Uusia kirjahyllyn asukkeja

Viime aikoina kirjahyllyni on saanut uusia tulokkaita, joista olen hyvin iloinen. Toivottavasti nämä tulee myös luetuiksi, eivätkä jää vain hyllynlämmittäjiksi. 😅 Tänä vuonna kirjoja on tullut ostettua vähemmän kuin yleensä, johtuen lähinnä siitä, että kirppareita ei ole tullut kierreltyä yhtä intohimoisesti kuin ennen. Niistä olen suurimman osan kirjalöydöistäni yleensä tehnyt.

Aloitan ihan ihka oikeasta kirjakaupasta ostamallani romaanilla, joka on kutkuttanut minua jo siitä asti kun se ilmestyi: Nimittäin Jim Kayn kuvittama Harry Potter ja viisasten kivi! Vannoutuneena Potter-fanina nolottaa myöntää, että omistan vain yhden Potterin, ja sekin on mitä on... kirjoitin siitä täällä. Tästä siis alkaa Pottereiden kerääminen kirjahyllyyn! Tänä syksynä ilmestyi jo Kayn kuvittama Liekehtivä pikari, joten aika nopsaa tahtia saisi poimittua jo neljä ekaa kirjaa. Seuraavia osia täytyykin sitten odotella vähän pidempään.

Viisasten kivi on tullut luettua niin monta kertaa, että olen pudonnut jo laskuista. Kay toi pottereiden lukemiseen jotain uutta ja ihanaa, ja siksi haluankin kerätä juuri nämä versiot omaan hyllyyni.

Kirpputorilta mukaani tarttui rakastettu lastenkirjallisuuden klassikko A. A. Milnen Nalle Puh. Nalle Puh on tietysti hahmona jäänyt lapsuudesta vahvasti mieleen, kuten myös kirjan muut hahmot Nasu, Ihaa, Tikru ja Risto Reipas... Veikkaan tosin, että nämä ovat muistissa ennemmin kirjasta tehdyn piirretyn perusteella, kuin itse kirjasta (en muista olenko koskaan lukenut tätä kannesta kanteen).

Sain ystävältä synttärilahjaksi mielenkiintoisen teoksen muinaisen Japanin naiskohtaloista: Auringonjumalattaren tyttäret by Raisa Porrasmaa (Atena 2019). Japanilaista kulttuuria ja historian varjoihin jääneitä naiskohtaloita... Kuulostaa mielenkiintoiselta yhdistelmältä. Tämä on uutuus tältä vuodelta, joka kieltämättä jäi itseltä pimentoon katalogeja selaillessa. Onneksi se nyt löytyy omasta hyllystä, joten eiköhän siihen tule tutustuttua pikimmiten.

Olen miettinyt jo jonkin aikaa, että ottaisin tavaksi käydä palkkapäivän kunniaksi kirjakaupassa ja aikuisten oikeasti ostaisin jotain, ihan omaksi iloksi. Yleensä kyllä kierrän kirjakauppoja, mutta en juuri koskaan raaski ostaa mitään, koska eihän ne uutuuskirjat mistään halvimmasta päästä ole... Sen sijaan löytöjä tulee tosiaan tehtyä kirppareilta, joita aion tietysti jatkossakin kierrellä kirjalöytöjen toivossa. Jospa pottereiden keräilystä innostuisin enemmänkin ja jatkaisin kirjakauppakirjojen ostamista. Esimerkiksi Outlanderit voisi olla seuraava kerättävä kirjasarja. 😍

Nostalgisia joulukirjoja lapsille

Se on kuulkaas kohta jo joulukuu, ja tämä vuosi alkaa olla ohi! Hui. Lapsena joulu oli tietysti parasta aikaa vuodesta, ja nyt aikuisena se tuntuu aina ihanan rauhalliselta ja lämpöiseltä ajalta. On talvi ja lunta, hämärää ja jouluvaloja siellä täällä, jouluradion voi laittaa soimaan taustalle... Joulun tunnelma on ihana.

Tässä on muutama tunnelmallinen ja nostalginen kirja joulufiiliksiä virittelemään. Nämä ovat lastenkirjoja, mutta miksei aikuisetkin voisi näitä lukea? Minä ainakin tykkäsin! 😍🎄

Joulu saapuu Muumilaaksoon

WSOY, 2019.

Äiti herää, Muumipeikko sanoi. - Jotain kauheaa on tulossa tänne! Sitä sanotaan Jouluksi. 

Tämä ihanan talvisesti kuvitettu kuvakirja noudattelee Tove Janssonin kertomusta Kuusi, joka löytyy Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -kirjasta (1962). Tämän kirjan sanoma on täydellinen joulua varten, sillä niin moni kokee joulun olevan stressaavaa ja kiireistä aikaa. Kuinka moni on vielä jouluaattona kaupassa juoksemassa joululahjoja ja hommaamassa jouluruokia kauhean kiireen kanssa? 😆

Muumit eivät ennen ole viettäneet joulua, mutta yhtäkkiä he ovatkin keskellä talvea hereillä, ja kaikilla on hirveä vouhotus päällä. Joulu on tulossa! Missä teidän lahjat, eihän teillä ole kuustakaan! Jouluruoat pitää saada valmiiksi! Muumit alkavat pelätä tätä joulua, joka on tulossa käymään, kun sitä pitää ihan koristellulla puulla ja lahjoilla lepytellä.

Mauri Kunnas: Suomalainen tonttukirja

 

Otava, 2019.

Ennen muinoin Suomen taloissa asusteli haltijoita, joita sanottiin tontuiksi. Hyvin kohdeltuina nämä kotitontut, saunatontut, riihitontut, tallitontut, navettatontut ja myllytontut toivat taloon onnea. 

Tästä Mauri Kunnaksen ihka ensimmäisestä kuvakirjasta vuodelta 1979 ilmestyi tänä vuonna uudistettu laitos. Suomalainen tonttukirja esittelee hauskoissa tarinoissaan, millaisiin eri tonttuihin täällä Suomessa aikoinaan uskottiinkaan, kauan ennen joulupukkia ja hänen tonttuapureitaan.

Disneyn kultainen joulukirja

Tammi, 2019

Tämä oli yllättävän ihana minunkin mielestä, vaikka en lapsena juuri tykännyt Aku Ankoista ja Mikki Hiirestä yms. Mutta tässä oli jotenkin ihastuttavan nostalginen tunnelma, ja tarinat olivat lämminhenkisiä.

Kirja sisältää tarinat Aku Ankka ja joulupukki, Mikki Hiiren jouluposti, Aku Ankan joulukuusi, Mikki Hiiri jouluostoksilla ja Joulupukin lelupaja, joista suurin osa on julkaistu alun perin 50-luvulla.

Astrid Lindgren: Melukylän joulu

WSOY, 2019.

Tämä kirja julkaistiin ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1964, ja tänä vuonna siitä ilmestyi tarkistettu suomennos.

Ihanan vanhahtavaan ja värikkääseen tyyliin kuvitettu kirja kertoo, miten Melukylän lapset valmistautuvat joulun viettoon. Kirjassa lähdetään hakemaan kuusta, leivotaan pipareita, kokoonnutaan yhteisen joulupöydän äärelle... Tunnelma on lämmin, iloa ja odotusta täynnä.

Kunniamaininta täytyy tietysti antaa Kunnaksen ikivihreälle klassikolle Joulupukki ja noitarumpu, josta kirjoitin täällä. 💚

Katinka Sarjanoja: Korpinlaulu

Sarjanoja, Katinka : Korpinlaulu
Karisto, 2019. 532 s.

Katinka Sarjanojan esikoisteos Korpinlaulu on fantasiakirjallisuutta, jossa historia havisee aika voimakkaasti. Tässä onkin vähän enemmän historiallisen romaanin tuntua, vaikka eletäänkin kuvitteellisessa maailmassa, ja fantasian elementtejä on kääritty mukaan. Takakansiteksti kuvailee kirjaa kelttiläishenkiseksi fantasiaksi, mikä tuntuu ihan osuvalta.

Romaanissa päähenkilö Étain, Korppikurun kuninkaallisten sukuun kuuluva aatelinen, joutuu todistamaan isänsä teloitusta, jonka jälkeen hänet naitetaan miehelle jota hän ei tunne. Étain on kuitenkin tehnyt verivalan toisen miehen kanssa, ja se taikuus ei jätä häntä rauhaan.

Päällimmäinen tunne tästä kirjasta on positiivinen, ja aion lukea trilogian muutkin osat tulevaisuudessa. Mutta toisaalta kirjasta jäi vähän kalvava tunne, että olisin halunnut hieman jotain enemmän. Ehkä tapahtumat vierivät omaan makuuni liian vauhdikkaasti eteenpäin, ja jotkin juonenkäänteet tuntuivat ärsyttävän ennalta-arvattavilta. Dramaattiset juonikuviotkaan eivät herättäneet kovin suuria tunteita, vaikka viihdyttäviä olivatkin. Ehkä sen takia, että missään välissä ei jääty kovin pitkäksi aikaa sulattelemaan tapahtuneita asioita henkilöhahmojen kannalta, jotta niiden vaikutukset välittyisivät lukijallekin kokonaisuudessaan?

Loppua kohden henkilöitäkin alkoi vilistä kirjassa sen verran, että mielenkiinto ei pysynyt heissä kaikissa. Kaipasin enemmän persoonallisuutta ja vähemmän mustavalkoisuutta henkilöhahmoihin. Tykkään siitä, kun kirjojen henkilöt tuntuvat aidoilta, jollain tapaa samastuttavilta tai ymmärrettäviltä, vaikka he tekisivätkin pahoja asioita.

Sarjanoja kuitenkin kirjoittaa kauniisti, ja maalailee Savusälvästä, sen aatelisista, perinteistä ja uskonnoista mielenkiintoisen maailman, johon toivoisin pääseväni uppoutumaan enemmänkin trilogian jatko-osissa. Tykkäsin paljon esimerkiksi ihmisten nimistä ja nimeämisen perinteestä ylipäätään. Rautakatse, Korpinlaulu... Kirjassa on siis mielestäni paljon hyvää ja lupaavaa. Tämä oli ehdottomasti nopealukuinen, sillä reilut 500 sivua tuli luettua parissa päivässä. Jos siis kärsit vaikka lukujumista, niin tämä kirja voi olla oivaa lääkettä siihen. 😉

Romaanista muualla: Yksi luku vielä..., Nörttitytöt, HS, Siniset helmet

Top Ten Tuesday: Parhaat kirjoihin perustuvat sarjat

Tv-sarja addiktina ja vannoutuneena lukutoukkana rakastan, kun kirjosta tehdään sarjoja. Yleensä ne ovat ihan loistavia, vaikka poikkeuksiakin mahtuu joukkoon. Kokosin tähän 10 tällä hetkellä mielestäni parasta ja mieleenpainuvampaa tv-sarjaa (valinta oli yllättävän vaikeaa 😅):

Outlander, Starz (kuva: imdb)

Diana Gabaldonin kirjoihin perustuva sarja vie katsojan englantilaisen Clairen mukana 1700-luvun Skotlantiin. Sarja on aivan loistava, ja noudattelee kirjan juonta melko tarkasti (paitsi neloskaudella mutta... annettakoon se anteeksi). Gabaldonin tyyliin kuuluu tietynlainen yksityiskohtainen historiankuvaus, ja mielestäni sarja herättää senkin henkiin hyvin autenttisella tavalla puvustuksineen, vanhoine linnoineen, Skotlantilaisine maisemineen ja vanhoine tapoineen. Vitoskautta odotellessa... 😍

Big Little Lies, HBO

Muun muassa Nicole Kidman ja Reese Witherspoon tähdittävät tätä Liane Moriartyn kirjaan perustuvaa jännittävää sarjaa. Jo sarjan ensimmäisessä jaksossa selviää, että joku keskeisistä henkilöistä tulee kuolemaan, ja tapahtunutta aletaan aukaisemaan katsojalle takaumien kautta. Muistan pitäneeni paljon henkilöhahmoista ja pikkukaupunkimeiningistä, sen lisäksi että sarja oli jännittävä ja erittäin koukuttava.

Tuntematon sotilas

Aku Louhimiehen filmatisointi tästä Väinö Linnan klassikosta oli yksi parhaista suomalaisista sarjoista mitä olen nähnyt. Katsoin siis sen Ylellä näytetyn minisarjan, jossa on enemmän materiaalia kuin itse elokuvassa. Näyttelijät olivat loistavia ja suomalainen näytellyn puheen jäykkyys puuttui miltei kokonaan, koska suurin osa puhui jollain tapaa murteella, mikä oli iloinen yllätys. 

Alias Grace, Netflix (kuva: imdb)

Tämä minisarja perustuu Margatet Atwoodin kirjaan Nimeltään Grace, jonka tapahtumat ovat osittain tositapahtumiin perustuvia. Grace on istunut vankilassa 16 vuotta, kun eräs tohtori tulee haastattelemaan häntä vankilaan. Ei ole itsestään selvää onko Grace oikeasti syyllinen murhaan vai ei. Sarja on monitasoinen sukellus 1800-luvun karuhkoon maailmaan ja ihmisten mielensyövereihin.

Game of Thrones, HBO (totta kai)

Kaipaako tämä selitystä? Ihan loistava sarja aina ensimmäiset 6 kautta. Ostin jokin aika sitten koko kirjasarjan, mitä tähän mennessä on julkaistu, ja eka kirja on edelleen kesken. Tuntuu, että sarjan katsomisen jälkeen tapahtumat ovat vieläkin niin hyvin mielessä, että kirjaa on vaikea lukea. Mutta tätä sarjaa tulee ikävä!

Good Omens, Prime Video

Good Omens on minulla paria jaksoa vailla katsottu, mutta uskallan vannoa jo nyt, että tämä on ihan loistava! Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin samannimiseen kirjaan perustuva minisarja on humoristinen juuri sillä tavalla mistä tykkään. Sarjassa enkeli (Michael Sheen) ja demoni (David Tennant) yrittävät estää vääjäämätöntä maailmanloppua tapahtumasta.

Mindhunter, Netflix (kuva: imdb)

Tämä 1970-luvulle sijoittuva sarja kertoo FBI:n kriminaalipsykologian ja profiloinnin alkuaskelista. Millainen henkilö sopii esimerkiksi sarjamurhaajan profiiliin? Holden Ford ja Bill Rich lähtevät kartoittamaan tätä osa-aluetta haastattelemalla tuomittuja sarjamurhaajia. Sarjamurhaajat ja heidän tekemät rikokset taitavat olla aikalailla kaikki tosielämään perustuvia. Sarja taas perustuu John E. Douglasin ja Mark Olshakerin kirjaan Mindhunter: Inside the FBI's Elite Serial Crime Unit.

Ylpeys ja ennakkoluulo, BBC

Tätä ei ole tullut vähään aikaan katsottua, mutta aikoinaan kyllä montakin kertaa. Vuonna 1995 julkaistu minisarja on mielestäni paras adaptaatio tästä Jane Austenin klassikosta. Suosittelen!

Forsytein taru, Granada-tv

John Galsworthyn klassikkoromaaniin perustuva tv-sarja (vuodelta 2002) vie katsoja 1800-luvulle, Forsytein suvun kuvioihin. Soames ja Irene ovat naimisissa, mutta Irene rakastuukin toiseen mieheen. Tästä lähtevät tapahtumat vaikuttavat Forsytein suvussa vielä monta sukupolvea.

Taivaan pilarit, HBO

Tämä on yksi mun lemppari historiallisista sarjoista. Etenkin koska siinä on Eddie Redmayne ja Ian McShane! Sarja perustuu Ken Follettin samannimiseen tiiliskiviromaaniin, ja siinä seurataan köyhää rakentajaa, joka yrittää perheineen selvitä poliittisten kuvioiden myllerryksessä 1100-luvun Englannissa.

***

Mitkä sarjat kuuluvat teidän suosikkeihin? 😊

Michael Mosley: Älykäs suolisto

Mosley, Michael: Älykäs suolisto
Readme.fi, 2017. 282 s. 

Olen tässä pikkuhiljaa opetellut leipomaan ja kokkaamaan muun muassa gluteenitonta ruokaa avopuolisoni takia, ja sitä kautta kiinnostunut siitä miten eri ruoat ylipäätään vaikuttavat meihin. Avopuolisollani on ikäviä ongelmia mahan toiminnan kanssa, mihin ei ole oikein löytynyt mitään ratkaisua lääkärikäynneistä, ja minä taas olen aina ollut sokerihiiri, jonka energiatasot heittelee lattiasta kattoon... Kirjasta voisi toisin sanoen olla hyötyä meille molemmille, minkä takia sen nappasinkin kirjastosta mukaani. 

Mosley kirjoittaa mukavan yleistajuisesti suolistosta, ja eri ruoka-aineiden ja lääkkeiden (antibiootit, sokerit, prosessoidut ruoat...) vaikutuksista suoliston toimintaan ja sitä kautta aivoihin. Tämän kirjan lukemisen jälkeen ei yllätä ollenkaan lukea uutisia, joissa puhutaan muun muassa suoliston matala-asteisen tulehduksen ja masennuksen yhteydestä.

Tämä on kahteen osaan jakautuva teos, joka alkuosa eli itse "tietokirjaosuus" antaa mielenkiintoista tietoa suolistosta. Mosley muun muassa nielaisee aterian mukana kamerakapselin, jonka matkaa hän kuvailee omassa suolistossaan. Suolistofloora ja sen merkitys/tärkeys elimistölle on aika iso aihe kirjassa. Toinen osa on suolistoflooran uudistamiseen suunniteltu kaksiosainen ateriasuunnitelma: ensimmäisessä osassa karsitaan ruoka-aineita ja tervehdytetään suolistoa, toisessa osassa aletaan ottamaan takaisin mukaan ruoka-aineita yksi kerrallaan, testaten tällä tavalla mitkä ruoat sopivat itselle ja mitkä eivät.

Ajattelimme laittaa kirjan ateriasuunnitelman testiin. Kirjan pääasialliset ruoka-aineet ovat olleet meillä testissä nyt reilu kaksi viikkoa, ja olo on oikein hyvä meillä molemmilla. Välimerellisehkö ruokavalio on täysin eri, kuin mihin on tottunut aikaisemmin, mutta siksi on kiva, että on valmis ateriasuunnitelma, jota voi seurata ensimmäiset viikot. Tuntui alussa vähän vaikealta, kun kaapit täytyi täyttää kokonaan uusilla ruoilla ja vanhoista varastoista ei ollut juuri mitään hyötyä... 😅

Jos sinulla on siis suolisto-ongelmia, ja niihin ei ole löytynyt ratkaisua tähän mennessä, tätä voisi ehkä kokeilla? Suosittelen kirjaa myös kaikille aiheesta kiinnostuneille, sillä tämä on oikein hyvä tietopaketti kenelle tahansa. Kirjan pohjalta on myös tehty erillinen reseptikirja, jos tämän kirjan reseptit alkavat kyllästyttää.

American Gods (tv-sarja 2017- )

Kuva: IMDb

American Gods (Unohdetut jumalat) perustuu Neil Gaimanin samannimiseen kirjaan vuodelta 2001. Tämä kirja on ollut kyllä minulla lainassa useampaankin otteeseen, mutta en ole koskaan ehtinyt lukea sitä ennen kun se on pitänyt jo palauttaa. En siis osaa sanoa kuinka paljon sarja noudattelee kirjan juonta ja yleensäkin tunnelmaa. Gaiman on kuitenkin yksi sarjan tuottajista, joten luulisi että hänellä on aika paljon sananvaltaa sarjan osalta.

Sarja lähtee käyntiin siitä, kun Shadow Moon vapautuu vankilasta surullisissa tunnelmissa: hänen vaimonsa on juuri kuollut. Lentokoneessa matkalla kotiin Shadow törmää oudohkoon vanhaan mieheen nimeltä Wednesday. Heidän matkansa kietoutuu yhteen kun Shadow suostuu alkamaan Wednesdayn turvamieheksi. Tästä alkaa oudot kokemukset, sillä herra Wednesday haluaa tavata jos minkälaista porukkaa. Herra Wednesdaylla vaikuttaa olevan myös voimakkaita vihamiehiä.

Aloin katsomaan tätä ekan kerran sen ilmestyttyä 2017, mutta en tainnut päästä kahta jaksoa pidemmälle. Nyt mielenkiinto heräsi uudelleen, ja päätin antaa sarjalle toisen mahdollisuuden. Ja mitä vielä, kaksi kautta tuli katsottua kahden päivän sisään. Kunhan sarjan outoudesta pääsee yli, se on oikeastaan aika loistava. Varsinkin sarjan visuaalisuus teki minuun vaikutuksen. Vanhojen ja uusien jumalien taistelu on ihan kiinnostava teema.

Ricky Whittle, joka esittää Shadow Moonia, on mielestäni loistava tässä roolissa, ja kemiat kohtaa hienosti Ian McShanen (Wednesday) kanssa. Sarjassa riittää muutenkin hyviä roolisuorituksia ja mieleenjääviä hahmoja, joista ensimmäisinä mieleen nousee Emily Browningin esittämä Laura Moon ja Pablo Schreiberin roolihahmo Mad Sweeney. Sarjasta on tulossa ainakin vielä kolmas kausi näillä näkymin.

Oletteko lukeneet tätä kirjaa tai katsoneet sarjaa? Mitä olitte mieltä? :)

Janne Toriseva: Valas

Toriseva, Janne : Valas
Arktinen Banaani, 2019. 204 s.

Yritän kovaa vauhtia tehdä paluuta entisen inhokkigenreni, sarjakuvien, pariin. Sarjakuvat ja runot ovat jotenkin oudosti sellaisia, että yleensä joko inhoan niitä sydämeni pohjasta, tai tykkään tosi paljon. Ei ole harmaita alueita. Valas kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan.

Janne Torisevan sarjakuvaromaani perustuu Herman Melvillen klassikkoromaaniin Moby Dick. En ole lukenut kirjaa koskaan, mutta tarina oli silti jotenkuten tuttu: pakkomielteiset merimiehet ajavat takaa valasta. Minulla on aina ollut kirjasta sellainen ennakkokäsitys, että luultavasti en tykkäisi siitä. Vähän samaan tapaan kuin Hemingwayn Vanhus ja meri -kirjasta aikoinaan, mutta yllättäen kirja olikin hyvä.

Laivalla jokainen kuolee kuin kuningas.

Alkuasukas Queequeg ja köyhä Ishmael värväytyvät kaikista varoituksista huolimatta kapteeni Ahabin valaanpyyntilaivaan töihin. Ahab on kehittänyt pakkomielteen erästä valkoista kaskelottia kohtaan, ja jahtaa sitä oli hinta mikä hyvänsä. Sarjakuvaromaanin luoma tunnelma laivasta ja miehistöstä on rujo ja julma, elämä valaanpyyntialuksella on melko raakaa ja yksinäistä. Miehet tappelevat verisesti, pelaavat korttia, kertovat tarinoita ja koittavat saada aikaa kulumaan välillä inhottavillakin tavoilla. Ja tietenkin välillä löytyy valas.

Valaanpyynti 1800-luvulla (ja varmaan vieläkin) oli todella kaameaa näin sivustakatsojan näkökulmasta. Tiedän, että Melville oli itsekin aikoinaan töissä valaanpyyntialuksella, ja se kokemus on varmasti vaikuttanut suuresti tähän tarinaan. Valas on kertomus siitä, miten ihmiset eri taustoista ovat kerääntyneet samalle laivalle, ja merenkäynnin kovuus muuttaa jokaista omalla tavallaan. Keskenään on pärjättävä mielipuolisen kapteenin alaisuudessa.

Toriseva on työstänyt tätä sarjakuvaromaania 10 vuoden ajan, ja mielestäni jälki on sen näköistä. Kirjaa oli helppo lukea, ja piirrosjälki persoonallista ja selkeää (mistä tykkään). Tarina kaikkine mielipuolisuuden sävyineen tuli hienosti esiin. Arvostin myös sitä, että kuvat ovat värillisiä, koska se loi oman tunnelmansa kirjaan. Olen huomannut, että usein sarjakuvat ovat mustavalkoisia, vaikka kansikuva olisikin värillinen, mikä on monesti sitten pettymys.

Suosittelen tarttumaan tähän, etenkin jos tykkäät Melvillen alkuperäisestä romaanista, tai haluaisit tutustua tarinaan ehkä helpommin luettavassa muodossa. Olisi hauska nähdä lisää tällaisia ajatuksella tehtyjä sarjakuvateoksia klassikkoromaaneista. Saa vinkata jos on tiedossa sellaisia. :D