perjantai 14. joulukuuta 2018

Lapsuuden joulu: Rakkaimmat joulurunot


Lapsuuden joulu - Rakkaimmat joulurunot
Toim. Satu Koskimies ja Juha Virkkunen
Tammi, 2005. 343 s.

"Tämän valikoiman runoissa ja kuvissa on tallessa koko joulu: kuusen himmeys ja lasten silmien tuike, piparit ja paketit, olkilyhteiden, piippalakkien, juhlakulkusten ja tähtien taika."

Olen ehdottomasti jouluihminen, mutta pariin vuoteen ei ole oikein ollut sellaista kunnon joulufiilistä. Nyt pitkästä aikaa olen taas ihan mielellään laittanut jouluradiota soimaan, ja kirjastosta nappasin vasiten mukaan tämän joulurunokirjan, jota oli mukava lueskella iltasella. Sai vähän tunnelmoida ja muistella kaikkia lapsuuden jouluja. Lapsena sitä oli aina niin innoissaan. Se fiilis mahanpohjassa, kun tajuaa aamulla, että on jouluaatto... Oi muistoja. 😊

Yön satoi uutta lunta.
Se peitti jäisen maan.
Ja järvi näkee unta
vain hanki peittonaan.
Kauan odotimme, ikkunaan jäimme,
kun tähdistä kirkkaimman näimme.
Se joulunviesti on
taas kylmyyteen lämpöä saamme.
On mieli huoleton,
sillä joulu tuo valon maailmaamme. 

- Tove Jansson, Muumilaakson laulukirja

Lapsuuden joulu sisältää ison valikoiman runoja ja lauluja, aina vanhoista ja perinteikkäistä runoista uudempiin ja ehkä vähemmän tunnettuihin joulurunoihin. Jokainen varmasti löytää tästä ne lapsuutensa joululaulut tai runot, joita kuuli vuodesta toiseen. Oman lapsuuteni laulut ovat painuneet niin mieleen, että niitä ei pysty vain lukemaan, vaan mielessä on pakko laulaa ne niin kuin ne menee.

Olen 90-luvun kasvatti, ja silloin etenkin Petteri Punakuono, Hei tonttu-ukot hyppikää, Sinivuorten yö, Joulupuu, Kulkuset...  näitä aina koulussa laulettiin ja muutenkin lapsena tuli kuunneltua. Varmaan nämä kuuluu vieläkin nykylasten joulu-ohjelmaan, onhan ne ikivihreitä klassikoita. Minun lemppari joululauluja ovat Joulumaa ja Tonttu, oih. Ja ne vähän synkemmät kuten Varpunen jouluaamuna jne. Niissä on sitä jotain.

Tämä kokoelma on lumoava ja omiaan luomaan joulutunnelmaa. Tykkäsin lukea etenkin suomalaisia vanhempia runoja ja tekstinpätkiä, joista huokui entisajan joulunvietto. Huomasin, että 1940-50 -luvuilla runoihin hiipi myös sota-ajan joulut. Hienoa että nekin oli sisällytetty tähän kirjaan synkkyydestä huolimatta. Koottujen runojen tunnelma vaihteleekin aina rauhaisan hartaasta surumieliseen, odottavaan ja iloiseen.

Nuku, lapsi levoton.
Älä itke, kulta.
Jouluaaton ilta on.
Katso kuusen tulta.

Isä siellä jossakin
muistaa meitä varmaan.
Ajatuksin sieltäkin
on luona lapsen armaan.

- Hilkka-Helinä Lappalainen, Tuutulaulu sotajouluna

Tykkäsin siitä, miten runot on jaoteltu löyhähkösti aiheen perusteella. Suurin osa on suomalaista runoutta aina Topeliuksesta Janssoniin, Huoviin, Helakisaan, Leinoon... mutta käännettyjäkin helmiä löytyy paljon. Suosittelen tarttumaan tähän, etenkin jos joulutunnelma on vielä hakusessa, tai muuten vain haluat uppoutua suureen joukkoon joulurunoja vuosien varrelta.

Huomasin myös, että Tammi on julkaissut tästä tänä syksynä uuden painoksen, joten varmasti monet muutkin ovat tästä kokoelmasta tykänneet. 💗

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Lämminhenkinen joulusatu: Untu ja sydäntalven salaisuus


Nora & Pirkko-Liisa Surojegin : Untu ja sydäntalven salaisuus
Otava, 2012. 95 s.

"Minusta joulu kuulostaa rauhalliselta. Sellaiselta, että sen voisi ottaa kainaloon ja katsella vaikka kuuta..."

Ajattelin kirjastossa käydessäni vilkaista myös satuhyllyä, sillä halusin herätellä taas henkiin Satusunnuntaita täällä blogissa. Onhan se lokoisaa pysähtyä välillä lukemaan satukirjaa, ja antaa aivojen levätä raskailta lukutaakoilta.

Tämä ihana satukirja löytyikin heti hyllyltä esille nostettuna, ja etenkin kirjan nimi tuntui kutsuvan minua. Minun sydämestä löytyy myös erityinen paikka Pirkko-Liisa Surojeginin kuvituksille, sillä niissä on aina seesteinen ja luonnonläheinen tunnelma. Kirjan on kirjoittanut Nora Surojegin, jonka tekstistä huokuu myös tietty lämpöisyys ja huumori. Untu ja sydäntalven salaisuus oli oikein mukavaa luettavaa näin joulukuun talvisiin (vihdoinkin) tunnelmiin.

Untu Willi on rannikolla asustava pikkuruinen ukkeli, joka yksi päivä löytää postikortin, jossa toivotetaan joulun valoa. Untua alkoi mietityttää, mikä oikein on joulu tai joulun valo... Hän päättää lähteä matkalle kauas pohjoiseen etsimään vastauksia kysymyksiinsä. Matkallaan Untu tutustuu monenmoiseen metsänväkeen aina muppeleista lontteihin ja pelottavaan rautamatoon.

Tästä kirjasta tuli hyvälle mielelle. Sadusta huokui suomalainen luonto ja rauhallisuus: matkanvarrella pysähdytään kahvikupposelle tai mustikkateelle, ja kuunnellaan toisten kertomuksia luonnonhelmassa. Mukana on hauskoja ja kekseliäitä otuksia, kuten maailmanympärysmatkalla olevat (erehdyttävästi puita muistuttavat) hämyläiset, jotka eivät tosin ole edenneet kovin pitkälle vuosien varrella.

Untun matka sydäntalven salaisuutta kohti on ihanan lämminhenkistä huumoria ja elämänfilosofiaa sisältävä seikkalu, jota suosittelen lämpimästi kaikille. Tuli ihan Tove Jansson fiiliksiä tätä lukiessa, ja Muumithan on ihania kirjoja niin lapsille kuin aikuisille. Niin on tämäkin. 💜

maanantai 3. joulukuuta 2018

Ihana kirpparilöytö osa 2



Viime aikoina on tullut käytyä harvemmin kirppareilla, mutta sen kerran kun kävi, niin kannatti kyllä! Löysin nimittäin yllä näkyvän kirjapinon vain 12 eurolla. Pakkohan se oli napata kyytiin. Suurin osa kirjoista näyttää siltä, että niitä ei ole avattukaan. Ei vissiin napannut tämä kirjasarja, kun noin ajautui kirpparipöydälle. Noh, eiköhän nämä nyt viimeistään tule luettua läpi.

Olen kyllä aloitellut Valtaistuinpeliä moneen kertaan vuosien varrella, mutta aina se tuntuu liian tutulta. Olen katsonut sarjan, ja muistan melko tarkkaan kaikki tapahtumat vieläkin, mikä häiritsee lukukokemusta. Esimerkiksi poikaystävä lukee yllättävän paljon, mutta vain about kahta kirjaa (Marley ja minä tai Vuorovetten prinssi). Ja niitä vain uudestaan ja uudestaan. Itse en pysty, jos tapahtumat on tuoreena mielessä... Tulee ähky.😅

Muita kirjaostoksia ei ole tullut tehtyä, lukuun ottamatta paria kokkikirjaa. Pitäisi ostaa enemmän kirjoja, varsinkin uutuuksia. Ajattelin ensi vuonna petrata sillä saralla.


Joskos te olette tarttuneet tähän kirjasarjaan? 


Ps. Vaikea uskoa, että nyt on jo joulukuu! Tämä vuosi on mennyt ihan supernopeasti, iik. En ole jaksanut lukea läheskään niin paljon kuin yleensä luen, minkä vuoksi myös blogi on päivittynyt harvemmin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...