Kirjojen Pyörteissä


Lark, Sarah: Valkoisen pilven maa
Uusi-Seelanti -trilogia #1
Bazar, 2015. 892 s.

Saksalaisen Sarah Larkin Uuteen-Seelantiin sijoittuva historiallinen romaani kertoo kahden nuoren brittinaisen uskaliaasta matkasta uuteen maahan, jonne he lähtevät etsimään rakkautta. Vaatimaton Kotiopettajatar Helen vastaa tuntemattoman miehen lehtikirjoitukseen, ja neiti Gwyneira lähtee rikkaan lammasparonin matkaan. Elämä Uudessa-Seelannissa ei kuitenkaan ihan vastaa odotuksia. Kirjassa seurataan naisten ystävyyttä ja elämää, jota he lähtevät rakentamaan vastoinkäymisistä huolimatta.

Rakastan historiallisia romaaneja (etenkin 1700-1800 -lukuja) ja sukuromaaneja, ja niiden tähden tämä kirja tarttuikin mukaani kirjastosta. En ole ennen lukenut mitään Uuteen-Seelantiin sijoittuvaa, joten siinä kolmas syy, miksi kirja kiinnosti erityisesti. Kirjan lähtökohdat ovat myös kutkuttavat, ja antavat mahdollisuuksia vaikka kuinka menevälle tarinalle!

Tämä kirja herätti minussa ristiriitaisia tunteita.

Tästä lähtien teksti sisältää juonipaljastuksia.

Hyvät puolet ensin... Rakastin kirjan ajankuvausta ja uudisasukkaiden elämän seuraamista Uudessa-Seelannissa. Maisemanvaihdos oli oikein tervetullutta lukemieni historiallisten romaanien kentälle. Helen ja Gwyn olivat kiinnostavia ja sopivan erilaisia hahmoja, ja tykkäsin seurata heidän ystävystymistä. Kirjassa vilahtelee myös paljon eläimiä koirista hevosiin ja lampaisiin, mitä eläinrakkaana ihmisenä arvostin.

Ensimmäiset noin 500 sivua veivät mukanaan täysillä, mutta sen jälkeen romaani alkoi saada turhan saippuasarjamaisia piirteitä, ja juonikuvioita alettiin käydä tiuhasti läpi omaan makuuni. Joistakin henkilöistä tuli melkein epäuskottavan "pahoja". Suurin osa romaanin henkilöistä alkoi olla luotaantyöntäviä, ja se yksi joka kiinnosti minua kaikkein eniten, katosi miltei kokonaan kuvasta.

Kirjan loppuosasta jäi sellainen tuntu, kuin kirjailijalla olisi tullut kiire tiivistää romaania tai kirjoittaa se loppuun, joten henkilökuvat jäivät yhtäkkiä yksipuolisiksi ja ontoiksi, ja päädyin inhoamaan melkein kaikkia henkilöitä Heleniä lukuunottamatta. Esimerkiksi Gwyneira oli aivan ihana hahmo siihen asti, että sai Paulin ja kohteli poikaa aivan kamalasti. Ja hänen järkeilynsä oli tyyliin "en osaa rakastaa omaa poikaani, joten turha edes teeskennellä". Wut? Ymmärrän, että poika sai alkunsa raiskauksesta, mutta eihän se pojan vika ole... Jotenkin tämä osuus tarinasta jäi kaipaamaan lisää syvennystä, jotta olisin ymmärtänyt sekä Paulia että Gwyneiraa paremmin.

Ehkä en odottanut, että näin paksussa, melkein 900-sivuisessa kirjassa tulisi vastaan kökköjä henkilöhahmoja. Minun mielestä esimerkiksi Paulin hahmosta olisi voitu ottaa paljon enemmän irti, mutta nyt se oli olemassa lähinnä ärsyttävänä sivuhahmona, joka aiheuttaa ongelmia silkkaa ilkeyttään kaikille, jotta saataisiin juonikuvioita menemään eteenpäin. Geraldin ja Howardin hahmot tuntuivat myös turhan yksipuolisilta ja sen takia hiukan epäuskottavilta. Anyways...

Yleensä en ärsyynny näin vahvasti kirjaan, mutta tällä kertaa tuntuu, että tarinalla olisi ollut paljon enemmän potentiaalia. Kun alku oli niin hyvä, miksi se kääntyi omituiseksi husertamiseksi loppua kohden? Oliko kenekään muun lukukokemus samanlainen, vai olenko vain liian kriittinen? 😬

Noh, tämä lukukokemus oli nyt tälläinen, voihan olla, että joskus luen tämän kirjan uudestaan ja ihmettelen miksi vaahtosin tuosta loppupuoliskosta noin paljon (ei olis eka kerta). Täytyy sanoa, että melkein 900-sivuiseksi kirjaksi tämä oli melko nopeasti luettu läpi, joten pakostakin tämä oli lukemisen arvoinen. Vaikka loppu oli aika pettymys, hyvän alun takia aion lukea myös trilogian toisen osan, Maorien laulun. Toivottavasti se kantaa alusta loppuun!


🍁🍁🍁


Muualla luettua: Luetut kirjat, Ullan luetut kirjat, Kirjasähkökäyrä, Mari A:n kirjablogi, kirjakaapin kummitus

Helmet-lukuhaaste 2018:  14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan

Share
Tweet
Pin
Share
6 Kommenttia
Uudemmat postaukset
Vanhemmat postaukset

Tietoja minusta

Oma kuva
Jenny - Kirjojen pyörteissä
Hei! Täällä kirjoittelee kolmikymppinen yhden lapsen äiti ja lähinnä fantasian, historiallisen romantiikan, tietokirjojen, satunnaisten kirjalöytöjen ja kahvin suurkuluttaja.

Kiva kun löysit tänne! Jätä ihmeessä kommenttia. :) Kirjavinkit ja kirjakeskustelu on aina tervetullutta.
Tarkastele profiilia

Ota yhteyttä:

kirjojen.pyorteissa (at) gmail.com

Seuraa myös täällä:

instagram twitter

Uusimmat kirjoitukset

Tähdet:

Joskus muistan antaa kirjoille tähtiä, jotka tarkoittaa:

★ Nope.
★★ Tässä on potentiaalia... Luulisin.
★★★ Ok / Ihan hyvä
★★★★ Todella hyvä, suosittelen!
★★★★★ Ihan loistava lukukokemus! Rakastan ❤︎

Suositut tekstit

  • Lapsuuden joulu: Rakkaimmat joulurunot
  • Osamu Dazai: Ei enää ihminen
  • Sivilisaatiot ennen ihmistä (Netflix 2022)
  • Zacharias Topelius: Sampo Lappalainen
  • Poimintoja loppuvuoden 2023 kirjauutuuksista

Arkiston kätköt

  • ►  2023 (38)
    • ►  kesäkuuta 2023 (5)
    • ►  toukokuuta 2023 (1)
    • ►  huhtikuuta 2023 (3)
    • ►  maaliskuuta 2023 (17)
    • ►  helmikuuta 2023 (9)
    • ►  tammikuuta 2023 (3)
  • ►  2022 (5)
    • ►  marraskuuta 2022 (3)
    • ►  lokakuuta 2022 (1)
    • ►  huhtikuuta 2022 (1)
  • ►  2021 (34)
    • ►  marraskuuta 2021 (5)
    • ►  lokakuuta 2021 (2)
    • ►  elokuuta 2021 (5)
    • ►  heinäkuuta 2021 (7)
    • ►  kesäkuuta 2021 (7)
    • ►  toukokuuta 2021 (6)
    • ►  huhtikuuta 2021 (2)
  • ►  2020 (8)
    • ►  joulukuuta 2020 (2)
    • ►  elokuuta 2020 (1)
    • ►  huhtikuuta 2020 (1)
    • ►  maaliskuuta 2020 (1)
    • ►  tammikuuta 2020 (3)
  • ►  2019 (28)
    • ►  joulukuuta 2019 (3)
    • ►  marraskuuta 2019 (4)
    • ►  lokakuuta 2019 (3)
    • ►  syyskuuta 2019 (4)
    • ►  elokuuta 2019 (5)
    • ►  heinäkuuta 2019 (1)
    • ►  kesäkuuta 2019 (1)
    • ►  toukokuuta 2019 (1)
    • ►  maaliskuuta 2019 (1)
    • ►  helmikuuta 2019 (1)
    • ►  tammikuuta 2019 (4)
  • ▼  2018 (26)
    • ►  joulukuuta 2018 (3)
    • ►  marraskuuta 2018 (1)
    • ►  lokakuuta 2018 (1)
    • ▼  syyskuuta 2018 (1)
      • Sarah Lark: Valkoisen pilven maa
    • ►  heinäkuuta 2018 (4)
    • ►  kesäkuuta 2018 (2)
    • ►  toukokuuta 2018 (1)
    • ►  huhtikuuta 2018 (1)
    • ►  maaliskuuta 2018 (1)
    • ►  helmikuuta 2018 (2)
    • ►  tammikuuta 2018 (9)
  • ►  2017 (123)
    • ►  joulukuuta 2017 (3)
    • ►  marraskuuta 2017 (10)
    • ►  lokakuuta 2017 (7)
    • ►  syyskuuta 2017 (9)
    • ►  elokuuta 2017 (8)
    • ►  heinäkuuta 2017 (8)
    • ►  kesäkuuta 2017 (12)
    • ►  toukokuuta 2017 (14)
    • ►  huhtikuuta 2017 (14)
    • ►  maaliskuuta 2017 (13)
    • ►  helmikuuta 2017 (11)
    • ►  tammikuuta 2017 (14)
  • ►  2016 (48)
    • ►  joulukuuta 2016 (21)
    • ►  marraskuuta 2016 (17)
    • ►  lokakuuta 2016 (10)

Lukijat

Created with by ThemeXpose