Niin sanotuista huonoista lukukokemuksista tulee harvoin kirjoiteltua tänne, koska jos en tykkää kirjasta, jätän sen vain kesken. Tässä siis jatkumoa kesken jätettyjen sarjalle, koska näitäkin riittää...

Pidän aika hyvin nykyään kiinni siitä, että jos joku kirja ei nappaa, niin sitä on turha lukea loppuun. Joskus muulloin voi olla parempi hetki. Kesken jättäminen ei siis tarkoita, että kirja olisi välttämättä huono. Esimerkiksi Outlanderin ensimmäisen osan jätin joskus kesken, koska se ei napannut yhtään, kunnes myöhemmin lainasin sen uudestaan ja rakastuin siihen. Joskus taas kirja ei vain kerta kaikkiaan ole minun tyylinen.

Nämä jätin kesken:

 

Charles Bukowski: Päivät karkaavat kuin villit hevoset yli vuorten

Tämän runokokoelman nimi oli niin soljuva, että se houkutteli lainaamaan kirjan. En oikein tiedä mitä odotin, mutta en ainakaan sitä mitä sain. :') Mitenköhän tätä kuvailisi... Kirja oli ehkä turhan inhorealistinen, rujo, viinanhuuruinen... Groteski? Ei minun tyylinen. Luin muutaman runon ja pistin kirjan sivuun. Vaikka Bukowski on jotenkuten ennalta tuttu, silti odotin runokokoelmalta jotain erilaista, en tiedä sitten miksi. Syytän kirjan nimeä.

Andrzej Sapkowski: Halveksunnan aika

Noituri-kirjasarja on sellainen, josta olen tykännyt tähän asti, vaikkakin jo kolmannessa osassa huomasin, että väsyn kirjaan melko nopeasti. Se ei ollut sellaista nopeasti ahmittavaa tyyppiä. Tämä neljäs osa on tökkinyt ihan kunnolla, joten nyt täytyy kai myöntää, että kirja on jäänyt kesken, kun en ole sitä yli puoleen vuoteen enää jatkanut. Jotenkin kirja tuntui vain junnaavan paikallaan. Ongelma tuntuu myös olevan kirjalijan töksähtelevä kirjoitustyyli, vai onko vika sittenkin suomennoksessa, vaikea sanoa... Vaikka kovasti minulla kiinnostaisi tietää mitä Geraltille, Cirille ja Yenneferille tapahtuu, en vain saa tätä luettua. Täytyy odottaa tv-sarjan kertovan minulle. 

Outlanderista puheenollen... Kesken on jäänyt myös Diana Gabaldonin Lumen ja tuhkan maa

Tätä tuli luettua muistaakseni noin 1/3 osaa (kirjassa on 1400 sivua...), ja siinäkin meni melko pitkään. Jostain syystä tämä oli sellainen kirja, joka vei kyllä mukanaan kun sitä alkoi lukemaan, mutta se tuppasi sitten jäämän tuohon yöpöydälle kuukaudeksi pariksi ennen kun sitä tuli jatkettua. Nyt on kulunut jo vuosi siitä, kun viimeksi tätä luin ja muistikuvat alkaa olla melko hatarat... Se on varmaan pakko aloittaa ihan alusta joskus uudestaan, mutta nyt se jäi kesken. Mielestäni kirja kaipaisi pikkusen tiivistämistä. 😬 

***

Jätäkö sinä tökkivän kirjan suosiolla kesken vai jatkatko sinnikäästi loppuun asti? :D

Kuuntelin Nextorysta täydellistä kesähömppämateriaalia ja taattua kioskikirjallisuuslaatua olevan romaanin Julianne MacLeanilta nimeltään Captured by the Highlander.

Kirjassa Englantilainen Lady Amelia joutuu pelätyn skottisoturin Duncan The Butcher MacLeanin kaappaamaksi, koska tämä janoaa kostoa Amelian sulhasta kohtaan. Näin Amelia päätyy tahtomattaan keskelle skottien ja englantilaisten välienselvittelyä, joutuen myös miettimään uusiksi omia valintojaan ja asenteitaan. Duncanilla taas on kädet täynnä Amelian kanssa, ja täysi työ pitää tämä sekä luonaan että elossa naista vihaavien skottien keskellä. Skotit ovat joutuneet kärsimän valtavasti Amelian sulhasen käsissä ja haluaisvat palauttaa palveluksen. Ja tietysti Amelian ja Duncanin välillä kipinöi.

Tarinassa on kuumia kohtauksia, historian havinaa, romantiikkaa... Hieman jopa juonenkiemuroita, mutta silti melko ennalta-arvattavaa menoa alusta loppuun. Siksikin oikein otollista kesähömppää. Kirja aloittaa The Highlander -kirjasarjan, joten tässä romanttisessa klaanipäälliköiden ja neitokaisten maailmassa voi viettää kauemminkin aikaa halutessaan. Kuuntelin hieman myös toista osaa, kunnes tajusin että kyseessä on melkeinpä täysin sama tarina, nimet vain vaihtuivat...

Tämän äänikirjan tähti taitaa olla itse lukja, jonka samettista ääntä ja eläytyvää tarinointia voisi kuunnella loputtomiin. 💜

***

Julianne MacLean: Captured by the Highlander

The Highlander #1

Tantor Audio, 2011. 9h 24min. Lukija Antony Ferguson

Kuunneltu Nextorysta englanniksi

***

Tästä syystä katselin mitä muuta materiaalia kyseiseltä lukijalta löytyisi, ja päädyin kuuntelemaan myös toisen Skotlantiin sijoittuvan kirjan: Donna Grantin Dangerous Highlanderin (2009), joka aloittaa The Dark Sword -kirjasarjan.

Kirja kertoo kolmesta veljeksestä - keskittyen erityisesti keskimmäiseen Lucaniin - jotka ovat joutuneet ikuisen kirouksen uhreiksi. He kantavat sisällään pelättyjä voimakkaita jumalia, jotka he yrittävät parhaansa mukaan pitää hallinnassa. He ovat kuolemattomia, ja eläneet omassa linnassaan täydellisessä rauhassa (ja piilossa) monta sataa vuotta, kunnes eräänä päivänä Cara päätyy linnan maille. Ihmiset ovat välttäneet linnaa kuin ruttoa, sillä siellä uskotaan kummittelevan, mutta Cara uskalsi turhankin lähelle, ja myrskyn keskellä sieltä ei lähdetäkään helposti pois...

Tässä kirjassa on taikuutta, druideja, skotteja, historiaa, romantiikkaa, erotiikkaa, hyvän ja pahan taistelua... Kaikkea mahdollista. Tämäkin on sellainen romanttinen pläjäys, jossa henkilökuvaukselta on turha odottaa mitään kovin monimutkaista tai syvällistä. Kirjasarjaa on kirjoitettu ties kuinka monta osaa, joten kait tämä on ollut ihan suosittukin. On jopa spin off-sarjojakin pari kappaletta. Eli jos tästä pitää, niin lukeminen / kuunteleminen ei ihan heti lopu kesken. Vaikka tämä oli oikein viihdyttävä, en ehkä niin paljoa tällä kertaa kiinnostunut, että kuuntelisin loputkin osat.

***

Donna Grant: Dangerous Highlander

The Dark Sword #1

Tantor Audio, 2012. 9h 38min. Lukija: Antony Ferguson

Kuunneltu Nextorysta englanniksi

***

Tietääkseni näitä kirjoja ei ole suomennettu, mutta englanniksi kuuntelu tuntui melko vaivattomalta. Jos romanttinen aivot narikkaan -tyylinen tarinointi historiallisella miljööllä on etsinnässä, niin kokeile näitä. Suosittelen jo pelkästään lukijan takia, joka on ilmeisesti voittanut palkintojakin. 😉

 

Tätä kirjaa työkaveri suositteli minulle, ja kun se vielä alkoi tulemaan kirjasovelluksessa harva se päivä vastaan, pakkohan se oli lukea! Ja ei ollut pettymys. ♡

Kell on yksi viimeisistä jäljellä olevista antareista, eli velhoista, jotka pystyvät matkustamaan eri maailmojen välillä. Maailmassa on monta Lontoota ja Kell toimii viestinviejänä punaisen, valkoisen ja harmaan Lontoon välillä. Lontoot ovat keskenään täysin erilaiset ja hyvin paljon toisistaan poikkeavien hallitsijoiden hallussa. Viestien toimittamisen rinnalla Kell myös salakuljettaa esineitä Lontoiden välillä - mikä on erittäin kiellettyä. Se vie Kellin tielle, josta ei ole helppoa pois pääsyä.

Lila taas on köyhä taskuvaras, joka on hionut selviytymistaitonsa huippuunsa. Kunnes päätyy varastamaan väärän henkilön taskusta, jolloin hänenkin soppansa on valmis... Kell ja Lila ovat kumpikin vaarallisen tehtävän edessä, sillä valloilleen päässyt magia uhkaa heitä kaikkia, maailmasta riippumatta.

Tarinaa kerrotaan vuoronperään Kellin ja Lilan näkökulmasta. Kell asuu taikuuden kyllästämässä punaisessa Lontoossa, kuningasperheen jäsenenä. Häntä kunnioitetaan ja pelätään, koska hänen velhontaitonsa näkyy heti kaikille, sillä hänen toinen silmänsä on täysin musta - antarin merkki. Lilan elämä taas on harmaassa Lontoossa, jossa taikuutta ei tavata juuri koskaan. Siellä se on melkeinpä myytti. Harmaassa Lontoossa asioita pyörittävät ihmiset, omaan ihmismäiseen tapaansa. Ja Lila on aina kaivannut ulospääsyä, seikkalua.

Olipas ihanan maaginen kirjasarjan aloitus. Totta kai aiheena on hyvän ja pahan taistelu - magia ja musta magia - kuten usein fantasiakirjoissa. Se aihe tuskin kuluu koskaan loppuun. Aikoinaan käydyssä suuressa sodassa eri Lontoot selvisivät eri tavoin: toiset kukoistivat kun taas toiset sortuivat kaaokseen. Valkoinen Lontoo pahuuden tyyssijana oli hyytävä paikka ja pahikset sellaisia, joita rakastaa vihata. Holland - surulliseen tilanteeseen ajautunut toinen maailmojen välillä matkaava antari - oli mielenkiintoisesti jossain hyvän ja pahan välimaastossa. 

Ihastuin sekä Kellin että vauhdikkaan Lilan hahmoihin, heidän persoonallisuutensa täydentävät toisiaan mukavasti. Kell ja Lila taistelevat molemmat tietynlaisen kuulumattomuuden ja erilaisuuden tunteiden kanssa. Kell on otettu osaksi kuningasperhettä, ja vaikka häntä on kohdeltu hyvin, hänellä ei ole oikeastaan vaihtoehtoa lähteä. Kuningasperhe omistaa hänet. Kell ei ole koskaan nähnytkään muuta maailmaa, pelkästään eri Lontoot. Lila taas ei tunne kuuluvansa yhtään mihinkään, eikä koskaan anna itsensä kiintyä juuri keneenkään, ihmisiin tai paikkoihin. Kell on siis omalla tavallaan erittäin hyväosainen, muttei millään tavoin vapaa, kun taas kaoottista elämää viettävällä Lilalla ei ole mitään - paitsi vapaus.

Valtakunta -kirjasarjan seuraavia osia odotellessa oli ihan mukava löytää tällainen toinen toiminnantäyteinen fantasiamaailma, johon saa uppoutua ja jossa lukeminen ei ihan heti lopu kesken. Täytyy myös sanoa, että tykkään tämän kirjasarjan kaikista kansikuvista ihan älyttömästi! Hienosti suunniteltuja, sopivat kirjojen henkeen täydellisesti.

***

V. E. Schwab: Magian syvempi sävy

Shades of Magic #1

Karisto, 2019. 457 s.

Luettu e-kirjana Nextorysta

***

 

Voisiko tätä kutsua A Court of Thorns and Roses sarjan viidenneksi osaksi (tai neljänneksi, koska edellinen ilmeisesti oli 3.1 😅), vai ihan oman spin-off sarjan ensimmäiseksi osaksi? Hmm. No, anyways. Tässä kirjassa Feyren ja Rhysin tarina jää taka-alalle (vaikka toki he ovat kirjassa mukana). Sen sijaan valokeilassa ovat Feyren rasittava sisko Nesta ja illyrialainen sotapäällikkö Cassian. 

Kirjassa sota on ohi. Nestasta tuntuu, että sodan kauhut ja isän kuolema vaikuttivat häneen kaikkein eniten. Puhumattakaan siitä, että hänestä on vasten tahtoaan nyt tullut haltia, tai jotain sen tapaista, otettuaan väkisin padan alkukantaista voimaa itselleen. Kun muut näyttävät jatkavan elämäänsä, Nesta on täysin murtunut. Jäänyt ulkopuolelle. Eikä hän käsittele traumojaan kovin rakentavasti. Nesta on jopa onnistunut ajamaan lempisiskonsa Elainin pois luotaan. Ainoa, joka tuntuu pysyvän hänen lähellään toistuvista ilkeistä kommenteista huolimatta, on sinnikäs Cassian.

Nesta on raivostuttavan ärsyttävä hahmo täysin muista piittaamattomalla asenteellaan ja ilkeillä kommenteillaan. Hän vaikuttaa hemmotellulta, vaikeasti lähestyttävältä, manipuloivalta ja kylmäkiskoiselta. Mitään ei voi tehdä Nestan edessä oikein. Välistä oli pakko lopettaa kirjan kuuntelu ja tehdä jotain muuta ihan vai siksi, että Nesta on kestämätön. Ja jotenkin hänestäkin onnistuu pitämään kirjan edetessä, kun oppii ymmärtämään millaisesta epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta kaikki kauhea käytös kumpuaa. 

 “Rough year, he almost said. Because that beautiful face was indeed pale, thinner than it had been before the war, her lips bloodless, and those eyes… Cold and sharp, like a winter morning. No joy, no laughter, in any plane of her exquisite face.”

Tunsin sääliä ja pahaa oloa Nestaa kohtaan, ja toivoin koko ajan, että hän pääsisi yli pahimmista epävarmuuksistaan, eikä ajattelisi itsestään niin negatiivisesti. Hän on sanonnan what you fear is what you create ilmentymä. Nesta pelkää kaikkien vihaavan ja arvostelevan häntä, ja mikä saa hänet käyttäytymään inhottavasti melkein jokaista vastaantulevaa henkilöä kohtaan. Tosiasiassa hän vihaa ja inhoaa itseään. Hän katsoo kaikki ilmeet ja satunnaiset kulmien kohotukset oman itseihnoa täynnä olevan linssinsä läpi, ja päättelee niistä asioita täysin väärin. Ja päättää aina hyökätä ensin. Ja latistaa kaikkien tunnelman.

Kaiken kaikkiaan kirja oli erittäin viihdyttävä jälleen kerran. Tapahtumia ja toimintaa riittää, ei tullut tylsää hetkeä. Parasta tässä kirjassa oli mielestäni seurata Nestan lukuharrastusta, kirjastossa työskentelyä, treenihetkiä ja orastavia ystävyyssyhteita. Oli jännä nähdä miten erilainen ihminen Nestasta kuoriutuu ystävien keskellä, kuin esimerkiksi siskojensa parissa ollessaan. 

Kirjassa esitellään myös muutama uusi henkilöhahmo, joiden tarinan kehityskaarta tulee olemaan mielenkiintoista seurata enemmänkin, kuten kirjaston Gwyn. Nestan ja Cassianin väliset hetket oli kyllä melko kuumottavaa luettavaa. Siinäpä kaksikko, joiden vahvat persoonallisuudet kipinöi keskenään hyvässä ja pahassa...

Harmittavasti Elainin ja Lucienin tarinassa ei tullut juuri minkäänlaista kehitystä. Toivottavasti seuraavassa osassa sitten. Mutta tämä fantasiamaailma on sellainen, jossa haluaisin viettää aikaa pidempäänkin, vaikka sitten Nestan seurassa, jos ei muuten. :') 

***

Sarah J. Maas: A Court of Silver Flames

A Court of Thorns and Roses #5 (4?)

Recorded Books, 2021. 26h 8min. Lukija: Stina Nielsen

Kuunneltu Nextorysta englanniksi

***

Kirjahankintoja tulee tehtyä vähitellen, milloin kirppareilta, milloin kirjakaupasta. Joskus lahjaksi saatuna. Olisihan se ihanaa saada heti omaan hyllyyn kaikki ne kirjat mitä haluaa, mutta hiljaa hyvä tulee. ♡ 

Nämä kirjat ovat löytäneet tiensä kirjahyllyyni viime aikoina:

J. K. Rowlingin Harry Potter ja Azkabanin vanki on ehkä oma kaikkien aikojen luetuin kirja, en edes tiedä montako kertaa olen tämän lukenut, mutta koskaan se ei kyllästytä. Ja Jim Kayn kuvitus siihen rinnalle on aivan mainioita. Sain tämän synttärilahjaksi, ja oli oikein nappivalinta kyllä. 

Tove Janssonin Kesäkirjaa en ole vielä lukenut, mutta kun se kirpparilla tuli vastaan, niin pakkohan se oli napata mukaan. Jospa sen tänä kesänä lukisin. Ainakin hänen muumikirjojen avulla on helppo virittäytyä vuodenaikojen tunnelmaan, ehkäpä tässä on sellaista samankaltaista henkeä mukana. 

Ainakin yksi professori Jonathan Haidtin kirja on julkaistu suomeksikin, nimeltään Onnellisuushypoteesi, mutta tätä ei vielä löytynyt suomeksi. Ostin sitten englanniksi, koska on sen verran kiinnostava aihe. The Coddling of the American mind puhuu muun muassa ylisuojelevista vanhemmista, yliopistojen uudesta safe space ja trigger warning kulttuurista, jossa kenenkään tunteita ei saa loukata, ja siitä miten ylisuojeleminen vaikuttaa lasten ja nuorten mielenterveyteen. Tämäkin kirja odottaa vielä lukemista.

Aleksandr Solženitsynin Gulag - Vankileirien saaristo on ollut minulla luettavana pitkään. Alkuun lainasin kirjastosta, mutta sitten päätin ostaa omaksi, koska piti aina uusia sitä laina-aikaa. Kirja ei sinänsä ole vaikea luettava, mutta aiheena niin raskas, että lueskelen tätä mielummin pieninä paloina kerrallaan. 

Aika sekalainen kasa kirjoja, mutta sellainen on kyllä minun kirjamakukin. 😎

 

Maasin fantasiakirjasarjan neljäs osa on novelli, tai lyhyehkö romaani (muihin osiin verrattuna), joka kertoo sodan jälkeisestä ajasta Prythianissa. Sodassa menetettiin paljon, muun muassa suojamuuri ihmisten ja haltioiden välistä on nyt poissa. Sodanjälkeinen valtakunta on sirpaleina ja jälleenrakentamiseen tarvitaan kaikkien ylihaltioiden panostusta. Myös ihmisiä täytyy nyt suojella, etteivät jotkut haltioiden valtakunnista lähde levittäytymään siihen suuntaan. 

Kirja oli kerronnallisesti erilainen aikaisempiin osiin verrattuna, koska näkökulmia oli Feyren lisäksi muitakin. Pääsemme seuraamaan muun muassa Rhysin, Morriganin, Cassianin ja Nestan ajatuksen juoksua, mikä oli virkistävä vaihdos. Toivottavasti tämä tyyli jatkuu seuraavissakin osissa. Kirja antaa valoa sille, miten eri tavoin jokainen hahmo käsittelee kokemiaan kauheuksia. Toiset paremmin kuin toiset. 

Nesta ja Cassian, aka Nessian, saavat paljon huomioita kirjassa, mikä käy järkeen, koska seuraava osahan taitaa keskittyä enemmän heidän tarinaansa. Minun kiinnostus on enemmänkin Lucienissa ja Elainissa, joten toivottavasti siinäkin tulee jotain edistysaskeleita seuraavassa osassa...

Tämä kirja on tainnut jakaa paljon mielipiteitä, toiset ovat tykänneet ja toiset pettyneet pahasti. Minä tykkäsin tästäkin osasta, eikä se tuntunut yhtään turhalta jatkeelta tai "money crabiltä". Tässä oli huumoria, mieleenpainuvia kohtaamisia ja näkymiä sodan jättämiin jälkiin. (Minulla alkaa pikku hiljaa jo tuntua pahalta Tamlinin puolesta... 😬) Tosin minun ei tarvinutkaan odottaa vuotta tätä osaa, vaan kuuntelin sen melkeinpä suoraan edellisen jälkeen, ehkä silläkin oli vaikutusta omaan mielipiteeseen.

***

Sarah J. Maas: A Court of Frost and Starlight

Valtakunta (Court of Thorns and Roses) #4 (tai 3.1)

Recorded Books, 6h 25min. Lukija: Amanda Leigh Cobb

Kuunneltu Nextorystä englanninkielisenä äänikirjana

***

Näin tämän kirjan mummolassa olkkarin pöydällä, ja ajattelin heti että minun pitää lukea se. En tiedä ehtikö mummo sitä aloittaa. 

Minulle toisen maailmansodan aika etenkin Lapissa on tullut tutuksi mummon kuvailemana. Hänhän oli silloin nuori tyttö ja muisti kaiken valokuvatarkasti. Sodan alun, paikalle saapuneet saksalaiset, evakkoretken... Paluun takaisin täysin poltettuun Lappiin, joka oli täynnä miinoja. Ystävät ja perheenjäsenet, jotka menetettiin sodassa ja sen jälkeen muun muassa maamiinoihin. Näitä aiheita myös tässä kirjassa sivutaan.

Ei kertonut katuvansa on viiden naisen vaelluskertomus Norjasta takaisin Suomeen. Eletään vuotta 1945. He olivat kukin omista syistään päättäneet lähteä Suomesta saksalaisten mukana, kuka rakkauden, kuka työn tai isänmaallisuuden tähden, mutta kun Suomi ja Saksa päätyivätkin sodan vastakkaisille puolille, näitä naisia odottikin vankileiri Norjassa. Sen sijaan, että he lähtisivät autokyydillä kotimaahansa, päätepysäkkinä Hangon vankileiri, muutaman naisen joukko saakin yllättävän mahdollisuuden lähteä kävellen Suomeen - halki täystuhon kokeneen Lapin. 

Matkalla naiset päätyvät kaikessa hiljaisuudessa pohdiskelemaan tekemiään valintoja ja niiden seurauksia nyt kun sota on ohi, ja elämä Suomessa odottaa. Miten heidät otetaan vastaan? Sen taitaa jokainen jo tietää. Kulku poltetun maaston halki on vaikeaa. Ikäviä kohtaamisiakaan ei voi välttää, vaikka kovasti he sitä yrittävät. Maa on täynnä räjähteitä, joka tuo oman kuolettavan vaaransa matkan keskelle. Sen lisäksi, että Lapin luonto on melko armoton jo muutenkin.

Lapin sota esiintyy kirjassa lähinnä sodan jälkinäyttämönä, jonka läpi kovia kokenut naisjoukkio kulkee. Onhan se ollut täysin turmeltu maisema, johon moni joutui palaamaan, ja mielestäni sitä kuvaillaan tässä hyvin.

Karusta ja synkästä aiheesta huolimatta kirja oli yllättävän nopealukuinen ja aika meni kuin siivillä tämän kanssa. Murheiden keskellä on valoa ja pieniä huumorin pilkahduksiakin, ja vaikka Veera, Irene, Katri, Aili ja Siiri eivät missään tapauksessa aio tavata toisiaan enää matkan jälkeen, jonkinlainen yhteys heidän välilleen syntyy pakostakin tällaisen koettelemuksen myötä. Samalla tavoin voisin kai kuvailla omaa yhteyttä päähenkilöihin... Hieman hataralla pohjalla, suurin osa naisista jäi melko etäiseksi, mutta lukukokemus oli vaikuttava ja varmasti mielen perukoilla vielä pitkään.

***

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

WSOY, 2020. 351 s.

Luettu Nextorysta e-kirjana

***