Kuva: IMDb

Kuulun siihen ilmeisen harvaan joukkoon, joka ei ole lukenut Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta, en ole katsonut sitä vanhaa mustavalkoista elokuvaa, enkä uutta Aku Louhimiehen ohjaamaa elokuvaa. 🙈 Siispä päätin tarttua tähän vuoden 2017 elokuvasta pidennettyyn minisarjaan. Tässä on 1,5 tuntia lisämateriaalia elokuvaan verrattuna, joten uskon että sarjan voi hyvin katsoa vaikka olisi leffan jo nähnyt.

Ja onneksi tuli katsottua, sillä tämä oli loistava! Minulla ei ole mitään mihin tätä verrata, joten voin arvostella sarjaa vain omana itsenäisenä teoksenaan, ja tykkäsin paljon. Kuten monet jo varmasti tietävät, Tuntematon sotilas kertoo Suomen jatkosodasta Neuvostoliittoa vastaan, seuraten konekiväärikomppaniaa sotavuosien läpi. Näyttelijät olivat mahtavia, henkilöhahmot aitoja ja inhimillisiä, maisemat sydäntä lähellä ja elokuvataide maailmanluokkaa... Olihan tämä melkoinen tunteiden vuoristorata. Tekisi mieli katsoa tämä uudelleen.

Myönnettäköön tässä nyt myös, että en juuri koskaan katso suomalaisia elokuvia tai sarjoja. Se taas johtuu siitä, että en pysty kuuntelemaan sitä ihmeellistä tönkköä puhetta, robottimaista kirjakieltä (jokainen varmasti tietää mitä tarkoitan :D) puhuttuna koko leffan ajan. Sen takia oli ihanaa huomata, että tässä puhutaan murteilla ja puhekielellä. Se toi oman osansa uskottavuutta ja aitoutta henkilöhahmoihin. Olen kuitenkin tottunut kuulemaan ihmisten puhuvan jonkin asteisella murteella (kuten varmasti moni muukin), hyvin harvoin kirjakielellä.

Jatkosodan tarina on tärkeä osa suomalaista historiaa. Valitettavasti siinä myös kuoli todella paljon suomalaisia, ja se tulee tässä sarjassakin esille. Sodan kauhut, kuolema, loukkaantumiset, tappaminen... Kaikki tuntui realistiselta ja sotilaiden tuntemukset tuli hyvin esiin. Hienoja näyttelijäsuorituksia etenkin Vataselta, Suomiselta, Aholta... Ja kaikilta muiltakin. 😊

Suosittelen lämpimästi katsomaan tämän minisarjan!

Olen mielenkiinnolla lueskellut muiden tekemiä listoja kevään uutuuksista, ja ajattelin nyt vihdoin koostaa oman listan. Nämä ovat niitä, jotka herättivät minun mielenkiinnon kevään katalogeissa:

Näin lukemisen osalta siis. Minua vaivasi koko viime vuoden jonkin sortin keskittymiskyvyn puute ja väsymys. Monesti lukemisessa tuli uni vastaan, tai sitten se klassinen "luin monta sivua enkä muista niistä mitään" -hetki. Luin vähiten mitä olen ikinä lukenut, mutta ei se mittään. Aina niihin kirjoihin ehtii tarttua myöhemminkin. Kuten vaikka tänä vuonna.

Tuli sitä muutama helmikin vastaan:

Mieleenpainuvin ja säväyttävin lukukokemus viime vuodelta oli Ayaan Hirsi Alin elämäkerta Pakomatkalla. Lukemisesta on kulunut melkein vuosi jo aikaa, mutta kirja on tuoreena mielessä edelleen.

Jim Kayn kuvittama Harry Potter ja Azkabanin vanki oli myös aivan mahtava! Kaikki Kayn kuvittamat Potterit ovat olleet hyviä, mutta Azkabanin vanki on minun lemppari kirja koko sarjasta, joten sen lukeminen kuvitettuna oli erityinen kokemus.

Luin yhteensä 13 kirjaa viime vuonna, joiden joukossa on muutama satukirja, tietokirja, romaani ja runokirja. Aloitin lukemaan about miljoonaa ja yhtä kirjaa, mutta syystä tai toisesta ne jäi aina kesken.

Mihin haluan sitten suunnata katseen vuonna 2019?

Tällä hetkellä kiinnostusta olisi tutustua enemmän suomalaiseen kirjallisuuteen. Minulla on kiikarissa sellaisia nimiä kuten Laila Hietamies, Mika Waltari, Väinö Linna, Enni Mustonen... Suositelkaahan siis hyviä suomalaisia historiallisia romaaneja (ei tarvi olla yllä mainituilta kirjailijoilta). :)

Haluan myös ohjautua vähän takaisin niiden kirjojen pariin, joita rakastan lukea eniten: nimittäin fantasian ja historiallisten romaanien. Viime vuoden ongelma oli osittain sitäkin, että valitsin luettavaksi sellaista kirjallisuutta, joka oli oman mukavuusalueen ulkopuolelta niin, koska halusin laajentaa omaa lukupiiriä tutustumalla erilaiseen kirjallisuuteen. Sitä haluan siis tehdä edelleen, mutta pienemmässä määrin.

Taidan pysyä myös erossa lukuhaasteista tänä vuonna, sillä viime vuonna ne meni ihan mönkään. En saanut niistä sellaista pontta lukemiseen mitä olisin halunnut, vaan kävi vähän päin vastoin.

Se hyvä puoli blogin kirjoittamisessa on, että saa katsoa taaksepäin luettuihin kirjoihin. Monen olisin nimittäin unohtanut jo noista kolmestatoista, jos en olisi niitä tänne rustannut. Se kun on sama pää kesät talvet.

Kuva: IMDb

Rakastan minisarjoja, etenkin historiallisia ja kirjoihin perustuvia (joita on tullut katsottua liuta viime aikoina... Postauksia minisarjoista siis luvassa enemmänkin). Siksi ilahduin, kun huomasin tämän uutuussarjan komeilemassa HBO Nordicilla. Tässä kolmen jakson mittaisessa sarjassa yhdistyy draama, historia ja Irlannin maalaismaisemat.

Death and Nightingales (1992) on irlantilaisen Eugene McCaben kirjoittama romaani, joka on nyt adaptoitu tv-sarjaksi. Romaani (tai kirjailija) ei ole minulle aikaisemmin tuttu, joten en osaa sanoa kuinka tarkasti sarja seuraa kirjan tapahtumia. Tv-sarja on selvästi jakanut mielipiteitä, ja ymmärrän kyllä miksi...

Beth Winters (Ann Skelly) on parikymppinen nainen, joka asuu edelleen vanhempiensa kodissa kasvatti-isänsä kanssa. Ei mene kauaakaan, kun perheen sisäiset ongelmat alkavat vyöryä esiin. Kuvioihin astelee myös Jamie Dornanin esittämä Liam, joka tarjoaa Bethille mahdollisuuden uuteen, erilaiseen elämään. Death and Nightingales on draamantäyteinen kuvaus lapsuuden maisemissa elämään tottuneen Bethin vaikeuksista ja sisäisestä kamppailusta, kuten myös rakkaudesta ja intohimosta, pettymyksestä ja petoksesta.

Sarjan tunnelma muistuttaa minua hieman Humisevasta harjusta omalla tavallaan. Kuten nimestäkin voi jo päätellä, kyseessä on vähän synkemmän puoleinen ohjelma... Aluksi luulin että tämä kertoisi Florence Nightingalen elämästä ja ihmettelin aika ankeaa nimeä. :') Kaikista eniten pidin sarjassa oudosta ilmapiiristä ja historiallisesta miljööstä. En sanoisi, että kasvoin pitämään kenestäkään henkilöstä erityisesti, mutta jostain syystä tämä liimasi minut ruudun eteen.

Näyttelijät ovat hyviä, irlantilainen maalaismiljöö 1800-lukulaisittain kaunista ja brutaalia samaan aikaan, ja juoni kiinnostava. Kuitenkin olisin kaivannut jotain enemmän... Ehkä enemmän lihaa henkilöhahmojen ympärille. Enemmän vastauksia? Minisarja (etenkin loppu) jätti ristiriitaisia tunteita, ja piti miettiä hetki pidinkö sarjasta vai inhosinko sitä. Päädyin siihen tulokseen, että se oli katsomisen arvoinen. 😅

Kommentoikaa alle jos olette katsoneet sarjan, mitä mieltä olitte? Tai aiotteko katsoa tämän? :)