keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Carnival Row (tv-sarja 2019)

Olihan se Amazonin Prime Video pakko hommata, että saa katottua näitä uusia sarjoja. Sen verran oli kivan kuulosia ohjelmia siellä, eikä hintakaan kyllä päätä huimannut. Onhan tässä jo Netflix, HBO... Kaikki ne on vissiin pakko tilata. 😅



Carnival Row on viktoriaaninen fantasiasarja, jossa kuvataan sotaa ja sodan jälkeistä poliittista myllerrystä, rikkaiden ja köyhien välistä kuilua, erilaisuutta, yhteiskunnan hylkiötä, ihmisten ja muiden olentojen välisiä jännitteitä, ihmissuhteita... Ja samalla tutkitaan mystisiä murhia, joita tapahtuu pahamaineisella Carnival Rowlla.

Päähenkilöitä ovat muun muassa Orlando Bloomin esittämä etsivä / sotilas Philo ja Cara Delevingnen esittämä Vignette. Sarjassa seurataan heidän keskinäistä suhdetta, mutta myös monia muita sivujuonia. Minusta kiinnostavinta oli seurata hemmotellun ladyn ja hänen naapuriinsa muuttaneen rikkaan puckin (?) edesottamuksia.

Sarja on visuaalisesti todella hyvin tehty ja fantasiamaailma vaikuttaa autenttiselta. Tunnelma on jotenkin todella ahdistava, sillä sarjan maailma on kallistumassa sodan jälkeen hyvin vaaralliseen suuntaan. Burguen kaupunki täyttyy pakolaisista, ja tässä mielessä sarja sivuaa aika paljon myös tämän päivän tapahtumia omalla tavallaan.

Välillä käsikirjoitus tuntui minusta (etenkin Vignetten ja Philon kohtauksissa) jotenkin kiireiseltä. He rakastuvat erittäin nopeasti, ja kestää vähän aikaa pitää heidän tarinaa uskottavana. Mutta kuitenkin mielestäni sarja on laadukkaasti toteutettu, juonikuvioita on monessa tasossa ja haluan ehdottomasti nähdä toisenkin kauden! Jotenkin tämä fantasiamaailma vain imaisi minut mukaansa, ja katsoin kaikki 8 jaksoa päivässä.


tiistai 10. syyskuuta 2019

10 vaikuttavinta lukukokemusta

Kirjaimia -blogissa tuli vastaan kiva haaste: listaa kymmenen vaikuttavinta lukukokemusta. Mietiskelin pienessä mielessäni niitä kirjoja, jotka on tullut luettua ehkä vain sen yhden kerran, mutta ne ovat jääneet mieleen kummittelemaan pysyvästi. Osan näistä kirjoista olen lukenut monia vuosia sitten,  osan tässä blogiaikana. 



Alicia Appleman-Jurman: Alicia - Juutalaistyttö


Luin tämän kirjan joskus 15-16 -vuotiaana, ja se oli kyllä kauhea lukukokemus. Tämä on Alician elämäkerta, tarina nuoresta juutalaistytöstä Puolassa toisen maailmansodan aikaan. Kirjasta jäi monta asiaa mieleen, mutta päällimmäisenä ehkä se, miten vaikeaa selvinneille juutalaisille oli palata takaisin sodanjälkeiseen elämään ja vapauteen: joku toinen asuu sinun kodissa, ihmisillä on edelleen pahansuopa asenne sinua kohtaan, ja monet juutalaiset jäivät kaduille vaeltamaan ilman mitään apua yhtään keneltäkään. Pohdin tätä kirjaa vieläkin silloin tällöin. 

Torey Hayden: Tiikerin lapsi


Olen lukenut monta Haydenin kirjaa, mutta tämä jäi erityisesti mieleen. Päällimmäisenä ongelmallisen, vihaisen pienen Sheilan ja hänen opettajansa välinen yhteys, jonka rakentamiseen vaadittiin paljon hermoja ja aikaa.

Margaret Mitchell: Tuulen viemää


Tämä on muistaakseni ensimmäinen klassikkokirja, johon ihan vapaaehtoisesti tartuin. Muistan yllättyneeni kirjan sujuvuudesta ja siitä, kuinka äkkiä siihen upposikaan. Se ei tuntunut yhtään klassikolta. Tykästyin kirjan ärsyttävään, lellittyyn ja häikäilemättömään päähenkilöön Scarlett O'Haraan, vaikka luulin että tulisin vihaamaan tuota hahmoa.

Osamu Dazai: Ei enää ihminen


Sukellus masentuneen, muista vieraantuneen ihmisen sielunelämään. Kaikin puolin vaikuttava lukukokemus.

Yuval Noah Harari: Sapiens


Vetävästi kirjoitettu tietokirja ihmisten historiasta. Harari tarjoaa kirjassaan niin kiinnostavia näkökulmia ihmiskunnan historian kulmakiville, että se jää varmasti kaihertamaan mieltä.

Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen


Kirja kertoo Pohjois-Amerikan lännen valloituksesta intiaanien näkökulmasta. Julmuuksia tehtiin puolin ja toisin, lupauksia rikottiin ja lopulta intiaanit kokivat karun ja julman kohtalon. 

Nicholas Wolterstorff: Surulaulu pojalleni


Tein opparinani kirjallisuusluettelon surukirjallisuudesta, ja kävin sen prosessin aikana läpi satoja kirjoja. Löysin monia monia helmiä, mutta niiden joukosta tämä jäi syystä tai toisesta mieleen pysyvästi. Siinä Nicholas kertoo poikansa kuolemasta vuorikiipeilyonnettomuudessa, ja elämästä ja surusta sen jälkeen.

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi


Luin Pikku prinssin vasta aikuisiällä, mutta oi että tämä oli ihana. 💛

Taiteilija Frida Kahlo - Paljastava omakuva


Olen aina pitänyt Frida Kahlosta, ja hänen päiväkirjansa oli mielenkiintoinen ikkuna taiteilijan mielenmaisemaan. Nykyään en tykkää lukea päiväkirjoja, mutta olisinkohan ollut sen 15 kun luin tämän. Päiväkirjan kuvitus on jäänyt hyvin muistiin.

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen


Tämä tarina on niin hyvin kirjoitettu, ja avaa todellakin elämää 1930-luvun Yhdysvaltojen etelävaltioissa. Tämä on mielestäni painava puheenvuoro rasismia ja syrjintää vastaan, miksi onkin todella sääli, että jotkut haluavat poistaa tämän kirjan opetettavien kirjojen listalta Yhdysvalloissa.

***

Mitkä kirjat ovat jättäneet sinuun pysyvän vaikutuksen? 
 

torstai 5. syyskuuta 2019

Nämä tv-sarjat aion tsekata

Monia kiinnostavia tv-uutuuksia tulossa / ilmestynyt tänä vuonna. Jos pidät fantasiasta, mustasta huumorista tai muuten vain vähän synkemmistä sarjoista, niin nämä tärpit voisivat kiinnostaa sinuakin.

The Witcher, Netflix 2019




Andrzej Sapkovskin Noituri-kirjoihin perustuvan sarjan on ilmeisesti tarkoitus alkaa vielä tänä vuonna, mutta tarkempaa tietoa siitä ei vielä ole. Sarjassa seurataan noituri Geraltia, yksinäistä hirviöiden metsästäjää. Geraltin rooliin valittiin entinen supermies Henry Cavill, ja ainakin traileri näytti ihan lupaavalta. 👌

Olen lukenut kolme ensimmäistä Noituri-kirjaa: Viimeinen toivomus, Kohtalon miekka ja Haltiain verta.


His Dark Materials, HBO/BBC 2019




Philip Pullmanin fantasiakirjoihin (Universumien tomu) perustuva sarja. En ole koskaan lukenut kirjoja, vaikka monesti olen niihin kirjastossa törmännyt. Ehkä nyt pitäisi aloittaa? Traileri nimittäin vaikutti tosi hyvältä. Sarja kertoo kahdesta nuoresta, jotka matkustavat rinnakkaisissa universumeissa.

Sarjassa näyttelee muun muassa Ruth Wilson ja James McAvoy, ja tietenkin rovaniemeläinen Pasi Remsu. ;)

Good Omens, Amazon 2019




Neil Gaimanin ja Terry Pratchettin yhteistyönä syntyneeseen romaaniin perustuva minisarja, jossa päähenkilöinä ovat ilmeisesti demoni, enkeli, antikristus ja noita. Ja jotain maailmanlopusta? Noh, kuulostaa hyvältä. Sarjaa tähdittää muun muassa David Tennant ja Charlie Sheen.


Carnival Row, Amazon 2019




Orlando Bloomin ja Cara Delevingnen tähdittämä sarja sijoittuu viktoriaaniselle ajalle, ja siinä on murhia, rikoksia ja keijuja. Yritin löytää että perustuuko tämä johonkin kirjaan, mutta ilmeisesti ei, kun siitä ei ole sen kummempia mainintoja. Traileri vaikutti tummanpuhuvalta ja aihe vähän erilaiselta, joten tämä alkoi kiinnostaa. 


What we do in the shadows




Olen melko tarkka tällaisista puhtaasti komediasarjoista. Yleensä en niitä ihan katsomalla ala katsomaan, ne ovat enemmänkin taustameluna, jos telkkari sattuu olemaan päällä. Muutamia poikkeuksia tietenkin on, jos huumori on tarpeeksi mustaa ja nokkelaa. Tällä sarjalla voisi olla potentiaalia: sarjassa seurataan kolmea vampyyria, jotka ovat asuneet yhdessä 100 vuotta.


The Name of the Rose




Sarja perustuu Umberto Econ klassikkoon Ruusun nimi. Eletään 1300-lukua, kun munkki ja hänen oppipoikansa alkavat selvittää outoja kuolemia. Muistan katsoneeni kirjaan perustuvan elokuvan moneenkin otteeseen, mutta itse kirjaa en ole koskaan lukenut.

After Life, Netflix 2019




Vaimonsa kuoltua Tonyn asenne elämää kohtaan muuttuu. Hän ei koe enää tarvetta olla turhan kohtelias. Ricky Gervais on yksi mun lemppari koomikoista, joten senkin takia tämä on pakko katsoa.

Creepshow



Nuoren pojan sarjakuva-albumista tuleekin totta. En yleensä tykkää kauhuleffoista/sarjoista, mutta tämä vaikutti jotenkin kiinnostavalta.

Lovecraft Country, HBO



Draama / kauhusarja joka sijoittuu Yhdysvaltoihin 1950-luvulle. Lovecraft Country Perustuu Matt Ruffin samannimiseen romaaniin. Tummaihoinen Atticus Black lähtee seurueensa kanssa roadtripille etsimään kadonnutta isäänsä, pitkin Jim Crow -lakien Yhdysvaltoja.

Ilmeisesti Ruff mainitsee Lovecraftin useampaan otteeseen kirjassaan jollain tapaa, joten jännä nähdä miten se näkyy tv-sarjassa.


maanantai 2. syyskuuta 2019

Osamu Dazai: Ei enää ihminen

Dazai, Osamu : Ei enää ihminen
Weilin+Göös, 1969. 170 s.

Japaninkielinen alkuteos ilmestyi 1937.

Japanilaisen Osamu Dazain Ei enää ihminen (Ningen Shikkaku) on koskettavan rujo kertomus nuoren miehen sielunelämästä hänen ajautuessaan aina kauemmas ja kauemmas ihmispelon ja itseinhon syövereihin. Kirja koostuu kolmesta muistikirjasta, johon päähenkilö Yozo on kirjoittanut tuntemuksiaan elämänsä varrelta.

Niin kauan kun voin saada heidät nauramaan, keinolla millä hyvänsä, tuumin, kaikki sujuu kohdaltani hyvin. Jos onnistun, ihmiset eivät paljonkaan välitä siitä, että olen heidän maailmassaan ulkopuolinen. 

Valitettavasti Dazai ajautui tekemään itsemurhan, ja tässä kirjassa hän kuvaa masennuksen, ulkopuolisuuden ja pelkojen tunteiden täyttämän ihmisen kehityskulkua kohti tuota surullista päämäärää. Kirjan sanotaan olevan monella tapaa semi-elämäkerrallinen, vaikka siinä kuvataankin fiktiivistä hahmoa. Sen voi helposti uskoa, sillä niin syvälle Yozon mieleen Dazai sukeltaa, ja niin monia yhtäläisyyksiä Yozon ja kirjailijan elämästä löytyy.

Kukaan ei oikeastaan tunne Yozoa, ei edes Yozo itse. Häntä ajaa takaa niin suuri pelko ihmisten vihasta, että hän tekee kaikkensa saadakseen ihmiset nauramaan: jos he nauravat, he eivät voi olla vihaisia. Kaikki tuo miellyttämisen tarve tekee hänet vain entistä surullisemmaksi, ja entistä pelokkaammaksi. Kaikkein suurin on se pelko, että joku näkee hänen naamionsa taakse: Yozon elämän suurimmat tragediat pyörivätkin tuon pelon ympärillä. Joskus joku pystyy huomaamaan, että hän vain teeskentelee iloista. Pelko hallitsee ja ohjaa Yozon elämää totaalisesti.

Olemuksessani on aina jotain sameaa, hämärää, löyhkäävän varjon kaltaista. 

Tunsin sympatiaa Yozoa kohtaan, sillä hänen elämänsä vaikutti niin vaikelta ja ilottomalta, teeskentelyltä vailla minkäänlaista aitoa tunnetta. Samalla minun oli kuitenkin vaikea pitää Yozosta, sillä mielestäni hänen läpeensä kyyninen tapa ajatella niin muista kuin itsestäänkin teki hänestä jotenkin luotaantyöntävän. Yozo kaiken muiden miellyttämisen ja pelkojensa keskellä kasvoi mielestäni melko itsekeskeiseksi hahmoksi. Kun toisille tapahtuu pahoja asioita, hän päätyy lähinnä näkemään itsensä uhrina, eikä hirveästi edes mieti toisten, esimeksiksi vaimonsa, auttamista vaikeiden aikojen yli.

Kirja oli todellakin mieleenjäävä lukukokemus, perusteellinen sukellus masentuneen, syrjäytyneen, henkiseen tyhjiöön ajautuneen ihmisen vaelluksesta 1930-luvun Japanissa. Dazain kuvailu oli koskettavaa, välillä inhorelistista, välillä vain surullista. Tämä lukukokemus oli vaikuttava, sellainen joka jää kaihertamaan mieltä. Mutta luulen että yksi lukukerta riittää minulle. Sen sijaan Dazain toinen romaani, Laskeva aurinko päätyi lukulistalleni.

tiistai 27. elokuuta 2019

Top Ten Tuesday: Syksyistä kansikuvafiilistelyä

... Koska syksy on paras vuodenaika! Ihanaa aikaa lenkkellä koirien kanssa, ihastella värejä ja hyvästellä kesän liian kuumat päivät. Syksy on aina ollut minulle raikas tuulahdus, jolloin tulee vähän sellainen innokas olo, että voisi aloittaa jotain. Juontaa ehkä juurensa ajoilta, jolloin syksyllä alkoi aina uusi lukukausi. 🤔 

Pak, Kenard : Goodbye Summer, Hello Autumn
  Henry Holt and Company, 2016


Stiefvater, Maggie : Ikuisuus
WSOY, 2011


Munro, Alice : Jupiterin kuut
Tammi, 2017

Murakami, Haruki : Värittömän miehen veallusvuodet
Tammi, 2014

Lennox, Judith: Isän perintö
WSOY,  2004

Gabaldon, Diana : Syysrummut
 Gummerus, 2015. (4. p.)

Gavalda, Anna : Karkumatka
Gummerus, 2010

Lennox, Judith : Askel tuntemattomaan
WSOY, 2008

Pitkäkangas, Elina : Ruska
Myllylahti, 2018


Jansson, Tove : Muumilaakson marraskuu
WSOY, 2018
(ensimmäinen painos ilmestyi 1970)

... Joko tuli syksyinen fiilis?

Rakastan syksyn värejä, ja näissä kansissa ne nousee kauniisti esiin. Yllä olevista kirjoista olen lukenut vain Gabaldonin Syysrummut (tuo nimenomainen kansikuvasarja Outlandereista on mun lemppari 💛). Muumilaakson marraskuu on tällä hetkellä lainassa kirjastosta, mutta en ole vielä päässyt aloittamaan sitä. Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet alkoi kiinnostaa.


sunnuntai 25. elokuuta 2019

Tomi Rantala: Metsäläiset


Rantala, Tomi : Metsäläiset
Arktinen Banaani, 2019. 64 s.

Aika palata taas sarjakuvien pariin! Viimeisin luettu sarjakuvakirja taitaa olla Sarah Andersenin Aikuisuus on myytti, jonka lukemisesta on melkein kaksi vuotta jo kulunut... Mihin kaikki tämä aika on mennyt? O.o

Metsäläisten idea vaikutti sen verran hauskalta, että tuli pitkästä aikaa tartuttua taas sarjakuvakirjaan. Tässä sarjakuvassa perisuomalaisen metsän asukit, kuten iso kivi ja sen vieressä kasvava kuusi, elävät elämäänsä paikolleen (ja toistensa viereen) juurtuneina. Muu metsän elämä, vuodenajat ja ihmiset tarjoavat puheenaiheita ja lähinnä ärsyttävät metsän vakioasukkeja.


Kirja olikin todella nopealukuinen. Piirrosjälki on mustavalkoista, terävää ja selkeää, mistä pidin paljon. Muutamalle stripille tuli hymyiltyä ja naurahdettua, mutta suurimmaksi osaksi sarjakuvan huumori ei oikein tarttunut minuun, vaan jäi nakertamaan tunne, että potentiaalia olisi ollut paljon enempäänkin. Ehkä johonkin vähän oivaltavampaan? En oikein tiedä... Mutta huumori on niin yksilöllinen asia, että tämähän voi naurattaa jotakuta toista paljonkin.

tiistai 13. elokuuta 2019

Keskenjääneet osa 3

Nykyään jätän helposti kirjan kesken, jos se ei jostain syystä nappaa. Luettavaa on paljon, lukujono loputon... Sitä vain jättää sen kirjan siihen yöpöydälle ja tarttuukin johonkin muuhun. Siksi blogiin päätyy lähinnä positiivisia lukukokemuksia, koska ne muut jäi kesken. Noh, poikkeuksiakin on tietysti.

Tässä muutama kirja, joita aloitin (osaa luin jopa yli puoleen väliin), mutta en päässyt loppuun asti:




Jane Johnson : Neidonryöstö

Tässä kirjassa oli päällisin puolin kaikkea, mitä kunnon kesäkirjalta toivoin: historian havinaa, romantiikkaa, seikkailua, draamaa... Neidonryöstö on kirjailijan omiin kokemuksiin nojautuva kertomus naisesta, joka löytää vanhan kirjontaoppaan. Sen kautta alkaa selvitä tarina vuosisatojen takaisesta sukulaistytöstä, joka siepataan ja myydään orjana itämaihin, mutta joka jotenkin selviytyy sieltä takaisin kotikonnuilleen. Kuulosti varsin mielenkiintoiselta lähtökohdalta.

Kirjassa liikutaan kahdessa ajassa, nykyajassa ja 1600-luvulla. Harmittavasti tämä nykyaikaosuus ja sen ärsyttävä päähenkilö pakotti jättämään kirjan kesken. Ja joku kerronnassa häiritsi minua liikaa muutenkin. Kaipasin ehkä enemmän syvyyttä sekä henkilö-, että historiankuvailuun.

J.R.R. Tolkien : Gondolinin tuho

Tämä oli väärä kirja aloittaa tutkimaan Tolkienin tuotantoa, mutta en muutenkaan tykkää lukea jonkun keskeneräisiä töitä. Se tuntuu jotenkin väärältä. Miksi siis lainasin tämän? En tiedä :')

Mia Kankimäki : Naiset joita ajattelen öisin

Paljon hehkutettu kirja ei vastannut odotuksiini, mikä oli harmi. En tiedä miksi minulla oli vääränlaiset odotukset, mutta en oikein saanut otetta tästä.

Raymond Carver : Sateisten päivien jälkeen

Jos totta puhutaan, niin keskenjääneiden runokirjojen lista on melko pitkä, mutta kuvittelin että tästä olisi löytynyt sellainen joka puhuttelisi minua. Olin väärässä. Vain takakannen runo puhutteli minua, muut runot eivät olleet samankaltaisia ollenkaan (ainakaan siihen asti mihin tätä luin ja selailin). Myöskään takakannen lupaus "Hän ei ole hienosteleva tai vaikea runoilija." oli vain puoliksi totta, mutta ehkä kaikilla on oma käsityksensä siitä, mikä on vaikeaa runoutta. 😅


torstai 8. elokuuta 2019

J.R.R. Tolkien: The Fellowship of the Ring


Tolkien, J.R.R. : The Fellowship of the Ring
Lord of the Rings #1

HarperCollins, 2005.
Äänikirja, 19h 53min.

Tolkienin klassikko Taru sormusten herrasta (1954) on ollut lukulistallani ikuisuuden. Elokuvatrilogia kuuluu ehdottomiin lempparileffoihini, ja monta Lotr-maratoonia on tullut elettyä läpi. Kirjaakin aloitin joskus teininä lukemaan, mutta en päässyt kovin pitkälle. Nyt hoksasin aloittaa tämän uudestaan äänikirjana, kun oli monen tunnin automatka edessä, enkä pysty lukemaan kirjaa autossa. Storytelistä löysin nämä englanninkielisinä versioina. Täytyy sanoa, että Rob Inglis on täydellinen lukija Sormusten herroihin.

Suurin osa varmasti tietää mistä Lord of the Rings kertoo, ja alla oleva lainaus on luultavasti hyvin monelle tuttu. Mutta niille jotka ovat eläneet tynnyrissä (😉), lyhyesti sanottuna tarina sijoittuu kuvitteelliseen Keski-Maahan, jota asuttavat kaikenlaiset olennot aina hobiteista velhoihin, kääpiöihin ja haltioihin. Ensimmäisessä osassa nuori hobitti Frodo ystävineen lähtee kuljettamaan salaista sormusta tuhottavaksi, ja he saavat matkakumppaneikseen sekalaisen sakin Keski-Maan asukkaita.

 “One Ring to rule them all,
One Ring to find them,
One Ring to bring them all
and in the darkness bind them.”

Elokuvat ovat painuneet niin vahvasti mieleeni, että oli mahdotonta olla näkemättä Frodoa Eliah Woodina, Gandalfia Ian McKelleninä ja ehdottomasti Aragornia Viggo Mortensenina... ja niin edelleen. Yllätyin siitä, kuinka hyvin elokuvat noudattelevat kirjaa, vaikka kyseessä on näinkin pitkä opus. Oli tietysti erilaisia lauluja, matkanvarrella tavattuja hahmoja ja pieniä tapahtumia, joita ei elokuvissa esiinny. En esimerkiksi muista, että Tom Bombadil olisi niissä vilahtanut.

Onhan kirja silti lähes aina syvällisempi elämys kuin elokuva. Tolkien on mestari kuvailemaan luomansa maailman ja henkilöiden luonnetta. Maisemat piirtyy mieleen niin tarkkana, että voit melkein haistaa vihreiden nummien tuoksun ja tuntea vuoriston kylmyyden. Mustat ratsastajat myös tuntuivat paljon kriipimmeiltä kirjoissa, vaikka elokuvissakin ne ovat suhteellisen pelottavia. Sitä juuri rakastan kirjoissa! Ehkä teini-ikäisenä kirja oli minulle liian pitkäveteinen ja verkkaisesti etenevä pitkine kuvailuineen, mutta nyt se tuntui vain virkistävältä.

Tarinassa korostuu kontrastit hyvän ja pahan välillä. Esimerkiksi hobitit ovat viattomia, elämäniloisia, yksinkertaisesta elämästään nauttivia olentoja. Heidän asuinalueensa on vehreä, pientä kylää muistuttava kupla, jossa kaikki tuntevat toisensa. He voivat olla pikkumaisia toisiaan kohtaan kyllä, mutta kontrasti on hyvin syvä, kun musta ratsastaja saapuu Kontuun. Muutenkin pahuus on puhtaasti pahaa, mustat ratsastajat ovat niljakkaita, pahuutta huokuvia otuksia isoine hevosineen, ja he haluavat sormuksen hinnalla millä hyvänsä. Tämä hyvän ja pahan taistelu on ajaton teema fantasiakirjallisuudessa, ja Tolkien (korkean)fantasiakirjallisuuden isänä on varmastikin ollut inspiraationa/vaikutteena tähän.

Vaikka tykkäsin kirjasta, sanoisin että tälle on oma aikansa ja paikkansa. Jos et karttele fantasiaa, ja toivot jotain lukemista, johon voi kunnolla syventyä, tämä voisi olla hyvä valinta omine maailmoineen, historioineen ja tarustoineen. Jos taas toivoo jonkinlaista aivot narikkaan -kirjaa, tämä ei ehkä ole se paras valinta. 😅 Olen esimerkiksi kesän aikana alkanut lukemaan paljon kirjoja, jotka ovat jääneet kesken lepsun tai jotenkin ei vain tarpeeksi syvälle kurottavan kerronnan takia, ja tämä kirja oli juuri sitä mitä kaipasin lääkkeeksi näiden kirjojen jälkeen.

Luulen, että jatkan kirjasarjan parissa äänikirjan muodossa, sillä tykästyin Rob Inglisin eläytyvään kerrontaan.

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Satusunnuntai: Mörön unisukat


Kirjoittanut ja kuvittanut Nina Haiko
Lasten Keskus 2007

Jussi-pupu ei uskalla nukkua pimeässä. Siellähän voi olla vaikka kuinka monta mörköä! Ja jussi on varma että niitä on, vaikka aikuiset sanovatkin muuta...  Mutta mörköhän onkin ihan erilainen kuin Jussi kuvitteli, sekin nimittäin kaipaa kaveria. 


Mörön unisukat on lämminhenkinen tarina erilaisuuden kohtaamisesta, ystävyydestä ja pimeydenpelon voittamisesta. Kuvitus on aika tummanpuhuvaa, lähinnä mustan, oranssin, vihreän ja valkoisen sävyistä. Tarinaa lukiessa nousi itselläkin hymy huulille pariin otteeseen. Tämä voisi olla hyvä kuvakirja luetavaksi esimerkiksi pimeää pelkäävälle lapselle.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Top Ten Tuesday: 10 kirjapaikkaa joissa haluaisin käydä

Kuva: Pixabay

Poimin tämän idean The Broke and the Bookish -blogista, josta poimin useimmiten nämä Top Ten Tuesday -aiheet, heillä vain on niin hyviä!

Luen paljon fantasiaa ja historiallisia romaaneja, joten tähän oli melkein ylitarjontaa kirjamiljöiden suhteen, mutta halusin silti rajata tämän kymmeneen mielenkiintoisimpaan paikkaan:

1. Tylypahka Harry Pottereista. Lapsuuden unelmapaikka, totta kai.

2. Talvivaara Game of Thronesista. Jotenkin mystinen ja kolkko, mutta samalla kotoisa ja lämmin paikka kylmässä pohjoisessa.

3. Rivendell Taru Sormusten Herrasta -kirjasta. Kuulostaa kauniilta ja taianomaiselta.

4. Castle Leoch Outlander -sarjasta. Koska rakastan linnoja, ja pääsisin Skotlantiin. ♡

5. Muumilaakso. Toinen lapsuuden unelmapaikka. Etenkin koluaisin läpi muumitalon, ja haluaisin päästä maistamaan muumimamman pannukakkuja.

6. Kuolleiden valtakunta Anu Holopaisen Sinisilmästä. Kiehtova paikka, mutta haluaisin shamaanin seuraani. 

7. Thornfieldin kartano Kotiopettajattaren romaanista. 1800-luku, maaseutumaisemat, synkkä kartano...

8. Tunnelmallinen Lansquenetin kylä Pienestä suklaapuodista. Ja etenkin se siellä sijaitseva pieni suklaapuoti.

9. Kontu. Kuulostaa ihanan kotoisalta ja vehreältä.

10. Suolammen kylä Itämeren Aurista. Suomi 900-luvulla, taikauskoisia ihmisiä, melkein koskematonta luontoa. Haluaisin ehdottomasti nähdä.

***

Missä sinä kävisit? 
 

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kesän kuulumisia ja katsottuja...

Kesäloma on saapunut, ja siitä on jo viikko vietetty kaikessa rauhassa. Tuntuu siltä, että tänne blogiinkin tulee taas kirjoitettua enemmän, kun on ollut aikaa (ja energiaa 😅) lukea ja katsoa kaikenlaista.

Olen tässä kesän alussa aloittanut pientä elämäntaparemonttia, koska olen ollut niin väsynyt kokoajan, että energiaa ei ole ollut juuri mihinkään ylimääräiseen. Aina kun on yrittänyt illalla alkaa lukemaan kirjaa, sammahtaa samantien. On ollut päivisin vähän sellaista aivosumua, keskittymisvaikeuksia ja väsymystä.

Noh, olen jättänyt turhat herkuttelut sun muut pois (mulla menee tuo herkuttelu kyllä helposti överiksi), lisännyt vähän kasviksia ja proteiinia ruokavalioon ja liikkunut enemmän, mikä on kyllä tehnyt huiman eron energiamääriin (selvisi, että suklaalevyillä ja mannapuurolla ei pärjääkkään elämässä... Nyyh). Ylipäätään se, että yrittää syödä sen viisi kertaa päivässä on auttanut paljon. Semmoista täällä päin. Jospa saisin luettua enemmän, koska kirjoja on ollut ikävä.

***

Aloitin kesäloman telkkarin ääressä katsomalla leffoja, ja niistä mieleenjäävimmät olivat ehdottomasti Jessica Chastainin tähdittämät Miss Julie (2014) ja The Zookeeper's Wife (2017). Ensimäinen sijoittuu 1890-luvulle, ja kertoo kartanossa asuvasta aristokraatin tyttärestä, joka kiusaa Colin Farrellia. :') Hyvä, mutta häiritsevä leffa. Toinen on tositapahtumiin perustuva tarina Varsovan eläintarhan omistajista, puolalaisesta Antonina ja Jan Zabinskistä, jotka alkavat toisen maailmansodan alkaessa käyttää eläintarhaansa juutalaisten pelastamineen. Koskettava leffa todellakin! Elokuva on tehty Diane Ackermanin kirjan pohjalta.

Lisäksi lainasin kirjastosta Hovimäen ensimmäisen kauden (1999). Kuka muistaa tämän sarjan? 😄Tämä oli paljon ihanampi kuin mitä muistin. Hovimäki seuraa Hovimäen kartanoa asuttavan aatelissuvun ja suvun tiloilla asuvien Sepän torpparisuvun tarinaa vuosisatojen saatossa. Ensimmäinen kausi alkaa vuodesta 1798, kun Suomi on vielä Ruotsin vallan alla. Jos tykkäät historiallisista sarjoista, niin kannattaa tsekata tämä! Suomessa tällaisia ei olekaan ihan hirveästi tehty, ainakaan mistä minä olisin kuullut. Aion katsoa muutkin kaudet kyl.

***

Aloitin myös lukemaan Tolkienin Gondolinin tuhoa, mutta tajusin melko äkkiä, että tästä kirjasta ei ole hyvä aloittaa Tolkienin tuotantoon tutustumista (minun mielestä). Jos ymmärsin oiken, hän ei ikinä saanut työstettyä tätä tarinaa loppuun asti. Tämä voisi olla kiva kirja lukea joskus myöhemmässä vaiheessa kyllä.

***

Mites teidän kesä on lähtenyt käyntiin? 😊
 

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Hemulin kasvio


Kaataja, Päivi : Hemulin kasvio
WSOY, 2019. 109 s.

Mikäs olisikaan kivempi paluu blogiin, kuin tällainen ihana luontokirja, nyt kun luonto (ja minä 😅) alkaa taas heräillä horroksesta pitkän ja lumisen talven jäljiltä. Täällä Oulussa ainakin oli välillä sellainen olo, että tämä talvi ei lopu koskaan, varsinkin kun takatalvikin pääsi yllättämään. Vaikka olen enemmän syys/talvi-ihminen, niin lopputalvi tuntuu aina ikuisuudelta, ja onhan tämä alkukevät ihanaa aikaa - lämmintä, mutta ei liian. Ötököitä, muttei liikaa... Mukavat ulkoilukelit koirien kanssa ja niin edelleen.

Hemulin kasvio kuulosti niin ihastuttavalta, että pakkohan se oli päästä lukemaan. Ja kiva tietopakettihan tämä olikin! Kasvipiirrosaukeamista tuli ihan sellainen nostalginen ala-asteelle paluu -olo tätä lukiessa. Taustalla vilahtaa välistä Tove Janssonin muumipiirroksia, ja lukujen aluista sekä pienistä mustista laatikoista voi lukea muumikirjoista tuttuja luontoon liittyviä sitaatteja. Varsinaisesti tämä ei siis ole muumikirja, vaan helppolukuinen tietokirja Suomen yleisimmistä kasveista.



Tykkäsin paljon kirjan muumivivahteesta ja Anni Pöyhtärin kauniisti piirtämistä kasvikuvista. Kirja on myös koostettu selkeisiin johdonmukaisiin kappaleisiin ja lukuihin, kuten Havumetsässä, Suolla, Syötävät ja maistuvat, Myrkylliset ja vaaralliset... Ja niin edelleen. Aukeamille kuvien viereen sijoitetut lyhyet ja ytimekkäät tietoiskut ja nippelitiedot kaikista kasveista teki kirjasta helppolukuisen ja silmää miellyttävän. Jäin mielellään tuijottelemaan aukeamia pidempäänkin.

Opin paljon hauskaa (ja oikeastaan tärkeääkin) uutta ja jo unohtunutta tietoa Suomen kasveista. Selvästi kertaus on opintojen äiti. :D Vaikka tämä tuntuu enemmän nuorille ja lapsille suunnatulta, mun mielestä tämä on mahtava kirja ihan aikuisillekin luettavaksi.


lauantai 9. maaliskuuta 2019

Neil deGrasse Tyson: Tähtitiedettä kiireisille


Tyson, Neil deGrasse: Tähtitiedettä kiireisille
Aula & Co, 2018. 176 s.

Kuuntelen usein Joe Roganin podcastia Joe Rogan Experienceä, koska siellä on monen monia mielenkiintoisia vieraita eri tutkimusaloilta (tietenkin myös urheilijoita, koomikkoja yms). Astrofyysikko Neil deGrasse Tyson on yksi mun lemppari vieraista, koska hän osaa selittää asioita avaruudesta, maailmankaikkeudesta ja tähtitieteestä yleistajuisesti ja sellaisella innolla, että se tarttuu väkisin kuuntelijaankin. Olen saanut podcastista niin paljon kirjavinkkejä eri aiheista, että se tulee varmaan mainittua täällä blogissakin useampaan kertaan. Podcast on syy siihen, miksi tartuin tähän(kin) uutuuskirjaan.

Tähtitiedettä kiireisille on mukavan lyhyt, yleistajuinen ja suhteellisen helppo luettava, joka antaa tällaisille kiireisille tavallisille tallaajille yleiskuvan siitä, mistä tähtitieteessä onkaan kysymys. Kirja kattaa aiheita aina alkuräjähdyksestä suhteellisuusteoriaan, mustiin aukkoihin, pimeään energiaan ja elämän etsimiseen avaruudesta.

"Olemme elämäksi muuttunutta tähtipölyä, jolle maailmankaikkeus on lahjoittanut kyvyn ottaa selvää itsestään - ja olemme vasta alussa."

Maailmankaikkeuden ja elämän synty ovat kiinnostaneet minua niin kauan kuin muistan, ja yhdessä vaiheessa, joskus vuosia sitten, luin aiheesta enemmänkin. Monet kirjassa esitetyistä aiheista olivat minulle siis joten kuten tuttuja, mutta opin myös paljon uutta, sillä onhan tiede kehittynyt tässä vuosien aikana ja uusia löydöksiä löytynyt. Tuntuu myös, että ymmärrys niidenkin tuttujen aiheiden ympärillä kasvoi huomattavasti.

Kirja tuli luettua hujauksessa, ja ihan kaikki ei jäänyt mieleen, mutta kokonaiskuva maailmankaikkeuden synnystä ja tähtitieteestä kuitenkin selkeni. Minä olisin kaivannut oppikirjamaisia kuvia tähän vierelle vielä (koska kuvat auttavat minua muistamaan asioita paremmin), mutta annettakoon se nyt anteeksi, että niitä ei ollut... 😆 Tyson kuitenkin havainnollistaa sanomaansa helpoin esimerkein, mikä auttaa pysymään kärryillä, kun aiheet alkavat mennä vaikeammiksi.

Jos olet kiinnostunut tähtitieteestä ja avaruudesta, suosittelen tarttumaan tähän!

***

Muualla kirjoitettua: Kirjavinkit, Eniten minua kiinnostaa tie, Sinisen linnan kirjasto, Satunnainen lukija


maanantai 11. helmikuuta 2019

Vapaapäivä Mads Mikkelsenin parissa

Vietin yhden vapaapäivän melkein kokonaan Netflixin äärellä leffoja katsellen (saatoin myös aloittaa You-uutuussarjaa...) Ekaksi leffaksi valikoitui Netfixin oma uutuus Polar. Sen jälkeen halusin katsoa mitä muuta sieltä löytyy Mads Mikkelseniltä, ja katsoin myös The Salvation-westernin ja tositapahtumiin perustuvan pukudraaman A Royal Affair (Kuningatar ja henkilääkäri).


Polar (2019) kertoo pian eläköityvästä salamurhaajasta Duncan Vizlasta, jonka eläköitymissuunnitelmiin tulee - yllättäen - esteitä. Kuulostaako tutulta? Onhan tässä yhtäläisyyksiä John Wickiin monellakin tapaa, vaikka elokuvana tämä ei ollut niin samanlainen (ainakaan minusta). Leffa perustuu samannimiseen sarjakuvaan, ja elokuvan visuaalisuudessa olikin jotain hyvin sarjakuvamaista, mistä monesti tykkään.

Polarissa leikiteltiin väreillä ja kahdella eri maailmalla: Salamurhaajien värikäs, vauhdikas, hullu maailma, josta Duncan on poistumassa, luo suuren kontrastin siihen rauhalliseen, seesteiseen, melkein karuun maailmaan, johon Duncan yrittää sopeutua. Leffa on monella tapaa överi, verinen, mustalla huumorilla kyllästetty, sarjakuvatyylinen toimintapläjäys, josta tykkäsin yllättävän paljon. Suosittelen, etenkin jos tykkäät Tarantinomaisesta toiminnasta tai Sin City -tyyppisistä leffoista.

****

The Salvation (2014) on melko perinteinen westerni, jossa päähenkilön Jonin perhe murhataan, ja hän lähtee hakemaan kostoa. Tämä oli näistä kolmesta se, josta tykkäsin vähiten, mutta kuitenkin sen verran, että katsoin loppuun asti. Westerneissä on jotain sellaista, josta tykkään. Laittomuus, uudisasukkaat, kaikki hullunkurinen meininki. Mutta ne ovat aina melko samanlaisia.

Mitään yllättävää elokuva ei ainakaan minulle tarjonnut. Mutta jos tykkäät perinteisistä westerneistä, niin kannattaa tarttua tähän. Minulle elokuvan kantava voima oli Mads Mikkelsen, ja ilman häntä tuskin olisin tarttunut tähän.

****

A Royal Affair (2012) sijoittuu Tanskaan 1700-luvulle, ja kertoo kuningatar Karoliina Matildan ja kuninkaan (Kristian VII) henkilääkärin, Johann Friedrich Struenseen salasuhteesta. Kuningas oli mielisairas mies, jota kabinetin miehet käyttivät allekirjoituskoneena omille päätöksilleen. Johannin tullessa Kristianin henkilääkäriksi, hän sai luotua hyvän suhteen kuninkaaseen, ja pääsi vaikutusvaltaiseen asemaan Tanskan politiikassa. Hän loi yli satoja uusia lakeja ja uudistuksia, joihin kuului muun muassa vankien kidutuksen ja maaorjuuden lopettaminen. Johann myös rakastui kuningattareen.

Tästä leffasta tykkäsin tosi paljon! Tanskalaiset Mads Mikkelsen ja etenkin kuningasta näytellyt Mikkel Boe Følsgaard tekivät loistavat roolityöt, kuten myös kuningatarta näytellyt ruotsalainen Alicia Vikander. Elokuvat kertoo mielenkiintoisesta osasta Tanskan historiaa, sisältäen pukudraamaa, hovijuonittelua, kiellettyä rakkautta, tragediaa... Kaikkea mahdollista. Suosittelen!

****

Tuli siis katsottua kolme hyvin erilaista leffaa. Yritin myös löytää Hannibal-sarjaa jostain, koska en ikinä katsonut sitä silloin kun se ilmestyi. Mutta nyt olisin kiinnostunut, ja sitä ei löydy mistään, yyh.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Tuntematon sotilas (minisarja 2018)

Kuva: IMDb

Kuulun siihen ilmeisen harvaan joukkoon, joka ei ole lukenut Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta, en ole katsonut sitä vanhaa mustavalkoista elokuvaa, enkä uutta Aku Louhimiehen ohjaamaa elokuvaa. 🙈 Siispä päätin tarttua tähän vuoden 2017 elokuvasta pidennettyyn minisarjaan. Tässä on 1,5 tuntia lisämateriaalia elokuvaan verrattuna, joten uskon että sarjan voi hyvin katsoa vaikka olisi leffan jo nähnyt.

Ja onneksi tuli katsottua, sillä tämä oli loistava! Minulla ei ole mitään mihin tätä verrata, joten voin arvostella sarjaa vain omana itsenäisenä teoksenaan, ja tykkäsin paljon. Kuten monet jo varmasti tietävät, Tuntematon sotilas kertoo Suomen jatkosodasta Neuvostoliittoa vastaan, seuraten konekiväärikomppaniaa sotavuosien läpi. Näyttelijät olivat mahtavia, henkilöhahmot aitoja ja inhimillisiä, maisemat sydäntä lähellä ja elokuvataide maailmanluokkaa... Olihan tämä melkoinen tunteiden vuoristorata. Tekisi mieli katsoa tämä uudelleen.

Myönnettäköön tässä nyt myös, että en juuri koskaan katso suomalaisia elokuvia tai sarjoja. Se taas johtuu siitä, että en pysty kuuntelemaan sitä ihmeellistä tönkköä puhetta, robottimaista kirjakieltä (jokainen varmasti tietää mitä tarkoitan :D) puhuttuna koko leffan ajan. Sen takia oli ihanaa huomata, että tässä puhutaan murteilla ja puhekielellä. Se toi oman osansa uskottavuutta ja aitoutta henkilöhahmoihin. Olen kuitenkin tottunut kuulemaan ihmisten puhuvan jonkin asteisella murteella (kuten varmasti moni muukin), hyvin harvoin kirjakielellä.

Jatkosodan tarina on tärkeä osa suomalaista historiaa. Valitettavasti siinä myös kuoli todella paljon suomalaisia, ja se tulee tässä sarjassakin esille. Sodan kauhut, kuolema, loukkaantumiset, tappaminen... Kaikki tuntui realistiselta ja sotilaiden tuntemukset tuli hyvin esiin. Hienoja näyttelijäsuorituksia etenkin Vataselta, Suomiselta, Aholta... Ja kaikilta muiltakin. 😊

Suosittelen lämpimästi katsomaan tämän minisarjan!

torstai 17. tammikuuta 2019

Kevään 2019 kiinnostavimmat kirjat

Olen mielenkiinnolla lueskellut muiden tekemiä listoja kevään uutuuksista, ja ajattelin nyt vihdoin koostaa oman listan. Nämä ovat niitä, jotka herättivät minun mielenkiinnon kevään katalogeissa:


Ritva Ylönen: Saima Harmaja - Sydänten runoilija 1913 - 1937
SKS

Nuorena kuolleen runoilijan kattava elämäkerta. Rakastan Harmajan runoja!


***

Harri Virtanen: Trauma ja rakkaus - Eli kuinka selviytyä mahdottomasta
SKS 


***

Uno Harva: Elämänpuu 
SKS

Ensimmäistä kertaa vuonna 1920 julkaistu kirja saa uuden painoksen. Kirjassa sukelletaan varhaisten kulttuurien uskomuksiin, joiden symbolina nähdään usein elämänpuu. 


***

Bergsveinn Birgisson: Musta viikinki
Bazar

Unohdetun viikinkihallitsijan tarina.

 ***

Anne Bert: Annan itseni kuolla
Bazar

Anne kuuli 59-vuotiaana sairastavansa ALS-tautia, ja kertoo kirjassaan miksi päätti valita armokuoleman. 


***

Johann Hari: Mielen yhteydet - Masennuksen todelliset syyt
Bazar

Johann Hari on itse sairastanut masennuksen ja kuullut selityksen "kemiallinen epätasapaino aivoissa", mikä on varmasti monille muillekin tuttu. Sen enempää hänelle ei kuitenkaan masennuksesta koskaan kerrottu. Kirjassaan Johann sukeltaa lukuisiin tutkimuksiin masennuksesta, jotka kertovat, mitkä syyt yleensä johtavat masennukseen ja mitkä ovat ratkaisuja toipumiseen. 


***

Aki Salmela: Eläimen varjo
Tammi

Moderneja eläinfaabeleita.


***

Matthew Walker: Miksi nukumme - Unen voima
Tammi

Katsoin aikaa sitten Joe Roganin podcastin, jossa neurotieteen ja psykologian professori Matthew Walker oli puhumassa kirjastaan. Tosi kiinnostavaa asiaa! Ihanaa että tämä kirja on myös suomennettu. 


***

Kimmo Taskinen ja Vesa Sisättö: Kiehtovat linnat - Suomessa ja muualla Euroopassa
Tammi

Sukellus mahtavien linnojen taustoihin ja tarinoihin.


***

J. R. R. Tolkien: Gondolinin tuho
WSOY

Tolkienin ensimmäinen kertomus Keski-Maasta. Christopher Tolkienin toimittama ja Alan Leen kuvittama laitos.


***

Lisa Brennan-Jobs: Näkymätön tyttö
WSOY

Millaista oli elämä Steve Jobsin tyttärenä? 


***

Tove Jansson: Hemulin kasvio
WSOY

Suomen kasvistoa hemulimaisen tarkasti. Kuulostaa hauskalta tavalta oppia lisää kasveista. :D 


***

Joel Haahtela: Adèlen kysymys
Otava

Mies matkaa luostariin Pyreneille ottamaan selvää Pyhän Adèlen tarinasta, ja samalla itsestään. 

***

Paula Nivukoski: Nopesti piirretyt pilvet
Otava

"Vahvatunnelmainen esikoisteos sinnikkäästä 1920-luvun pohjalaisnaisesta, jota elämä taivuttaa muttei murra"


***

Sami Makkonen: Kalevala
Otava

"Upea ja kouraiseva sarjakuvatulkinta suomen kansalliseepoksesta"


***

Nora Roberts: Ensimmäinen vuosi
Gummerus

Jotain uudenlaista Robertsilta, nimittäin dystopiaa. Pakko tsekata!


***

Janne Kukkonen: Voro 2 - Tulikiven armeija
Like

Sarjakuvaromaani Voro oli loistava, joten pakkohan se jatko-osa on lukea. 



***

Sanna Karppinen: Lemmikiksi monirotuinen koira
Art House

Meillä on aina ollut perheessa sekarotuisia koiria, mutta en ole vielä törmännyt kirjaan, joka keskittyy aiheeseen kunnolla. Herätti mielenkiinnon!


***

Tiina Piilola: Kalevalan naiset
S&S

Millaisia naisia myyttisessä Kalevalassa onkaan? 

***

Marcus Rosenlund: Sää joka muutti maailmaa
S&S

Tietokirja jääkauden monista vaikutuksista Eurooppaan. 

***

Huomaan nyt kun lista on valmis, että tällä kertaa oma kiinnostus painottuu vahvasti tietokirjoihin. On se mukava, että on jotain mitä odottaa... Kuten näihin kirjoihin tarttumista. :D Eniten odotan Walkerin Uni-kirjaa, Nora Robertsin Dystooppisen kirjasarjan ekaa osaa ja Rosenlundin kirjaa jääkaudesta.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...