä entistä enemmän.

Suosittelen kaikille fantasian ystäville!

Klassikkohaaste #10: Elizabeth Gaskell - North and South

Gaskell, Elizabeth : North and South
Äänikirja,7 h 18 min.

Kirja julkaistu alun perin 1854.

Osallistun kirjabloggaajien klassikkohaasteen kymmenenteen kierrokseen tällä Elizabeth Gaskellin tavallaan ajankohtaisella romaanilla North and South. (Tämän lukemisen aikaan oli nimittäin postilakko vielä pattitilanteessa, ja uusista lakoista ja työnseisauksista varoiteltiin uutisissa.) Minulla oli edessä muutaman tunnin junamatka, johon oli pakko saada jokin äänikirja kuunneltavaksi, ja Storytelistä sattui pistämään silmään tämä klassikko englanniksi.

North and South oli minulle entuudestaan tuttu, sillä katsoin aikoinaan tästä tehdyn minisarjan (vuodelta 2004), josta tykkäsin paljon. Kirja kertoo Margaret Halesta, Etelä-Englannin pienestä idyllisestä maalaiskylästä kotoisin olevasta naisesta, jonka on pakko muuttaa pohjoiseen perheensä mukana, sillä hänen isänsä täytyy yllättäen jättää virka papistossa. Pohjoisessa ilmapiiri on täysin erilainen, ja Margaret yrittää sopeutua uudenlaiseen tehdaskaupunkiin. Helppoa se ei ole. Työtä tekevien ihmisten tyytymättömyys on silmiinpistävää, ja Margaretin myötätunto on heidän puolellaan. Paikallista puuvillatehdasta johtava John Thornton vain tuntuu vetävän Margaretia puoleensa.

Tässä romaanissa käsitellään monia viktoriaanisen ajan yhteiskunnan ongelmia, kuten yhteiskuntaluokkien kuiluja, sukupuolten asemaa, kuolemaa, teollistumista sekä työläisten ja työnantajien ongelmia, jotka johtavat ensimmäisiin organisoituihin lakkoihin. Kaiken elämän yksityiselämänsä tragedioiden ja meluisan tehdaskaupunkielämän keskellä Margaret yrittää ymmärtää vihastunutta työväkeä, jonka joukosta hän on löytänyt itselleen hyviä ystäviä, sekä tehtaan omistajaa Thorntonia, tajuten että asiat eivät ole yksinkertaisia kenenkään kannalta.

Kirja on myös rakkausromaani: Margaretin ja Johnin välillä on vetovoimaa, jonka kanssa kumpikin yrittää elää, monesti ymmärtäen väärin toistensa tarkoituksia. Tämä luo tarinaan oman jännitteensä. Romaani kertoo myös perhesiteistä, kauniista Etelä-Englannista ja savupiippuja sauhuttavasta teollistuneesta Pohjois-Englannista. Vaikka kirjan tehdaskaupunki Milton on kuvitteellinen, ilmeisesti Gaskell perusti sen Manchesteriin, jossa hän asui vuosia.

“He shook hands with Margaret. He knew it was the first time their hands had met, though she was perfectly unconscious of the fact.”

Margaret on hahmona kiinnostava, ja ehkä erilainen kuin mihin on normaalisti tottunut. Hänet kuvaillaan melko tavanomaisen näköiseksi, hiljaiseksi ja ehkä muiden mielestä hän saattaa vaikuttaa jopa ylimieliseltä. Lukija pääsee kuitenkin tutustumaan Margaretin ajatuksenjuoksuun, ja usein hän ei vain ymmärrä miltä vaikuttaa toisten silmissä. Toisinaan hän ei haluakaan, että muut tietäisivät mitä hänen päässään liikkuu. Hän on usein uppoutunut ajatuksiinsa, ja saattaa olla hyvinkin tunnekuohun vallassa, vaikka ei sitä mitenkään päälisin puolin näytä. Toisinaan hän ilmoittaa mielipiteensä yhtäkkiä melko kuuluvastikin. Margaret myös kasvaa ja muuttuu romaanin kuluessa, sillä hänen elämässään tapahtuu paljon surullisiakin asioita. Hän ei ole mustavalkoinen hahmo, niin kuin ei ole oikeastaan mikään tässä romaanissa... Ja sitä rakastan.

Mielessäni yritän sijoittaa tätä romaania 1800-luvun klassikkokirjallisuuden kartalle. Jotenkin tästä nousee mieleen ensimmäisenä Jane Austen ja Bronten siskokset. Margaret voisi olla hahmo Austenin romaanista, melko (suht) hyvällä syntyperällään ja naimakauppakuvioineen. Toisaalta hänet on sijoitettu hyvin erilaiseen maailmaan, paljon karumpaan ja realistisempaan. Hänen ja Thorntonin välillä taas on tiettyä latausta jota voi löytää esimerkiksi Charlotte tai Emily Bronten romaaneista, ehkä kuitenkin ilman hurjaa melodraamaa. Gaskell kuitenkin kuvaa maailmaa omalla tarkkaavaisella tavallaan, luoden kirjan, joka on täynnä aidon oloisia ihmisiä melko epäreilussa yhteiskunnassa. Samalla hän on kuitenkin onnistunut luomaan tarinaan jotain herttaista ja hurmaavaa.

Clare Wille oli täydellinen lukija tähän kirjaan. Äänikirjoissa lukija vaikuttaa kokemukseen todella paljon. Tästä kirjasta löytyy englanniksi useampikin äänikirjaversio, ja kokeilin aluksi kuunnella Gemma Whelanin lukemaa versiota, mutta se ei jostain syystä kolahtanut. Sitten vaihdoin tähän, ja se oli hyvä päätös. Wille eläytyy hahmoihin uskottavasti erilaisin aksentein/murtein ja äänensävyin, vaikuttamatta kuitenkaan ylitseampuvalta. Hahmojen dialogia oli näin helppo kuunnella, sillä hahmot erottuivat hyvin toisistaan.

Tämä oli yllättävän hyvä, koukuttava ja viihdyttävä romaani raskaista teemoista huolimatta, tai ehkä juuri niistä johtuen?

Edit: Olen näköjään kuukauden etuajassa, mutta antaapa olla kun kerkesin tämän jo tänne julkaista 😂

Fernando Pessoa: Hetkien vaellus

Pessoa, Fernando : Hetkien vaellus
Otava, 1974. 80 s. 

On tehnyt jo pitkään mieli palata runojen pariin, ja etenkin Fernando Pessoan tuotantoon. Olen lukenut häneltä aikaisemmin teoksen Minä, aina vieras, joka teki minuun vaikutuksen. Suosittelen! 

Hetkien vaellus on runokokoelma, johon sisältyy Pessoan omalla nimellään kynäilemien runojen lisäksi myös hänen pseudonyymina kirjoittamia runoja. Kirja onkin jaoteltu näiden pseudonyymien mukaan, jolloin on helppo nähdä myös eri hahmojen erot Pessoan runoudessa. Hänen pseudonyymejään ovat Alberto Caeiro, Ricardo Reis ja Alvaro de Campos.

Niin sääli häntä! Hän oli maalainen
joka vaelsi kaupungissa vapautensa vankina.
Mutta tapa jolla hän katseli taloja,
jolla hän tarkasteli katuja,
jolla havaitsi esineet,
on se jolla katsellaan puita
ja jolla painetaan katse kohti maata
ja tarkastellaan kedon kukkia ... 

- Alberto Caeiro

Kaikista runoista huokuu tietynlainen kaipuu entisiin aikoihin, lapsuuden idyllisiin unelmiin: todellisuus ei vastannutkaan sitä elämää, jollaista lapsena itselleen kuvitteli. Runot ovat melankolisia, surullisia, lopullisen tuntoisia, jopa itsetuhoisia. Ne kielivät vieraantumisesta yhteiskunnasta, joka oli kantava teema myös edellisessä lukemassani runokokoelmassa.

Nukkua kuin keskelle tietä aurinkoon käpertynyt koira,
peruuttamattomasti lopulle maailmankaikkeudelle antautuen,
ja ajakoot autot ylitseni

- Alvaro de Campos

Runoista piirtyy mieleeni kuva henkilöstä, joka vaeltaa maailmassa vailla minkäänlaista päämäärää, ja joka tuntee elämän olevan merkityksetöntä ja turhaa. Maailma jatkaa pyörimistään ja aurinko nousuja ja laskujaan, vaikka me ihmiset täältä katoaisimme.

Vaikka Pessoan runous kallistuu sille synkemmälle puolelle, jostain syystä pidän niistä. Ehkä hän osaa ilmaista ajatuksensa niin mielenkiintoisilla tavoilla. Näissä runoissa on jotain samaa kuin Osamu Dazain romaanissa EI enää ihminen. Dazai ja Pessoa ovat melkeinpä samalta aikakaudelta, vaikkakin eri puolilta maapalloa. Ehkä heissä molemmissa kuvastuu "erään maanosan ja aikakauden henkinen tila" runot kääntäneen Pentti Saaritsan sanoja lainatakseni.

Uusia kirjahyllyn asukkeja

Viime aikoina kirjahyllyni on saanut uusia tulokkaita, joista olen hyvin iloinen. Toivottavasti nämä tulee myös luetuiksi, eivätkä jää vain hyllynlämmittäjiksi. 😅 Tänä vuonna kirjoja on tullut ostettua vähemmän kuin yleensä, johtuen lähinnä siitä, että kirppareita ei ole tullut kierreltyä yhtä intohimoisesti kuin ennen. Niistä olen suurimman osan kirjalöydöistäni yleensä tehnyt.

Aloitan ihan ihka oikeasta kirjakaupasta ostamallani romaanilla, joka on kutkuttanut minua jo siitä asti kun se ilmestyi: Nimittäin Jim Kayn kuvittama Harry Potter ja viisasten kivi! Vannoutuneena Potter-fanina nolottaa myöntää, että omistan vain yhden Potterin, ja sekin on mitä on... kirjoitin siitä täällä. Tästä siis alkaa Pottereiden kerääminen kirjahyllyyn! Tänä syksynä ilmestyi jo Kayn kuvittama Liekehtivä pikari, joten aika nopsaa tahtia saisi poimittua jo neljä ekaa kirjaa. Seuraavia osia täytyykin sitten odotella vähän pidempään.

Viisasten kivi on tullut luettua niin monta kertaa, että olen pudonnut jo laskuista. Kay toi pottereiden lukemiseen jotain uutta ja ihanaa, ja siksi haluankin kerätä juuri nämä versiot omaan hyllyyni.

Kirpputorilta mukaani tarttui rakastettu lastenkirjallisuuden klassikko A. A. Milnen Nalle Puh. Nalle Puh on tietysti hahmona jäänyt lapsuudesta vahvasti mieleen, kuten myös kirjan muut hahmot Nasu, Ihaa, Tikru ja Risto Reipas... Veikkaan tosin, että nämä ovat muistissa ennemmin kirjasta tehdyn piirretyn perusteella, kuin itse kirjasta (en muista olenko koskaan lukenut tätä kannesta kanteen).

Sain ystävältä synttärilahjaksi mielenkiintoisen teoksen muinaisen Japanin naiskohtaloista: Auringonjumalattaren tyttäret by Raisa Porrasmaa (Atena 2019). Japanilaista kulttuuria ja historian varjoihin jääneitä naiskohtaloita... Kuulostaa mielenkiintoiselta yhdistelmältä. Tämä on uutuus tältä vuodelta, joka kieltämättä jäi itseltä pimentoon katalogeja selaillessa. Onneksi se nyt löytyy omasta hyllystä, joten eiköhän siihen tule tutustuttua pikimmiten.

Olen miettinyt jo jonkin aikaa, että ottaisin tavaksi käydä palkkapäivän kunniaksi kirjakaupassa ja aikuisten oikeasti ostaisin jotain, ihan omaksi iloksi. Yleensä kyllä kierrän kirjakauppoja, mutta en juuri koskaan raaski ostaa mitään, koska eihän ne uutuuskirjat mistään halvimmasta päästä ole... Sen sijaan löytöjä tulee tosiaan tehtyä kirppareilta, joita aion tietysti jatkossakin kierrellä kirjalöytöjen toivossa. Jospa pottereiden keräilystä innostuisin enemmänkin ja jatkaisin kirjakauppakirjojen ostamista. Esimerkiksi Outlanderit voisi olla seuraava kerättävä kirjasarja. 😍

Nostalgisia joulukirjoja lapsille

Se on kuulkaas kohta jo joulukuu, ja tämä vuosi alkaa olla ohi! Hui. Lapsena joulu oli tietysti parasta aikaa vuodesta, ja nyt aikuisena se tuntuu aina ihanan rauhalliselta ja lämpöiseltä ajalta. On talvi ja lunta, hämärää ja jouluvaloja siellä täällä, jouluradion voi laittaa soimaan taustalle... Joulun tunnelma on ihana.

Tässä on muutama tunnelmallinen ja nostalginen kirja joulufiiliksiä virittelemään. Nämä ovat lastenkirjoja, mutta miksei aikuisetkin voisi näitä lukea? Minä ainakin tykkäsin! 😍🎄

Joulu saapuu Muumilaaksoon

WSOY, 2019.

Äiti herää, Muumipeikko sanoi. - Jotain kauheaa on tulossa tänne! Sitä sanotaan Jouluksi. 

Tämä ihanan talvisesti kuvitettu kuvakirja noudattelee Tove Janssonin kertomusta Kuusi, joka löytyy Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -kirjasta (1962). Tämän kirjan sanoma on täydellinen joulua varten, sillä niin moni kokee joulun olevan stressaavaa ja kiireistä aikaa. Kuinka moni on vielä jouluaattona kaupassa juoksemassa joululahjoja ja hommaamassa jouluruokia kauhean kiireen kanssa? 😆

Muumit eivät ennen ole viettäneet joulua, mutta yhtäkkiä he ovatkin keskellä talvea hereillä, ja kaikilla on hirveä vouhotus päällä. Joulu on tulossa! Missä teidän lahjat, eihän teillä ole kuustakaan! Jouluruoat pitää saada valmiiksi! Muumit alkavat pelätä tätä joulua, joka on tulossa käymään, kun sitä pitää ihan koristellulla puulla ja lahjoilla lepytellä.

Mauri Kunnas: Suomalainen tonttukirja

 

Otava, 2019.

Ennen muinoin Suomen taloissa asusteli haltijoita, joita sanottiin tontuiksi. Hyvin kohdeltuina nämä kotitontut, saunatontut, riihitontut, tallitontut, navettatontut ja myllytontut toivat taloon onnea. 

Tästä Mauri Kunnaksen ihka ensimmäisestä kuvakirjasta vuodelta 1979 ilmestyi tänä vuonna uudistettu laitos. Suomalainen tonttukirja esittelee hauskoissa tarinoissaan, millaisiin eri tonttuihin täällä Suomessa aikoinaan uskottiinkaan, kauan ennen joulupukkia ja hänen tonttuapureitaan.

Disneyn kultainen joulukirja

Tammi, 2019

Tämä oli yllättävän ihana minunkin mielestä, vaikka en lapsena juuri tykännyt Aku Ankoista ja Mikki Hiirestä yms. Mutta tässä oli jotenkin ihastuttavan nostalginen tunnelma, ja tarinat olivat lämminhenkisiä.

Kirja sisältää tarinat Aku Ankka ja joulupukki, Mikki Hiiren jouluposti, Aku Ankan joulukuusi, Mikki Hiiri jouluostoksilla ja Joulupukin lelupaja, joista suurin osa on julkaistu alun perin 50-luvulla.

Astrid Lindgren: Melukylän joulu

WSOY, 2019.

Tämä kirja julkaistiin ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1964, ja tänä vuonna siitä ilmestyi tarkistettu suomennos.

Ihanan vanhahtavaan ja värikkääseen tyyliin kuvitettu kirja kertoo, miten Melukylän lapset valmistautuvat joulun viettoon. Kirjassa lähdetään hakemaan kuusta, leivotaan pipareita, kokoonnutaan yhteisen joulupöydän äärelle... Tunnelma on lämmin, iloa ja odotusta täynnä.

Kunniamaininta täytyy tietysti antaa Kunnaksen ikivihreälle klassikolle Joulupukki ja noitarumpu, josta kirjoitin täällä. 💚