 | |
Jansson, Tove : Taikurin hattu WSOY, 2010. 78 s. (e-kirja) Alkuperäinen julkaisu 1948 |
Oli todellakin tulossa ihana päivä. Maa oli täynnä unenpöpperöisiä pieniä mönkijöitä, jotka olivat nukkuneet koko talven ja juoksivat nyt ympäriinsä touhuten joka paikassa. Tuuletettiin vaatteita ja harjattiin viiksiä ja korjattiin taloja ja valmistauduttiin kaikin tavoin uutta kevättä varten.
Tällä hetkellä minulla on kesken melko raskaita kirjoja, kuten esimerkiksi Aleksandr Solzhenitsynin Gulag - Vankileirien saaristo. Kaipasin siihen rinnalle jotain kevyttä ja sympaattista, ja mikä olisikaan parempi vaihtoehto kuin Tove Janssonin Muumit! Taikurin hattu tuntui juuri sopivalta tähän hetkeen kekseliäine taikoineen.
Tässä kirjassa muumit löytävät sattumalta taikurin hatun, ja sekös pistääkin muumilaakson sekaisin. Hatun kanssa täytyy olla tarkkana, sillä mitä ikinä sinne laittaakin, se ei tule samanlaisena ulos! Muumit saavat muun muassa lentää pilvillä, seikkailla viidakossa... Hattivatitkin säikäyttävät muumit pahoin, hyytävän pelottava mörkö käy vierailulla ja hassua kieltä puhuvat Tiuhti ja Viuhti tulevat muumitaloon.
Taikurin hattu sisältää lempeää huumoria, filosofisia pohdintoja ja retkiä uusiin paikkoihin. Kaikkea, mitä muumikirjalta voi haluta. Muumilaakson hahmojen persoonallisuuksiin ja keskinäisiin suhteisiin syvennytään vähän tarkemmin: on säntillinen Hemuli, turhamainen Niisku-neiti, ahne Nipsu... Tunnelma on lämminhenkinen, toiveikas ja keväisen myrskyinen.
Tarinat olivat jo melko hyvin muistissa lapsuudesta muumisarjan kautta, mutta oli oikein kiva palata näihin. Muumikirjojen hyväntuulista tunnelmaa kaipaa nyt syystä jos toisestakin. Taikurin hattu on Janssonin kolmas muumikirja, ja ensimmäinen, joka sai myös kansainvälistä huomiota.
Oikein mukavaa pääsiäistä kaikille, ja lukuiloa! 💛
