Nieminen, Jukka : Vaiettu muinaisuus Salakirjat, 2015. 206 s.

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, ja etenkin muinaishistoriasta. Mitä menneisyydessä on tapahtunut ja mitä kaikkea tietoa historian hämäristä voi vielä löytyä? Minusta tuntuu, että se mitä nykyään tiedetään, on vain pintaraapaisu... Jos sitäkään. Onhan maapallo käynyt läpi melkoisia myllerryksiä, jotka nekin ovat iso kysymysmerkki vielä, niin ei ole helppoa kaivaa esiin todisteita menneistä kulttuureista ja tapahtumien kulusta.

Nyt kiinnostus kasvoi Suomen historiaa kohtaan, ja lainasin kirjastosta muutaman aiheeseen liittyvän kirjan. Tämä Jukka Niemisen Vaiettu muinaisuus on ensimmäinen, jonka luin, ja ehdottomasti kiinnostavaa oli! Arvostan Niemisen rohkeaa ja kyseenalaistavaa otetta. Tämä muistutti minua jonkin verran Graham Hancockin kirjasta Magicians of the Gods, joska luin jokunen vuosi sitten. Ilmeisesti molemmat herrat ovat saaneet kovaa palautetta arkeologeilta heidän kirjoitustensa vuoksi. Minusta he esittävät kiinnostavia pointteja.

Nieminen kyseenalaistaa sellaisia asioita, jotka ajatellaan yleensä jo totuuksina, kuten jääkauden kilometrien korkuiset jäämassat, ja sen että jäämassojen liikkuminen olisi aiheuttanut monia niitä asioita mitä niiden kontolle on aikoinaan laitettu: hiidenkirnut, jättimäiset kivenlohkareet siellä sun täällä, maaperän painuminen ja kohoaminen... Minua tämä aihe kiinnostaa, ja siksi on aina mielenkiintoista kuulla näistä ns. eriävistä mielipiteistä. Nieminen tuo esiin myös ajatuksen erilaisista suomalaisista muinaismustotyypeistä ja niihin liittyvistä kulttuureista, jotka on ilmeisesti pitkälti sivuutettu arkeologian saralla.

Kirjasta nousi mieleen lukuisat Joe Rogan -podcastit, joissa on vieraillut tutkijoita, kuten John Anthony West, Robert Schoch (etenkin kun Nieminen puhui joka puolelta maapalloa löytyvistä tikku-ukkomaisista kuvista, joihin Schochilla on oma teoriansa), Graham Hanckock ja Randall Carslon... Joista kaikki ovat saaneet hurjasti lokaa niskaansa, mutta jatkaneet silti tutkimuksiaan ja kirjoituksiaan alalla, mikä on hienoa.  Eli jos muinaset kulttuurit ja esihistoria kiinnostaa, niin Joe Roganin podcast on oikea aarreaitta. :)

Vaiettu muinaisuus oli oikein helppolukuinen kirja kuvineen kaikkineen, ja mielenkiinto pysyi alusta loppuun. Jos sinulla kiinnostaa ajatuksia ravisteleva teos Suomen esihistoriasta, niin tartu ihmeessä tähän!

Kiinnostus heräsi myös Niemisen muuta tuotantoa kohtaan, seuraavaksi taidan etsiä käsiini kirjan nimeltä Geomantia.

Havaste, Annika : Suolistoa hoitamalla superaivot Viisi askelta parempaan työtehoon ja palautumiseen Viisas elämä, 2019. 365 s.

Tuossa joulun aikaan olikin hyvä lukea terveellisestä ruokavaliosta ja siitä miten haitallista esimerkiksi sokeri voi olla suolistolle. 😅 Luin vasta samaisesta aiheesta Michael Mosleyn kirjasta Älykäs suolisto, joka oli todella mielenkiintoinen. Tämä Annika Havasteen kirja käy läpi samoja teemoja: suolistolla on vahva kytkös aivoihin. Huono ruokavalio voi johtaa moniin suolistovaivoihin ja jatkuvaan matalaan tulehdustilaan suolistossa, joka taas voi aiheuttaa muun muassa masennusta ja muistisairauksia.

Tykkäsin siitä, miten suoraviivaisesti Havaste selittää asiat, hyvin ymmärrettävästi ja selkeästi. Kirja on täynnä havainnollistavia kuvia, luetteloita ja tiivistelmiä. Tätä on helppo selata vielä lukemisen jälkeen ja löytää kaikki pääasiat omissa pienissä bokseissaan. Kirja sisältää paljon vinkkejä, joiden avulla voi kohentaa oman suoliston terveyttä resepteineen kaikkineen. Huomaan paljon samoja ruoka-aineita, kuten Mosleyn kirjassa jo vinkattiin. Silloin noudattelin hänen laatimaansa ruokaohjelmaa, ja huomasin, kuinka paljon enemmän energiaa minulla oli.

Minusta tämä aihe on todella kiinnostava, varsinkin kun näyttää siltä, että länsimainen ruokavalio tekee erittäin huonoa ihmisille, ja monien olo parantuisi ruokavaliota muuttamalla. Erilaiset mahavaivat ovat yleistyneet Suomessakin hurjaa vauhtia. Osaan saa diagnoosin, osaan taas ei. On ärtyneen suolen oireyhtymää, vuotavaa suolta, gluteeniyliherkkyyttä... Ja sitten niitä selittämättömiä vatsavaivoja.

Kuten jo Mosleyn kirjan kohdalla mainitsin, olen aina ollut kunnon sokeriaddikti ja samalla useimmiten hyvin väsynyt, ja päivät menee monesti sellaisessa "aivosumussa". Yleensä siihen helpottaa se, että jättää sokerit ja pullamössöt pois ruokavaliosta. Jostain syystä sitä on vain vaikeaa pysytellä niistä erossa... Mutta mitä enemmän luen tästä aiheesta, sitä tarkempi koetan olla siitä mitä syön.

Jos siis olet kiinnostunut suoliston terveydestä, suolistoystävällisestä ruokavaliosta ja uusimmasta tutkimustiedosta siihen liittyen, tässä olisi hyvin suoraviivainen tietopakkaus aiheesta.

Muita kirjoja, joita minulla on tällä hetkellä lainassa aiheeseen liittyen ovat Soki Choin Suolistovallankumous (kiitos Kirjasähkökäyrä-blogin Maille vinkistä) ja Kelly Broganin Hoida kehoasi, voita masennus. 

 

Minulle tärkeää oli, kuten yleensä kirjoihin perustuvissa sarjoissa, että romaanien tunnelma ja henki saataisiin välitettyä tv-ruudun kautta. Eli, että sarja tehtäisiin lähdemateriaalia kunnioittavasti, vaikka ymmärrän, että kyseessä on kaksi täysin eri taidemuotoa, ja tv-sarjoista ei voi ikinä saada kaikkea mitä kirjasta saa (tai päinvastoin). Siinä mielessä tässä on onnistuttu hyvin. Oli synkkää metsää, pikkusia kyläpahasia ja kapakoita, luuttua soitteleva Valvatti, sotaista porukkaa puolin ja toisin...

Lyhyesti sanottuna sarja kertoo noituri Geraltista, joka metsästää erinäisiä hirviöitä palkkiota vastaan. Noiturit ovat taikuuden avulla luotuja mutantteja, joita ei ole enää kovin montaa jäljellä. The Witcherin maailma edustaa keskiaikaistyylistä fantasiaa, jonka hirviöt ja olennot ovat saaneet vahvasti vaikutteita slaavilaisesta mytologiasta.

Sarjassa seurataan kolmea päähenkilöä: Geralt Rivialasta, prinsessa Ciriä ja velho Yenneferiä. Etenkin sarjan alussa liikutaan eri aikajanoilla, kun tutustutaan kaikkien taustatarinaan. Se on mielestäni oikein toimiva ratkaisu, sillä Yennefer ja Ciri ovat olennainen osa myös Geraltin tarinaa, ja olisi ollut aika tylsää seurata vain Geraltia ensimmäisellä kaudella. Kirjoissa nimittäin Yennefer ja Ciri tulevat paljon myöhemmin mukaan. Alussa minusta tuntui, että aikajanojen toteutuksen olisi voinut tehdä paljon paremmin, mutta loppua kohden palaset loksahtelivat niin hyvin paikoilleen, että muutin mieleni.

Minusta roolitukset meni nappiin pääroolien osalta ainakin. Henry Cavill sopii Geraltin rooliin mainiosti. Geraltista olen tykännyt aina, minusta hän on jokseenkin sympaattinen, vaikka metsästääkin hirviöitä ja käy milloin mitäkin taisteluita. Romaaneissa Yennefer on jotenkin ärsyttävä minun mielestä, mutta sarjassa hän oli ihan mukiinmenevä hahmo. Toivottavasti tulevilla kausilla henkilöhahmoihin syvennytään vielä entistä enemmän.

Suosittelen kaikille fantasian ystäville!