sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Uusia kirjahyllyn asukkeja

Viime aikoina kirjahyllyni on saanut uusia tulokkaita, joista olen hyvin iloinen. Toivottavasti nämä tulee myös luetuiksi, eivätkä jää vain hyllynlämmittäjiksi. 😅 Tänä vuonna kirjoja on tullut ostettua vähemmän kuin yleensä, johtuen lähinnä siitä, että kirppareita ei ole tullut kierreltyä yhtä intohimoisesti kuin ennen. Niistä olen suurimman osan kirjalöydöistäni yleensä tehnyt.



Aloitan ihan ihka oikeasta kirjakaupasta ostamallani romaanilla, joka on kutkuttanut minua jo siitä asti kun se ilmestyi: Nimittäin Jim Kayn kuvittama Harry Potter ja viisasten kivi! Vannoutuneena Potter-fanina nolottaa myöntää, että omistan vain yhden Potterin, ja sekin on mitä on... kirjoitin siitä täällä. Tästä siis alkaa Pottereiden kerääminen kirjahyllyyn! Tänä syksynä ilmestyi jo Kayn kuvittama Liekehtivä pikari, joten aika nopsaa tahtia saisi poimittua jo neljä ekaa kirjaa. Seuraavia osia täytyykin sitten odotella vähän pidempään.

Viisasten kivi on tullut luettua niin monta kertaa, että olen pudonnut jo laskuista. Kay toi pottereiden lukemiseen jotain uutta ja ihanaa, ja siksi haluankin kerätä juuri nämä versiot omaan hyllyyni.



Kirpputorilta mukaani tarttui rakastettu lastenkirjallisuuden klassikko A. A. Milnen Nalle Puh. Nalle Puh on tietysti hahmona jäänyt lapsuudesta vahvasti mieleen, kuten myös kirjan muut hahmot Nasu, Ihaa, Tikru ja Risto Reipas... Veikkaan tosin, että nämä ovat muistissa ennemmin kirjasta tehdyn piirretyn perusteella, kuin itse kirjasta (en muista olenko koskaan lukenut tätä kannesta kanteen).



Sain ystävältä synttärilahjaksi mielenkiintoisen teoksen muinaisen Japanin naiskohtaloista: Auringonjumalattaren tyttäret by Raisa Porrasmaa (Atena 2019). Japanilaista kulttuuria ja historian varjoihin jääneitä naiskohtaloita... Kuulostaa mielenkiintoiselta yhdistelmältä. Tämä on uutuus tältä vuodelta, joka kieltämättä jäi itseltä pimentoon katalogeja selaillessa. Onneksi se nyt löytyy omasta hyllystä, joten eiköhän siihen tule tutustuttua pikimmiten.

Olen miettinyt jo jonkin aikaa, että ottaisin tavaksi käydä palkkapäivän kunniaksi kirjakaupassa ja aikuisten oikeasti ostaisin jotain, ihan omaksi iloksi. Yleensä kyllä kierrän kirjakauppoja, mutta en juuri koskaan raaski ostaa mitään, koska eihän ne uutuuskirjat mistään halvimmasta päästä ole... Sen sijaan löytöjä tulee tosiaan tehtyä kirppareilta, joita aion tietysti jatkossakin kierrellä kirjalöytöjen toivossa. Jospa pottereiden keräilystä innostuisin enemmänkin ja jatkaisin kirjakauppakirjojen ostamista. Esimerkiksi Outlanderit voisi olla seuraava kerättävä kirjasarja. 😍

torstai 28. marraskuuta 2019

Nostalgisia joulukirjoja lapsille

Se on kuulkaas kohta jo joulukuu, ja tämä vuosi alkaa olla ohi! Hui. Lapsena joulu oli tietysti parasta aikaa vuodesta, ja nyt aikuisena se tuntuu aina ihanan rauhalliselta ja lämpöiseltä ajalta. On talvi ja lunta, hämärää ja jouluvaloja siellä täällä, jouluradion voi laittaa soimaan taustalle... Joulun tunnelma on ihana.

Tässä on muutama tunnelmallinen ja nostalginen kirja joulufiiliksiä virittelemään. Nämä ovat lastenkirjoja, mutta miksei aikuisetkin voisi näitä lukea? Minä ainakin tykkäsin! 😍🎄

Joulu saapuu Muumilaaksoon


WSOY, 2019.

Äiti herää, Muumipeikko sanoi. - Jotain kauheaa on tulossa tänne! Sitä sanotaan Jouluksi. 

Tämä ihanan talvisesti kuvitettu kuvakirja noudattelee Tove Janssonin kertomusta Kuusi, joka löytyy Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -kirjasta (1962). Tämän kirjan sanoma on täydellinen joulua varten, sillä niin moni kokee joulun olevan stressaavaa ja kiireistä aikaa. Kuinka moni on vielä jouluaattona kaupassa juoksemassa joululahjoja ja hommaamassa jouluruokia kauhean kiireen kanssa? 😆

Muumit eivät ennen ole viettäneet joulua, mutta yhtäkkiä he ovatkin keskellä talvea hereillä, ja kaikilla on hirveä vouhotus päällä. Joulu on tulossa! Missä teidän lahjat, eihän teillä ole kuustakaan! Jouluruoat pitää saada valmiiksi! Muumit alkavat pelätä tätä joulua, joka on tulossa käymään, kun sitä pitää ihan koristellulla puulla ja lahjoilla lepytellä.

Mauri Kunnas: Suomalainen tonttukirja

 

Otava, 2019.


Ennen muinoin Suomen taloissa asusteli haltijoita, joita sanottiin tontuiksi. Hyvin kohdeltuina nämä kotitontut, saunatontut, riihitontut, tallitontut, navettatontut ja myllytontut toivat taloon onnea. 

Tästä Mauri Kunnaksen ihka ensimmäisestä kuvakirjasta vuodelta 1979 ilmestyi tänä vuonna uudistettu laitos. Suomalainen tonttukirja esittelee hauskoissa tarinoissaan, millaisiin eri tonttuihin täällä Suomessa aikoinaan uskottiinkaan, kauan ennen joulupukkia ja hänen tonttuapureitaan.


Disneyn kultainen joulukirja


Tammi, 2019


Tämä oli yllättävän ihana minunkin mielestä, vaikka en lapsena juuri tykännyt Aku Ankoista ja Mikki Hiirestä yms. Mutta tässä oli jotenkin ihastuttavan nostalginen tunnelma, ja tarinat olivat lämminhenkisiä.

Kirja sisältää tarinat Aku Ankka ja joulupukki, Mikki Hiiren jouluposti, Aku Ankan joulukuusi, Mikki Hiiri jouluostoksilla ja Joulupukin lelupaja, joista suurin osa on julkaistu alun perin 50-luvulla.


Astrid Lindgren: Melukylän joulu


WSOY, 2019.

Tämä kirja julkaistiin ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1964, ja tänä vuonna siitä ilmestyi tarkistettu suomennos.

Ihanan vanhahtavaan ja värikkääseen tyyliin kuvitettu kirja kertoo, miten Melukylän lapset valmistautuvat joulun viettoon. Kirjassa lähdetään hakemaan kuusta, leivotaan pipareita, kokoonnutaan yhteisen joulupöydän äärelle... Tunnelma on lämmin, iloa ja odotusta täynnä.

Kunniamaininta täytyy tietysti antaa Kunnaksen ikivihreälle klassikolle Joulupukki ja noitarumpu, josta kirjoitin täällä. 💚


sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Katinka Sarjanoja: Korpinlaulu


Sarjanoja, Katinka : Korpinlaulu
Karisto, 2019. 532 s.


Katinka Sarjanojan esikoisteos Korpinlaulu on fantasiakirjallisuutta, jossa historia havisee aika voimakkaasti. Tässä onkin vähän enemmän historiallisen romaanin tuntua, vaikka eletäänkin kuvitteellisessa maailmassa, ja fantasian elementtejä on kääritty mukaan. Takakansiteksti kuvailee kirjaa kelttiläishenkiseksi fantasiaksi, mikä tuntuu ihan osuvalta.

Romaanissa päähenkilö Étain, Korppikurun kuninkaallisten sukuun kuuluva aatelinen, joutuu todistamaan isänsä teloitusta, jonka jälkeen hänet naitetaan miehelle jota hän ei tunne. Étain on kuitenkin tehnyt verivalan toisen miehen kanssa, ja se taikuus ei jätä häntä rauhaan.

Päällimmäinen tunne tästä kirjasta on positiivinen, ja aion lukea trilogian muutkin osat tulevaisuudessa. Mutta toisaalta kirjasta jäi vähän kalvava tunne, että olisin halunnut hieman jotain enemmän. Ehkä tapahtumat vierivät omaan makuuni liian vauhdikkaasti eteenpäin, ja jotkin juonenkäänteet tuntuivat ärsyttävän ennalta-arvattavilta. Dramaattiset juonikuviotkaan eivät herättäneet kovin suuria tunteita, vaikka viihdyttäviä olivatkin. Ehkä sen takia, että missään välissä ei jääty kovin pitkäksi aikaa sulattelemaan tapahtuneita asioita henkilöhahmojen kannalta, jotta niiden vaikutukset välittyisivät lukijallekin kokonaisuudessaan?

Loppua kohden henkilöitäkin alkoi vilistä kirjassa sen verran, että mielenkiinto ei pysynyt heissä kaikissa. Kaipasin enemmän persoonallisuutta ja vähemmän mustavalkoisuutta henkilöhahmoihin. Tykkään siitä, kun kirjojen henkilöt tuntuvat aidoilta, jollain tapaa samastuttavilta tai ymmärrettäviltä, vaikka he tekisivätkin pahoja asioita.

Sarjanoja kuitenkin kirjoittaa kauniisti, ja maalailee Savusälvästä, sen aatelisista, perinteistä ja uskonnoista mielenkiintoisen maailman, johon toivoisin pääseväni uppoutumaan enemmänkin trilogian jatko-osissa. Tykkäsin paljon esimerkiksi ihmisten nimistä ja nimeämisen perinteestä ylipäätään. Rautakatse, Korpinlaulu... Kirjassa on siis mielestäni paljon hyvää ja lupaavaa. Tämä oli ehdottomasti nopealukuinen, sillä reilut 500 sivua tuli luettua parissa päivässä. Jos siis kärsit vaikka lukujumista, niin tämä kirja voi olla oivaa lääkettä siihen. 😉

Romaanista muualla: Yksi luku vielä..., Nörttitytöt, HS, Siniset helmet

tiistai 19. marraskuuta 2019

Top Ten Tuesday: Parhaat kirjoihin perustuvat sarjat

Tv-sarja addiktina ja vannoutuneena lukutoukkana rakastan, kun kirjosta tehdään sarjoja. Yleensä ne ovat ihan loistavia, vaikka poikkeuksiakin mahtuu joukkoon. Kokosin tähän 10 tällä hetkellä mielestäni parasta ja mieleenpainuvampaa tv-sarjaa (valinta oli yllättävän vaikeaa 😅):



Outlander, Starz (kuva: imdb)


Diana Gabaldonin kirjoihin perustuva sarja vie katsojan englantilaisen Clairen mukana 1700-luvun Skotlantiin. Sarja on aivan loistava, ja noudattelee kirjan juonta melko tarkasti (paitsi neloskaudella mutta... annettakoon se anteeksi). Gabaldonin tyyliin kuuluu tietynlainen yksityiskohtainen historiankuvaus, ja mielestäni sarja herättää senkin henkiin hyvin autenttisella tavalla puvustuksineen, vanhoine linnoineen, Skotlantilaisine maisemineen ja vanhoine tapoineen. Vitoskautta odotellessa... 😍


Big Little Lies, HBO


Muun muassa Nicole Kidman ja Reese Witherspoon tähdittävät tätä Liane Moriartyn kirjaan perustuvaa jännittävää sarjaa. Jo sarjan ensimmäisessä jaksossa selviää, että joku keskeisistä henkilöistä tulee kuolemaan, ja tapahtunutta aletaan aukaisemaan katsojalle takaumien kautta. Muistan pitäneeni paljon henkilöhahmoista ja pikkukaupunkimeiningistä, sen lisäksi että sarja oli jännittävä ja erittäin koukuttava.


Tuntematon sotilas


Aku Louhimiehen filmatisointi tästä Väinö Linnan klassikosta oli yksi parhaista suomalaisista sarjoista mitä olen nähnyt. Katsoin siis sen Ylellä näytetyn minisarjan, jossa on enemmän materiaalia kuin itse elokuvassa. Näyttelijät olivat loistavia ja suomalainen näytellyn puheen jäykkyys puuttui miltei kokonaan, koska suurin osa puhui jollain tapaa murteella, mikä oli iloinen yllätys. 




Alias Grace, Netflix (kuva: imdb)


Tämä minisarja perustuu Margatet Atwoodin kirjaan Nimeltään Grace, jonka tapahtumat ovat osittain tositapahtumiin perustuvia. Grace on istunut vankilassa 16 vuotta, kun eräs tohtori tulee haastattelemaan häntä vankilaan. Ei ole itsestään selvää onko Grace oikeasti syyllinen murhaan vai ei. Sarja on monitasoinen sukellus 1800-luvun karuhkoon maailmaan ja ihmisten mielensyövereihin.


Game of Thrones, HBO (totta kai)


Kaipaako tämä selitystä? Ihan loistava sarja aina ensimmäiset 6 kautta. Ostin jokin aika sitten koko kirjasarjan, mitä tähän mennessä on julkaistu, ja eka kirja on edelleen kesken. Tuntuu, että sarjan katsomisen jälkeen tapahtumat ovat vieläkin niin hyvin mielessä, että kirjaa on vaikea lukea. Mutta tätä sarjaa tulee ikävä!


Good Omens, Prime Video


Good Omens on minulla paria jaksoa vailla katsottu, mutta uskallan vannoa jo nyt, että tämä on ihan loistava! Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin samannimiseen kirjaan perustuva minisarja on humoristinen juuri sillä tavalla mistä tykkään. Sarjassa enkeli (Michael Sheen) ja demoni (David Tennant) yrittävät estää vääjäämätöntä maailmanloppua tapahtumasta.



Mindhunter, Netflix (kuva: imdb)


Tämä 1970-luvulle sijoittuva sarja kertoo FBI:n kriminaalipsykologian ja profiloinnin alkuaskelista. Millainen henkilö sopii esimerkiksi sarjamurhaajan profiiliin? Holden Ford ja Bill Rich lähtevät kartoittamaan tätä osa-aluetta haastattelemalla tuomittuja sarjamurhaajia. Sarjamurhaajat ja heidän tekemät rikokset taitavat olla aikalailla kaikki tosielämään perustuvia. Sarja taas perustuu John E. Douglasin ja Mark Olshakerin kirjaan Mindhunter: Inside the FBI's Elite Serial Crime Unit.


Ylpeys ja ennakkoluulo, BBC


Tätä ei ole tullut vähään aikaan katsottua, mutta aikoinaan kyllä montakin kertaa. Vuonna 1995 julkaistu minisarja on mielestäni paras adaptaatio tästä Jane Austenin klassikosta. Suosittelen!


Forsytein taru, Granada-tv


John Galsworthyn klassikkoromaaniin perustuva tv-sarja (vuodelta 2002) vie katsoja 1800-luvulle, Forsytein suvun kuvioihin. Soames ja Irene ovat naimisissa, mutta Irene rakastuukin toiseen mieheen. Tästä lähtevät tapahtumat vaikuttavat Forsytein suvussa vielä monta sukupolvea.


Taivaan pilarit, HBO


Tämä on yksi mun lemppari historiallisista sarjoista. Etenkin koska siinä on Eddie Redmayne ja Ian McShane! Sarja perustuu Ken Follettin samannimiseen tiiliskiviromaaniin, ja siinä seurataan köyhää rakentajaa, joka yrittää perheineen selvitä poliittisten kuvioiden myllerryksessä 1100-luvun Englannissa.

***
Mitkä sarjat kuuluvat teidän suosikkeihin? 😊

perjantai 8. marraskuuta 2019

Michael Mosley: Älykäs suolisto


Mosley, Michael: Älykäs suolisto
Readme.fi, 2017. 282 s. 

Olen tässä pikkuhiljaa opetellut leipomaan ja kokkaamaan muun muassa gluteenitonta ruokaa avopuolisoni takia, ja sitä kautta kiinnostunut siitä miten eri ruoat ylipäätään vaikuttavat meihin. Avopuolisollani on ikäviä ongelmia mahan toiminnan kanssa, mihin ei ole oikein löytynyt mitään ratkaisua lääkärikäynneistä, ja minä taas olen aina ollut sokerihiiri, jonka energiatasot heittelee lattiasta kattoon... Kirjasta voisi toisin sanoen olla hyötyä meille molemmille, minkä takia sen nappasinkin kirjastosta mukaani. 

Mosley kirjoittaa mukavan yleistajuisesti suolistosta, ja eri ruoka-aineiden ja lääkkeiden (antibiootit, sokerit, prosessoidut ruoat...) vaikutuksista suoliston toimintaan ja sitä kautta aivoihin. Tämän kirjan lukemisen jälkeen ei yllätä ollenkaan lukea uutisia, joissa puhutaan muun muassa suoliston matala-asteisen tulehduksen ja masennuksen yhteydestä.

Tämä on kahteen osaan jakautuva teos, joka alkuosa eli itse "tietokirjaosuus" antaa mielenkiintoista tietoa suolistosta. Mosley muun muassa nielaisee aterian mukana kamerakapselin, jonka matkaa hän kuvailee omassa suolistossaan. Suolistofloora ja sen merkitys/tärkeys elimistölle on aika iso aihe kirjassa. Toinen osa on suolistoflooran uudistamiseen suunniteltu kaksiosainen ateriasuunnitelma: ensimmäisessä osassa karsitaan ruoka-aineita ja tervehdytetään suolistoa, toisessa osassa aletaan ottamaan takaisin mukaan ruoka-aineita yksi kerrallaan, testaten tällä tavalla mitkä ruoat sopivat itselle ja mitkä eivät.

Ajattelimme laittaa kirjan ateriasuunnitelman testiin. Kirjan pääasialliset ruoka-aineet ovat olleet meillä testissä nyt reilu kaksi viikkoa, ja olo on oikein hyvä meillä molemmilla. Välimerellisehkö ruokavalio on täysin eri, kuin mihin on tottunut aikaisemmin, mutta siksi on kiva, että on valmis ateriasuunnitelma, jota voi seurata ensimmäiset viikot. Tuntui alussa vähän vaikealta, kun kaapit täytyi täyttää kokonaan uusilla ruoilla ja vanhoista varastoista ei ollut juuri mitään hyötyä... 😅

Jos sinulla on siis suolisto-ongelmia, ja niihin ei ole löytynyt ratkaisua tähän mennessä, tätä voisi ehkä kokeilla? Suosittelen kirjaa myös kaikille aiheesta kiinnostuneille, sillä tämä on oikein hyvä tietopaketti kenelle tahansa. Kirjan pohjalta on myös tehty erillinen reseptikirja, jos tämän kirjan reseptit alkavat kyllästyttää.


tiistai 29. lokakuuta 2019

American Gods (tv-sarja 2017- )

Kuva: IMDb

American Gods (Unohdetut jumalat) perustuu Neil Gaimanin samannimiseen kirjaan vuodelta 2001. Tämä kirja on ollut kyllä minulla lainassa useampaankin otteeseen, mutta en ole koskaan ehtinyt lukea sitä ennen kun se on pitänyt jo palauttaa. En siis osaa sanoa kuinka paljon sarja noudattelee kirjan juonta ja yleensäkin tunnelmaa. Gaiman on kuitenkin yksi sarjan tuottajista, joten luulisi että hänellä on aika paljon sananvaltaa sarjan osalta.

Sarja lähtee käyntiin siitä, kun Shadow Moon vapautuu vankilasta surullisissa tunnelmissa: hänen vaimonsa on juuri kuollut. Lentokoneessa matkalla kotiin Shadow törmää oudohkoon vanhaan mieheen nimeltä Wednesday. Heidän matkansa kietoutuu yhteen kun Shadow suostuu alkamaan Wednesdayn turvamieheksi. Tästä alkaa oudot kokemukset, sillä herra Wednesday haluaa tavata jos minkälaista porukkaa. Herra Wednesdaylla vaikuttaa olevan myös voimakkaita vihamiehiä.

Aloin katsomaan tätä ekan kerran sen ilmestyttyä 2017, mutta en tainnut päästä kahta jaksoa pidemmälle. Nyt mielenkiinto heräsi uudelleen, ja päätin antaa sarjalle toisen mahdollisuuden. Ja mitä vielä, kaksi kautta tuli katsottua kahden päivän sisään. Kunhan sarjan outoudesta pääsee yli, se on oikeastaan aika loistava. Varsinkin sarjan visuaalisuus teki minuun vaikutuksen. Vanhojen ja uusien jumalien taistelu on ihan kiinnostava teema.

Ricky Whittle, joka esittää Shadow Moonia, on mielestäni loistava tässä roolissa, ja kemiat kohtaa hienosti Ian McShanen (Wednesday) kanssa. Sarjassa riittää muutenkin hyviä roolisuorituksia ja mieleenjääviä hahmoja, joista ensimmäisinä mieleen nousee Emily Browningin esittämä Laura Moon ja Pablo Schreiberin roolihahmo Mad Sweeney. Sarjasta on tulossa ainakin vielä kolmas kausi näillä näkymin.


Oletteko lukeneet tätä kirjaa tai katsoneet sarjaa? Mitä olitte mieltä? :)


tiistai 15. lokakuuta 2019

Janne Toriseva: Valas


Toriseva, Janne : Valas
Arktinen Banaani, 2019. 204 s.

Yritän kovaa vauhtia tehdä paluuta entisen inhokkigenreni, sarjakuvien, pariin. Sarjakuvat ja runot ovat jotenkin oudosti sellaisia, että yleensä joko inhoan niitä sydämeni pohjasta, tai tykkään tosi paljon. Ei ole harmaita alueita. Valas kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan.

Janne Torisevan sarjakuvaromaani perustuu Herman Melvillen klassikkoromaaniin Moby Dick. En ole lukenut kirjaa koskaan, mutta tarina oli silti jotenkuten tuttu: pakkomielteiset merimiehet ajavat takaa valasta. Minulla on aina ollut kirjasta sellainen ennakkokäsitys, että luultavasti en tykkäisi siitä. Vähän samaan tapaan kuin Hemingwayn Vanhus ja meri -kirjasta aikoinaan, mutta yllättäen kirja olikin hyvä.

Laivalla jokainen kuolee kuin kuningas.

Alkuasukas Queequeg ja köyhä Ishmael värväytyvät kaikista varoituksista huolimatta kapteeni Ahabin valaanpyyntilaivaan töihin. Ahab on kehittänyt pakkomielteen erästä valkoista kaskelottia kohtaan, ja jahtaa sitä oli hinta mikä hyvänsä. Sarjakuvaromaanin luoma tunnelma laivasta ja miehistöstä on rujo ja julma, elämä valaanpyyntialuksella on melko raakaa ja yksinäistä. Miehet tappelevat verisesti, pelaavat korttia, kertovat tarinoita ja koittavat saada aikaa kulumaan välillä inhottavillakin tavoilla. Ja tietenkin välillä löytyy valas.

Valaanpyynti 1800-luvulla (ja varmaan vieläkin) oli todella kaameaa näin sivustakatsojan näkökulmasta. Tiedän, että Melville oli itsekin aikoinaan töissä valaanpyyntialuksella, ja se kokemus on varmasti vaikuttanut suuresti tähän tarinaan. Valas on kertomus siitä, miten ihmiset eri taustoista ovat kerääntyneet samalle laivalle, ja merenkäynnin kovuus muuttaa jokaista omalla tavallaan. Keskenään on pärjättävä mielipuolisen kapteenin alaisuudessa.

Toriseva on työstänyt tätä sarjakuvaromaania 10 vuoden ajan, ja mielestäni jälki on sen näköistä. Kirjaa oli helppo lukea, ja piirrosjälki persoonallista ja selkeää (mistä tykkään). Tarina kaikkine mielipuolisuuden sävyineen tuli hienosti esiin. Arvostin myös sitä, että kuvat ovat värillisiä, koska se loi oman tunnelmansa kirjaan. Olen huomannut, että usein sarjakuvat ovat mustavalkoisia, vaikka kansikuva olisikin värillinen, mikä on monesti sitten pettymys.

Suosittelen tarttumaan tähän, etenkin jos tykkäät Melvillen alkuperäisestä romaanista, tai haluaisit tutustua tarinaan ehkä helpommin luettavassa muodossa. Olisi hauska nähdä lisää tällaisia ajatuksella tehtyjä sarjakuvateoksia klassikkoromaaneista. Saa vinkata jos on tiedossa sellaisia. :D


torstai 10. lokakuuta 2019

Muumilaakson marraskuu sopii täydellisesti syksyyn


Jansson, Tove : Muumilaakson marraskuu
WSOY, 1970. 170 s.

Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät.

Tove Janssonin Muumilaakson marraskuuta oli ihana lukea, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Pääsee latautumaan kunnon syksytunnelmaan. 💛

Kirjassa syksyn sateinen kylmyys ajaa Hemulin, Mymmelin, Tuhton, Ruttuvaarin ja Vilijonkkan muumilaaksoon etsimään lämpöä ja turvaa. Mutta muumitalo on tyhjä. Mihin muumit ovat menneet? Kuka nyt tekee lämmintä herukkamehua ja luo kotoisaa tunnelmaa? Vieraat asettuvat muumitaloon, mutta kaikki ei ole aivan samoin ilman muumeja. 

Tässä Janssonin viimeisessä muumiromaanissa on jotenin alakuloinen vire. Minulle syksy (ja talvi) on parasta aikaa vuodesta, mutta tiedän että monelle se on pimeää ja masentavaa aikaa. Ehkä kirjasta vähän huokuu kumpikin tunnelma omalla tavallaan? Syksy on lähtemisen aikaa. Mutta myös jäämisen aikaa. Tärkeää on tehdä valintansa ajoissa.

Yhtenä teemana on myös omana itsenä oleminen ja pysyminen, se ettei kannata yrittää muuttua. Vilijonkka yrittää kaikkensa ollakseen kuten Muumimamma, mutta on vain yksi Muumimamma. Ja vain yksi Vilijonkka.

Muumikirjat ovat ihanan lämpöistä luettavaa aina. :)

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Carnival Row (tv-sarja 2019)

Olihan se Amazonin Prime Video pakko hommata, että saa katottua näitä uusia sarjoja. Sen verran oli kivan kuulosia ohjelmia siellä, eikä hintakaan kyllä päätä huimannut. Onhan tässä jo Netflix, HBO... Kaikki ne on vissiin pakko tilata. 😅



Carnival Row on viktoriaaninen fantasiasarja, jossa kuvataan sotaa ja sodan jälkeistä poliittista myllerrystä, rikkaiden ja köyhien välistä kuilua, erilaisuutta, yhteiskunnan hylkiötä, ihmisten ja muiden olentojen välisiä jännitteitä, ihmissuhteita... Ja samalla tutkitaan mystisiä murhia, joita tapahtuu pahamaineisella Carnival Rowlla.

Päähenkilöitä ovat muun muassa Orlando Bloomin esittämä etsivä / sotilas Philo ja Cara Delevingnen esittämä Vignette. Sarjassa seurataan heidän keskinäistä suhdetta, mutta myös monia muita sivujuonia. Minusta kiinnostavinta oli seurata hemmotellun ladyn ja hänen naapuriinsa muuttaneen rikkaan puckin (?) edesottamuksia.

Sarja on visuaalisesti todella hyvin tehty ja fantasiamaailma vaikuttaa autenttiselta. Tunnelma on jotenkin todella ahdistava, sillä sarjan maailma on kallistumassa sodan jälkeen hyvin vaaralliseen suuntaan. Burguen kaupunki täyttyy pakolaisista, ja tässä mielessä sarja sivuaa aika paljon myös tämän päivän tapahtumia omalla tavallaan.

Välillä käsikirjoitus tuntui minusta (etenkin Vignetten ja Philon kohtauksissa) jotenkin kiireiseltä. He rakastuvat erittäin nopeasti, ja kestää vähän aikaa pitää heidän tarinaa uskottavana. Mutta kuitenkin mielestäni sarja on laadukkaasti toteutettu, juonikuvioita on monessa tasossa ja haluan ehdottomasti nähdä toisenkin kauden! Jotenkin tämä fantasiamaailma vain imaisi minut mukaansa, ja katsoin kaikki 8 jaksoa päivässä.


tiistai 10. syyskuuta 2019

10 vaikuttavinta lukukokemusta

Kirjaimia -blogissa tuli vastaan kiva haaste: listaa kymmenen vaikuttavinta lukukokemusta. Mietiskelin pienessä mielessäni niitä kirjoja, jotka on tullut luettua ehkä vain sen yhden kerran, mutta ne ovat jääneet mieleen kummittelemaan pysyvästi. Osan näistä kirjoista olen lukenut monia vuosia sitten,  osan tässä blogiaikana. 



Alicia Appleman-Jurman: Alicia - Juutalaistyttö


Luin tämän kirjan joskus 15-16 -vuotiaana, ja se oli kyllä kauhea lukukokemus. Tämä on Alician elämäkerta, tarina nuoresta juutalaistytöstä Puolassa toisen maailmansodan aikaan. Kirjasta jäi monta asiaa mieleen, mutta päällimmäisenä ehkä se, miten vaikeaa selvinneille juutalaisille oli palata takaisin sodanjälkeiseen elämään ja vapauteen: joku toinen asuu sinun kodissa, ihmisillä on edelleen pahansuopa asenne sinua kohtaan, ja monet juutalaiset jäivät kaduille vaeltamaan ilman mitään apua yhtään keneltäkään. Pohdin tätä kirjaa vieläkin silloin tällöin. 

Torey Hayden: Tiikerin lapsi


Olen lukenut monta Haydenin kirjaa, mutta tämä jäi erityisesti mieleen. Päällimmäisenä ongelmallisen, vihaisen pienen Sheilan ja hänen opettajansa välinen yhteys, jonka rakentamiseen vaadittiin paljon hermoja ja aikaa.

Margaret Mitchell: Tuulen viemää


Tämä on muistaakseni ensimmäinen klassikkokirja, johon ihan vapaaehtoisesti tartuin. Muistan yllättyneeni kirjan sujuvuudesta ja siitä, kuinka äkkiä siihen upposikaan. Se ei tuntunut yhtään klassikolta. Tykästyin kirjan ärsyttävään, lellittyyn ja häikäilemättömään päähenkilöön Scarlett O'Haraan, vaikka luulin että tulisin vihaamaan tuota hahmoa.

Osamu Dazai: Ei enää ihminen


Sukellus masentuneen, muista vieraantuneen ihmisen sielunelämään. Kaikin puolin vaikuttava lukukokemus.

Yuval Noah Harari: Sapiens


Vetävästi kirjoitettu tietokirja ihmisten historiasta. Harari tarjoaa kirjassaan niin kiinnostavia näkökulmia ihmiskunnan historian kulmakiville, että se jää varmasti kaihertamaan mieltä.

Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen


Kirja kertoo Pohjois-Amerikan lännen valloituksesta intiaanien näkökulmasta. Julmuuksia tehtiin puolin ja toisin, lupauksia rikottiin ja lopulta intiaanit kokivat karun ja julman kohtalon. 

Nicholas Wolterstorff: Surulaulu pojalleni


Tein opparinani kirjallisuusluettelon surukirjallisuudesta, ja kävin sen prosessin aikana läpi satoja kirjoja. Löysin monia monia helmiä, mutta niiden joukosta tämä jäi syystä tai toisesta mieleen pysyvästi. Siinä Nicholas kertoo poikansa kuolemasta vuorikiipeilyonnettomuudessa, ja elämästä ja surusta sen jälkeen.

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi


Luin Pikku prinssin vasta aikuisiällä, mutta oi että tämä oli ihana. 💛

Taiteilija Frida Kahlo - Paljastava omakuva


Olen aina pitänyt Frida Kahlosta, ja hänen päiväkirjansa oli mielenkiintoinen ikkuna taiteilijan mielenmaisemaan. Nykyään en tykkää lukea päiväkirjoja, mutta olisinkohan ollut sen 15 kun luin tämän. Päiväkirjan kuvitus on jäänyt hyvin muistiin.

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen


Tämä tarina on niin hyvin kirjoitettu, ja avaa todellakin elämää 1930-luvun Yhdysvaltojen etelävaltioissa. Tämä on mielestäni painava puheenvuoro rasismia ja syrjintää vastaan, miksi onkin todella sääli, että jotkut haluavat poistaa tämän kirjan opetettavien kirjojen listalta Yhdysvalloissa.

***

Mitkä kirjat ovat jättäneet sinuun pysyvän vaikutuksen? 
 

torstai 5. syyskuuta 2019

Nämä tv-sarjat aion tsekata

Monia kiinnostavia tv-uutuuksia tulossa / ilmestynyt tänä vuonna. Jos pidät fantasiasta, mustasta huumorista tai muuten vain vähän synkemmistä sarjoista, niin nämä tärpit voisivat kiinnostaa sinuakin.

The Witcher, Netflix 2019




Andrzej Sapkovskin Noituri-kirjoihin perustuvan sarjan on ilmeisesti tarkoitus alkaa vielä tänä vuonna, mutta tarkempaa tietoa siitä ei vielä ole. Sarjassa seurataan noituri Geraltia, yksinäistä hirviöiden metsästäjää. Geraltin rooliin valittiin entinen supermies Henry Cavill, ja ainakin traileri näytti ihan lupaavalta. 👌

Olen lukenut kolme ensimmäistä Noituri-kirjaa: Viimeinen toivomus, Kohtalon miekka ja Haltiain verta.


His Dark Materials, HBO/BBC 2019




Philip Pullmanin fantasiakirjoihin (Universumien tomu) perustuva sarja. En ole koskaan lukenut kirjoja, vaikka monesti olen niihin kirjastossa törmännyt. Ehkä nyt pitäisi aloittaa? Traileri nimittäin vaikutti tosi hyvältä. Sarja kertoo kahdesta nuoresta, jotka matkustavat rinnakkaisissa universumeissa.

Sarjassa näyttelee muun muassa Ruth Wilson ja James McAvoy, ja tietenkin rovaniemeläinen Pasi Remsu. ;)

Good Omens, Amazon 2019




Neil Gaimanin ja Terry Pratchettin yhteistyönä syntyneeseen romaaniin perustuva minisarja, jossa päähenkilöinä ovat ilmeisesti demoni, enkeli, antikristus ja noita. Ja jotain maailmanlopusta? Noh, kuulostaa hyvältä. Sarjaa tähdittää muun muassa David Tennant ja Charlie Sheen.


Carnival Row, Amazon 2019




Orlando Bloomin ja Cara Delevingnen tähdittämä sarja sijoittuu viktoriaaniselle ajalle, ja siinä on murhia, rikoksia ja keijuja. Yritin löytää että perustuuko tämä johonkin kirjaan, mutta ilmeisesti ei, kun siitä ei ole sen kummempia mainintoja. Traileri vaikutti tummanpuhuvalta ja aihe vähän erilaiselta, joten tämä alkoi kiinnostaa. 


What we do in the shadows




Olen melko tarkka tällaisista puhtaasti komediasarjoista. Yleensä en niitä ihan katsomalla ala katsomaan, ne ovat enemmänkin taustameluna, jos telkkari sattuu olemaan päällä. Muutamia poikkeuksia tietenkin on, jos huumori on tarpeeksi mustaa ja nokkelaa. Tällä sarjalla voisi olla potentiaalia: sarjassa seurataan kolmea vampyyria, jotka ovat asuneet yhdessä 100 vuotta.


The Name of the Rose




Sarja perustuu Umberto Econ klassikkoon Ruusun nimi. Eletään 1300-lukua, kun munkki ja hänen oppipoikansa alkavat selvittää outoja kuolemia. Muistan katsoneeni kirjaan perustuvan elokuvan moneenkin otteeseen, mutta itse kirjaa en ole koskaan lukenut.

After Life, Netflix 2019




Vaimonsa kuoltua Tonyn asenne elämää kohtaan muuttuu. Hän ei koe enää tarvetta olla turhan kohtelias. Ricky Gervais on yksi mun lemppari koomikoista, joten senkin takia tämä on pakko katsoa.

Creepshow



Nuoren pojan sarjakuva-albumista tuleekin totta. En yleensä tykkää kauhuleffoista/sarjoista, mutta tämä vaikutti jotenkin kiinnostavalta.

Lovecraft Country, HBO



Draama / kauhusarja joka sijoittuu Yhdysvaltoihin 1950-luvulle. Lovecraft Country Perustuu Matt Ruffin samannimiseen romaaniin. Tummaihoinen Atticus Black lähtee seurueensa kanssa roadtripille etsimään kadonnutta isäänsä, pitkin Jim Crow -lakien Yhdysvaltoja.

Ilmeisesti Ruff mainitsee Lovecraftin useampaan otteeseen kirjassaan jollain tapaa, joten jännä nähdä miten se näkyy tv-sarjassa.


maanantai 2. syyskuuta 2019

Osamu Dazai: Ei enää ihminen

Dazai, Osamu : Ei enää ihminen
Weilin+Göös, 1969. 170 s.

Japaninkielinen alkuteos ilmestyi 1937.

Japanilaisen Osamu Dazain Ei enää ihminen (Ningen Shikkaku) on koskettavan rujo kertomus nuoren miehen sielunelämästä hänen ajautuessaan aina kauemmas ja kauemmas ihmispelon ja itseinhon syövereihin. Kirja koostuu kolmesta muistikirjasta, johon päähenkilö Yozo on kirjoittanut tuntemuksiaan elämänsä varrelta.

Niin kauan kun voin saada heidät nauramaan, keinolla millä hyvänsä, tuumin, kaikki sujuu kohdaltani hyvin. Jos onnistun, ihmiset eivät paljonkaan välitä siitä, että olen heidän maailmassaan ulkopuolinen. 

Valitettavasti Dazai ajautui tekemään itsemurhan, ja tässä kirjassa hän kuvaa masennuksen, ulkopuolisuuden ja pelkojen tunteiden täyttämän ihmisen kehityskulkua kohti tuota surullista päämäärää. Kirjan sanotaan olevan monella tapaa semi-elämäkerrallinen, vaikka siinä kuvataankin fiktiivistä hahmoa. Sen voi helposti uskoa, sillä niin syvälle Yozon mieleen Dazai sukeltaa, ja niin monia yhtäläisyyksiä Yozon ja kirjailijan elämästä löytyy.

Kukaan ei oikeastaan tunne Yozoa, ei edes Yozo itse. Häntä ajaa takaa niin suuri pelko ihmisten vihasta, että hän tekee kaikkensa saadakseen ihmiset nauramaan: jos he nauravat, he eivät voi olla vihaisia. Kaikki tuo miellyttämisen tarve tekee hänet vain entistä surullisemmaksi, ja entistä pelokkaammaksi. Kaikkein suurin on se pelko, että joku näkee hänen naamionsa taakse: Yozon elämän suurimmat tragediat pyörivätkin tuon pelon ympärillä. Joskus joku pystyy huomaamaan, että hän vain teeskentelee iloista. Pelko hallitsee ja ohjaa Yozon elämää totaalisesti.

Olemuksessani on aina jotain sameaa, hämärää, löyhkäävän varjon kaltaista. 

Tunsin sympatiaa Yozoa kohtaan, sillä hänen elämänsä vaikutti niin vaikelta ja ilottomalta, teeskentelyltä vailla minkäänlaista aitoa tunnetta. Samalla minun oli kuitenkin vaikea pitää Yozosta, sillä mielestäni hänen läpeensä kyyninen tapa ajatella niin muista kuin itsestäänkin teki hänestä jotenkin luotaantyöntävän. Yozo kaiken muiden miellyttämisen ja pelkojensa keskellä kasvoi mielestäni melko itsekeskeiseksi hahmoksi. Kun toisille tapahtuu pahoja asioita, hän päätyy lähinnä näkemään itsensä uhrina, eikä hirveästi edes mieti toisten, esimeksiksi vaimonsa, auttamista vaikeiden aikojen yli.

Kirja oli todellakin mieleenjäävä lukukokemus, perusteellinen sukellus masentuneen, syrjäytyneen, henkiseen tyhjiöön ajautuneen ihmisen vaelluksesta 1930-luvun Japanissa. Dazain kuvailu oli koskettavaa, välillä inhorelistista, välillä vain surullista. Tämä lukukokemus oli vaikuttava, sellainen joka jää kaihertamaan mieltä. Mutta luulen että yksi lukukerta riittää minulle. Sen sijaan Dazain toinen romaani, Laskeva aurinko päätyi lukulistalleni.

tiistai 27. elokuuta 2019

Top Ten Tuesday: Syksyistä kansikuvafiilistelyä

... Koska syksy on paras vuodenaika! Ihanaa aikaa lenkkellä koirien kanssa, ihastella värejä ja hyvästellä kesän liian kuumat päivät. Syksy on aina ollut minulle raikas tuulahdus, jolloin tulee vähän sellainen innokas olo, että voisi aloittaa jotain. Juontaa ehkä juurensa ajoilta, jolloin syksyllä alkoi aina uusi lukukausi. 🤔 

Pak, Kenard : Goodbye Summer, Hello Autumn
  Henry Holt and Company, 2016


Stiefvater, Maggie : Ikuisuus
WSOY, 2011


Munro, Alice : Jupiterin kuut
Tammi, 2017

Murakami, Haruki : Värittömän miehen veallusvuodet
Tammi, 2014

Lennox, Judith: Isän perintö
WSOY,  2004

Gabaldon, Diana : Syysrummut
 Gummerus, 2015. (4. p.)

Gavalda, Anna : Karkumatka
Gummerus, 2010

Lennox, Judith : Askel tuntemattomaan
WSOY, 2008

Pitkäkangas, Elina : Ruska
Myllylahti, 2018


Jansson, Tove : Muumilaakson marraskuu
WSOY, 2018
(ensimmäinen painos ilmestyi 1970)

... Joko tuli syksyinen fiilis?

Rakastan syksyn värejä, ja näissä kansissa ne nousee kauniisti esiin. Yllä olevista kirjoista olen lukenut vain Gabaldonin Syysrummut (tuo nimenomainen kansikuvasarja Outlandereista on mun lemppari 💛). Muumilaakson marraskuu on tällä hetkellä lainassa kirjastosta, mutta en ole vielä päässyt aloittamaan sitä. Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet alkoi kiinnostaa.


sunnuntai 25. elokuuta 2019

Tomi Rantala: Metsäläiset


Rantala, Tomi : Metsäläiset
Arktinen Banaani, 2019. 64 s.

Aika palata taas sarjakuvien pariin! Viimeisin luettu sarjakuvakirja taitaa olla Sarah Andersenin Aikuisuus on myytti, jonka lukemisesta on melkein kaksi vuotta jo kulunut... Mihin kaikki tämä aika on mennyt? O.o

Metsäläisten idea vaikutti sen verran hauskalta, että tuli pitkästä aikaa tartuttua taas sarjakuvakirjaan. Tässä sarjakuvassa perisuomalaisen metsän asukit, kuten iso kivi ja sen vieressä kasvava kuusi, elävät elämäänsä paikolleen (ja toistensa viereen) juurtuneina. Muu metsän elämä, vuodenajat ja ihmiset tarjoavat puheenaiheita ja lähinnä ärsyttävät metsän vakioasukkeja.


Kirja olikin todella nopealukuinen. Piirrosjälki on mustavalkoista, terävää ja selkeää, mistä pidin paljon. Muutamalle stripille tuli hymyiltyä ja naurahdettua, mutta suurimmaksi osaksi sarjakuvan huumori ei oikein tarttunut minuun, vaan jäi nakertamaan tunne, että potentiaalia olisi ollut paljon enempäänkin. Ehkä johonkin vähän oivaltavampaan? En oikein tiedä... Mutta huumori on niin yksilöllinen asia, että tämähän voi naurattaa jotakuta toista paljonkin.

tiistai 13. elokuuta 2019

Keskenjääneet osa 3

Nykyään jätän helposti kirjan kesken, jos se ei jostain syystä nappaa. Luettavaa on paljon, lukujono loputon... Sitä vain jättää sen kirjan siihen yöpöydälle ja tarttuukin johonkin muuhun. Siksi blogiin päätyy lähinnä positiivisia lukukokemuksia, koska ne muut jäi kesken. Noh, poikkeuksiakin on tietysti.

Tässä muutama kirja, joita aloitin (osaa luin jopa yli puoleen väliin), mutta en päässyt loppuun asti:




Jane Johnson : Neidonryöstö

Tässä kirjassa oli päällisin puolin kaikkea, mitä kunnon kesäkirjalta toivoin: historian havinaa, romantiikkaa, seikkailua, draamaa... Neidonryöstö on kirjailijan omiin kokemuksiin nojautuva kertomus naisesta, joka löytää vanhan kirjontaoppaan. Sen kautta alkaa selvitä tarina vuosisatojen takaisesta sukulaistytöstä, joka siepataan ja myydään orjana itämaihin, mutta joka jotenkin selviytyy sieltä takaisin kotikonnuilleen. Kuulosti varsin mielenkiintoiselta lähtökohdalta.

Kirjassa liikutaan kahdessa ajassa, nykyajassa ja 1600-luvulla. Harmittavasti tämä nykyaikaosuus ja sen ärsyttävä päähenkilö pakotti jättämään kirjan kesken. Ja joku kerronnassa häiritsi minua liikaa muutenkin. Kaipasin ehkä enemmän syvyyttä sekä henkilö-, että historiankuvailuun.

J.R.R. Tolkien : Gondolinin tuho

Tämä oli väärä kirja aloittaa tutkimaan Tolkienin tuotantoa, mutta en muutenkaan tykkää lukea jonkun keskeneräisiä töitä. Se tuntuu jotenkin väärältä. Miksi siis lainasin tämän? En tiedä :')

Mia Kankimäki : Naiset joita ajattelen öisin

Paljon hehkutettu kirja ei vastannut odotuksiini, mikä oli harmi. En tiedä miksi minulla oli vääränlaiset odotukset, mutta en oikein saanut otetta tästä.

Raymond Carver : Sateisten päivien jälkeen

Jos totta puhutaan, niin keskenjääneiden runokirjojen lista on melko pitkä, mutta kuvittelin että tästä olisi löytynyt sellainen joka puhuttelisi minua. Olin väärässä. Vain takakannen runo puhutteli minua, muut runot eivät olleet samankaltaisia ollenkaan (ainakaan siihen asti mihin tätä luin ja selailin). Myöskään takakannen lupaus "Hän ei ole hienosteleva tai vaikea runoilija." oli vain puoliksi totta, mutta ehkä kaikilla on oma käsityksensä siitä, mikä on vaikeaa runoutta. 😅


torstai 8. elokuuta 2019

J.R.R. Tolkien: The Fellowship of the Ring


Tolkien, J.R.R. : The Fellowship of the Ring
Lord of the Rings #1

HarperCollins, 2005.
Äänikirja, 19h 53min.

Tolkienin klassikko Taru sormusten herrasta (1954) on ollut lukulistallani ikuisuuden. Elokuvatrilogia kuuluu ehdottomiin lempparileffoihini, ja monta Lotr-maratoonia on tullut elettyä läpi. Kirjaakin aloitin joskus teininä lukemaan, mutta en päässyt kovin pitkälle. Nyt hoksasin aloittaa tämän uudestaan äänikirjana, kun oli monen tunnin automatka edessä, enkä pysty lukemaan kirjaa autossa. Storytelistä löysin nämä englanninkielisinä versioina. Täytyy sanoa, että Rob Inglis on täydellinen lukija Sormusten herroihin.

Suurin osa varmasti tietää mistä Lord of the Rings kertoo, ja alla oleva lainaus on luultavasti hyvin monelle tuttu. Mutta niille jotka ovat eläneet tynnyrissä (😉), lyhyesti sanottuna tarina sijoittuu kuvitteelliseen Keski-Maahan, jota asuttavat kaikenlaiset olennot aina hobiteista velhoihin, kääpiöihin ja haltioihin. Ensimmäisessä osassa nuori hobitti Frodo ystävineen lähtee kuljettamaan salaista sormusta tuhottavaksi, ja he saavat matkakumppaneikseen sekalaisen sakin Keski-Maan asukkaita.

 “One Ring to rule them all,
One Ring to find them,
One Ring to bring them all
and in the darkness bind them.”

Elokuvat ovat painuneet niin vahvasti mieleeni, että oli mahdotonta olla näkemättä Frodoa Eliah Woodina, Gandalfia Ian McKelleninä ja ehdottomasti Aragornia Viggo Mortensenina... ja niin edelleen. Yllätyin siitä, kuinka hyvin elokuvat noudattelevat kirjaa, vaikka kyseessä on näinkin pitkä opus. Oli tietysti erilaisia lauluja, matkanvarrella tavattuja hahmoja ja pieniä tapahtumia, joita ei elokuvissa esiinny. En esimerkiksi muista, että Tom Bombadil olisi niissä vilahtanut.

Onhan kirja silti lähes aina syvällisempi elämys kuin elokuva. Tolkien on mestari kuvailemaan luomansa maailman ja henkilöiden luonnetta. Maisemat piirtyy mieleen niin tarkkana, että voit melkein haistaa vihreiden nummien tuoksun ja tuntea vuoriston kylmyyden. Mustat ratsastajat myös tuntuivat paljon kriipimmeiltä kirjoissa, vaikka elokuvissakin ne ovat suhteellisen pelottavia. Sitä juuri rakastan kirjoissa! Ehkä teini-ikäisenä kirja oli minulle liian pitkäveteinen ja verkkaisesti etenevä pitkine kuvailuineen, mutta nyt se tuntui vain virkistävältä.

Tarinassa korostuu kontrastit hyvän ja pahan välillä. Esimerkiksi hobitit ovat viattomia, elämäniloisia, yksinkertaisesta elämästään nauttivia olentoja. Heidän asuinalueensa on vehreä, pientä kylää muistuttava kupla, jossa kaikki tuntevat toisensa. He voivat olla pikkumaisia toisiaan kohtaan kyllä, mutta kontrasti on hyvin syvä, kun musta ratsastaja saapuu Kontuun. Muutenkin pahuus on puhtaasti pahaa, mustat ratsastajat ovat niljakkaita, pahuutta huokuvia otuksia isoine hevosineen, ja he haluavat sormuksen hinnalla millä hyvänsä. Tämä hyvän ja pahan taistelu on ajaton teema fantasiakirjallisuudessa, ja Tolkien (korkean)fantasiakirjallisuuden isänä on varmastikin ollut inspiraationa/vaikutteena tähän.

Vaikka tykkäsin kirjasta, sanoisin että tälle on oma aikansa ja paikkansa. Jos et karttele fantasiaa, ja toivot jotain lukemista, johon voi kunnolla syventyä, tämä voisi olla hyvä valinta omine maailmoineen, historioineen ja tarustoineen. Jos taas toivoo jonkinlaista aivot narikkaan -kirjaa, tämä ei ehkä ole se paras valinta. 😅 Olen esimerkiksi kesän aikana alkanut lukemaan paljon kirjoja, jotka ovat jääneet kesken lepsun tai jotenkin ei vain tarpeeksi syvälle kurottavan kerronnan takia, ja tämä kirja oli juuri sitä mitä kaipasin lääkkeeksi näiden kirjojen jälkeen.

Luulen, että jatkan kirjasarjan parissa äänikirjan muodossa, sillä tykästyin Rob Inglisin eläytyvään kerrontaan.

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Satusunnuntai: Mörön unisukat


Kirjoittanut ja kuvittanut Nina Haiko
Lasten Keskus 2007

Jussi-pupu ei uskalla nukkua pimeässä. Siellähän voi olla vaikka kuinka monta mörköä! Ja jussi on varma että niitä on, vaikka aikuiset sanovatkin muuta...  Mutta mörköhän onkin ihan erilainen kuin Jussi kuvitteli, sekin nimittäin kaipaa kaveria. 


Mörön unisukat on lämminhenkinen tarina erilaisuuden kohtaamisesta, ystävyydestä ja pimeydenpelon voittamisesta. Kuvitus on aika tummanpuhuvaa, lähinnä mustan, oranssin, vihreän ja valkoisen sävyistä. Tarinaa lukiessa nousi itselläkin hymy huulille pariin otteeseen. Tämä voisi olla hyvä kuvakirja luetavaksi esimerkiksi pimeää pelkäävälle lapselle.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Top Ten Tuesday: 10 kirjapaikkaa joissa haluaisin käydä

Kuva: Pixabay

Poimin tämän idean The Broke and the Bookish -blogista, josta poimin useimmiten nämä Top Ten Tuesday -aiheet, heillä vain on niin hyviä!

Luen paljon fantasiaa ja historiallisia romaaneja, joten tähän oli melkein ylitarjontaa kirjamiljöiden suhteen, mutta halusin silti rajata tämän kymmeneen mielenkiintoisimpaan paikkaan:

1. Tylypahka Harry Pottereista. Lapsuuden unelmapaikka, totta kai.

2. Talvivaara Game of Thronesista. Jotenkin mystinen ja kolkko, mutta samalla kotoisa ja lämmin paikka kylmässä pohjoisessa.

3. Rivendell Taru Sormusten Herrasta -kirjasta. Kuulostaa kauniilta ja taianomaiselta.

4. Castle Leoch Outlander -sarjasta. Koska rakastan linnoja, ja pääsisin Skotlantiin. ♡

5. Muumilaakso. Toinen lapsuuden unelmapaikka. Etenkin koluaisin läpi muumitalon, ja haluaisin päästä maistamaan muumimamman pannukakkuja.

6. Kuolleiden valtakunta Anu Holopaisen Sinisilmästä. Kiehtova paikka, mutta haluaisin shamaanin seuraani. 

7. Thornfieldin kartano Kotiopettajattaren romaanista. 1800-luku, maaseutumaisemat, synkkä kartano...

8. Tunnelmallinen Lansquenetin kylä Pienestä suklaapuodista. Ja etenkin se siellä sijaitseva pieni suklaapuoti.

9. Kontu. Kuulostaa ihanan kotoisalta ja vehreältä.

10. Suolammen kylä Itämeren Aurista. Suomi 900-luvulla, taikauskoisia ihmisiä, melkein koskematonta luontoa. Haluaisin ehdottomasti nähdä.

***

Missä sinä kävisit? 
 

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kesän kuulumisia ja katsottuja...

Kesäloma on saapunut, ja siitä on jo viikko vietetty kaikessa rauhassa. Tuntuu siltä, että tänne blogiinkin tulee taas kirjoitettua enemmän, kun on ollut aikaa (ja energiaa 😅) lukea ja katsoa kaikenlaista.

Olen tässä kesän alussa aloittanut pientä elämäntaparemonttia, koska olen ollut niin väsynyt kokoajan, että energiaa ei ole ollut juuri mihinkään ylimääräiseen. Aina kun on yrittänyt illalla alkaa lukemaan kirjaa, sammahtaa samantien. On ollut päivisin vähän sellaista aivosumua, keskittymisvaikeuksia ja väsymystä.

Noh, olen jättänyt turhat herkuttelut sun muut pois (mulla menee tuo herkuttelu kyllä helposti överiksi), lisännyt vähän kasviksia ja proteiinia ruokavalioon ja liikkunut enemmän, mikä on kyllä tehnyt huiman eron energiamääriin (selvisi, että suklaalevyillä ja mannapuurolla ei pärjääkkään elämässä... Nyyh). Ylipäätään se, että yrittää syödä sen viisi kertaa päivässä on auttanut paljon. Semmoista täällä päin. Jospa saisin luettua enemmän, koska kirjoja on ollut ikävä.

***

Aloitin kesäloman telkkarin ääressä katsomalla leffoja, ja niistä mieleenjäävimmät olivat ehdottomasti Jessica Chastainin tähdittämät Miss Julie (2014) ja The Zookeeper's Wife (2017). Ensimäinen sijoittuu 1890-luvulle, ja kertoo kartanossa asuvasta aristokraatin tyttärestä, joka kiusaa Colin Farrellia. :') Hyvä, mutta häiritsevä leffa. Toinen on tositapahtumiin perustuva tarina Varsovan eläintarhan omistajista, puolalaisesta Antonina ja Jan Zabinskistä, jotka alkavat toisen maailmansodan alkaessa käyttää eläintarhaansa juutalaisten pelastamineen. Koskettava leffa todellakin! Elokuva on tehty Diane Ackermanin kirjan pohjalta.

Lisäksi lainasin kirjastosta Hovimäen ensimmäisen kauden (1999). Kuka muistaa tämän sarjan? 😄Tämä oli paljon ihanampi kuin mitä muistin. Hovimäki seuraa Hovimäen kartanoa asuttavan aatelissuvun ja suvun tiloilla asuvien Sepän torpparisuvun tarinaa vuosisatojen saatossa. Ensimmäinen kausi alkaa vuodesta 1798, kun Suomi on vielä Ruotsin vallan alla. Jos tykkäät historiallisista sarjoista, niin kannattaa tsekata tämä! Suomessa tällaisia ei olekaan ihan hirveästi tehty, ainakaan mistä minä olisin kuullut. Aion katsoa muutkin kaudet kyl.

***

Aloitin myös lukemaan Tolkienin Gondolinin tuhoa, mutta tajusin melko äkkiä, että tästä kirjasta ei ole hyvä aloittaa Tolkienin tuotantoon tutustumista (minun mielestä). Jos ymmärsin oiken, hän ei ikinä saanut työstettyä tätä tarinaa loppuun asti. Tämä voisi olla kiva kirja lukea joskus myöhemmässä vaiheessa kyllä.

***

Mites teidän kesä on lähtenyt käyntiin? 😊
 

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Hemulin kasvio


Kaataja, Päivi : Hemulin kasvio
WSOY, 2019. 109 s.

Mikäs olisikaan kivempi paluu blogiin, kuin tällainen ihana luontokirja, nyt kun luonto (ja minä 😅) alkaa taas heräillä horroksesta pitkän ja lumisen talven jäljiltä. Täällä Oulussa ainakin oli välillä sellainen olo, että tämä talvi ei lopu koskaan, varsinkin kun takatalvikin pääsi yllättämään. Vaikka olen enemmän syys/talvi-ihminen, niin lopputalvi tuntuu aina ikuisuudelta, ja onhan tämä alkukevät ihanaa aikaa - lämmintä, mutta ei liian. Ötököitä, muttei liikaa... Mukavat ulkoilukelit koirien kanssa ja niin edelleen.

Hemulin kasvio kuulosti niin ihastuttavalta, että pakkohan se oli päästä lukemaan. Ja kiva tietopakettihan tämä olikin! Kasvipiirrosaukeamista tuli ihan sellainen nostalginen ala-asteelle paluu -olo tätä lukiessa. Taustalla vilahtaa välistä Tove Janssonin muumipiirroksia, ja lukujen aluista sekä pienistä mustista laatikoista voi lukea muumikirjoista tuttuja luontoon liittyviä sitaatteja. Varsinaisesti tämä ei siis ole muumikirja, vaan helppolukuinen tietokirja Suomen yleisimmistä kasveista.



Tykkäsin paljon kirjan muumivivahteesta ja Anni Pöyhtärin kauniisti piirtämistä kasvikuvista. Kirja on myös koostettu selkeisiin johdonmukaisiin kappaleisiin ja lukuihin, kuten Havumetsässä, Suolla, Syötävät ja maistuvat, Myrkylliset ja vaaralliset... Ja niin edelleen. Aukeamille kuvien viereen sijoitetut lyhyet ja ytimekkäät tietoiskut ja nippelitiedot kaikista kasveista teki kirjasta helppolukuisen ja silmää miellyttävän. Jäin mielellään tuijottelemaan aukeamia pidempäänkin.

Opin paljon hauskaa (ja oikeastaan tärkeääkin) uutta ja jo unohtunutta tietoa Suomen kasveista. Selvästi kertaus on opintojen äiti. :D Vaikka tämä tuntuu enemmän nuorille ja lapsille suunnatulta, mun mielestä tämä on mahtava kirja ihan aikuisillekin luettavaksi.


lauantai 9. maaliskuuta 2019

Neil deGrasse Tyson: Tähtitiedettä kiireisille


Tyson, Neil deGrasse: Tähtitiedettä kiireisille
Aula & Co, 2018. 176 s.

Kuuntelen usein Joe Roganin podcastia Joe Rogan Experienceä, koska siellä on monen monia mielenkiintoisia vieraita eri tutkimusaloilta (tietenkin myös urheilijoita, koomikkoja yms). Astrofyysikko Neil deGrasse Tyson on yksi mun lemppari vieraista, koska hän osaa selittää asioita avaruudesta, maailmankaikkeudesta ja tähtitieteestä yleistajuisesti ja sellaisella innolla, että se tarttuu väkisin kuuntelijaankin. Olen saanut podcastista niin paljon kirjavinkkejä eri aiheista, että se tulee varmaan mainittua täällä blogissakin useampaan kertaan. Podcast on syy siihen, miksi tartuin tähän(kin) uutuuskirjaan.

Tähtitiedettä kiireisille on mukavan lyhyt, yleistajuinen ja suhteellisen helppo luettava, joka antaa tällaisille kiireisille tavallisille tallaajille yleiskuvan siitä, mistä tähtitieteessä onkaan kysymys. Kirja kattaa aiheita aina alkuräjähdyksestä suhteellisuusteoriaan, mustiin aukkoihin, pimeään energiaan ja elämän etsimiseen avaruudesta.

"Olemme elämäksi muuttunutta tähtipölyä, jolle maailmankaikkeus on lahjoittanut kyvyn ottaa selvää itsestään - ja olemme vasta alussa."

Maailmankaikkeuden ja elämän synty ovat kiinnostaneet minua niin kauan kuin muistan, ja yhdessä vaiheessa, joskus vuosia sitten, luin aiheesta enemmänkin. Monet kirjassa esitetyistä aiheista olivat minulle siis joten kuten tuttuja, mutta opin myös paljon uutta, sillä onhan tiede kehittynyt tässä vuosien aikana ja uusia löydöksiä löytynyt. Tuntuu myös, että ymmärrys niidenkin tuttujen aiheiden ympärillä kasvoi huomattavasti.

Kirja tuli luettua hujauksessa, ja ihan kaikki ei jäänyt mieleen, mutta kokonaiskuva maailmankaikkeuden synnystä ja tähtitieteestä kuitenkin selkeni. Minä olisin kaivannut oppikirjamaisia kuvia tähän vierelle vielä (koska kuvat auttavat minua muistamaan asioita paremmin), mutta annettakoon se nyt anteeksi, että niitä ei ollut... 😆 Tyson kuitenkin havainnollistaa sanomaansa helpoin esimerkein, mikä auttaa pysymään kärryillä, kun aiheet alkavat mennä vaikeammiksi.

Jos olet kiinnostunut tähtitieteestä ja avaruudesta, suosittelen tarttumaan tähän!

***

Muualla kirjoitettua: Kirjavinkit, Eniten minua kiinnostaa tie, Sinisen linnan kirjasto, Satunnainen lukija


maanantai 11. helmikuuta 2019

Vapaapäivä Mads Mikkelsenin parissa

Vietin yhden vapaapäivän melkein kokonaan Netflixin äärellä leffoja katsellen (saatoin myös aloittaa You-uutuussarjaa...) Ekaksi leffaksi valikoitui Netfixin oma uutuus Polar. Sen jälkeen halusin katsoa mitä muuta sieltä löytyy Mads Mikkelseniltä, ja katsoin myös The Salvation-westernin ja tositapahtumiin perustuvan pukudraaman A Royal Affair (Kuningatar ja henkilääkäri).


Polar (2019) kertoo pian eläköityvästä salamurhaajasta Duncan Vizlasta, jonka eläköitymissuunnitelmiin tulee - yllättäen - esteitä. Kuulostaako tutulta? Onhan tässä yhtäläisyyksiä John Wickiin monellakin tapaa, vaikka elokuvana tämä ei ollut niin samanlainen (ainakaan minusta). Leffa perustuu samannimiseen sarjakuvaan, ja elokuvan visuaalisuudessa olikin jotain hyvin sarjakuvamaista, mistä monesti tykkään.

Polarissa leikiteltiin väreillä ja kahdella eri maailmalla: Salamurhaajien värikäs, vauhdikas, hullu maailma, josta Duncan on poistumassa, luo suuren kontrastin siihen rauhalliseen, seesteiseen, melkein karuun maailmaan, johon Duncan yrittää sopeutua. Leffa on monella tapaa överi, verinen, mustalla huumorilla kyllästetty, sarjakuvatyylinen toimintapläjäys, josta tykkäsin yllättävän paljon. Suosittelen, etenkin jos tykkäät Tarantinomaisesta toiminnasta tai Sin City -tyyppisistä leffoista.

****

The Salvation (2014) on melko perinteinen westerni, jossa päähenkilön Jonin perhe murhataan, ja hän lähtee hakemaan kostoa. Tämä oli näistä kolmesta se, josta tykkäsin vähiten, mutta kuitenkin sen verran, että katsoin loppuun asti. Westerneissä on jotain sellaista, josta tykkään. Laittomuus, uudisasukkaat, kaikki hullunkurinen meininki. Mutta ne ovat aina melko samanlaisia.

Mitään yllättävää elokuva ei ainakaan minulle tarjonnut. Mutta jos tykkäät perinteisistä westerneistä, niin kannattaa tarttua tähän. Minulle elokuvan kantava voima oli Mads Mikkelsen, ja ilman häntä tuskin olisin tarttunut tähän.

****

A Royal Affair (2012) sijoittuu Tanskaan 1700-luvulle, ja kertoo kuningatar Karoliina Matildan ja kuninkaan (Kristian VII) henkilääkärin, Johann Friedrich Struenseen salasuhteesta. Kuningas oli mielisairas mies, jota kabinetin miehet käyttivät allekirjoituskoneena omille päätöksilleen. Johannin tullessa Kristianin henkilääkäriksi, hän sai luotua hyvän suhteen kuninkaaseen, ja pääsi vaikutusvaltaiseen asemaan Tanskan politiikassa. Hän loi yli satoja uusia lakeja ja uudistuksia, joihin kuului muun muassa vankien kidutuksen ja maaorjuuden lopettaminen. Johann myös rakastui kuningattareen.

Tästä leffasta tykkäsin tosi paljon! Tanskalaiset Mads Mikkelsen ja etenkin kuningasta näytellyt Mikkel Boe Følsgaard tekivät loistavat roolityöt, kuten myös kuningatarta näytellyt ruotsalainen Alicia Vikander. Elokuvat kertoo mielenkiintoisesta osasta Tanskan historiaa, sisältäen pukudraamaa, hovijuonittelua, kiellettyä rakkautta, tragediaa... Kaikkea mahdollista. Suosittelen!

****

Tuli siis katsottua kolme hyvin erilaista leffaa. Yritin myös löytää Hannibal-sarjaa jostain, koska en ikinä katsonut sitä silloin kun se ilmestyi. Mutta nyt olisin kiinnostunut, ja sitä ei löydy mistään, yyh.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Tuntematon sotilas (minisarja 2018)

Kuva: IMDb

Kuulun siihen ilmeisen harvaan joukkoon, joka ei ole lukenut Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta, en ole katsonut sitä vanhaa mustavalkoista elokuvaa, enkä uutta Aku Louhimiehen ohjaamaa elokuvaa. 🙈 Siispä päätin tarttua tähän vuoden 2017 elokuvasta pidennettyyn minisarjaan. Tässä on 1,5 tuntia lisämateriaalia elokuvaan verrattuna, joten uskon että sarjan voi hyvin katsoa vaikka olisi leffan jo nähnyt.

Ja onneksi tuli katsottua, sillä tämä oli loistava! Minulla ei ole mitään mihin tätä verrata, joten voin arvostella sarjaa vain omana itsenäisenä teoksenaan, ja tykkäsin paljon. Kuten monet jo varmasti tietävät, Tuntematon sotilas kertoo Suomen jatkosodasta Neuvostoliittoa vastaan, seuraten konekiväärikomppaniaa sotavuosien läpi. Näyttelijät olivat mahtavia, henkilöhahmot aitoja ja inhimillisiä, maisemat sydäntä lähellä ja elokuvataide maailmanluokkaa... Olihan tämä melkoinen tunteiden vuoristorata. Tekisi mieli katsoa tämä uudelleen.

Myönnettäköön tässä nyt myös, että en juuri koskaan katso suomalaisia elokuvia tai sarjoja. Se taas johtuu siitä, että en pysty kuuntelemaan sitä ihmeellistä tönkköä puhetta, robottimaista kirjakieltä (jokainen varmasti tietää mitä tarkoitan :D) puhuttuna koko leffan ajan. Sen takia oli ihanaa huomata, että tässä puhutaan murteilla ja puhekielellä. Se toi oman osansa uskottavuutta ja aitoutta henkilöhahmoihin. Olen kuitenkin tottunut kuulemaan ihmisten puhuvan jonkin asteisella murteella (kuten varmasti moni muukin), hyvin harvoin kirjakielellä.

Jatkosodan tarina on tärkeä osa suomalaista historiaa. Valitettavasti siinä myös kuoli todella paljon suomalaisia, ja se tulee tässä sarjassakin esille. Sodan kauhut, kuolema, loukkaantumiset, tappaminen... Kaikki tuntui realistiselta ja sotilaiden tuntemukset tuli hyvin esiin. Hienoja näyttelijäsuorituksia etenkin Vataselta, Suomiselta, Aholta... Ja kaikilta muiltakin. 😊

Suosittelen lämpimästi katsomaan tämän minisarjan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...