Kevään 2019 kiinnostavimmat kirjat

Olen mielenkiinnolla lueskellut muiden tekemiä listoja kevään uutuuksista, ja ajattelin nyt vihdoin koostaa oman listan. Nämä ovat niitä, jotka herättivät minun mielenkiinnon kevään katalogeissa:

Ritva Ylönen: Saima Harmaja - Sydänten runoilija 1913 - 1937

SKS

Nuorena kuolleen runoilijan kattava elämäkerta. Rakastan Harmajan runoja!

***

Harri Virtanen: Trauma ja rakkaus - Eli kuinka selviytyä mahdottomasta

SKS 

***

Uno Harva: Elämänpuu 

SKS

Ensimmäistä kertaa vuonna 1920 julkaistu kirja saa uuden painoksen. Kirjassa sukelletaan varhaisten kulttuurien uskomuksiin, joiden symbolina nähdään usein elämänpuu. 

***

Bergsveinn Birgisson: Musta viikinki

Bazar

Unohdetun viikinkihallitsijan tarina.

 ***

Anne Bert: Annan itseni kuolla

Bazar

Anne kuuli 59-vuotiaana sairastavansa ALS-tautia, ja kertoo kirjassaan miksi päätti valita armokuoleman. 

***

Johann Hari: Mielen yhteydet - Masennuksen todelliset syyt

Bazar

Johann Hari on itse sairastanut masennuksen ja kuullut selityksen "kemiallinen epätasapaino aivoissa", mikä on varmasti monille muillekin tuttu. Sen enempää hänelle ei kuitenkaan masennuksesta koskaan kerrottu. Kirjassaan Johann sukeltaa lukuisiin tutkimuksiin masennuksesta, jotka kertovat, mitkä syyt yleensä johtavat masennukseen ja mitkä ovat ratkaisuja toipumiseen. 

***

Aki Salmela: Eläimen varjo

Tammi

Moderneja eläinfaabeleita.

***

Matthew Walker: Miksi nukumme - Unen voima

Tammi

Katsoin aikaa sitten Joe Roganin podcastin, jossa neurotieteen ja psykologian professori Matthew Walker oli puhumassa kirjastaan. Tosi kiinnostavaa asiaa! Ihanaa että tämä kirja on myös suomennettu. 

***

Kimmo Taskinen ja Vesa Sisättö: Kiehtovat linnat - Suomessa ja muualla Euroopassa

Tammi

Sukellus mahtavien linnojen taustoihin ja tarinoihin.

***

J. R. R. Tolkien: Gondolinin tuho

WSOY

Tolkienin ensimmäinen kertomus Keski-Maasta. Christopher Tolkienin toimittama ja Alan Leen kuvittama laitos.

***

Lisa Brennan-Jobs: Näkymätön tyttö

WSOY

Millaista oli elämä Steve Jobsin tyttärenä? 

***

Tove Jansson: Hemulin kasvio

WSOY

Suomen kasvistoa hemulimaisen tarkasti. Kuulostaa hauskalta tavalta oppia lisää kasveista. :D 

***

Joel Haahtela: Adèlen kysymys

Otava

Mies matkaa luostariin Pyreneille ottamaan selvää Pyhän Adèlen tarinasta, ja samalla itsestään. 

***

Paula Nivukoski: Nopesti piirretyt pilvet

Otava

"Vahvatunnelmainen esikoisteos sinnikkäästä 1920-luvun pohjalaisnaisesta, jota elämä taivuttaa muttei murra"

***

Sami Makkonen: Kalevala

Otava

"Upea ja kouraiseva sarjakuvatulkinta suomen kansalliseepoksesta"

***

Nora Roberts: Ensimmäinen vuosi

Gummerus

Jotain uudenlaista Robertsilta, nimittäin dystopiaa. Pakko tsekata!

***

Janne Kukkonen: Voro 2 - Tulikiven armeija

Like

Sarjakuvaromaani Voro oli loistava, joten pakkohan se jatko-osa on lukea. 

***

Sanna Karppinen: Lemmikiksi monirotuinen koira

Art House

Meillä on aina ollut perheessa sekarotuisia koiria, mutta en ole vielä törmännyt kirjaan, joka keskittyy aiheeseen kunnolla. Herätti mielenkiinnon!

***

Tiina Piilola: Kalevalan naiset

S&S

Millaisia naisia myyttisessä Kalevalassa onkaan? 

***

Marcus Rosenlund: Sää joka muutti maailmaa

S&S

Tietokirja jääkauden monista vaikutuksista Eurooppaan. 

***

Huomaan nyt kun lista on valmis, että tällä kertaa oma kiinnostus painottuu vahvasti tietokirjoihin. On se mukava, että on jotain mitä odottaa... Kuten näihin kirjoihin tarttumista. :D Eniten odotan Walkerin Uni-kirjaa, Nora Robertsin Dystooppisen kirjasarjan ekaa osaa ja Rosenlundin kirjaa jääkaudesta.

Miten meni vuosi 2018?

Näin lukemisen osalta siis. Minua vaivasi koko viime vuoden jonkin sortin keskittymiskyvyn puute ja väsymys. Monesti lukemisessa tuli uni vastaan, tai sitten se klassinen "luin monta sivua enkä muista niistä mitään" -hetki. Luin vähiten mitä olen ikinä lukenut, mutta ei se mittään. Aina niihin kirjoihin ehtii tarttua myöhemminkin. Kuten vaikka tänä vuonna.

Tuli sitä muutama helmikin vastaan:

Mieleenpainuvin ja säväyttävin lukukokemus viime vuodelta oli Ayaan Hirsi Alin elämäkerta Pakomatkalla. Lukemisesta on kulunut melkein vuosi jo aikaa, mutta kirja on tuoreena mielessä edelleen.

Jim Kayn kuvittama Harry Potter ja Azkabanin vanki oli myös aivan mahtava! Kaikki Kayn kuvittamat Potterit ovat olleet hyviä, mutta Azkabanin vanki on minun lemppari kirja koko sarjasta, joten sen lukeminen kuvitettuna oli erityinen kokemus.

Luin yhteensä 13 kirjaa viime vuonna, joiden joukossa on muutama satukirja, tietokirja, romaani ja runokirja. Aloitin lukemaan about miljoonaa ja yhtä kirjaa, mutta syystä tai toisesta ne jäi aina kesken.

Mihin haluan sitten suunnata katseen vuonna 2019?

Tällä hetkellä kiinnostusta olisi tutustua enemmän suomalaiseen kirjallisuuteen. Minulla on kiikarissa sellaisia nimiä kuten Laila Hietamies, Mika Waltari, Väinö Linna, Enni Mustonen... Suositelkaahan siis hyviä suomalaisia historiallisia romaaneja (ei tarvi olla yllä mainituilta kirjailijoilta). :)

Haluan myös ohjautua vähän takaisin niiden kirjojen pariin, joita rakastan lukea eniten: nimittäin fantasian ja historiallisten romaanien. Viime vuoden ongelma oli osittain sitäkin, että valitsin luettavaksi sellaista kirjallisuutta, joka oli oman mukavuusalueen ulkopuolelta niin, koska halusin laajentaa omaa lukupiiriä tutustumalla erilaiseen kirjallisuuteen. Sitä haluan siis tehdä edelleen, mutta pienemmässä määrin.

Taidan pysyä myös erossa lukuhaasteista tänä vuonna, sillä viime vuonna ne meni ihan mönkään. En saanut niistä sellaista pontta lukemiseen mitä olisin halunnut, vaan kävi vähän päin vastoin.

Se hyvä puoli blogin kirjoittamisessa on, että saa katsoa taaksepäin luettuihin kirjoihin. Monen olisin nimittäin unohtanut jo noista kolmestatoista, jos en olisi niitä tänne rustannut. Se kun on sama pää kesät talvet.

Death and Nightingales (minisarja 2018)

Kuva: IMDb

Rakastan minisarjoja, etenkin historiallisia ja kirjoihin perustuvia (joita on tullut katsottua liuta viime aikoina... Postauksia minisarjoista siis luvassa enemmänkin). Siksi ilahduin, kun huomasin tämän uutuussarjan komeilemassa HBO Nordicilla. Tässä kolmen jakson mittaisessa sarjassa yhdistyy draama, historia ja Irlannin maalaismaisemat.

Death and Nightingales (1992) on irlantilaisen Eugene McCaben kirjoittama romaani, joka on nyt adaptoitu tv-sarjaksi. Romaani (tai kirjailija) ei ole minulle aikaisemmin tuttu, joten en osaa sanoa kuinka tarkasti sarja seuraa kirjan tapahtumia. Tv-sarja on selvästi jakanut mielipiteitä, ja ymmärrän kyllä miksi...

Beth Winters (Ann Skelly) on parikymppinen nainen, joka asuu edelleen vanhempiensa kodissa kasvatti-isänsä kanssa. Ei mene kauaakaan, kun perheen sisäiset ongelmat alkavat vyöryä esiin. Kuvioihin astelee myös Jamie Dornanin esittämä Liam, joka tarjoaa Bethille mahdollisuuden uuteen, erilaiseen elämään. Death and Nightingales on draamantäyteinen kuvaus lapsuuden maisemissa elämään tottuneen Bethin vaikeuksista ja sisäisestä kamppailusta, kuten myös rakkaudesta ja intohimosta, pettymyksestä ja petoksesta.

Sarjan tunnelma muistuttaa minua hieman Humisevasta harjusta omalla tavallaan. Kuten nimestäkin voi jo päätellä, kyseessä on vähän synkemmän puoleinen ohjelma... Aluksi luulin että tämä kertoisi Florence Nightingalen elämästä ja ihmettelin aika ankeaa nimeä. :') Kaikista eniten pidin sarjassa oudosta ilmapiiristä ja historiallisesta miljööstä. En sanoisi, että kasvoin pitämään kenestäkään henkilöstä erityisesti, mutta jostain syystä tämä liimasi minut ruudun eteen.

Näyttelijät ovat hyviä, irlantilainen maalaismiljöö 1800-lukulaisittain kaunista ja brutaalia samaan aikaan, ja juoni kiinnostava. Kuitenkin olisin kaivannut jotain enemmän... Ehkä enemmän lihaa henkilöhahmojen ympärille. Enemmän vastauksia? Minisarja (etenkin loppu) jätti ristiriitaisia tunteita, ja piti miettiä hetki pidinkö sarjasta vai inhosinko sitä. Päädyin siihen tulokseen, että se oli katsomisen arvoinen. 😅

Kommentoikaa alle jos olette katsoneet sarjan, mitä mieltä olitte? Tai aiotteko katsoa tämän? :)

Lapsuuden joulu: Rakkaimmat joulurunot

Lapsuuden joulu - Rakkaimmat joulurunot
Toim. Satu Koskimies ja Juha Virkkunen
Tammi, 2005. 343 s.

"Tämän valikoiman runoissa ja kuvissa on tallessa koko joulu: kuusen himmeys ja lasten silmien tuike, piparit ja paketit, olkilyhteiden, piippalakkien, juhlakulkusten ja tähtien taika."

Olen ehdottomasti jouluihminen, mutta pariin vuoteen ei ole oikein ollut sellaista kunnon joulufiilistä. Nyt pitkästä aikaa olen taas ihan mielellään laittanut jouluradiota soimaan, ja kirjastosta nappasin vasiten mukaan tämän joulurunokirjan, jota oli mukava lueskella iltasella. Sai vähän tunnelmoida ja muistella kaikkia lapsuuden jouluja. Lapsena sitä oli aina niin innoissaan. Se fiilis mahanpohjassa, kun tajuaa aamulla, että on jouluaatto... Oi muistoja. 😊

Yön satoi uutta lunta.
Se peitti jäisen maan.
Ja järvi näkee unta
vain hanki peittonaan.
Kauan odotimme, ikkunaan jäimme,
kun tähdistä kirkkaimman näimme.
Se joulunviesti on
taas kylmyyteen lämpöä saamme.
On mieli huoleton,
sillä joulu tuo valon maailmaamme. 

- Tove Jansson, Muumilaakson laulukirja

Lapsuuden joulu sisältää ison valikoiman runoja ja lauluja, aina vanhoista ja perinteikkäistä runoista uudempiin ja ehkä vähemmän tunnettuihin joulurunoihin. Jokainen varmasti löytää tästä ne lapsuutensa joululaulut tai runot, joita kuuli vuodesta toiseen. Oman lapsuuteni laulut ovat painuneet niin mieleen, että niitä ei pysty vain lukemaan, vaan mielessä on pakko laulaa ne niin kuin ne menee.

Olen 90-luvun kasvatti, ja silloin etenkin Petteri Punakuono, Hei tonttu-ukot hyppikää, Sinivuorten yö, Joulupuu, Kulkuset...  näitä aina koulussa laulettiin ja muutenkin lapsena tuli kuunneltua. Varmaan nämä kuuluu vieläkin nykylasten joulu-ohjelmaan, onhan ne ikivihreitä klassikoita. Minun lemppari joululauluja ovat Joulumaa ja Tonttu, oih. Ja ne vähän synkemmät kuten Varpunen jouluaamuna jne. Niissä on sitä jotain.

Tämä kokoelma on lumoava ja omiaan luomaan joulutunnelmaa. Tykkäsin lukea etenkin suomalaisia vanhempia runoja ja tekstinpätkiä, joista huokui entisajan joulunvietto. Huomasin, että 1940-50 -luvuilla runoihin hiipi myös sota-ajan joulut. Hienoa että nekin oli sisällytetty tähän kirjaan synkkyydestä huolimatta. Koottujen runojen tunnelma vaihteleekin aina rauhaisan hartaasta surumieliseen, odottavaan ja iloiseen.

Nuku, lapsi levoton.
Älä itke, kulta.
Jouluaaton ilta on.
Katso kuusen tulta.

Isä siellä jossakin
muistaa meitä varmaan.
Ajatuksin sieltäkin
on luona lapsen armaan.

- Hilkka-Helinä Lappalainen, Tuutulaulu sotajouluna

Tykkäsin siitä, miten runot on jaoteltu löyhähkösti aiheen perusteella. Suurin osa on suomalaista runoutta aina Topeliuksesta Janssoniin, Huoviin, Helakisaan, Leinoon... mutta käännettyjäkin helmiä löytyy paljon. Suosittelen tarttumaan tähän, etenkin jos joulutunnelma on vielä hakusessa, tai muuten vain haluat uppoutua suureen joukkoon joulurunoja vuosien varrelta.

Huomasin myös, että Tammi on julkaissut tästä tänä syksynä uuden painoksen, joten varmasti monet muutkin ovat tästä kokoelmasta tykänneet. 💗

Lämminhenkinen joulusatu: Untu ja sydäntalven salaisuus

Nora & Pirkko-Liisa Surojegin : Untu ja sydäntalven salaisuus
Otava, 2012. 95 s.

"Minusta joulu kuulostaa rauhalliselta. Sellaiselta, että sen voisi ottaa kainaloon ja katsella vaikka kuuta..."

Ajattelin kirjastossa käydessäni vilkaista myös satuhyllyä, sillä halusin herätellä taas henkiin Satusunnuntaita täällä blogissa. Onhan se lokoisaa pysähtyä välillä lukemaan satukirjaa, ja antaa aivojen levätä raskailta lukutaakoilta.

Tämä ihana satukirja löytyikin heti hyllyltä esille nostettuna, ja etenkin kirjan nimi tuntui kutsuvan minua. Minun sydämestä löytyy myös erityinen paikka Pirkko-Liisa Surojeginin kuvituksille, sillä niissä on aina seesteinen ja luonnonläheinen tunnelma. Kirjan on kirjoittanut Nora Surojegin, jonka tekstistä huokuu myös tietty lämpöisyys ja huumori. Untu ja sydäntalven salaisuus oli oikein mukavaa luettavaa näin joulukuun talvisiin (vihdoinkin) tunnelmiin.

Untu Willi on rannikolla asustava pikkuruinen ukkeli, joka yksi päivä löytää postikortin, jossa toivotetaan joulun valoa. Untua alkoi mietityttää, mikä oikein on joulu tai joulun valo... Hän päättää lähteä matkalle kauas pohjoiseen etsimään vastauksia kysymyksiinsä. Matkallaan Untu tutustuu monenmoiseen metsänväkeen aina muppeleista lontteihin ja pelottavaan rautamatoon.

Tästä kirjasta tuli hyvälle mielelle. Sadusta huokui suomalainen luonto ja rauhallisuus: matkanvarrella pysähdytään kahvikupposelle tai mustikkateelle, ja kuunnellaan toisten kertomuksia luonnonhelmassa. Mukana on hauskoja ja kekseliäitä otuksia, kuten maailmanympärysmatkalla olevat (erehdyttävästi puita muistuttavat) hämyläiset, jotka eivät tosin ole edenneet kovin pitkälle vuosien varrella.

Untun matka sydäntalven salaisuutta kohti on ihanan lämminhenkistä huumoria ja elämänfilosofiaa sisältävä seikkalu, jota suosittelen lämpimästi kaikille. Tuli ihan Tove Jansson fiiliksiä tätä lukiessa, ja Muumithan on ihania kirjoja niin lapsille kuin aikuisille. Niin on tämäkin. 💜

Ihana kirpparilöytö osa 2

Viime aikoina on tullut käytyä harvemmin kirppareilla, mutta sen kerran kun kävi, niin kannatti kyllä! Löysin nimittäin yllä näkyvän kirjapinon vain 12 eurolla. Pakkohan se oli napata kyytiin. Suurin osa kirjoista näyttää siltä, että niitä ei ole avattukaan. Ei vissiin napannut tämä kirjasarja, kun noin ajautui kirpparipöydälle. Noh, eiköhän nämä nyt viimeistään tule luettua läpi.

Olen kyllä aloitellut Valtaistuinpeliä moneen kertaan vuosien varrella, mutta aina se tuntuu liian tutulta. Olen katsonut sarjan, ja muistan melko tarkkaan kaikki tapahtumat vieläkin, mikä häiritsee lukukokemusta. Esimerkiksi poikaystävä lukee yllättävän paljon, mutta vain about kahta kirjaa (Marley ja minä tai Vuorovetten prinssi). Ja niitä vain uudestaan ja uudestaan. Itse en pysty, jos tapahtumat on tuoreena mielessä... Tulee ähky.😅

Muita kirjaostoksia ei ole tullut tehtyä, lukuun ottamatta paria kokkikirjaa. Pitäisi ostaa enemmän kirjoja, varsinkin uutuuksia. Ajattelin ensi vuonna petrata sillä saralla.

Joskos te olette tarttuneet tähän kirjasarjaan? 

Ps. Vaikea uskoa, että nyt on jo joulukuu! Tämä vuosi on mennyt ihan supernopeasti, iik. En ole jaksanut lukea läheskään niin paljon kuin yleensä luen, minkä vuoksi myös blogi on päivittynyt harvemmin.

A Discovery of Witches (tv-sarja 2018)

Kuva: IMDb

Löysin HBO:lta mielenkiintoisen sarjan, joka perustuu Deborah Harknessin kirjoittamaan All Souls -trilogiaan (joista suomeksi löytyy ensimmäinen osa Lumottu). Pari jaksoa katsottuani tajusin, että olen jopa lukenut tuota kirjaa joskus aikoinaan vähän matkaa, mutta ei kyllä ole hajuakaan siitä miksi se jäi kesken.

Sarja kertoo Diana Bishopista, noidasta joka kieltäytyy taikomasta. Diana löytää sattumalta kadoksissa olleen maagisen kirjan, jota havittelee moni muukin olento. Tästä lähtee liikkeelle tapahtumaketju, jossa sekä vampyyrit, noidat että demonit pyrkivät saamaan kirjaa itselleen. Tietysti mukana on roimasti romantiikkaa ja erityisolentomeininkiä, mikä sopii kyllä mulle! Plussaa tulee myös Satu Järvisen hahmosta, suomalaisesta noidasta (jolla ei ollut yhtään suomalainen aksentti, mutta annettakoon se anteeksi tämän kerran).

Tämän sarjan ensimmäinen kausi sisältää kahdeksan jaksoa, ja sinä aikana ei taideta käydä läpi tuota ekaa kirjaa kokonaan. Muistelen ainakin, että siinä tapahtui vaikka mitä enemmän. En osaa myöskään sanoa, että noudattaako sarja tarkalleen kirjan tapahtumia, sillä omat muistikuvat on aika hämärät. Sarjassa tykkäsin erityisesti Matthew Clairmontin, 1500-vuotiaan vampyyrin, hahmosta. Jostain syystä Dianan hahmo ei oikein jäänyt mieleen hyvässä eikä pahassa. Olisikohan päähenkilö kirjassa vähän mieleenjäävempi persoonallisuus?

Vaikka ekojen jaksojen aikana en osannut päättää tykkäänkö sarjasta vai en, niin olihan tämä lopulta koukuttava eka kausi. Täytyy sanoa että juuri kun aloin toden teolla kiinnostua tarinasta, kausi loppui. Pöh. Pitää vissiin noutaa se kirja sitten kirjastosta...

 Oletteko tutustuneet sarjaan tai lukeneet Harknessin kirjaa?