Täydellistä kesähömppää: Nora Roberts - Suojaton

Roberts, Nora : Suojaton
HarperCollins Nordic, 2015.  374 s.

Olipa ihanaa tarttua taas vaihteeksi kirjaan, joka tuli luettua parissa päivässä. Aivot narikkaan ja menoksi vuoden 1875 Yhdysvaltoihin, kullankaivannan, rikoksien ja romantiikan pyörteisiin. Tämä aikakausi on mielenkiintoista luettavaa aina, ja mieleen pomppasikin tasaisin väliajoin Deadwoodin menot ja meiningit. Ja jos et ole katsonut Deadwoodia vielä, niin hop hop! Vain yksi parhaista tv-sarjoista ikinä.

Herrasneiti Sarah Conway saapuu Arizonaan isänsä luo, kuvitellen saapuvansa emännöimään ihanaa taloa palvelusväkineen. Todellisuus onkin toisenlainen, mutta Sarah päättää jäädä ja selviytyä uudisraivaajien karusta elämästä. Avukseen hän saa vastenhakoisen Jake Redmanin, tuon juron, huonotapaisen - ja totta kai vaarallisen - pyssysankarin.

Täytyy sanoa, että vaikka lukeminen sujui vaivatta ja kirjan ääreltä oli vaikea poistua pidemmiksi ajoiksi, välillä täytyi pyöritellä silmiä Sarahin ja Jaken menolle. Molemmat ärsyttivät minua omilla tavoillaan, mutta kun ei ottanut kirjaa liian tosissaan, se ei jäänyt häiritsemään. Tämä oli taas sellainen kirja, josta tiesi mitä tässä tulee tapahtumaan ensimmäisiltä sivulta lähtien, mutta silti se onnistui viihdyttämään oikein hyvin. Sehän hömppäkirjoissa parasta onkin.

Mulla etenkin vanhempi Robertsin tuotanto menee juuri täydellisestä hömppäkirjallisuudesta (tämäkin on tullut alun perin vuonna 1989), mutta olen huomannut, että hänen uudemmat kirjat harvemmin tulee luettua loppuun asti, paitsi jos ne on enemmän jännityspainotteisia. Jos olet lukenut Nora Robertsin tuotantoa ennenkin, tämä kirja tuskin tarjoaa mitään yllättävää, muuta kuin ehkä tervetulleen maisemanvaihdoksen. Mutta jos tykkäsit Robertsin aiemmista kirjoista tykkäät melko varmasti tästäkin.

Täytyy sanoa, että vähän nauratti tuo etukannen pakollinen sitaatti: "Nora Roberts on paras - hän on loistava kaikessa, mitä hän tekee!" - Romantic Times Magazine

... Ok. Hyvä tietää. :')

Bongasin tämän Olen lukenut ja luen edelleen -blogista, kiitos vinkistä!

Helmet-lukuhaaste 2018: 1 - Kirjassa muutetaan

J. K. Rowling: Tästä alkaa elämä

Rowling, J. K. : Tästä alkaa elämä
Epäonnistumisen ilo ja mielikuvituksen tärkeys
Otava, 2018. 73 s.

Bongasin instagramista jokin aika sitten Sarah Knightin Viis veisaamisen elämänmullistava taika -kirjan, ja pistin heti varaukseen. Kirjan nimi kuulosti sellaiselta että voisin hyötyäkin tästä! Kirjanhakureissun yhteydessä päätin koluta 17.3 luokkaa tarkemmin ja törmäsin tähän J. K. Rowlingin pienoiseen, mutta ihanaiseen kirjaan. Muistan nähneeni tätä kirjablogeissa, etenkin valmistujaisten tienoilla, mutta silloin se meni multa jotenkin ohi. Onneksi sitten kuitenkin tämän löysin, koska kirja oli ihana. Luulin että tykkäisin Knightin kirjasta myös, mutta toisin kävi... Ei se puhutellutkaan minua. Jos tunnet että tarvitset KonMari tyylistä järjestämistä ruuhkaisessa elämässä myös sisustamisen ulkopuolella, niin ehkä sitten se voi olla sinulle hyvä.

Tästä alkaa elämä on Rowlingin pitämä puhe Harvardista valmistuville opiskelijoille, mutta se sopii luettavaksi ihan kaikille. Puheessaan hän kertoo epäonnistumisen ja mielikuvituksen merkityksestä elämässä.

On mahdotonta elää epäonnistumatta kertaakaan, paitsi jos valitsee aina niin varman päälle ja varovaisesti, että elämä jää kokonaan elämättä - ja se vasta epäonnistumista onkin.

Rowling puhuu omista kokemuksistaan, epäonnistumisia kuitenkaan kaunistelematta. Epäonnistuminen ja eläminen vähillä varoilla ei ole mitään ruusuista aikaa, mutta niistäkin voi oppia jotain: vaikeista ajoista voi selvitä ja yrittää uudelleen. Joskus tuntuu että sitä pelkää epäonnistumista niin paljon, että mitään ei kunnolla edes yritetä. Mutta sitten ei mitään myöskään saavuta.

Minusta tämä oli hieno, lyhyt ja ytimekäs, lämminhenkinen mutta samalla realistinen kannustuspuhe kaikille unelmiaan tavoitteleville. Suosittelen tutustumaan!

Jos näitä kahta kirjaa vertaa toisiinsa, niin koin että samastuin Rowlingin kirjoitukseen enemmän: eläminen mielikuvitusmaailmoissa, koulun käytävillä haahuilu, motivaation puute ja alisuorittaminen, kahviloissa istuminen ja ihmettely, mitä on hyvä elämä ja kannattaako epäonnistumista pelätä... Sain kirjasta siis paljon irti. Knight taas puhui kirjan alussa siitä, kuinka elämä on niin täynnä vauvakutsuja ja kavereiden paskoille näytelmille taputtamista, että kun ottaa viis veisaamisen asenteen, vapautuu älyttömästi vapaita sunnuntaipäiviä ja ärsyyntymisen aiheita. En ehkä löytänyt samastumispintaa tähän, joten kirja jäi kesken... Jota nykyään kieltämättä tapahtuu aina herkemmin ja herkemmin. Saattaa olla, että annan tälle uuden mahdollisuuden joskus tulevaisuudessa.

 Helmet-lukuhaaste: 9. Kirjan kansi on yksivärinen

Keskenjääneitä osa 2

Hei taas! Vaikea uskoa, että on jo heinäkuu hyvästi aluillaan. Kesä on sujunut töitä tehden, lukiessa ja podcastien parissa, mutta harvempi kirja on tullut luettua loppuun asti. Ajattelin tässä esitellä muutaman keskenjääneen teoksen:

Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin

Poikansa traagisesti menettäneen äidin surutyötä runojen, päiväkirjamerkintöjen, muisteluiden ja pohdintojen kautta. Tämä kirja oli minulle liian sekavasti koostettu, mutta toisaalta ymmärrän miksi se on kirjoitettu juurikin niin. Suosittelen silti tutustumaan, joku toinen voisi saada tästä paljonkin irti. 

Mika Waltari: Rakkaus vainoaikaan

Yritin kerrankin lukea kirjan omasta hyllystä... Tästä tykkäsin enemmän kuin alun perin ajattelin (ehdin jopa puoleen väliin), mutta kirjan fontti alkoi käydä silmiin ja aiheutti päänsärkyä pidemmän päälle. Mulle tulee herkästi huono olo, enkä tykkää lukea fontteja, jotka eivät ole tarpeeksi "tasaisia". Mulla alkoi tässä hyppimään katse riviltä toiselle ja lopulta päätin luovuttaa kirjan suhteen. Ehkä hommaan tämän kirjastosta joku päivä eri painoksena. Harmittaa että omasta hyllystä löytyy juuri se painos, jota en pysty lukemaan. Kuitenkin kun kirjaa selailee muuten vain, fontti ei näytä heti siltä, että sitä olisi hankala lukea. Eli paljoa se ei mulla vaadi...

Sarah J. Maas: Throne of Glass - Lasipalatsi

Tätä hypetettiin niin paljon joka puolella, että päätin tarttua kirjaan, vaikka se ei ehkä minun tyyliseltä kuulostanutkaan. (ehkä 6-10 vuotta sitten olisi ollut?) Olen halunnut tarttua johonkin uuteen fantasiasarjaan jo jonkin aikaa, joten what the heck. Ja oikeassahan minä olin, tämä on hieman ehkä nuoremmille (tai nuoremmanmielisille) suunnattu. En tykännyt päähenkilöistä kenestäkään, (sen verran mitä niihin ehdin tutustua), ja Celaenan nimi tuntui hankalalta lukea... Huomasin koko ajan lukevani sen Celeana, ja sitten piti ärsyyntyä itseensä ja korjata nimi omissa mietteissä oikeaan muotoon. Oliko kellään muulla tätä ongelmaa? 😅 Lopulta kirjan ensimmäiset noin 50-70 sivua eivät houkuttaneet  jatkamaan lukemista.

🌼🌼🌼

Oletteko tartuneet kyseisiin kirjoihin ja pääsittekö loppuun asti? Mitä olitte mieltä?

Jumalattomat (tv-sarja 2017)

Netflix original - 2017 - 7 jaksoa

Parin viikon kesäloman myötä oli taas aikaa palata Netflixin äärelle. Ulkona on ollut suurimmaksi osaksi onneksi kylmää ja sateista, joten ei ole tuntunut ollenkaan pahalta lorvailla täällä sisällä suurimman osan ajasta.

Sain katsottua Jessica Jonesin toisen tuottarin, mikä ei kyllä ollut yhtä hyvä kuin eka, mutta koukuttava kuitenkin. Samaa sanoisin myös 13 Reason's Why -sarjan tokasta tuottarista, joka oli tosin huomattavasti huonompi kuin eka... Anyways. Kaipailin näiden jälkeen muutakin katseltavaa, ja olen todennut minisarjat oikein hyväksi ajanvietteeksi, joten laitoin päälle tämän Jumalattomat (Godless) minisarjan.

Sarja ajoittuu 1880-luvulle, ja siinä seurataan väkivaltaista rikollisjengiä, joka jahtaa ryöstösaaliin kanssa karannutta Roy Goodea. Jahti vie heidät pieneen, kaivostoiminnan ympärille muotoutuneeseen La Bellen kylään, jonka asukkaat koostuvat suurimmaksi osaksi naisista, johtuen kylää kohdanneesta pahasta kaivosonnettomuudesta.

Asetelma on mielenkiintoinen, ja kylän henkilöt mukavan monipuolisia persoonia. Sarjassa keskitytään suurimmaksi osaksi Roy Goodeen ja häntä jahtaavan jengin pomoon Frank Griffiniin, sekä kyläläisistä sheriffiin ja sheriffin siskon elämään, kuten myös kauempana kylästä asustavan Alicen elämään. Tykkäsin sarjasta ja sen tiiviistä tunnelmasta, mutta olisin halunnut tutustua enemmän myös muiden asukkaiden taustoihin. Sarja kaipasi vähän enemmän lihaa luiden ympärille niin sanotusti, ja muutkin asukkaat vaikuttivat ihan mielenkiintoisilta, mutta valitettavasti heihin ei syvennytty juuri ollenkaan. Tuntuu melkein, että tarina olisi ollut mielenkiintoisempi, jos rikollisjengi-juoni olisi ollut pieni sivujuoni, ja sen sijaan olisi keskitytty kertomaan siitä miten asukkaat rakentavat elämäänsä ja kyläänsä uudelleen onnettomuuden jälkeen.

Näyttelijävalinnat olivat oikein hyviä, mutta etenkin sheriffin siskoa näytelleen Merrit Weverin ja Frank Griffiniä esittäneen Jeff Danielsin suoritukset jäivät positiivisesti mieleeni. Michelle Dockeryn yksi-ilmeinen roolisuoritus Alicena taas ei vakuuttanut. Lyhyesti sanottuna, jäi vähän nakertamaan se, että tällä (hyvällä) sarjalla olisi ollut pontentiaalia enempäänkin, mutta jostain syystä se päätettiin jättää käyttämättä.

Jos tykkäsit sellaisista sarjoista kuin Deadwood, Hatfields & McCoys ja niin edelleen, joissa keskitytään Pohjois-Amerikan uudisasukkaiden perustamien kylien elämään 1600-1800-lukujen aikoihin, suosittelen tsekkaamaan tämänkin.

Kirjavia haaveita

Hei taas, ja mukavaa kesää kaikille! Tähän postaukseen ajattelin listata omia pieniä ja suuria haaveita kirjallisuuteen liittyen.

Haluaisin siis...

🌺 Ison kattoon asti yltävän kirjahyllyn tai oikeastaan oman pienen kirjaston, johon tarvitaan tikkaat niin kuin Kaunotar ja hirviö -piirretyssä. Tämä piirretty oli mun lemppari pienenä.

🌺 Lukumajan, pienen pehmoisen piilopaikan johon voisi mennä lukemaan. Miksi en voisi tehdä sellaista vaikka heti? Hmm...

🌺 Ikkunasyvennyksen pehmoisella tasanteella. Miksi näitä sanottiinkaan? Vanhoissa rakennuksissa olen useinkin nähnyt tällaisia ihania paikkoja.

🌺 Kerätä itselleni kaikki lukemani kirjat (joista tykkäsin), etenkin lastensatuja ja klassikoita. Mutta olen aika nillittäjä kansikuvien suhteen, joten jos tiedän että kirjalla on kansikuva josta tykkään, haluan ehdottomasti sen version omaan hyllyyni. Ja niihin nyt ei aina törmää... Tälläkin hetkellä minua riepoo se, että omistamissani Outlander-kirjoissa on ainakin kolmea eri kansikuvasarjaa mukana.

🌺 Tehdä työtä kirjallisuuden parissa, ja olenkin koulutukseltani kirjastoalan tradenomi, eli askeleita olen ottanut siihen suuntaan. Kirjailijan ammatti olisi myös kaukainen unelma jos vain osaisi kirjoittaa.

🌺 Kuvittajan ammatin. Olen aina tykännyt piirtää ja maalata, vaikka se onkin jäänyt taka-alalle tässä viime vuosina. Mutta luettuani ihania Jim Kayn kuvittamia Harry Pottereita, kuvittajan työ on alkanut kutkuttaa tuolla jossain aivojen taka-alalla. Ensin täytyisi vaan tarttua kynään ja katsoa mitä sitä vielä osaa. Vaikkei tästä ammattia tulisikaan, niin ainahan sitä voi omaksi iloksi kuvituksia vääntää.

🌺 Bookstagrammaaminen, eli kirjakuvien ottaminen. Tämäkin on oma taitolajinsa, jota olen yrittänyt harjoitella. Hiljaa hyvä tulee. 😉

Täytyyhän sitä elämässä haasteita ja unelmia olla. Löytyykö teiltä kirjavia haaveita?

Mojo Erämetsä: Aikamatkakuvia Helsingistä

Erämetsä, Mojo: Aikamatkakuvia Helsingistä
Tammi, 2018. 127 s.

Sama paikka, kaksi eri aikaa.
Aikamatka alkaa.

Olipa mukavaa taas saada kirja luettua alusta loppuun, ihan sama vaikka olikin valokuvakirja kyseessä. ;) Mulla on ollut vaikeuksia keskittyä lukemiseen, mutta olen vähitellen löytänyt taas takaisin nauttimaan kyseisestä harrastuksesta. Varasin tämän Mojo Erämetsän teoksen kirjastosta aikoja sitten, ja ilokseni huomasin yksi päivä, että se oli odottamassa minua kirjaston varaushyllyssä. Historiaa, vanhoja valokuvia... Mukavan kevyttä selailtavaa. Ihanaa lukemista kesäiselle iltapäivälle.

Kirjan idea on varsin kiehtova: siinä yhdistyy samasta paikasta kaksi kuvaa, toinen nykyisyydestä ja toinen menneisyydestä. Näin kuvien katsoja saa nähdä miltä Helsingin kaupungin kuuluisat ja vähemmän kuuluisat kadut ja talot ovat joskus näyttäneet, mitä ihmiset tekivät, miten pukeutuivat, millä menopelillä oltiin liikkeellä ja niin edelleen, verrattuna nykyisyyteen.

Kuvia oli ilo katsoa, vaikka en Helsingistä kotoisin olekaan. Onhan se silti Suomen pääkaupunki ja täynnä historiaa. Historia onkin aina kiinnostanut minua, etenkin valokuvien ja vanhojen rakennusten muodossa. Nämä kuvat oli oikein mainiosti ja saumattomasti toteutettu, mitä tietysti täytyy arvostaa. Hieno lopputulos!

Minun toiveena olisi, että tästä kasvaisi kirjasarja, jossa olisi samankaltaisia kuvakirjoja myös Oulusta muista Suomen kaupungeista. Olisi oikein kiehtovaa nähdä millaisia kuvia niistä saisi aikaiseksi. Suosittelen tutustumaan tähän teokseen, oli oikein mukava istuskella iltapäivä tutkailemassa näitä kuvia.

Meillä onkin tätä nykyä myös oma takapiha, jonne paistaa mukavasti aurinko suurimman osan päivästä. Ja vaikka muualla tuulee, niin takapihalla on oikein lämmin. Sekin on innostanut minut taas lukemaan enemmän, etenkin kun tuli hommattua aurinkotuolikin tuonne. Oi että, kesälomakin häämöttää jo lähitulevaisuudessa...

Helmet-lukuhaaste 2018: 49 - Vuonna 2018 julkaistu kirja

😎🌻📚

Zacharias Topelius: Sampo Lappalainen

Topelius, Zacharias: Sampo Lappalainen
Satu Suomen Lapista
Weilin+Göös, 1984.

Julkaistiin alun perin vuonna 1860.

Ilmoittauduin mukaan Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteen kolmannelle kierrokselle, joka pyörähti liikkeelle Musteen jäljet -blogissa tämän kuun alussa. Tähän oli tietysti pakko lähteä mukaan, sillä klassikkosatuihin tutustuminen on ollut mukavaa puuhaa! Mulla haaste alkaa tällä Topeliuksen lappihenkisellä tarinalla, jonka kuvituksesta vastaa Veronica Leo. (Muuta tässä ei olekaan ehtinyt lukea viime aikoina... 🙈 Onneksi nyt vähän normalisoituu tämä elämänrytmi taas).

Sampo Lappalainen kertoo nimensä mukaan pojasta nimeltään Sampo Lappalainen. Sampo perheineen asustaa syvällä Lapin erämaissa, ja pojasta kasvaa utelias seikkailija. Sadussa vilisee susia, poroja, peikkoja ja onpahan yksi pelottava hiisikin mukana. Hiisi meinaa viedä Sampon mennessään, sillä Sampoa ei ole kastettu kristinuskon mukaisesti, mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin tässäkin tarinassa.

Kirjan kuvitus etenkin värimaailmaltaan toi ihanan lämpimän ja kotoisan fiiliksen. 💜

Vähän ehkä särähti lukiessa ikävähkösti tuo kuinka sadussa kuvataan kristinuskon tuomista vahvasti mukaan saamelaisten elämään. Otan tämän kuitenkin tällaisena oman aikansa tuotoksena. Kirjan lopussa oleva opetus tuntuu nimittäin olevan, saamelaisten ei tule vitkastella lasten kastamisessa kristinuskoon. Ihan hauska ja menevä tarina tämän muuten oli, sopivasti Lapin taianomaisuudella höystettynä. Pikkulapset tuskin välittää uskonnollisista sävyistä, kun mennään porojen ja susien selässä seikkaillen. :)

Lukuhaasteissa:
🌺 Ajattomia satuja ja tarinoita 3
🌺 Helmet-lukuhaaste 2018 kohta 40. Kirjassa on lemmikkieläin, nimittäin Sampon oma pieni poro.