"Pienen lapsen vireystilat vaihtelevat, ja välillä voi olla vaikeaa rauhoittua unille. Lämminsydämisissä loruissa punatulkkuisä hyräilee, kalaäiti keinuttaa ja leppäkerttu suukottelee lapsensa unten maille. Turvan tiukasta kapalosta on hyvä herätä uuteen päivään."

Maaret Kallion tämän kesän uutuus Saatan sinut unille on ihastuttavan soma runo/lorukirja lapsille. Tämä yllätti minut positiivisesti! Miten ihanan lempeitä ja juuri sopivan mittaisia uniloruja pienille vauvoille ja miksei vähän isommillekin lapsille. Kati Vuorennon lämmin ja pehmoinen kuvitus eläinvanhemmista pienokaisineen sopii uniteemaan kuin nenä päähän.

Minä erittäin huonomuistisena ihmisenä voisin jopa kuvitella oppivani ulkoa tästä pari lorua. Tätä lukiessa tulikin mieleen, että tämähän voisi olla vaikkapa oiva ristiäislahja vauvalle. Tämä säteilee turvaa, lämpöä ja rauhallista tuudittelua. Olipas vain ihana. 💜 Tekee mieli nyt tutustua Kallion toiseen runokirjaan Välillä olet varpuseni.

Sivut ovat paperisia, joten en suosittele jättämään tätä pienten käsien armoille kovin pitkäksi aikaa. 😅

Saatan sinut unille,
leppäkertun levolle.

Lasken kilpesi täpliä,
taivaan kirkkaita tähtiä.

Sinikellot hiljaa soi.
Niissä unen laulun kuulla voi.

★★★★

Maaret Kallio: Saatan sinut unille

WSOY, 2023. 37 s.

Saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun.

Kirjassa kuljetaan vuoronperään Juhanin, Hannelen ja Aavan matkassa, kun he arkiaskareiden lomassa pohdiskelevat elämäänsä. Onko se sopivanlaista ja kenen mielestä? Lompsitaan Oulun loskaisilla kaduilla, matkustetaan ahdistuneina ruuhkabusseissa ja pistäydytään töiden jälkeen viinilasilliselle. Mietitään lapsuutta ja omaa roolia elämässä. 

Tämä ei ole mikään pako arjesta kirja - päin vastoin, tässä pyöritään hyvinkin arkisissa tunnelmissa läpi kirjan. Ei jännittävää juonta tai juonenkäänteitä - vain henkilökuvausta tuiki tavallisista ihmisistä: ehkä sinäkin tunnet jonkun Juhanin, Hannelen tai Aavan tyyppisen henkilön.

Näistä henkilöistä tykkäsin lukea eniten Juhanin tarinaa, joka oli hyvin sydäntäriipaiseva ja helposti lähestyttävä. Hanneleen oli vaikea lämmetä ja Aava jäi hyvin etäiseksi hahmoksi. Toisaalta, kirjasta jäi sellainen tunne, että ymmärrän miksi kukanenkin on sellainen kuin on, vaikka en heistä pitäisikään. Todella terävää henkilökuvausta!

En ole oikeastaan koskaan lukenut tällaista kirjaa. Tämä ei muistuttanut minua mistään aiemmin luetusta, mikä oli sinänsä kyllä virkistävää! Yleensä luenkin historiallista romantiikkaa, fantasiaa tai tietokirjoja, joten tämä on aika kaukana mukavuusalueeltani muutenkin. Toisinaan on mukava astua sinne mukavuusalueen ulkopuolelle.

Tämä on kokonaisuus, johon kuuluu kirjan lisäksi myös musiikkia, jota voi kuunnella samalla kun lukee kirjaa. Minulla ei ollut levyä tässä mukana, joten en osaa siitä sen enempää sanoa. Onpa luova idea! 

Ei tämä varsinaisesti omaksi suosikiksi noussut, mutta en todellakaan tätä huonoksikaan sanoisi. Olihan tämä erilainen lukukokemus, ja Oulun murre soljui oikein mukavasti ja luontevasti dialogissa. Suosittelen tutustumaan!

★★★

Dimi Salo: Sopivanlaiset

Dimi Salo, 2023. 268 s.

Lainattu kirjastosta. 

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön

Nyt kun vuosi alkaa olla puolessa välissä (mihin kaikki aika oikein menee 😨), on hyvä katsoa mitä on tullut luettua tähän mennessä. Ajattelin listata tähän ne kirjat, jotka jäivät mieleen parhaimpina lukukokemuksina.

Marianna Kurtto: Ellen valkeudessa

Sillä välin, kun kohistiin Kiira Korven runokirjauutuudesta Hyppää vaan!, Otavalta julkaistiin toinenkin runokirja, joka jäi paljon vähemmälle huomiolle. Marianna Kurton Ellen valkeudessa on johonkin tulevaisuuteen sijoittuva kirja tiedemiehestä ja koelinnusta, jota käyttäen etsitään ratkaisua ihmisiä hiertävään ongelmaan: kuinka eletään ikuisesti, kuinka ollaan kuolemattomia. Runomuotoinen tarina vuorottelee linnun ja tiedemiehen näkökulmia aiheeseen. Tämä kirja pyörii minulla mielessä edelleen. 

Mihail Šiškin: Sota vai rauha

Kattava ja syvälle pinnan alle kurkistava esseekokoelma piirtää kuvan Venäjän ilmapiiristä ja sen ihmisistä. Miksi Venäjä on sellainen kuin se on. Todella hyvä kirja! Šiškin kirjoittaa niin hyvin tästä aiheesta: koskettavalla ja ymmärtävällä, mutta samalla kriittisellä otteella.

 José Sánchez-Silva: Poika ja Valas 

Tämä oli aivan ihana kirppislöytö. Espanjalainen klassikkosatu kertoo pojasta, jolla on mielikuvitusystävä nimeltä Valas. Valas kulkee pojan mukana monissa elämänvaiheissa, niin iloissa kuin suruissa. Samalla tässä voi nähdä lapsen silmin, miltä perhe-elämä on ehkä tähän aikaan Espanjassa voinut näyttää: saman katon alta löytyvät työssään uupunut ja poissaoleva isä, ainaisissa kodinaskareissaan puuhasteleva äiti, mummo joka huomaa kaiken ja sisarukset, joiden kanssa nahistellaan.

Maaret Kallio: Saatan sinut unille

Tämän luin aivan vasta, enkä ole kerennyt blogitekstiä vielä kirjoittaa, mutta sanon vain, että pienen lapsen äitinä ihastuin tähän ikihyviksi. 💚

***

Oletteko lukeneet näitä kirjoja? Mitä kirjoja laittaisit omalle listallesi? 😊

P.s. Oikein hyvää juhannusta! Oulussa sataa vettä, mutta se ei minua haittaa näiden kuumien ilmojen jälkeen, huh...

"Helmikuu 2022. Aleksi istuu autossaan talvisessa Oulussa ja miettii itsemurhaa. Venäjä hyökkää Ukrainaan. Sotilas ei tapa itseään, mutta sotilas voi kuolla kunniakkaasti taistelukentällä. Aleksi myy kihlasormukset ja lähtee."

- Ote takakannesta.

Ukrainan sota varmasti puhuttaa meitä kaikkia enemmän tai vähemmän tällä hetkellä. Senpäs takia tämä kirja kiinnittikin huomioni. Tuomas Kyrön Aleksi Suomesta kertoo Aleksista, joka 18-vuotiaana lähti Ranskan muukalaislegioonaan ja monien vaiheiden jälkeen taistelee nyt Ukrainassa. Minulle kirjailija on lähinnä tuttu Mielensäpahoittaja-kirjoistaan, joten tämä vaikutti aika mielenkiintoiselta ja erilaiselta uutuudelta häneltä.

Aleksi Suomesta on kokonaisuus erilaisia näkökulmia, joista kaikki kuitenkin keskittyvät yhteen henkilöön: Aleksiin. Välillä äänessä on äiti, isovanhemmat, kaverit, kirjailija tai Aleksi itse. Tuntuu, että Aleksi on elänyt jo monta elämää ikäänsä nähden, joten olihan tämä kiinnostavaa luettavaa. Mitä sota tekee ihmisen mielenterveydelle, millaista on Ranskan muukalaislegioonassa, millaista on elää ilman isää, millaista on elää Suomessa kun äiti on Pohjois-Suomesta mutta isä Senegalista, millaiset jäljet kiusatuksi tuleminen jättää, millaista Ukrainassa on nyt...

Tämä kirja oli todella nopeasti luettu. Mukana oli ripaus huumoria, koskettavia, synkkiä ja surullisiakin hetkiä sekä tietenkin mielenkiintoisia tarinoita eri paikoista, joissa Aleksi on käynyt. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin vähän syvempää pohdintaa joidenkin aiheiden kohdalla, kuten sotilaiden mielenterveydestä puhuttaessa. Jäi jotenkin sellainen tunne, että jotain jäi vielä sanomatta tai käsittelemättä, roikkumaan ilmaan. Mutta kaiken kaikkiaan todella tykkäsin tästä kirjasta ja huomasin samaistuvani Aleksiin monessa otteessa, etenkin lapsuudesta puhuttaessa.

Olen kiitollinen, että sain kurkistaa Aleksin arkeen tämän kirjan kautta, ja nähdä hieman miltä ammattisotilaan elämä voi näyttää, hyvässä ja pahassa.

Lämpimät suositukset tälle kirjalle!

★★★★

Tuomas Kyrö: Aleksi Suomesta

WSOY, 2023. 288 s.

Saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika

Esittelyteksti:

Tämä Uni Ojuvan toinen runokokoelma Onhan sentään linnut (onpa ihana nimi!) oli niitä kevään uutuuksia, joita odotin kaikista eniten. Olin ihan onneissani, kun huomasin tämän odottavan minua kirjaston varaushyllyssä. 💚 

Ei ole aikaisemmin tullut runokirjaa vastaan, jossa käsiteltäisiin tällaista aihetta, joka on todella lähellä omaa sydäntä: suomalaisten ja Suomen saamelaisten kohtaamisia, kadonnutta kulttuuria, identiteettiä ja sukujuuria molemmin puolin. Kirjassa kuljetaan matka halki ajan samoilla seuduilla, aina jääkaudesta näihin päiviin. Katsotaan tässä myös kauas tulevaisuuteen: mitä siellä on jäljellä silloin?

Huomasin nyökytteleväni ja hymähteleväni runojen matkassa, tässä on hienosti puettu sanoiksi Lapin historiaa ihmisineen, myötätuntoisella otteella. Runot puhuttelivat ja mietityttivät, mutta jotain jäin kaipaamaan. En osaa sanoa, että mitä... Suosittelen silti tutustumaan, varsinkin jos tämä on aihe joka sinuakin kiinnostaa. 

Tuli luettua tämä samaan aikaan, kun aloitin lukemaan Tapio Nykäsen kirjaa Lapin ihminen. Toimiva kombo!

★★★ ½

Uni Ojuva: Onhan sentään linnut

Aviador, 2023. 87 s. 

Lainattu kirjastosta.

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon

Millaisia kirjoja 11kk ikäinen taapero rakastaa? Jos etsit kivaa luettavaa pikkuiselle, niin tässä on pari kirjavinkkiä, joiden äärellä meillä päin on viihdytty mainiosti.

Kirjoja joissa on peili. 

Kuten tämä Emily Snapen värikäs kirja Hei, kuka se siellä  - Viidakossa (WSOY), jossa tutustutaan viidakon eläimiin ja kurkitaan peilistä. Tämä lainattiin kirjastosta.

Luukkukirjoja. 

Näitä meillä on ollut monia, joista poika on tykännyt, mutta ehkä erityisesti näistä pienistä Ensimmäiset sanani & Pieni kirjani -kirjoista, joissa luukut on helppo avata ja ne ovat vankkaa tekoa, ettei heti repeä. Meillä on omasta takaa näitä kaksi. Tämä Jessica Gibsonin Ensimmäiset sanat - Hauvat (Gummerus) lainattiin kirjastosta.

Kosketuskirjoja joissa on erilaisia pintoja. 

Tämä Oppi&Ilo -sarjaan kuuluva Mikko Hiltusen kirja Eläinystävät (Sanoma Pro) on ollut hauska. Kirjassa on erilaisia eläimiä, joiden turkkia pääsee silittelemään. Samantyylisiä kirjoja ovat myös samaan sarjaan kuuluvat Älä kutita possua ja Älä kutita virtahepoa, jotka ovat sekä kosketus- että äänikirjoja.

Kirjoja joista lähtee ääntä (tietenkin). 

Leo sai mummoltaan lahjaksi tällaisen viidakkoaiheisen kirjan, jonka alareunasta voi painella nappeja ja kuunnella eläinten ääniä. On ollut myös tykätty. Tämä on Nick Acklandin Ssh! (Tactic Games).

 

Pöllöt ovat aina kiehtoneet minua, eikä Harry Pottereiden lukeminen aikoinaan ole varmaan haitaksi ollut sen suhteen. Tämä tarttui minulle mukaani sattumalta kirjaston uutuushyllystä, ja olipas vain aika ihana tietopakkaus Suomen pöllöistä.

Kirjan formaatti oli yllättävän mukaansatempaava. Tässä käsitellään yksi kerrallaan kaikki kymmenen Suomessa esiintyvää pöllölajia huuhkajasta varpuspöllöön. Kauniita valokuvia on paljon. Mutta kaikista eniten tykkäsin lyhyistä tarinoista, joissa kuvaajat kertoivat kohtaamisista pöllöjen kanssa luonnon keskellä.

Pöllöjä on hyvin harvoin tullut itse nähtyä. Muutamana aamuna kotiseudulla Pohjois-Lapissa on näkynyt pöllö istuskelemassa oksalla - ja se on kyllä hieno näky. Se huhuilu on niin jännän kuuloista aamuvarhaisella, kun on muuten hiljaista. Mikähän pöllö se olisi ollut? Ehkä kirjan perusteella lapinpöllö. Kerran olen nähnyt kauniin valkoisen tunturipöllön. Olisikohan silloin ollut sopulien vaelluskausi, kun kirjassa sanottiin, että silloin näitä harvinaisuuksia voi jopa nähdäkin.

Kuka olisi arvannut, että kirja pöllöistä olisi näin kiehtova! Tämä oli kiva tietopakkaus, josta huokui suomalaiselle luonnolle ominainen rauhallisuus ja seesteisyys huhuilevine pöllöineen. Teksti oli mukavan soljuvaa ja helppolukuista. Suosittelen lämpimästi! Vähintäänkin kauniiden valokuvien takia. :)

★★★★

Matti Alasaarela, Esa Hohtola & Jari Peltomäki: Pöllöt - Metsiemme hiljaiset saalistajat

Docendo, 2023. 203 s.

Lainattu kirjastosta.

***

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan.

Aina ihana hetki, kun uusia kirjakatalogeja alkaa ilmestyä sieltä täältä. ❤ Minun valinnoissa painottuu tietokirjat, historiallinen romantiikka, fantasia, runot, muutama ihana lastenkirja ja värikkäät valinnat taaperolle. 

Tässä on minun tärpit kesän/syksyn kirjauutuuksiin:

Kaunokirjat:

Ayòbámi Adébáyò: Onnenkauppaa (Atena) "Vavahduttava romaani Nigeriasta, rauenneista toiveista ja elämän sattumanvaraisuudesta."

Vappu Kannas: Kimalaisten kirja (S&S): "Lumoava romaani runoilija Emily Dickinsonin maailmasta"

Lina Nordquist: Minne ikinä menetkin (S&S): "Minne ikinä menetkin on dramaattinen historiallinen romaani siitä, kuinka riippuvaisia toisistamme olemme, ja kaikkea kannattelevasta rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat."

Anu Vähäaho: En voi sua unhoittaa poies (S&S): "Lumoava historiallinen rakkausromaani 1820-luvun Oulussa"

Satu Leisko: Ihmisenhaltija (Avain): "Ihmisenhaltija on nykypäivään sijoittuva tummasävyinen young adult -romaani, jonka hahmoihin ja tarinaan ovat vaikuttaneet suomalaisen mytologian olennot."

Rebecca Netley: Kalman kehtolaulu (Bazar):  "Kalman kehtolaulu on hyytävän tunnelmallinen kummitustarina syrjäisestä kartanosta 1860-luvun Skotlannissa "

Anni Kuu Nupponen: Sydänmeri (Gummerus): "Maaginen romaani merensuojelusta."

Terhi Tarkiainen: Peto irti (Tammi): "Kauan kärtetty, itsenäinen jatko-osa romaanille Pure mua."

Runot:

Pia Perkiö: Tässä iässä (Avain): "Tässä iässä -kirjassa pienet hauskat riimirunot kertovat ikääntymisen tuomista tunteista."

Tomi Kontio: Tunturin luokse, rakkaan (Teos): "Tunturi on tausta, jota vasten elämän hetket erottuvat."

Henriikka Tavi: Remu (Teos): "Henriikka Tavin runokokoelman keskiössä on Remu Martikainen, sekarotuinen 12-vuotias koirayksilö ja perheenjäsen."

Tietokirjat:

Jennette McCurdy: Onneksi äitini kuoli (Johnny Kniga): "Koskettava ja aidosti hauska kertomus siitä, miten äitinsä unelmaa toteuttaneen lapsitähden elämä alkaa vasta äidin kuoleman jälkeen."

Shen Yang: Enemmän kuin yksi lapsi (into): "Enemmän kuin yksi lapsi on Shen Yangin koskettava muistelmateos hänen omista kokemuksistaan ylimääräisenä – ja siten perheelleen vaarallisena – lapsena."

Elina Välimäki: Kiusatut (into): "Kiusatut kertovat, miten kaltoinkohtelu on vaikuttanut heidän elämäänsä ja miten he ovat oppineet elämään kivun kanssa."

Michael Hebb: Puhutaan kuolemasta illallisella (Otava): "Ei ole oikeata tapaa puhua kuolemasta, mutta kirjassa on hyviksi todettuja keskustelunavauksia ja paljon mielenkiintoisia tarinoita."

Ilari Aalto & Elina Helkala: Vuosi keskiajan Suomessa (Atena): "Valloittava tietokirja keskiajan suomalaisten arjesta ja juhlasta."

Katja Hoyer: Muurin takana - Itä-Saksan historia 1949–1990 (Atena): "Silmiäavaava teos Itä-Saksasta, kadonneesta maasta, jonka historian luulit tuntevasi."

Teemu Potapoff: Faija (Docendo): "Teoksessa isät pohtivat, millaisia roolimalleja he haluavat olla ja miten isyys on muokannut heitä ihmisinä."

Marika Riikonen: Yksin, kiitos (Hertta): "Vahvasti omakohtainen kirja ravistelee tiukassa istuvaa oletusta siitä, että parisuhde- tai perhekeskeinen elämä, saati jatkuva seurankaipuu, olisi ainoa oikea vaihtoehto."

"Mehiläisen paino on kasvu- ja matkakertomus, jossa runon minä etsii paikkaansa yhteisössä ja kokeilee siipiään sen ulkopuolella. Onko mahdollista olla riippumaton, pärjääkö mehiläinen ilman parveaan? Ja lopulta - onko maailmassa enää sijaa kaikkein pienimmille?"

- Ote takakannesta.

Tämä runokirja kuulosti aika ihanalta kuvauksen perusteella, mutta ei oikein lopulta jättänyt minulle minkäänlaista mielikuvaa niin hyvässä kuin pahassakaan. Runoissa seikkailee mehiläinen, sen minä muistan. En kirjoittanut ylös puhuttelevia otteita, koska kaikki runot tuntuivat vähän samanlaisilta. Mikään ei noussut ylitse muiden. En tosin muista ajattelleeni että nämä huonojakaan olisivat.

Onpa vaikea kirjoittaa tästä kirjasta. Nämä runo taisi mennä multa vähän ohi, toki joku muu voi saada tästä paljonkin irti. Kansikuva on ihana!

- Kirjan ensimmäinen runo.

★★ ½

Katja Meriluoto: Mehiläisen paino

Aviador, 2023. 66 s.

Lainattu kirjastosta.

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas

 

Aleksandr Solženitsyn on Neuvostoliiton vankileireillä 8 vuotta viettänyt kirjailija, joka ryhtyi tähän uhkarohkeaan kirjaprojektiin, koska halusi kertoa kaikille, mitä hänen kotimaassaan tapahtuu: Neuvostoliiton kommunistinen utopia on valhe, jonne on muodostunut salaperäinen ryhmittymä julmia työleirejä, joita kirjailija nimittää vankileirien saaristoksi. Hän halusi kertoa tässä kirjassa niin monen vankileirien kynsiin joutuneen ihmisen tarinan kuin vain pystyi. Kirjaa hän kirjoitti aina salassa, sillä koska tahansa joku saattaisi löytää hänen käsikirjoituksensa ja se olisi siinä sitten, kaikki työ valuisi hukkaan. 

Se kiireen ja hädän tuntu, joka tästä kirjasta huokuu läpi, on käsinkosketeltavaa. 

Kirja koostuu kirjailijan omista kokemuksista ja tutkimuksista sekä yli 200:n vangin todistuksista. Niistä piirtyy kuva vankileirien käsittämättömästä julmuudesta, järkyttävästä kohtuuttomuudesta, järjestelmän korruptiosta, ihmismielen kieroutumisesta, ahneudesta ja puhtaasta välinpitämättömyydestä, suuresta nälänhädästä ja kansan köyhyydestä, pelon ilmapiiristä - sekä tietenkin selviytymisestä ja siitä millaisen veron se vaatii. Millaista onkaan elää yhteiskunnassa, jossa epäluottamus naapureihin ja virkamiehiin on melkeinpä elinehto. 

Tämä kirja julkaistiin aikoinaan ensimmäisenä Ranskassa. Suomenkielisen version julkaisu jäi lopulta ulkomaisen kustantamon ja myöhemmin kotimaisten pienkustantamon kontolle, sillä isommat kotimaiset kustantamot eivät halunneet koskea tähän kirjaan pitkällä tikullakaan. Suomeksi kirjan osat ilmestyivät alun perin vuosina 1974, -76 ja 78. Minun lukema kirja on Sofi Oksasen Silberfeldt kustantamon vuonna 2012 julkaisema versio, jossa on kaikki osat samojen kansien välissä.

Gulag - Vankileirien saaristo on rohkea, järkyttävä, vaikuttava - ja sellainen kirja, joka kaikkien kannattaa jossain vaiheessa elämää lukea. Tämä on yksi kammottavimpia mutta parhaimpia kirjoja, mitä olen koskaan lukenut.

Liitän tähän loppuun kirjassa mainitun runon, josta tuli sen kirjoittajalle 10 vuotta vankeutta:

"Rukoilla voit toki vapaasti
mutta... niin että vain Jumala kuulee."

★★★★★

Aleksandr Solženitsyn: Gulag - Vankileirien saaristo

Silberfeldt, 2012. 1303 s.

Alkup. venäjänkielinen teos ilmestyi vuonna 1973.

Oma ostos.

Kirjaa on luettu myös täällä: Jokke kirjanurkka, Savannilla

***

Helmet lukuhaaste 2023 kohta 4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna

Sadan vuoden lukuhaaste kohta 1970-luku.

Pitkä on Suomen talvi, siitä ei pääse mihinkään. Tämä Helena Anhavan runokirja Maininki ennen aaltoa vuodelta 1997 tarttui mukaani kirjastosta aika sattumalta. Tunnistin kirjailijan nimen ja uteliaisuudesta halusin kurkata, että millaisia hänen runonsa ovat. 

Olen niin iloinen, että tartuin tähän! Miten ihanan lämminhenkinen, nostalginen ja samalla aika surumielinen runokokoelma. Tämän kirjan runoissa nousee esiin luonto, vuodenajat, lapsuuden muistot, sota-ajan traumat, kuolema, suru ja syrjäytyminen. Tässä on tuulahdus historiaa niin hyvässä kuin pahassa. Tuli sellainen olo kuin vanhaa valokuva-albumia selaisi.

Tämä sai minut ajattelemaan edesmennyttä mummoani, jolle lapsuuden sota-aika oli piirtynyt muistiin valokuvatarkasti. Vaikka muisti alkoi olla huonompi, niin evakkoajat hän muisti yksityiskohtaisesti aina ihmisten käyttämien vaatteiden kuoseja ja nappeja myöten.

Täytyy lukea lisää Anhavan runoja! ❤

★★★★

Helena Anhava: Maininki ennen aaltoa

Otava, 1997. 82 s.

***

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 12. Kirjan nimi liittyy veteen

Sopii myös näihin kohtiin:

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun:

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

***

Sadan vuoden lukuhaaste kohta 1990-luku.

Muutama kirja on jäänyt kesken syystä ja toisesta. En enää koe, että minun pitäisi lukea jokin kirja loppuun, jos sen lukeminen ei tunnu mielekkäältä sillä hetkellä (jos joku siis joskus ihmettelee, miksi kirjoitan blogissani lähinnä positiivisista lukukokemuksista, se johtuu tästä). Ja kun olen ottanut tämän mentaliteetin, tartun vapaammin erilaisiin kirjoihin ja tosinaan yllätyn myös positiivisesti. ❤

En tosin näiden kanssa...

A. A. Milne: Nalle Puh

Tämä tuntuu ihan kauhelta myöntää, koska halusin tykätä tästä kirjasta niin paljon... Olen ihan kamala ihminen, kuka nyt jättää Nalle Puhin kesken! 😅 Näköjään minä. Nalle Puh on etäisesti tuttu pienenä katsotuista piirretyistä ja tietysti pehmoleluista, joita tulee vastaan joka paikassa. Pojalla on Nalle Puh -yökkäri, meidän koiran nimi on Nasu... 

Mutta. Odotin kirjasta jotain Muumien tai Pikku Prinssin kaltaista ihanaa, lämmintä elämänfilosofiaa huumorin pilkahduksineen, mutta en saanutkaan sitä. Sen sijaan tylsistyin kuoliaaksi ensimmäisten kappaleiden parissa kunnes luovutin (ymmärrän toisaalta, miksi lapset voisivat pitää tätä ihan hauskanakin). Jospa kirja olisi parantunut loppua kohti, sitä en nyt saa tietää. :') Ehkä vain tarvin Nalle Puhini pienemmissä annoksissa värikkäiden kuvien kera tai jotain.

Topias Haikala: Pimeän jälkeen liikkuvat olennot

Tämä kuvitettu maagista realismia edustava kirja tarttui mukaani jännittävän nimensä ansiosta. Rakastan kaikkea vähän kauhuun liittyvää kirjallisuutta, jossa liikkuu vampyyreja, ihmissusia ja muita myyttisiä pimeitä olentoja. Täytyy todeta, että haluan paranormaalin kirjallisuuteni kuitenkin myös hippusen romantiikkalla ja ihmissuhteilla höystettynä. Mutta jos tykkäät tämän tyylisistä kirjoista, niin tää vois olla mielenkiintonen tuttavuus. 

Ote takakannesta: "Tutkija Samuel Merenlahti metsästää hirvöitä, joka on 1920-luvulta alkaen syönyt ihmisiä Helsingin öisillä kaduilla."

Paavo Rintala: Rikas ja köyhä

Lainasin tämän kirjan kirjastosta takakannessa mainitun Oulun takia, olisihan se jännää lukea omaan asuinkaupunkiin sijoittuva kirja joskus. Kuitenkin kävi niin, että kirja ei kyllä napannut yhtään, aika nuivasti lähti käyntiin. En myöskään päässyt yli siitä, että yhden päähenkilön nimi on Aadolf...

Takakannessa sanotaan, että "Rikas ja köyhä on viimeaikaisen kirjallisuutemme mittavimpia saavutuksia" (huom, kirja on julkaistu vuonna 1955.)

Jos tiedätte jotain raflaavaa Ouluun sijoittuvaa kirjallisuutta, niin vinkkejä saa laittaa kommentteihin. 😄