Topelius, Zacharias: Sampo Lappalainen Satu Suomen Lapista Weilin+Göös, 1984. Julkaistiin alun perin vuonna 1860.

Ilmoittauduin mukaan Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaasteen kolmannelle kierrokselle, joka pyörähti liikkeelle Musteen jäljet -blogissa tämän kuun alussa. Tähän oli tietysti pakko lähteä mukaan, sillä klassikkosatuihin tutustuminen on ollut mukavaa puuhaa! Mulla haaste alkaa tällä Topeliuksen lappihenkisellä tarinalla, jonka kuvituksesta vastaa Veronica Leo. (Muuta tässä ei olekaan ehtinyt lukea viime aikoina... 🙈 Onneksi nyt vähän normalisoituu tämä elämänrytmi taas).

Sampo Lappalainen kertoo nimensä mukaan pojasta nimeltään Sampo Lappalainen. Sampo perheineen asustaa syvällä Lapin erämaissa, ja pojasta kasvaa utelias seikkailija. Sadussa vilisee susia, poroja, peikkoja ja onpahan yksi pelottava hiisikin mukana. Hiisi meinaa viedä Sampon mennessään, sillä Sampoa ei ole kastettu kristinuskon mukaisesti, mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin tässäkin tarinassa.


Kirjan kuvitus etenkin värimaailmaltaan toi ihanan lämpimän ja kotoisan fiiliksen. 💜

Vähän ehkä särähti lukiessa ikävähkösti tuo kuinka sadussa kuvataan kristinuskon tuomista vahvasti mukaan saamelaisten elämään. Otan tämän kuitenkin tällaisena oman aikansa tuotoksena. Kirjan lopussa oleva opetus tuntuu nimittäin olevan, saamelaisten ei tule vitkastella lasten kastamisessa kristinuskoon. Ihan hauska ja menevä tarina tämän muuten oli, sopivasti Lapin taianomaisuudella höystettynä. Pikkulapset tuskin välittää uskonnollisista sävyistä, kun mennään porojen ja susien selässä seikkaillen. :)

Lukuhaasteissa:
🌺 Ajattomia satuja ja tarinoita 3
🌺 Helmet-lukuhaaste 2018 kohta 40. Kirjassa on lemmikkieläin, nimittäin Sampon oma pieni poro.