Taas on tullut käsille se mukava hetki, kun saa syynätä kustantajien tulevan syksyn uutuuskatalogeja (tai siis onhan näitä voinut selata jo jonkin aikaa, mutta minä heräsin tähän vasta nyt). Tässä kuumuudessa onkin helpottavaa ajatella, että syksy on jo ihan nurkan takana... Olen ehdottomasti enemmän syksy/talvi-ihminen.

Nyt oli niin paljon kiinnostavia uutuuksia, että oli vaikeuksia karsia sieltä ne kaikkein kiinnostavimmat... Päädyin listaamaan 10 kaunokirjaa ja 10 tietokirjaa:

Tässä ovat ne uutuudet, joiden varausjonoihin täytyi heti liittyä: 

💮 💮 💮  KAUNOKIRJAT  💮 💮 💮

Huomasin myös, että Tammi on julkaissut uudet painokset Harry Pottereista, uusilla ihailla kansikuvilla. 💜 En varsinaisesti rakastanut niitä edellisiä, vaikkakin niistä tulee aina mukavan lämmin fiilis kun niitä näkee.

💮 💮 💮  TIETOKIRJAT   💮 💮 💮

Roberts, Nora : Suojaton HarperCollins Nordic, 2015.  374 s.

Olipa ihanaa tarttua taas vaihteeksi kirjaan, joka tuli luettua parissa päivässä. Aivot narikkaan ja menoksi vuoden 1875 Yhdysvaltoihin, kullankaivannan, rikoksien ja romantiikan pyörteisiin. Tämä aikakausi on mielenkiintoista luettavaa aina, ja mieleen pomppasikin tasaisin väliajoin Deadwoodin menot ja meiningit. Ja jos et ole katsonut Deadwoodia vielä, niin hop hop! Vain yksi parhaista tv-sarjoista ikinä.

Herrasneiti Sarah Conway saapuu Arizonaan isänsä luo, kuvitellen saapuvansa emännöimään ihanaa taloa palvelusväkineen. Todellisuus onkin toisenlainen, mutta Sarah päättää jäädä ja selviytyä uudisraivaajien karusta elämästä. Avukseen hän saa vastenhakoisen Jake Redmanin, tuon juron, huonotapaisen - ja totta kai vaarallisen - pyssysankarin.

Täytyy sanoa, että vaikka lukeminen sujui vaivatta ja kirjan ääreltä oli vaikea poistua pidemmiksi ajoiksi, välillä täytyi pyöritellä silmiä Sarahin ja Jaken menolle. Molemmat ärsyttivät minua omilla tavoillaan, mutta kun ei ottanut kirjaa liian tosissaan, se ei jäänyt häiritsemään. Tämä oli taas sellainen kirja, josta tiesi mitä tässä tulee tapahtumaan ensimmäisiltä sivulta lähtien, mutta silti se onnistui viihdyttämään oikein hyvin. Sehän hömppäkirjoissa parasta onkin.

Mulla etenkin vanhempi Robertsin tuotanto menee juuri täydellisestä hömppäkirjallisuudesta (tämäkin on tullut alun perin vuonna 1989), mutta olen huomannut, että hänen uudemmat kirjat harvemmin tulee luettua loppuun asti, paitsi jos ne on enemmän jännityspainotteisia. Jos olet lukenut Nora Robertsin tuotantoa ennenkin, tämä kirja tuskin tarjoaa mitään yllättävää, muuta kuin ehkä tervetulleen maisemanvaihdoksen. Mutta jos tykkäsit Robertsin aiemmista kirjoista tykkäät melko varmasti tästäkin.

Täytyy sanoa, että vähän nauratti tuo etukannen pakollinen sitaatti: "Nora Roberts on paras - hän on loistava kaikessa, mitä hän tekee!" - Romantic Times Magazine

... Ok. Hyvä tietää. :')

Bongasin tämän Olen lukenut ja luen edelleen -blogista, kiitos vinkistä!

Helmet-lukuhaaste 2018: 1 - Kirjassa muutetaan

Rowling, J. K. : Tästä alkaa elämä Epäonnistumisen ilo ja mielikuvituksen tärkeys Otava, 2018. 73 s.

Bongasin instagramista jokin aika sitten Sarah Knightin Viis veisaamisen elämänmullistava taika -kirjan, ja pistin heti varaukseen. Kirjan nimi kuulosti sellaiselta että voisin hyötyäkin tästä! Kirjanhakureissun yhteydessä päätin koluta 17.3 luokkaa tarkemmin ja törmäsin tähän J. K. Rowlingin pienoiseen, mutta ihanaiseen kirjaan. Muistan nähneeni tätä kirjablogeissa, etenkin valmistujaisten tienoilla, mutta silloin se meni multa jotenkin ohi. Onneksi sitten kuitenkin tämän löysin, koska kirja oli ihana. Luulin että tykkäisin Knightin kirjasta myös, mutta toisin kävi... Ei se puhutellutkaan minua. Jos tunnet että tarvitset KonMari tyylistä järjestämistä ruuhkaisessa elämässä myös sisustamisen ulkopuolella, niin ehkä sitten se voi olla sinulle hyvä.

Tästä alkaa elämä on Rowlingin pitämä puhe Harvardista valmistuville opiskelijoille, mutta se sopii luettavaksi ihan kaikille. Puheessaan hän kertoo epäonnistumisen ja mielikuvituksen merkityksestä elämässä.

On mahdotonta elää epäonnistumatta kertaakaan, paitsi jos valitsee aina niin varman päälle ja varovaisesti, että elämä jää kokonaan elämättä - ja se vasta epäonnistumista onkin.

Rowling puhuu omista kokemuksistaan, epäonnistumisia kuitenkaan kaunistelematta. Epäonnistuminen ja eläminen vähillä varoilla ei ole mitään ruusuista aikaa, mutta niistäkin voi oppia jotain: vaikeista ajoista voi selvitä ja yrittää uudelleen. Joskus tuntuu että sitä pelkää epäonnistumista niin paljon, että mitään ei kunnolla edes yritetä. Mutta sitten ei mitään myöskään saavuta.

Minusta tämä oli hieno, lyhyt ja ytimekäs, lämminhenkinen mutta samalla realistinen kannustuspuhe kaikille unelmiaan tavoitteleville. Suosittelen tutustumaan!

Jos näitä kahta kirjaa vertaa toisiinsa, niin koin että samastuin Rowlingin kirjoitukseen enemmän: eläminen mielikuvitusmaailmoissa, koulun käytävillä haahuilu, motivaation puute ja alisuorittaminen, kahviloissa istuminen ja ihmettely, mitä on hyvä elämä ja kannattaako epäonnistumista pelätä... Sain kirjasta siis paljon irti. Knight taas puhui kirjan alussa siitä, kuinka elämä on niin täynnä vauvakutsuja ja kavereiden paskoille näytelmille taputtamista, että kun ottaa viis veisaamisen asenteen, vapautuu älyttömästi vapaita sunnuntaipäiviä ja ärsyyntymisen aiheita. En ehkä löytänyt samastumispintaa tähän, joten kirja jäi kesken... Jota nykyään kieltämättä tapahtuu aina herkemmin ja herkemmin. Saattaa olla, että annan tälle uuden mahdollisuuden joskus tulevaisuudessa.

 Helmet-lukuhaaste: 9. Kirjan kansi on yksivärinen

Hei taas! Vaikea uskoa, että on jo heinäkuu hyvästi aluillaan. Kesä on sujunut töitä tehden, lukiessa ja podcastien parissa, mutta harvempi kirja on tullut luettua loppuun asti. Ajattelin tässä esitellä muutaman keskenjääneen teoksen:


Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin

Poikansa traagisesti menettäneen äidin surutyötä runojen, päiväkirjamerkintöjen, muisteluiden ja pohdintojen kautta. Tämä kirja oli minulle liian sekavasti koostettu, mutta toisaalta ymmärrän miksi se on kirjoitettu juurikin niin. Suosittelen silti tutustumaan, joku toinen voisi saada tästä paljonkin irti. 

Mika Waltari: Rakkaus vainoaikaan

Yritin kerrankin lukea kirjan omasta hyllystä... Tästä tykkäsin enemmän kuin alun perin ajattelin (ehdin jopa puoleen väliin), mutta kirjan fontti alkoi käydä silmiin ja aiheutti päänsärkyä pidemmän päälle. Mulle tulee herkästi huono olo, enkä tykkää lukea fontteja, jotka eivät ole tarpeeksi "tasaisia". Mulla alkoi tässä hyppimään katse riviltä toiselle ja lopulta päätin luovuttaa kirjan suhteen. Ehkä hommaan tämän kirjastosta joku päivä eri painoksena. Harmittaa että omasta hyllystä löytyy juuri se painos, jota en pysty lukemaan. Kuitenkin kun kirjaa selailee muuten vain, fontti ei näytä heti siltä, että sitä olisi hankala lukea. Eli paljoa se ei mulla vaadi...

Sarah J. Maas: Throne of Glass - Lasipalatsi

Tätä hypetettiin niin paljon joka puolella, että päätin tarttua kirjaan, vaikka se ei ehkä minun tyyliseltä kuulostanutkaan. (ehkä 6-10 vuotta sitten olisi ollut?) Olen halunnut tarttua johonkin uuteen fantasiasarjaan jo jonkin aikaa, joten what the heck. Ja oikeassahan minä olin, tämä on hieman ehkä nuoremmille (tai nuoremmanmielisille) suunnattu. En tykännyt päähenkilöistä kenestäkään, (sen verran mitä niihin ehdin tutustua), ja Celaenan nimi tuntui hankalalta lukea... Huomasin koko ajan lukevani sen Celeana, ja sitten piti ärsyyntyä itseensä ja korjata nimi omissa mietteissä oikeaan muotoon. Oliko kellään muulla tätä ongelmaa? 😅 Lopulta kirjan ensimmäiset noin 50-70 sivua eivät houkuttaneet  jatkamaan lukemista.