V. E. Schwab: Magian syvempi sävy

 

Ainoastaan ne harvat, jotka pystyivät liikkumaan Lontoiden välillä, tarvitsivat jonkin keinon pitää heidät oikella tiellä. Siksi Kell - Mustana Lontoona tunnetun kadonneen kaupungin innoittamana - oli antanut oman värin kullekin jäljelle jääneelle pääkaupungille.

Harmaa taikuudettomalle valtakunnalle.

Punainen terveelle valtakunnalle.

Valkoinen nälkään nääntyvälle maailmalle.

 

 

Tätä kirjaa työkaveri suositteli minulle, ja kun se vielä alkoi tulemaan kirjasovelluksessa harva se päivä vastaan, pakkohan se oli lukea! Ja ei ollut pettymys. ♡

Kell on yksi viimeisistä jäljellä olevista antareista, eli velhoista, jotka pystyvät matkustamaan eri maailmojen välillä. Maailmassa on monta Lontoota ja Kell toimii viestinviejänä punaisen, valkoisen ja harmaan Lontoon välillä. Lontoot ovat keskenään täysin erilaiset ja hyvin paljon toisistaan poikkeavien hallitsijoiden hallussa. Viestien toimittamisen rinnalla Kell myös salakuljettaa esineitä Lontoiden välillä - mikä on erittäin kiellettyä. Se vie Kellin tielle, josta ei ole helppoa pois pääsyä.

Lila taas on köyhä taskuvaras, joka on hionut selviytymistaitonsa huippuunsa. Kunnes päätyy varastamaan väärän henkilön taskusta, jolloin hänenkin soppansa on valmis... Kell ja Lila ovat kumpikin vaarallisen tehtävän edessä, sillä valloilleen päässyt magia uhkaa heitä kaikkia, maailmasta riippumatta.

Tarinaa kerrotaan vuoronperään Kellin ja Lilan näkökulmasta. Kell asuu taikuuden kyllästämässä punaisessa Lontoossa, kuningasperheen jäsenenä. Häntä kunnioitetaan ja pelätään, koska hänen velhontaitonsa näkyy heti kaikille, sillä hänen toinen silmänsä on täysin musta - antarin merkki. Lilan elämä taas on harmaassa Lontoossa, jossa taikuutta ei tavata juuri koskaan. Siellä se on melkeinpä myytti. Harmaassa Lontoossa asioita pyörittävät ihmiset, omaan ihmismäiseen tapaansa. Ja Lila on aina kaivannut ulospääsyä, seikkalua.

Olipas ihanan maaginen kirjasarjan aloitus. Totta kai aiheena on hyvän ja pahan taistelu - magia ja musta magia - kuten usein fantasiakirjoissa. Se aihe tuskin kuluu koskaan loppuun. Aikoinaan käydyssä suuressa sodassa eri Lontoot selvisivät eri tavoin: toiset kukoistivat kun taas toiset sortuivat kaaokseen. Valkoinen Lontoo pahuuden tyyssijana oli hyytävä paikka ja pahikset sellaisia, joita rakastaa vihata. Holland - surulliseen tilanteeseen ajautunut toinen maailmojen välillä matkaava antari - oli mielenkiintoisesti jossain hyvän ja pahan välimaastossa. 

Ihastuin sekä Kellin että vauhdikkaan Lilan hahmoihin, heidän persoonallisuutensa täydentävät toisiaan mukavasti. Kell ja Lila taistelevat molemmat tietynlaisen kuulumattomuuden ja erilaisuuden tunteiden kanssa. Kell on otettu osaksi kuningasperhettä, ja vaikka häntä on kohdeltu hyvin, hänellä ei ole oikeastaan vaihtoehtoa lähteä. Kuningasperhe omistaa hänet. Kell ei ole koskaan nähnytkään muuta maailmaa, pelkästään eri Lontoot. Lila taas ei tunne kuuluvansa yhtään mihinkään, eikä koskaan anna itsensä kiintyä juuri keneenkään, ihmisiin tai paikkoihin. Kell on siis omalla tavallaan erittäin hyväosainen, muttei millään tavoin vapaa, kun taas kaoottista elämää viettävällä Lilalla ei ole mitään - paitsi vapaus.

Valtakunta -kirjasarjan seuraavia osia odotellessa oli ihan mukava löytää tällainen toinen toiminnantäyteinen fantasiamaailma, johon saa uppoutua ja jossa lukeminen ei ihan heti lopu kesken. Täytyy myös sanoa, että tykkään tämän kirjasarjan kaikista kansikuvista ihan älyttömästi! Hienosti suunniteltuja, sopivat kirjojen henkeen täydellisesti.

***

V. E. Schwab: Magian syvempi sävy

Shades of Magic #1

Karisto, 2019. 457 s.

Luettu e-kirjana Nextorysta

***

Sarah J. Maas: A Court of Silver Flames

 

 “So Nesta had become a wolf. Armed herself with invisible teeth and claws, and learned to strike faster, deeper, more lethally. Had relished it. But when the time came to put away the wolf, she'd found it had devoured her too.”

 

 

Voisiko tätä kutsua A Court of Thorns and Roses sarjan viidenneksi osaksi (tai neljänneksi, koska edellinen ilmeisesti oli 3.1 😅), vai ihan oman spin-off sarjan ensimmäiseksi osaksi? Hmm. No, anyways. Tässä kirjassa Feyren ja Rhysin tarina jää taka-alalle (vaikka toki he ovat kirjassa mukana). Sen sijaan valokeilassa ovat Feyren rasittava sisko Nesta ja illyrialainen sotapäällikkö Cassian. 

Kirjassa sota on ohi. Nestasta tuntuu, että sodan kauhut ja isän kuolema vaikuttivat häneen kaikkein eniten. Puhumattakaan siitä, että hänestä on vasten tahtoaan nyt tullut haltia, tai jotain sen tapaista, otettuaan väkisin padan alkukantaista voimaa itselleen. Kun muut näyttävät jatkavan elämäänsä, Nesta on täysin murtunut. Jäänyt ulkopuolelle. Eikä hän käsittele traumojaan kovin rakentavasti. Nesta on jopa onnistunut ajamaan lempisiskonsa Elainin pois luotaan. Ainoa, joka tuntuu pysyvän hänen lähellään toistuvista ilkeistä kommenteista huolimatta, on sinnikäs Cassian.

Nesta on raivostuttavan ärsyttävä hahmo täysin muista piittaamattomalla asenteellaan ja ilkeillä kommenteillaan. Hän vaikuttaa hemmotellulta, vaikeasti lähestyttävältä, manipuloivalta ja kylmäkiskoiselta. Mitään ei voi tehdä Nestan edessä oikein. Välistä oli pakko lopettaa kirjan kuuntelu ja tehdä jotain muuta ihan vai siksi, että Nesta on kestämätön. Ja jotenkin hänestäkin onnistuu pitämään kirjan edetessä, kun oppii ymmärtämään millaisesta epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta kaikki kauhea käytös kumpuaa. 

 “Rough year, he almost said. Because that beautiful face was indeed pale, thinner than it had been before the war, her lips bloodless, and those eyes… Cold and sharp, like a winter morning. No joy, no laughter, in any plane of her exquisite face.”

 

Tunsin sääliä ja pahaa oloa Nestaa kohtaan, ja toivoin koko ajan, että hän pääsisi yli pahimmista epävarmuuksistaan, eikä ajattelisi itsestään niin negatiivisesti. Hän on sanonnan what you fear is what you create ilmentymä. Nesta pelkää kaikkien vihaavan ja arvostelevan häntä, ja mikä saa hänet käyttäytymään inhottavasti melkein jokaista vastaantulevaa henkilöä kohtaan. Tosiasiassa hän vihaa ja inhoaa itseään. Hän katsoo kaikki ilmeet ja satunnaiset kulmien kohotukset oman itseihnoa täynnä olevan linssinsä läpi, ja päättelee niistä asioita täysin väärin. Ja päättää aina hyökätä ensin. Ja latistaa kaikkien tunnelman.

Kaiken kaikkiaan kirja oli erittäin viihdyttävä jälleen kerran. Tapahtumia ja toimintaa riittää, ei tullut tylsää hetkeä. Parasta tässä kirjassa oli mielestäni seurata Nestan lukuharrastusta, kirjastossa työskentelyä, treenihetkiä ja orastavia ystävyyssyhteita. Oli jännä nähdä miten erilainen ihminen Nestasta kuoriutuu ystävien keskellä, kuin esimerkiksi siskojensa parissa ollessaan. 

Kirjassa esitellään myös muutama uusi henkilöhahmo, joiden tarinan kehityskaarta tulee olemaan mielenkiintoista seurata enemmänkin, kuten kirjaston Gwyn. Nestan ja Cassianin väliset hetket oli kyllä melko kuumottavaa luettavaa. Siinäpä kaksikko, joiden vahvat persoonallisuudet kipinöi keskenään hyvässä ja pahassa...

Harmittavasti Elainin ja Lucienin tarinassa ei tullut juuri minkäänlaista kehitystä. Toivottavasti seuraavassa osassa sitten. Mutta tämä fantasiamaailma on sellainen, jossa haluaisin viettää aikaa pidempäänkin, vaikka sitten Nestan seurassa, jos ei muuten. :') 

***

Sarah J. Maas: A Court of Silver Flames

A Court of Thorns and Roses #5 (4?)

Recorded Books, 2021. 26h 8min. Lukija: Stina Nielsen

Kuunneltu Nextorysta englanniksi

***

Uusia kirjahyllyn asukkeja osa 2

Kirjahankintoja tulee tehtyä vähitellen, milloin kirppareilta, milloin kirjakaupasta. Joskus lahjaksi saatuna. Olisihan se ihanaa saada heti omaan hyllyyn kaikki ne kirjat mitä haluaa, mutta hiljaa hyvä tulee. ♡ 

Nämä kirjat ovat löytäneet tiensä kirjahyllyyni viime aikoina:

J. K. Rowlingin Harry Potter ja Azkabanin vanki on ehkä oma kaikkien aikojen luetuin kirja, en edes tiedä montako kertaa olen tämän lukenut, mutta koskaan se ei kyllästytä. Ja Jim Kayn kuvitus siihen rinnalle on aivan mainioita. Sain tämän synttärilahjaksi, ja oli oikein nappivalinta kyllä. 

Tove Janssonin Kesäkirjaa en ole vielä lukenut, mutta kun se kirpparilla tuli vastaan, niin pakkohan se oli napata mukaan. Jospa sen tänä kesänä lukisin. Ainakin hänen muumikirjojen avulla on helppo virittäytyä vuodenaikojen tunnelmaan, ehkäpä tässä on sellaista samankaltaista henkeä mukana. 

Ainakin yksi professori Jonathan Haidtin kirja on julkaistu suomeksikin, nimeltään Onnellisuushypoteesi, mutta tätä ei vielä löytynyt suomeksi. Ostin sitten englanniksi, koska on sen verran kiinnostava aihe. The Coddling of the American mind puhuu muun muassa ylisuojelevista vanhemmista, yliopistojen uudesta safe space ja trigger warning kulttuurista, jossa kenenkään tunteita ei saa loukata, ja siitä miten ylisuojeleminen vaikuttaa lasten ja nuorten mielenterveyteen. Tämäkin kirja odottaa vielä lukemista.

Aleksandr Solženitsynin Gulag - Vankileirien saaristo on ollut minulla luettavana pitkään. Alkuun lainasin kirjastosta, mutta sitten päätin ostaa omaksi, koska piti aina uusia sitä laina-aikaa. Kirja ei sinänsä ole vaikea luettava, mutta aiheena niin raskas, että lueskelen tätä mielummin pieninä paloina kerrallaan. 

Aika sekalainen kasa kirjoja, mutta sellainen on kyllä minun kirjamakukin. 😎

Sarah J. Maas: A Court of Frost and Starlight

 

“She tried and failed to muster the shame. But nothing came. Nothing at all. There was anger, occasionally. Sharp, hot anger that sliced her. But most of the time it was silence. Ringing, droning silence.”

 

 

Maasin fantasiakirjasarjan neljäs osa on novelli, tai lyhyehkö romaani (muihin osiin verrattuna), joka kertoo sodan jälkeisestä ajasta Prythianissa. Sodassa menetettiin paljon, muun muassa suojamuuri ihmisten ja haltioiden välistä on nyt poissa. Sodanjälkeinen valtakunta on sirpaleina ja jälleenrakentamiseen tarvitaan kaikkien ylihaltioiden panostusta. Myös ihmisiä täytyy nyt suojella, etteivät jotkut haltioiden valtakunnista lähde levittäytymään siihen suuntaan. 

Kirja oli kerronnallisesti erilainen aikaisempiin osiin verrattuna, koska näkökulmia oli Feyren lisäksi muitakin. Pääsemme seuraamaan muun muassa Rhysin, Morriganin, Cassianin ja Nestan ajatuksen juoksua, mikä oli virkistävä vaihdos. Toivottavasti tämä tyyli jatkuu seuraavissakin osissa. Kirja antaa valoa sille, miten eri tavoin jokainen hahmo käsittelee kokemiaan kauheuksia. Toiset paremmin kuin toiset. 

Nesta ja Cassian, aka Nessian, saavat paljon huomioita kirjassa, mikä käy järkeen, koska seuraava osahan taitaa keskittyä enemmän heidän tarinaansa. Minun kiinnostus on enemmänkin Lucienissa ja Elainissa, joten toivottavasti siinäkin tulee jotain edistysaskeleita seuraavassa osassa...

Tämä kirja on tainnut jakaa paljon mielipiteitä, toiset ovat tykänneet ja toiset pettyneet pahasti. Minä tykkäsin tästäkin osasta, eikä se tuntunut yhtään turhalta jatkeelta tai "money crabiltä". Tässä oli huumoria, mieleenpainuvia kohtaamisia ja näkymiä sodan jättämiin jälkiin. (Minulla alkaa pikku hiljaa jo tuntua pahalta Tamlinin puolesta... 😬) Tosin minun ei tarvinutkaan odottaa vuotta tätä osaa, vaan kuuntelin sen melkeinpä suoraan edellisen jälkeen, ehkä silläkin oli vaikutusta omaan mielipiteeseen.

***

Sarah J. Maas: A Court of Frost and Starlight

Valtakunta (Court of Thorns and Roses) #4 (tai 3.1)

Recorded Books, 6h 25min. Lukija: Amanda Leigh Cobb

Kuunneltu Nextorystä englanninkielisenä äänikirjana

***

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

 

"Olipa heidät johtanut pohjoisen meren rannalle velvollisuudentunne, aate, rakkaus tai mahdolli­suus työhön, olivat ihanteet kuolleet jo ensimmäis­ten viikkojen aikana. Vaikka naisten ruumiisiin ei sota ollut iskenyt haavaa, olivat mielet silti niin rie­kaleina, että he häpesivät sitä."

 

 

Näin tämän kirjan mummolassa olkkarin pöydällä, ja ajattelin heti että minun pitää lukea se. En tiedä ehtikö mummo sitä aloittaa. 

Minulle toisen maailmansodan aika etenkin Lapissa on tullut tutuksi mummon kuvailemana. Hänhän oli silloin nuori tyttö ja muisti kaiken valokuvatarkasti. Sodan alun, paikalle saapuneet saksalaiset, evakkoretken... Paluun takaisin täysin poltettuun Lappiin, joka oli täynnä miinoja. Ystävät ja perheenjäsenet, jotka menetettiin sodassa ja sen jälkeen muun muassa maamiinoihin. Näitä aiheita myös tässä kirjassa sivutaan.

Ei kertonut katuvansa on viiden naisen vaelluskertomus Norjasta takaisin Suomeen. Eletään vuotta 1945. He olivat kukin omista syistään päättäneet lähteä Suomesta saksalaisten mukana, kuka rakkauden, kuka työn tai isänmaallisuuden tähden, mutta kun Suomi ja Saksa päätyivätkin sodan vastakkaisille puolille, näitä naisia odottikin vankileiri Norjassa. Sen sijaan, että he lähtisivät autokyydillä kotimaahansa, päätepysäkkinä Hangon vankileiri, muutaman naisen joukko saakin yllättävän mahdollisuuden lähteä kävellen Suomeen - halki täystuhon kokeneen Lapin. 

Matkalla naiset päätyvät kaikessa hiljaisuudessa pohdiskelemaan tekemiään valintoja ja niiden seurauksia nyt kun sota on ohi, ja elämä Suomessa odottaa. Miten heidät otetaan vastaan? Sen taitaa jokainen jo tietää. Kulku poltetun maaston halki on vaikeaa. Ikäviä kohtaamisiakaan ei voi välttää, vaikka kovasti he sitä yrittävät. Maa on täynnä räjähteitä, joka tuo oman kuolettavan vaaransa matkan keskelle. Sen lisäksi, että Lapin luonto on melko armoton jo muutenkin.

Lapin sota esiintyy kirjassa lähinnä sodan jälkinäyttämönä, jonka läpi kovia kokenut naisjoukkio kulkee. Onhan se ollut täysin turmeltu maisema, johon moni joutui palaamaan, ja mielestäni sitä kuvaillaan tässä hyvin.

Karusta ja synkästä aiheesta huolimatta kirja oli yllättävän nopealukuinen ja aika meni kuin siivillä tämän kanssa. Murheiden keskellä on valoa ja pieniä huumorin pilkahduksiakin, ja vaikka Veera, Irene, Katri, Aili ja Siiri eivät missään tapauksessa aio tavata toisiaan enää matkan jälkeen, jonkinlainen yhteys heidän välilleen syntyy pakostakin tällaisen koettelemuksen myötä. Samalla tavoin voisin kai kuvailla omaa yhteyttä päähenkilöihin... Hieman hataralla pohjalla, suurin osa naisista jäi melko etäiseksi, mutta lukukokemus oli vaikuttava ja varmasti mielen perukoilla vielä pitkään.

***

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

WSOY, 2020. 351 s.

Luettu Nextorysta e-kirjana

***

Sarah J. Maas: A Court of Wings and Ruin

 

“They say you came back different. Came back wrong.” A crow’s laugh. “I never bother to tell them I think you came back right. Came back right at last.”

 

 

Tätä kirjasarjaa kun ei malta laskea käsistään, niin äkkiä tuli jo kolmas osa kuunneltua. Edellinen osa jäi niin jännään kohtaan, että en malttanut odottaa suomenkielistä julkaisua, vaan pakko oli kuunnella äänikirjana englanniksi. Lukija oli onneksi oikein hyvä! Saatankin jatkaa äänikirjojen parissa myös seuraavien osien kanssa, sillä ne ainakin löytyisi näppärästi Nextorystä (joka on mun tämänhetkinen kirjasovellus). Tämä kirja on tulossa alkusyksystä suomeksi nimellä Siiveniskujen valtakunta.

Tässä jatketaan melkeinpä suoraan siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin. Feyre on lähtenyt takaisin Kevään valtakuntaan ottamaan selvää petturi Tamlinin aikeista, ja samalla vaikuttamaan valtakunnan asioihin sisältä käsin. Murentamaan sen. Helppoa se ei ole, sillä pysyäkseen siellä, hänen täytyy valehdella monille rakkaillekin ihmisille. Sodan uhka Prythianissa on lähempänä kuin koskaan, ja Feyre ja Rhys aikovat tehdä kaikkensa horjuttaakseen Hybernin kuninkaan aikeita. 

Valtakunta-sarjan kolmannessa osassa oli kaikkea sitä mitä odotin ja halusin: sotajuonittelua, ihmissuhdekoukeroita, seksuaalista jännitettä, taisteluita, kasvutarinoita, odotettuja uudelleen kohtaamisia...  Rakastin etenkin kirjan alkupuolta, jossa Feyre on Keväässä ja tapaa taas vanhoja tuttuja, mutta ihan erilaisena, henkisen kasvun kokeneena ihmisenä henkilönä. Ihan loppua kohden kirjaan tuli ehkä turhankin melodramaattisia käänteitä omaan makuuni, mutta annettakoon se anteeksi. Tykkäsin myös siitä, että Feyren siskot Nesta ja Elain nousevat suurempaan rooliin kuin aikaisemmissa kirjoissa.

Pidän näissä Maasin kirjoissa ennen kaikkea siksi, että ne ovat niin helppolukuisia ja koukuttavia, mutta silti henkilöhahmoihin ja juonikuvioihin on panostettu. Jokaisella on omat motiivinsa, eikä kaikki asiat mene aina niin yksinkertaisesti hyvän tai pahan piikkiin. Maailma on mieleenpainuva ja houkutteleva. Synkkä ja valoisa.

P.s. En tiennyt että voisi löytyä kirjapariskunta, josta välittäisin yhtä paljon kuin Outlanderin Clairesta ja Jamiesta, mutta Feyre ja Rhysand on nousemassa sinne. Myös Lucienin ja Elainin tarina kiinnostaisi, josko se jotenkin tästä jatkuu...

***

Sarah J. Maas: A Court of Wings and Ruin

Valtakunta (Court of Thorns and Roses) #3

Recorded Books, 25h 12min. Lukija: Amanda Leigh Cobb

Äänikirja Nextorysta

***

Kesän ja syksyn 2021 uutuuksia

On se kiva istahtaa työpäivän jälkeen kuuman kahvikupin kanssa sohvannurkkaan selailemaan kustantajien uutuuskatalogeja.😍

Poimin luetteloista ne joita (eniten) odotan mielenkiinnolla. Jos sinua kiinnostaa randomit tietokirjat, fantasia ja historiallinen kirjallisuus, niin nämä uutuudet saattaisivat kiinnostaa sinuakin:

WSOY

Kira Poutanen: Surun kartta

 "Surun kartta käsittelee ulkosuomalaisuutta ja juurettomuutta, se kuljettaa lukijan päähenkilön kanssa kartan poikki pimeästä takaisin valoon ja herättää miettimään suvun ja muistojen merkitystä.

Jussi Sudenlehti: Melankolia

 "Melankolia kulkee halki menneen vuosisadan kohti ihmismielen synkkää ydintä kuin joki kohti pimeyden sydäntä."

Juha Ruusuvuori: Piraatin perintö

"Juha Ruusuvuoren romaani yhdistää taidokkaasti merirosvotarinan nykyajan elämään lounaissaaristossa maagisen realismin keinoin."

 

S. J. Bennett: Windsorin solmu

"Miss Marple kohtaa The Crown -sarjan"

 

Paavo Hohti: Bysantti - Tuhat draaman vuotta

"Antiikin Rooman ja Kreikan perinnön jatkajan koko dramaattinen historia ensimmäistä kertaa suomalaisen tutkijan kertomana."

 

Susan Cain: Hiljaiset - Introverttien manifesti

"Hiljaiset tarjoaa introverteille keinot hyödyntää persoonallisuuttaan omilla ehdoillaan."

 

Jordan B. Peterson: 12 uutta elämänohjetta

"Odotettu jatko-osa menestyskirjalle 12 elämänohjetta neuvoo, miten löytää tasapaino kaaoksen ja liiallisen järjestyksen välille"

 

Gummerus: 

Satu Manninen: Korva kaupungin yllä

"Satu Mannisen seitsemäs runokokoelma antaa äänen kuudelle potilaalle, jotka tunnetaan Sigmund Freudin Tapauskertomukset-teoksesta vuosilta 1905–1920."

 

Sarah J. Maas: Siiveniskujen valtakunta

"Ympäri maailmaa fanitetun fantasiasarjan leiskuva ja kiihkeä kolmas osa"

 

Tammi

Kristiina Vuori: Samettiin kätketty

"Mysteeri kielletyn suhteen seurauksista 1640-luvulla. "

Bazar

Sarah Lark: Kiivilinnun kutsu

"Kiivilinnun kutsu jatkaa lukijoiden sydämet vienyttä, Uuteen-Seelantiin sijoittuvaa sukusaagaa ja vie lukijan unohtumattomalle matkalle tietään kotiin etsivän nuoren naisen kanssa."

 

Gwen Strauss: Yhdeksän - vastarintanaisen pakomatka natsi-saksan halki

"Toisen maailmansodan päättyessä kirjailija Gwen Straussin isotäti Helene Podliasky johti yhdeksänhenkisen naisjoukon sodan runteleman natsi-Saksan läpi. He olivat kaikki vastarintataistelijoita, jotka pakenivat SS-joukkojen vankeudesta."

 

Like

Aleksi Peura: Uskon ritarit - Ristiretkien historiaa

"Kirjailija ottaa meidät mukaansa tutkimusmatkalle, jonka aikana perehdymme ristiretkien historiaan, mutta päämääränä on myös oppia jotakin meistä itsestämme sekä siitä ajasta ja paikasta, josta matkalle lähdimme. "

Karisto

Katinka Sarjanoja: Unennäkijä

"Unennäkijä päättää Katinka Sarjanojan eeppisen, kelttiläishenkisen fantasiatrilogian."

 

Gaudeamus:

E. V. Rope Kojonen: Luominen ja evoluutio

"Luominen ja evoluutio on mukaansatempaava älyllinen tutkimusmatka luomisesta ja evoluutiosta käydyn keskustelun maailmaan"

 

Art House

Fontenelle: Maailmojen moninaisuudesta

 "Eroottinen ja astronominen uteliaisuus kietoutuvat yhteen, kun oppinut tiedemies käy selostamaan tähtitieteen salaisuuksia viehättävälle markiisittarelle ranskalaisen linnan puistossa."

 

Elän unessa näkyjä — Japanilaisen mestarin unikirjoituksia

"Elän unessa näkyjä -kokoelma sisältää Myōen unipäiväkirjoja ja runoja sekä mehevän aikalaiskertomuksen hänen elämästään."

 SKS-kirjat

Kersti Juva: Tolkienin tulkkina

Juva kuvailee millaista oli olla suomentamassa Tolkienin klassikkoteoksia.

 

***

 Mitä uutuuksia sinä odotat eniten?

 

Usvatuulen valtakunta

"Tatuointi Feyren kädessä muistuttaa sopimuksesta, jonka hän teki pelätyn Yön ylivaltiaan kanssa. Hänen on pidettävä lupauksensa, vaikka se repisi hänen sydämensä kahtia."

Usvatuulen valtakunta jatkaa Feyren tarinaa haltioiden sotaisan maailman keskellä. Pieni voitto on saavutettu, mutta paljon isommat uhat varjostavat sekä ihmisten, että haltioiden valtakuntia. Feyrellä on myös henkilökohtaiset traumansa käsiteltävänään, niin kuin on monilla muillakin Amaranthan kynsissä kärsineellä ja selvinneellä. Feyre ei myöskään ole enää ihminen... Kova hinta maksettavaksi Prythianin tulevaisuuden pelastamisesta.

Tykkäsin tästä osasta yhtä paljon (ellen jopa enemmän) kuin ensimmäisestä, mikä on aika harvinaista kirjasarjoissa. Mietinkin miten Feyren, Tamlinin ja Rhysin välinen sekasotku meinaa jatkua. Yleensä inhoan kolmiodraamoja, mutta tässä se on kirjoitettu hyvin, ja jotenkin sellaisella tavalla, että sen voi ymmärtää tai hyväksyä. (En oikeastaan tiedä voiko tätä kutsua kolmiodraamaksi, mutta jotain sen suuntaista kai.) Jostain syystä arvostin sitä, että Tamlinin ja Feyren välinen suhde ei ehkä olekaan ihan se vuosisadan rakkaustarina.

Kirjassa on ensimmäisestä osasta tuttua toimintaa ja taisteluita, juonittelua, ystävyyttä ja romantiikkaa. Maasin luoma maailma avautuu taas uudella tavalla, kun Feyre pääsee liikkumaan Prythianissa enemmän. Yön valtakunta on erityisen kiehtova paikka otuksineen, kaupunkeineen ja uusine henkilöhahmoineen (joihin kiintyy melko nopeasti). 

Tuntui aika pahalta seurata Feyren painajasmaista elämää Keväässä, etenkin kohtausta jossa hän astelee alttarille inhoamassaan mekossa, jolle tuntui muutkin hymähtelevän huvittuneena. 🙄 Onneksi Feyre kokee henkistä kasvua tämän kirjan aikana, sitä oli ilo lukea. On aina virkistävää, kun hahmoilla on edes jonkinnäköistä kehityskaarta. Joskus tällaisissa viihteellisemmissä sellainen jää taka-alalle...

Kirja oli yhtä koukuttava ja nopealukuinen kuin Okaruusujen valtakunta, taisin taas lukaista tämän kahteen päivään. Tämä on kyllä täydellinen kirjasarja saamaan ajatukset pois arjen huolista ja murheista.

***

Sarah J. Maas - Usvatuulen valtakunta

Valtakunta (Court of Thorns and Roses) #2

Gummerus, 2020. 735 s.

Luettu Nextorysta e-kirjana

***

Täysin randomia -lukuhaaste

“The only thing that you absolutely have to know, is the location of the library.”
― Albert Einstein

Heitänkin tällaisen randomin lukuhaasteen tähän väliin, koska kirjastossa kiertämistä on ollut ikävä. 

Tämä on juuri sellainen haaste, miltä kuulostaakin.

Ajattelin haastaa itseni lukemaan jotain satunnaista, elikkä matkaamaan kirjastoon ja poimimaan hyllystä kirjan summanmutikassa, sen kummempia miettimättä tai arpomatta. Sitä tuleekin tehtyä joskus, mutta harvoin se kirja tulee luettua, lähinnä se seisoo yöpöydällä avaamattomana siihen asti, että se on pakko palauttaa. Nyt ainakin yritän lukea sen. Ja koska kimpassa on kivempaa, ajattelin kutsua muitakin uskaliaita osallistumaan tähän. 😇

Mikä tahansa kirja käy, äänikirja, runokirja, tietokirja, lastenkirja... Toiveena tietysti on, että kirja tulee luettua alusta loppuun, mutta väkisten sitä ei ole pakko lukea (koska se jos mikä on tuskaista ja oiva tie alkavaan lukujumiin). Kerro silti mitä tuli poimittua ja miksi se jäi lukematta/kesken. Tässä ei ole kyse pakkopullasta, vaan leikkimielisesti jonkin uuden kokemisesta, lukemisen ja löytämisen ilosta. Ehkä tuleekin poimittua jotain odottamattoman hienoa, mielenkiintoista, tai unholaan painunutta... Olisi jännä nähdä mitä kukin hyllystä löytää ja veikö se mukanaan vai ei. Valitse vaikka hyllyväli jossa vierailet usein, taikka vaella vähän vieraammille vesille. Ihan miten haluat!

Tavoitteena on poimia vähintään yksi kirja (jos innostut niin lue ihmeessä useampikin), lukea se ja kertoa siitä - tai lukuyrityksestä - blogissa tai muualla somessa. Jos tulee poimittua kirja jonka olet jo lukenut, niin uutta yritystä kehiin. Jos käsiisi osuu jonkin kirjasarjan muu kuin ensimmäinen osa, niin ehkä voit etsiä sen ensimmäisen osan käsiisi, tai yrittää kokonaan uudestaan. Tai vaikka lukea sen kuitenkin ja olla vähän hukassa, ei sekään kiellettyä ole. :')

Haaste alkaa tästä päivästä ja on voimassa randomisti 6,5 kk eli 30.11.2021 asti. Mukaan voi lähteä milloin vain tuolla aikavälillä. Ilmoittaudu mukaan tämän postauksen kommenteissa. Ei tarvitse olla kirjabloggari osallistukseen, voit ilmoittautua mukaan myös sometililläsi, tai muuten vain ilman mitään tilejä. Somessa voi käyttää hästägiä #täysinrandomia 

Julkaisen yhteenvetopostauksen haasteen päätyttyä, jos haluat oman postauksesi mukaan sinne, niin laita siihen (tai koontipostaukseesi jos päädyt lukemaan useamman kirjan) linkki tämän tekstin kommentteihin haasteen määräaikaan mennessä. Blogittomat / sometilittömät voi halutessaan kirjoittaa suoraan tähän kommenttiosioon kirja(t), jotka tuli luettua ja vähän siitä mitä tykkäsit.

Who's in? 😜

Julia Quinn: Salainen sopimus (Bridgerton #1)

 

Bridgerton-sarjasta tuli jonkinmoinen ilmiö 2020 vuoden lopussa, ja tulihan se itselläkin katsottua. Oli todella viihdyttävä ja koukuttava sarja, ja varmasti katson jatkokaudetkin sitten kun ne ilmestyy (ilmeisesti ainakin 4 kautta tulossa). Tykkään historiallisista sarjoista ja romantiikasta, joten ei kait tässä voinut mennä pieleen. Onneksi uuden kauden odotuksen tuskaa lieventää se, että voi tutustua tähän kirjasarjaan.

Ensimmäinen osa Salainen sopimus menee melkolailla samoja kaavoja pitkin kuin tv-sarjakin, keskittyen lähinnä Simonin ja Daphnen rakkaustarinaan. (Sarjasta minulla on kyllä aika hatarat muistikuvat, koska sen katsomisesta on jo monta kuukautta...) Eletään 1800-luvun Englannin seurapiirielämää, ja Daphnen täytyisi löytää itselleen aviomies. Simon taas haluaa välttää avioliiton keinolla millä hyvänsä. Nämä kaksi tekevät sopimuksen keskenään, jossa he teeskentelevät rakastavaisia. Sillä tavoin Daphne saisi paljon kosijoita ja Simon jätettäisiin rauhaan. Mutta tietysti asiat mutkistuvat ja tunteet heräävät. 

Mielestäni Daphne oli kirjassa kiinnostavampi hahmo kuin tv-sarjassa. Hänen ja Simonin välisissä keskusteluissa oli enemmän huumoria mukana, ja se teki heidän suhteestaankin mielenkiintoisemman ja aidomman tuntuisen. Kirja on yleensä parempi kuin tv-sarja, ja niinhän se tuntui tässäkin olevan, vaikka ei minulla ole mitään sarjaa vastaankaan. Henkilöt olivat vain hippusen moniulotteisempia. Ehkä sitä on vain vaikea saada kaikkea välittymään tv-ruudun kautta. 

Onhan tämä perus romantiikkagenreä, eli jokseenkin ennalta-arvattavaa, hieman kornia, aivot narikaan -tyylistä meininkiä rakkaus- ja juonikuvioineen, jota ei mielestäni pidä ottaa turhan vakavasti (toki tässä sivutaan vakavampiakin aiheita). Tällaisillakin viihderomaaneilla on paikkansa, kunhan ei ala analysoimaan tapahtumia turhan tarkkaan. 😅 Se on ollut minun suhtautuminen romantiikkagenreen jo kauan, ja varmasti pysyykin niin, koska muuten voi olla, että kirjoista lähtee maku hyvin äkkiä...

***

Julia Quinn - Salainen sopimus

Bridgerton #1

Tammi 2021. 360 s.

Luettu BookBeatista e-kirjana

***