"Pienen lapsen vireystilat vaihtelevat, ja välillä voi olla vaikeaa rauhoittua unille. Lämminsydämisissä loruissa punatulkkuisä hyräilee, kalaäiti keinuttaa ja leppäkerttu suukottelee lapsensa unten maille. Turvan tiukasta kapalosta on hyvä herätä uuteen päivään."

Maaret Kallion tämän kesän uutuus Saatan sinut unille on ihastuttavan soma runo/lorukirja lapsille. Tämä yllätti minut positiivisesti! Miten ihanan lempeitä ja juuri sopivan mittaisia uniloruja pienille vauvoille ja miksei vähän isommillekin lapsille. Kati Vuorennon lämmin ja pehmoinen kuvitus eläinvanhemmista pienokaisineen sopii uniteemaan kuin nenä päähän.

Minä erittäin huonomuistisena ihmisenä voisin jopa kuvitella oppivani ulkoa tästä pari lorua. Tätä lukiessa tulikin mieleen, että tämähän voisi olla vaikkapa oiva ristiäislahja vauvalle. Tämä säteilee turvaa, lämpöä ja rauhallista tuudittelua. Olipas vain ihana. 💜 Tekee mieli nyt tutustua Kallion toiseen runokirjaan Välillä olet varpuseni.

Sivut ovat paperisia, joten en suosittele jättämään tätä pienten käsien armoille kovin pitkäksi aikaa. 😅

Saatan sinut unille,
leppäkertun levolle.

Lasken kilpesi täpliä,
taivaan kirkkaita tähtiä.

Sinikellot hiljaa soi.
Niissä unen laulun kuulla voi.

★★★★

Maaret Kallio: Saatan sinut unille

WSOY, 2023. 37 s.

Saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun.

Kirjassa kuljetaan vuoronperään Juhanin, Hannelen ja Aavan matkassa, kun he arkiaskareiden lomassa pohdiskelevat elämäänsä. Onko se sopivanlaista ja kenen mielestä? Lompsitaan Oulun loskaisilla kaduilla, matkustetaan ahdistuneina ruuhkabusseissa ja pistäydytään töiden jälkeen viinilasilliselle. Mietitään lapsuutta ja omaa roolia elämässä. 

Tämä ei ole mikään pako arjesta kirja - päin vastoin, tässä pyöritään hyvinkin arkisissa tunnelmissa läpi kirjan. Ei jännittävää juonta tai juonenkäänteitä - vain henkilökuvausta tuiki tavallisista ihmisistä: ehkä sinäkin tunnet jonkun Juhanin, Hannelen tai Aavan tyyppisen henkilön.

Näistä henkilöistä tykkäsin lukea eniten Juhanin tarinaa, joka oli hyvin sydäntäriipaiseva ja helposti lähestyttävä. Hanneleen oli vaikea lämmetä ja Aava jäi hyvin etäiseksi hahmoksi. Toisaalta, kirjasta jäi sellainen tunne, että ymmärrän miksi kukanenkin on sellainen kuin on, vaikka en heistä pitäisikään. Todella terävää henkilökuvausta!

En ole oikeastaan koskaan lukenut tällaista kirjaa. Tämä ei muistuttanut minua mistään aiemmin luetusta, mikä oli sinänsä kyllä virkistävää! Yleensä luenkin historiallista romantiikkaa, fantasiaa tai tietokirjoja, joten tämä on aika kaukana mukavuusalueeltani muutenkin. Toisinaan on mukava astua sinne mukavuusalueen ulkopuolelle.

Tämä on kokonaisuus, johon kuuluu kirjan lisäksi myös musiikkia, jota voi kuunnella samalla kun lukee kirjaa. Minulla ei ollut levyä tässä mukana, joten en osaa siitä sen enempää sanoa. Onpa luova idea! 

Ei tämä varsinaisesti omaksi suosikiksi noussut, mutta en todellakaan tätä huonoksikaan sanoisi. Olihan tämä erilainen lukukokemus, ja Oulun murre soljui oikein mukavasti ja luontevasti dialogissa. Suosittelen tutustumaan!

★★★

Dimi Salo: Sopivanlaiset

Dimi Salo, 2023. 268 s.

Lainattu kirjastosta. 

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön

Nyt kun vuosi alkaa olla puolessa välissä (mihin kaikki aika oikein menee 😨), on hyvä katsoa mitä on tullut luettua tähän mennessä. Ajattelin listata tähän ne kirjat, jotka jäivät mieleen parhaimpina lukukokemuksina.

Marianna Kurtto: Ellen valkeudessa

Sillä välin, kun kohistiin Kiira Korven runokirjauutuudesta Hyppää vaan!, Otavalta julkaistiin toinenkin runokirja, joka jäi paljon vähemmälle huomiolle. Marianna Kurton Ellen valkeudessa on johonkin tulevaisuuteen sijoittuva kirja tiedemiehestä ja koelinnusta, jota käyttäen etsitään ratkaisua ihmisiä hiertävään ongelmaan: kuinka eletään ikuisesti, kuinka ollaan kuolemattomia. Runomuotoinen tarina vuorottelee linnun ja tiedemiehen näkökulmia aiheeseen. Tämä kirja pyörii minulla mielessä edelleen. 

Mihail Šiškin: Sota vai rauha

Kattava ja syvälle pinnan alle kurkistava esseekokoelma piirtää kuvan Venäjän ilmapiiristä ja sen ihmisistä. Miksi Venäjä on sellainen kuin se on. Todella hyvä kirja! Šiškin kirjoittaa niin hyvin tästä aiheesta: koskettavalla ja ymmärtävällä, mutta samalla kriittisellä otteella.

 José Sánchez-Silva: Poika ja Valas 

Tämä oli aivan ihana kirppislöytö. Espanjalainen klassikkosatu kertoo pojasta, jolla on mielikuvitusystävä nimeltä Valas. Valas kulkee pojan mukana monissa elämänvaiheissa, niin iloissa kuin suruissa. Samalla tässä voi nähdä lapsen silmin, miltä perhe-elämä on ehkä tähän aikaan Espanjassa voinut näyttää: saman katon alta löytyvät työssään uupunut ja poissaoleva isä, ainaisissa kodinaskareissaan puuhasteleva äiti, mummo joka huomaa kaiken ja sisarukset, joiden kanssa nahistellaan.

Maaret Kallio: Saatan sinut unille

Tämän luin aivan vasta, enkä ole kerennyt blogitekstiä vielä kirjoittaa, mutta sanon vain, että pienen lapsen äitinä ihastuin tähän ikihyviksi. 💚

***

Oletteko lukeneet näitä kirjoja? Mitä kirjoja laittaisit omalle listallesi? 😊

P.s. Oikein hyvää juhannusta! Oulussa sataa vettä, mutta se ei minua haittaa näiden kuumien ilmojen jälkeen, huh...

"Helmikuu 2022. Aleksi istuu autossaan talvisessa Oulussa ja miettii itsemurhaa. Venäjä hyökkää Ukrainaan. Sotilas ei tapa itseään, mutta sotilas voi kuolla kunniakkaasti taistelukentällä. Aleksi myy kihlasormukset ja lähtee."

- Ote takakannesta.

Ukrainan sota varmasti puhuttaa meitä kaikkia enemmän tai vähemmän tällä hetkellä. Senpäs takia tämä kirja kiinnittikin huomioni. Tuomas Kyrön Aleksi Suomesta kertoo Aleksista, joka 18-vuotiaana lähti Ranskan muukalaislegioonaan ja monien vaiheiden jälkeen taistelee nyt Ukrainassa. Minulle kirjailija on lähinnä tuttu Mielensäpahoittaja-kirjoistaan, joten tämä vaikutti aika mielenkiintoiselta ja erilaiselta uutuudelta häneltä.

Aleksi Suomesta on kokonaisuus erilaisia näkökulmia, joista kaikki kuitenkin keskittyvät yhteen henkilöön: Aleksiin. Välillä äänessä on äiti, isovanhemmat, kaverit, kirjailija tai Aleksi itse. Tuntuu, että Aleksi on elänyt jo monta elämää ikäänsä nähden, joten olihan tämä kiinnostavaa luettavaa. Mitä sota tekee ihmisen mielenterveydelle, millaista on Ranskan muukalaislegioonassa, millaista on elää ilman isää, millaista on elää Suomessa kun äiti on Pohjois-Suomesta mutta isä Senegalista, millaiset jäljet kiusatuksi tuleminen jättää, millaista Ukrainassa on nyt...

Tämä kirja oli todella nopeasti luettu. Mukana oli ripaus huumoria, koskettavia, synkkiä ja surullisiakin hetkiä sekä tietenkin mielenkiintoisia tarinoita eri paikoista, joissa Aleksi on käynyt. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin vähän syvempää pohdintaa joidenkin aiheiden kohdalla, kuten sotilaiden mielenterveydestä puhuttaessa. Jäi jotenkin sellainen tunne, että jotain jäi vielä sanomatta tai käsittelemättä, roikkumaan ilmaan. Mutta kaiken kaikkiaan todella tykkäsin tästä kirjasta ja huomasin samaistuvani Aleksiin monessa otteessa, etenkin lapsuudesta puhuttaessa.

Olen kiitollinen, että sain kurkistaa Aleksin arkeen tämän kirjan kautta, ja nähdä hieman miltä ammattisotilaan elämä voi näyttää, hyvässä ja pahassa.

Lämpimät suositukset tälle kirjalle!

★★★★

Tuomas Kyrö: Aleksi Suomesta

WSOY, 2023. 288 s.

Saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika

Esittelyteksti:

Tämä Uni Ojuvan toinen runokokoelma Onhan sentään linnut (onpa ihana nimi!) oli niitä kevään uutuuksia, joita odotin kaikista eniten. Olin ihan onneissani, kun huomasin tämän odottavan minua kirjaston varaushyllyssä. 💚 

Ei ole aikaisemmin tullut runokirjaa vastaan, jossa käsiteltäisiin tällaista aihetta, joka on todella lähellä omaa sydäntä: suomalaisten ja Suomen saamelaisten kohtaamisia, kadonnutta kulttuuria, identiteettiä ja sukujuuria molemmin puolin. Kirjassa kuljetaan matka halki ajan samoilla seuduilla, aina jääkaudesta näihin päiviin. Katsotaan tässä myös kauas tulevaisuuteen: mitä siellä on jäljellä silloin?

Huomasin nyökytteleväni ja hymähteleväni runojen matkassa, tässä on hienosti puettu sanoiksi Lapin historiaa ihmisineen, myötätuntoisella otteella. Runot puhuttelivat ja mietityttivät, mutta jotain jäin kaipaamaan. En osaa sanoa, että mitä... Suosittelen silti tutustumaan, varsinkin jos tämä on aihe joka sinuakin kiinnostaa. 

Tuli luettua tämä samaan aikaan, kun aloitin lukemaan Tapio Nykäsen kirjaa Lapin ihminen. Toimiva kombo!

★★★ ½

Uni Ojuva: Onhan sentään linnut

Aviador, 2023. 87 s. 

Lainattu kirjastosta.

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon

Millaisia kirjoja 11kk ikäinen taapero rakastaa? Jos etsit kivaa luettavaa pikkuiselle, niin tässä on pari kirjavinkkiä, joiden äärellä meillä päin on viihdytty mainiosti.

Kirjoja joissa on peili. 

Kuten tämä Emily Snapen värikäs kirja Hei, kuka se siellä  - Viidakossa (WSOY), jossa tutustutaan viidakon eläimiin ja kurkitaan peilistä. Tämä lainattiin kirjastosta.

Luukkukirjoja. 

Näitä meillä on ollut monia, joista poika on tykännyt, mutta ehkä erityisesti näistä pienistä Ensimmäiset sanani & Pieni kirjani -kirjoista, joissa luukut on helppo avata ja ne ovat vankkaa tekoa, ettei heti repeä. Meillä on omasta takaa näitä kaksi. Tämä Jessica Gibsonin Ensimmäiset sanat - Hauvat (Gummerus) lainattiin kirjastosta.

Kosketuskirjoja joissa on erilaisia pintoja. 

Tämä Oppi&Ilo -sarjaan kuuluva Mikko Hiltusen kirja Eläinystävät (Sanoma Pro) on ollut hauska. Kirjassa on erilaisia eläimiä, joiden turkkia pääsee silittelemään. Samantyylisiä kirjoja ovat myös samaan sarjaan kuuluvat Älä kutita possua ja Älä kutita virtahepoa, jotka ovat sekä kosketus- että äänikirjoja.

Kirjoja joista lähtee ääntä (tietenkin). 

Leo sai mummoltaan lahjaksi tällaisen viidakkoaiheisen kirjan, jonka alareunasta voi painella nappeja ja kuunnella eläinten ääniä. On ollut myös tykätty. Tämä on Nick Acklandin Ssh! (Tactic Games).

 

Pöllöt ovat aina kiehtoneet minua, eikä Harry Pottereiden lukeminen aikoinaan ole varmaan haitaksi ollut sen suhteen. Tämä tarttui minulle mukaani sattumalta kirjaston uutuushyllystä, ja olipas vain aika ihana tietopakkaus Suomen pöllöistä.

Kirjan formaatti oli yllättävän mukaansatempaava. Tässä käsitellään yksi kerrallaan kaikki kymmenen Suomessa esiintyvää pöllölajia huuhkajasta varpuspöllöön. Kauniita valokuvia on paljon. Mutta kaikista eniten tykkäsin lyhyistä tarinoista, joissa kuvaajat kertoivat kohtaamisista pöllöjen kanssa luonnon keskellä.

Pöllöjä on hyvin harvoin tullut itse nähtyä. Muutamana aamuna kotiseudulla Pohjois-Lapissa on näkynyt pöllö istuskelemassa oksalla - ja se on kyllä hieno näky. Se huhuilu on niin jännän kuuloista aamuvarhaisella, kun on muuten hiljaista. Mikähän pöllö se olisi ollut? Ehkä kirjan perusteella lapinpöllö. Kerran olen nähnyt kauniin valkoisen tunturipöllön. Olisikohan silloin ollut sopulien vaelluskausi, kun kirjassa sanottiin, että silloin näitä harvinaisuuksia voi jopa nähdäkin.

Kuka olisi arvannut, että kirja pöllöistä olisi näin kiehtova! Tämä oli kiva tietopakkaus, josta huokui suomalaiselle luonnolle ominainen rauhallisuus ja seesteisyys huhuilevine pöllöineen. Teksti oli mukavan soljuvaa ja helppolukuista. Suosittelen lämpimästi! Vähintäänkin kauniiden valokuvien takia. :)

★★★★

Matti Alasaarela, Esa Hohtola & Jari Peltomäki: Pöllöt - Metsiemme hiljaiset saalistajat

Docendo, 2023. 203 s.

Lainattu kirjastosta.

***

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan.

Aina ihana hetki, kun uusia kirjakatalogeja alkaa ilmestyä sieltä täältä. ❤ Minun valinnoissa painottuu tietokirjat, historiallinen romantiikka, fantasia, runot, muutama ihana lastenkirja ja värikkäät valinnat taaperolle. 

Tässä on minun tärpit kesän/syksyn kirjauutuuksiin:

Kaunokirjat:

Ayòbámi Adébáyò: Onnenkauppaa (Atena) "Vavahduttava romaani Nigeriasta, rauenneista toiveista ja elämän sattumanvaraisuudesta."

Vappu Kannas: Kimalaisten kirja (S&S): "Lumoava romaani runoilija Emily Dickinsonin maailmasta"

Lina Nordquist: Minne ikinä menetkin (S&S): "Minne ikinä menetkin on dramaattinen historiallinen romaani siitä, kuinka riippuvaisia toisistamme olemme, ja kaikkea kannattelevasta rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat."

Anu Vähäaho: En voi sua unhoittaa poies (S&S): "Lumoava historiallinen rakkausromaani 1820-luvun Oulussa"

Satu Leisko: Ihmisenhaltija (Avain): "Ihmisenhaltija on nykypäivään sijoittuva tummasävyinen young adult -romaani, jonka hahmoihin ja tarinaan ovat vaikuttaneet suomalaisen mytologian olennot."

Rebecca Netley: Kalman kehtolaulu (Bazar):  "Kalman kehtolaulu on hyytävän tunnelmallinen kummitustarina syrjäisestä kartanosta 1860-luvun Skotlannissa "

Anni Kuu Nupponen: Sydänmeri (Gummerus): "Maaginen romaani merensuojelusta."

Terhi Tarkiainen: Peto irti (Tammi): "Kauan kärtetty, itsenäinen jatko-osa romaanille Pure mua."

Runot:

Pia Perkiö: Tässä iässä (Avain): "Tässä iässä -kirjassa pienet hauskat riimirunot kertovat ikääntymisen tuomista tunteista."

Tomi Kontio: Tunturin luokse, rakkaan (Teos): "Tunturi on tausta, jota vasten elämän hetket erottuvat."

Henriikka Tavi: Remu (Teos): "Henriikka Tavin runokokoelman keskiössä on Remu Martikainen, sekarotuinen 12-vuotias koirayksilö ja perheenjäsen."

Tietokirjat:

Jennette McCurdy: Onneksi äitini kuoli (Johnny Kniga): "Koskettava ja aidosti hauska kertomus siitä, miten äitinsä unelmaa toteuttaneen lapsitähden elämä alkaa vasta äidin kuoleman jälkeen."

Shen Yang: Enemmän kuin yksi lapsi (into): "Enemmän kuin yksi lapsi on Shen Yangin koskettava muistelmateos hänen omista kokemuksistaan ylimääräisenä – ja siten perheelleen vaarallisena – lapsena."

Elina Välimäki: Kiusatut (into): "Kiusatut kertovat, miten kaltoinkohtelu on vaikuttanut heidän elämäänsä ja miten he ovat oppineet elämään kivun kanssa."

Michael Hebb: Puhutaan kuolemasta illallisella (Otava): "Ei ole oikeata tapaa puhua kuolemasta, mutta kirjassa on hyviksi todettuja keskustelunavauksia ja paljon mielenkiintoisia tarinoita."

Ilari Aalto & Elina Helkala: Vuosi keskiajan Suomessa (Atena): "Valloittava tietokirja keskiajan suomalaisten arjesta ja juhlasta."

Katja Hoyer: Muurin takana - Itä-Saksan historia 1949–1990 (Atena): "Silmiäavaava teos Itä-Saksasta, kadonneesta maasta, jonka historian luulit tuntevasi."

Teemu Potapoff: Faija (Docendo): "Teoksessa isät pohtivat, millaisia roolimalleja he haluavat olla ja miten isyys on muokannut heitä ihmisinä."

Marika Riikonen: Yksin, kiitos (Hertta): "Vahvasti omakohtainen kirja ravistelee tiukassa istuvaa oletusta siitä, että parisuhde- tai perhekeskeinen elämä, saati jatkuva seurankaipuu, olisi ainoa oikea vaihtoehto."

"Mehiläisen paino on kasvu- ja matkakertomus, jossa runon minä etsii paikkaansa yhteisössä ja kokeilee siipiään sen ulkopuolella. Onko mahdollista olla riippumaton, pärjääkö mehiläinen ilman parveaan? Ja lopulta - onko maailmassa enää sijaa kaikkein pienimmille?"

- Ote takakannesta.

Tämä runokirja kuulosti aika ihanalta kuvauksen perusteella, mutta ei oikein lopulta jättänyt minulle minkäänlaista mielikuvaa niin hyvässä kuin pahassakaan. Runoissa seikkailee mehiläinen, sen minä muistan. En kirjoittanut ylös puhuttelevia otteita, koska kaikki runot tuntuivat vähän samanlaisilta. Mikään ei noussut ylitse muiden. En tosin muista ajattelleeni että nämä huonojakaan olisivat.

Onpa vaikea kirjoittaa tästä kirjasta. Nämä runo taisi mennä multa vähän ohi, toki joku muu voi saada tästä paljonkin irti. Kansikuva on ihana!

- Kirjan ensimmäinen runo.

★★ ½

Katja Meriluoto: Mehiläisen paino

Aviador, 2023. 66 s.

Lainattu kirjastosta.

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas

 

Aleksandr Solženitsyn on Neuvostoliiton vankileireillä 8 vuotta viettänyt kirjailija, joka ryhtyi tähän uhkarohkeaan kirjaprojektiin, koska halusi kertoa kaikille, mitä hänen kotimaassaan tapahtuu: Neuvostoliiton kommunistinen utopia on valhe, jonne on muodostunut salaperäinen ryhmittymä julmia työleirejä, joita kirjailija nimittää vankileirien saaristoksi. Hän halusi kertoa tässä kirjassa niin monen vankileirien kynsiin joutuneen ihmisen tarinan kuin vain pystyi. Kirjaa hän kirjoitti aina salassa, sillä koska tahansa joku saattaisi löytää hänen käsikirjoituksensa ja se olisi siinä sitten, kaikki työ valuisi hukkaan. 

Se kiireen ja hädän tuntu, joka tästä kirjasta huokuu läpi, on käsinkosketeltavaa. 

Kirja koostuu kirjailijan omista kokemuksista ja tutkimuksista sekä yli 200:n vangin todistuksista. Niistä piirtyy kuva vankileirien käsittämättömästä julmuudesta, järkyttävästä kohtuuttomuudesta, järjestelmän korruptiosta, ihmismielen kieroutumisesta, ahneudesta ja puhtaasta välinpitämättömyydestä, suuresta nälänhädästä ja kansan köyhyydestä, pelon ilmapiiristä - sekä tietenkin selviytymisestä ja siitä millaisen veron se vaatii. Millaista onkaan elää yhteiskunnassa, jossa epäluottamus naapureihin ja virkamiehiin on melkeinpä elinehto. 

Tämä kirja julkaistiin aikoinaan ensimmäisenä Ranskassa. Suomenkielisen version julkaisu jäi lopulta ulkomaisen kustantamon ja myöhemmin kotimaisten pienkustantamon kontolle, sillä isommat kotimaiset kustantamot eivät halunneet koskea tähän kirjaan pitkällä tikullakaan. Suomeksi kirjan osat ilmestyivät alun perin vuosina 1974, -76 ja 78. Minun lukema kirja on Sofi Oksasen Silberfeldt kustantamon vuonna 2012 julkaisema versio, jossa on kaikki osat samojen kansien välissä.

Gulag - Vankileirien saaristo on rohkea, järkyttävä, vaikuttava - ja sellainen kirja, joka kaikkien kannattaa jossain vaiheessa elämää lukea. Tämä on yksi kammottavimpia mutta parhaimpia kirjoja, mitä olen koskaan lukenut.

Liitän tähän loppuun kirjassa mainitun runon, josta tuli sen kirjoittajalle 10 vuotta vankeutta:

"Rukoilla voit toki vapaasti
mutta... niin että vain Jumala kuulee."

★★★★★

Aleksandr Solženitsyn: Gulag - Vankileirien saaristo

Silberfeldt, 2012. 1303 s.

Alkup. venäjänkielinen teos ilmestyi vuonna 1973.

Oma ostos.

Kirjaa on luettu myös täällä: Jokke kirjanurkka, Savannilla

***

Helmet lukuhaaste 2023 kohta 4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna

Sadan vuoden lukuhaaste kohta 1970-luku.

Pitkä on Suomen talvi, siitä ei pääse mihinkään. Tämä Helena Anhavan runokirja Maininki ennen aaltoa vuodelta 1997 tarttui mukaani kirjastosta aika sattumalta. Tunnistin kirjailijan nimen ja uteliaisuudesta halusin kurkata, että millaisia hänen runonsa ovat. 

Olen niin iloinen, että tartuin tähän! Miten ihanan lämminhenkinen, nostalginen ja samalla aika surumielinen runokokoelma. Tämän kirjan runoissa nousee esiin luonto, vuodenajat, lapsuuden muistot, sota-ajan traumat, kuolema, suru ja syrjäytyminen. Tässä on tuulahdus historiaa niin hyvässä kuin pahassa. Tuli sellainen olo kuin vanhaa valokuva-albumia selaisi.

Tämä sai minut ajattelemaan edesmennyttä mummoani, jolle lapsuuden sota-aika oli piirtynyt muistiin valokuvatarkasti. Vaikka muisti alkoi olla huonompi, niin evakkoajat hän muisti yksityiskohtaisesti aina ihmisten käyttämien vaatteiden kuoseja ja nappeja myöten.

Täytyy lukea lisää Anhavan runoja! ❤

★★★★

Helena Anhava: Maininki ennen aaltoa

Otava, 1997. 82 s.

***

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 12. Kirjan nimi liittyy veteen

Sopii myös näihin kohtiin:

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun:

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

***

Sadan vuoden lukuhaaste kohta 1990-luku.

Muutama kirja on jäänyt kesken syystä ja toisesta. En enää koe, että minun pitäisi lukea jokin kirja loppuun, jos sen lukeminen ei tunnu mielekkäältä sillä hetkellä (jos joku siis joskus ihmettelee, miksi kirjoitan blogissani lähinnä positiivisista lukukokemuksista, se johtuu tästä). Ja kun olen ottanut tämän mentaliteetin, tartun vapaammin erilaisiin kirjoihin ja tosinaan yllätyn myös positiivisesti. ❤

En tosin näiden kanssa...

A. A. Milne: Nalle Puh

Tämä tuntuu ihan kauhelta myöntää, koska halusin tykätä tästä kirjasta niin paljon... Olen ihan kamala ihminen, kuka nyt jättää Nalle Puhin kesken! 😅 Näköjään minä. Nalle Puh on etäisesti tuttu pienenä katsotuista piirretyistä ja tietysti pehmoleluista, joita tulee vastaan joka paikassa. Pojalla on Nalle Puh -yökkäri, meidän koiran nimi on Nasu... 

Mutta. Odotin kirjasta jotain Muumien tai Pikku Prinssin kaltaista ihanaa, lämmintä elämänfilosofiaa huumorin pilkahduksineen, mutta en saanutkaan sitä. Sen sijaan tylsistyin kuoliaaksi ensimmäisten kappaleiden parissa kunnes luovutin (ymmärrän toisaalta, miksi lapset voisivat pitää tätä ihan hauskanakin). Jospa kirja olisi parantunut loppua kohti, sitä en nyt saa tietää. :') Ehkä vain tarvin Nalle Puhini pienemmissä annoksissa värikkäiden kuvien kera tai jotain.

Topias Haikala: Pimeän jälkeen liikkuvat olennot

Tämä kuvitettu maagista realismia edustava kirja tarttui mukaani jännittävän nimensä ansiosta. Rakastan kaikkea vähän kauhuun liittyvää kirjallisuutta, jossa liikkuu vampyyreja, ihmissusia ja muita myyttisiä pimeitä olentoja. Täytyy todeta, että haluan paranormaalin kirjallisuuteni kuitenkin myös hippusen romantiikkalla ja ihmissuhteilla höystettynä. Mutta jos tykkäät tämän tyylisistä kirjoista, niin tää vois olla mielenkiintonen tuttavuus. 

Ote takakannesta: "Tutkija Samuel Merenlahti metsästää hirvöitä, joka on 1920-luvulta alkaen syönyt ihmisiä Helsingin öisillä kaduilla."

Paavo Rintala: Rikas ja köyhä

Lainasin tämän kirjan kirjastosta takakannessa mainitun Oulun takia, olisihan se jännää lukea omaan asuinkaupunkiin sijoittuva kirja joskus. Kuitenkin kävi niin, että kirja ei kyllä napannut yhtään, aika nuivasti lähti käyntiin. En myöskään päässyt yli siitä, että yhden päähenkilön nimi on Aadolf...

Takakannessa sanotaan, että "Rikas ja köyhä on viimeaikaisen kirjallisuutemme mittavimpia saavutuksia" (huom, kirja on julkaistu vuonna 1955.)

Jos tiedätte jotain raflaavaa Ouluun sijoittuvaa kirjallisuutta, niin vinkkejä saa laittaa kommentteihin. 😄

Tuleepas nyt luettua runoja ihan olan takaa. Nämä saapuvat kirjaston varaushyllyyn paljon nopeammin kuin muut uutuuskirjat, sen olen nyt huomannut. 😅 Tämä tosin tuli luettua BookBeatista, kun se siellä sopivasti tuli vastaan. Taitoluistelijana tunnettu Kiira Korpi on tehnyt uuden aluevaltauksen tällä runokirjallaan. Hyppää vaan! on täynnä lyhyitä runoja ja toteamuksia (?), joissa Korpi selkeästi käsittelee eroa ja eron jälkeistä uutta aikaa, itsetutkailua ja elämästä nauttimista. 

Tämä ei ihan ole minun makuun, jotenkin superpositiivinen you can do it woman- (🠉) energia ei nyt tarttunut, en tosin ole sitä tyyppiä kehen tuommonen koskaan tarttuisi muutenkaan. Nämä lausahdukset ja runot ovat kuin kevyitä pintaraapaisuja, joten kovin syvälle tässä ei päästä. Ehkä senkään takia en saanut näistä runoista hirveästi irti. Jotenkin paradoksaalisesti tämä tuntui samalla myös siltä, kuin olisi kurkistanut jonkun päiväkirjaan, melko yksityiseltä. Siinä mielessä myös rohkealta.

En tykkää sellaisista runoista, jotka on tehty niin korkealentoisiksi, että niissä ei ole päätä eikä häntää - itse asiassa en voi sietää niitä. Tässä ollaan ehkä ajauduttu toiseen ääripäähän - melkein jo liian simppeliä. Usein vertaan mielessäni runoutta maalaustaiteeseen, joten olisiko tämä tyylisuuntana sellaista runouden minimalismia? 😄 Minimalismi taiteessa on aina ollut vahvoja mielipiteitä herättävä suuntaus: toiset inhoaa sitä yli kaiken kyseenalaistaen koko suuntauksen kutsumisen taiteeksi ja toiset taas rakastaa.

Jotkut kirjan lausahdukset oli mun makuun aika korneja ja hattaraisia. Mutta oli tässä runoja, jotka oli ihan hyviä ja hauskojakin! Kirosanojen viljely oli myös ihan piristävä elementti, siihen voin samastua. 👍Minua ei häirinnyt kirjan tyyli ollenkaan, jossa yhdellä sivulla voikin olla esimerkiksi vain kirosanaviidakko. Kuka nyt ei olisi joskus huudahtanut vittusaatanaperkele.

Minäkin haluan metrin korkuisen pehmonallen!

Kirjan kuvitus oli ihan söpöä ja tykkään kansikuvasta myös. Toivottavasti Kiira Korpi ei lannistu murskakritiikistä, jota mediassa on pyöritetty ja jatkaa runoilujaan jatkossakin. Tyylinsä kullakin. 😊 Minun lukulistalle ne kirjat tuskin päätyy, mutta kaikki ei voi olla kaikille, ja se on ihan ok. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia. Kehittyä toki voi ja pitääkin itse kenenkin.

Yleensä en koskaan lue kirjallisuuskritiikkejä lehdistä, vaan seuraan muita blogeja. Tässä tapauksessa on ollut vaikea välttyä kirjan saamalta negatiiviselta julkisuudelta... Ei tämä minun mielestä nyt suorastaan julkaisukelvoton ollut, kuten Hesarissa kirjoitettiin. 🙄Mutta mielipiteenvapaus kaikille suotakoon. Sen kyllä uskon, että tunnetulla nimellä on ollut suuri vaikutus kirjan julkaisuun.

Kenelle tätä suosittelisin... Ehkä superpositiivisia tsemppilauseita lukeville, kevyttä lukemista kaipaaville erosta toipuville ja instagram-aforismien ystäville.

★★(½)

Kiira Korpi: Hyppää vaan!

Otava, 2023. 208 s.

Luettu BookBeatista.

***

Helmet-lukuhaaste 2023 36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan

Sopii myös näihin kohtiin.

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla

24. Kirja kertoo urheilijasta

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun:

43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Juuri kun sanoin Kesken jääneet #5 postauksessa, että pitkät runoilut eivät ole minun juttu, tulikin tartuttua tähän kirjaan. Marianna Kurton Ellen valkeudessa on johonkin tulevaisuuteen sijoittuva runomuotoinen tarina kahdesta näkökulmasta: linnusta, joka on päätynyt ihmisten koekaniiniksi. Ja miehestä, isännästä, jonka käsi aikoinaan ruokki lintua.

Tämä oli oudon lumoava ja synkkä samaan aikaan. On maailmanlopun meininkiä, lintu joka epätoivoisesti haluaa kuolla vankeudessa elämisen sijaan, ja tiedemiehet, jotka toivovat kipeästi ratkaisua vääjäämättömän kuoleman selättämiseen. Miten voisimme elää ikuisesti? Ikuinen elämä onkin aihe, jota tässä pohdiskellaan - onko se jotain, mitä kannattaa tavoitella. Pyhittääkö tarkoitus keinot.

Luin tämän kirjan kerralla alusta loppuun. Jotenkin sitä vain hukkui näiden kahden hahmon ajatuksiin. Tämä on sellainen kirja, jota jää miettimään jälkeenpäin. Kerrassaan kiehtova runokirja kauniilla kielellä, joka on välillä terävää kuin veitsi. Ajatuksia herättävä, surullinen, kaunis, kaihoisa...

Suosittelen! ❤

★★★★

Marianna Kurtto: Ellen valkeudessa

- Ote takakannesta.

Tämä on yksi niistä kirjoista, joista tulee palava halu kertoa muille, mutta lukukokemus oli niin vaikuttava, että sitä jää lopulta sanattomaksi. Mitä tästä siis sanoisin? Venäjän ja etenkin Neuvostoliiton historia on aihe, joka on oikeastaan aina kiinnostanut minua, mutta varsinkin näinä aikoina. Naapurimaamme kulttuuri on paradoksaalista niin monella tasolla (mikäpä kulttuuri ei jollain tasolla olisi). Niin paljon kaunista taidetta, niin paljon veristä kärsimystä.

Sota vai rauha koostuu Venäjällä syntyneen ja kasvaneen, mutta nykyään Sveitsissä asuvan Mihail Šiškinin kirjoittamista esseistä. Niissä käsitellään Venäjän ja Neuvostoliiton historiaa, kansakunnan henkistä tilaa, pelon ilmapiiriä, vankileirejä, kulttuuria, omien ja muiden kansojen alistamista, vahvoja johtajia, heikkoja johtajia, aivopesua ja sensuuria, nykyaikaa... Ja tietenkin Venäjän suhtautumista länsimaihin.

Šiškin kirjoittaa väkevästi omien kokemuksiensa ja perheensä historian kautta kasvamisesta tukahduttavaan kulttuuriin ja järjestelmään, jonka teoista ja historiasta olet muiden mielestä vastuussa kaikkialle minne menet. Hän kertoo isästään, joka on omasta mielestään sotasankari - ei julma valloittaja - ja äidistään, joka pelkää lapsensa (ja kaikkien toisinajattelijoiden) puolesta. Kirjan esseet ovat vahvasti suodattuneet kirjailijan oman elämänkokemuksen värittämien linssien läpi, totta kai. En kokenut sitä huonona asiana, mutta ehkä se on jotain, mikä kannattaa ottaa huomioon.

Koin, että tämä avarsi mieltäni joitakin minua askarruttavia asioita kohtaan, kuten sitä miksi Venäjällä suhtaudutaan vihamielisesti demokratiaa (tai paskakratiaa kuten muun muassa kirjailijan isä sanoisi) ja länttä kohtaan. Esseistä huokuu katkeruus, suru ja pettymys Venäjän toimia kohtaan, ymmärrys ja rakkaus kanssavenäläisiä kohtaan ja pienen pieni toivon murunen tulevaisuutta kohtaan.

Todella vaikuttava kirja, suosittelen! 

P.s. Jotain sekin tästä kirjasta kertoo, että jopa mieheni joka lukee nykyään vain mangaa ja that's it, pysähtyi kuuntelemaan tätä - vieläpä kehujen kera.

★★★★★

Mihail Šiškin: Sota vai rauha - Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä

WSOY, 2023. 224 s. / 7h 47 min.

Kuunneltu BookBeatista, lukija: Unto Nuora 👍

***

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja

On todellakin kuljettava kuusikon läpi on Veera Sylviuksen esikoisrunokirja. Onpas ihana nimi runokirjalle ja kerrassaan kaunis kansikuva. Tämä oli minulle vähän 50/50, toisista runoista pidin paljonkin ja toiset taas meni vähän ohi. 

Voi olla, että jotkut fiinimmät sanavalinnat häiritsivät minun lukukokemusta, ikään kuin herättivät runokirjan uumenista pohtimaan: wtf. Kirjailija on koulutukseltaan teoreettinen fyysikko, joten ymmärrän, että hänen ja tällaisen ei todellakaan fyysikon sanavarastot poikkeavat toisistaan. Ne ovat siis varmasti hyvinkin sujuvasti sujahtaneet runoilijan kynästä, mutta minun pääkoppaani saapuessaan alkoi kompurointi. 😅 Transponoitua, fraktaalit ja kvarkit, turbulenttinen fluktuaatio...

Ja kyllä luin alkutekstin, mutta unohdin selitykset heti seuraavalla sivulla. What can you do. Mutta plussaa siitä, että jotkut sanat selitetään.

Runoissa huokuu luonto ja luonnon kiertokulku, kuolema, havumetsät, pimeät illat, unenomaisuus, suru ja jokin melankolinen kaihertava tunne; ehkä ajatus siitä, että jotain jäi tekemättä tai sanomatta pysyvästi. Mennyt on mennyttä, eikä siihen voi palata. Tämä on vain minun tulkintaa - tai enemmänkin se päällimmäinen ajatus, joka tästä jäi käteen.

Mutta tällaisen pohjoista luontoa rakastavan, tähtitaivasta innokkaasti tuijottelevan unelma-anelman sydämeen löysi tiensä pari runoa tästäkin kokoelmasta, kuten nämä jotka tähän tekstiin nostin. Otava todella on tähtitaivaan koru. ❤ 

Miten voimakas on tupasvilla
hentoisen varren päässä itsepintainen tupsu
tuulen kurittaessa taipuu vain nimeksi
antaa valkoisen huntunsa hulmuta

★★★

Veera Sylvius: On todellakin kuljettava kuusikon läpi

Enostone, 2023. 76 s.

Lainattu kirjastosta.

P.s. Kirjoitin tämän pilke silmäkulmassa, toivon että Sylvius viljelee jatkossakin kattavaa fyysikon sanastoaan runoissaan. 😉

***

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 3. Kirjan nimessä on kasvi

Sopii myös näihin kohtiin:

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Ote runosta Uudisraivaaja.

Tämä Teemu Helteen runokirja herätti kiinnostukseni jännällä nimellään, joka kuulosti juuri sopivan mystiseltä minun makuun. En tiennyt mitä odottaa, koska en ainakaan muista lukeneeni runoilijalta muita teoksia. Kuu näyttää kirjaimensa on Helteen seitsemäs runokokoelma. 

Tämähän olikin oikein kiinnostava setti eri pituisia ja sävyisiä runoja, jossa hypitään aiheesta toiseen aika odottamattakin: ensin ollaan historian pölyissä ja sitten rullaillaankin jo ilmastoidussa toimistossa. Välillä sivutaan kuolemaa, välillä rakkautta.

Ote runosta Retkikunta.

Huomaan nyt tätä kirjoittaessa, että en oikein keksi millä sanoilla tätä kuvailisin. 😅 Voin vain sanoa että yllätyin, syvennyin miettimään, nautin kielikuvista, kohottelin kulmiani, jopa naurahdin pari kertaa... Tykkäsin. Minusta tämä oli sopivan mutkatonta lukemista ja juuri sen tyylistä runoutta, joka on lähellä minun sydäntä. ❤

Tässä muutama runo, joihin huomasin palaavani aina uudestaan: Kosketus, Retkikunta, Uudisraivaaja, Rakastamisen vaikeudesta, Vuosi ja Ei syksyjä, kiitos.

Ote runosta Vuosi.

★★★★

Teemu Helle: Kuu näyttää kirjaimensa

Robustos, 2023. 79 s.

Lainattu kirjastosta.

***

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Sopii myös näihin kohtiin:

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

Ajattelin koota tähän postaukseen pari kiinnostavaa kasvatukseen ja vauva-arkeen liittyvää kirjaa, jotka ovat roukkuneet täällä bloggerin luonnoksissa jo vuoden päivät. Kuuntelin ja luin nämä odotusaikana, mutta silloin ei riittänyt energia postailuun. Nyt kun vauva-arkea on takana jo huimat 9kk, voin myös pohtia, onko näistä kirjosta ollut minulle hyötyä käytännössä, ja mitä lopulta otin mistäkin kirjasta mukaan omaan arkeeni.

Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé 

Äänikirja Storytelistä. Siltala, 2012. 10h 19 min.

Kirjassa verrataan ranskalaisia ja amerikkalaisia kasvatusoppeja keskenään. Pamela Druckerman on amerikkalainen nainen, joka päätyikin kasvattamaan lastaan Ranskassa. Siitä idea kirjaan lähtikin. Todella kiinnostavia huomioita etenkin uniasioihin, mutta muutenkin lasten kasvatukseen liittyen. 

Mikä oli se, mitä kirjasta jäi parhaiten mieleen? Se on vauvan uniasioihin liittyvä tauko. Pidä tauko ja kuulostele, älä hyökkää heti paikalle jos vauva itkahtaa. Se osoittautui erittäin hyödylliseksi neuvoksi, jota ilman olisin varmaan rikkonut meidän pojan unisyklin useampaan kertaan neuroottisella tarkistelulla. 😅

Keijo Tahkokallio: Uskalla olla lapsellesi aikuinen

Lainattu kirjastosta. Minerva, 2018. 288 s.

Hyvä kirja tasapainoisesta kasvatuksesta ja turvallisesta lapsuudesta rajoineen kaikkineen. Paljon käytännön esimerkkejä, maalaisjärkeä ja tutkimustietoon perustuvaa tietoa. Suosittelen! 

Tämän kirjan lukemisesta on jo vuosi vierähtänyt, ja paljon on tullut luettua sen jälkeen, eli yksityiskohdat ovat hämärtyneet, mutta muistan todella tykänneeni tästä. Kirja antoi minulle huojentavaa varmuutta, toisin sanoen itseluottamusta. Siksi se onkin uudelleen luettavien kirjojen listalla heti etupäässä.

Suzy Giordano: 12 Hours' Sleep by 12 Weeks Old

Äänikirja Nextorysta, Tantor Audio 2012. 2h 42min.

Tämä on varmaan näistä se kirja, joka on auttanut tällaista ensikertalaista vanhempaa alkuun kaikkein eniten. Vauva-arki on kuitenkin niin uutta ja minä ainakin kaipasin ihan konkreettisia neuvoja. Kirja on alun perin suunniteltu auttamaan kaksos- ja kolmoslapsien vanhempien hektisessä arjessa, mutta toimii vallan hyvin myös yhden vauvan kanssa.

Tämä oli lyhyt, vain reilun kahden tunnin pituinen äänikirja, jossa mentiin suoraan asiaan ja käytännön ohjeisiin, eli hyvin helppo ja nopea kuunneltava. Jos siis kaipaat jotain käytännönläheistä ohjenuoraa, jonka avulla alkaa järjestelemään omaa vauva-arkea helpommaksi, tästä kirjasta voisi löytyä vinkkejä sinullekin. Kirjasta löytyy päteviä ohjeita muun muassa ruokarytmin luomiseen, yösyöttöjen lopettamiseen, nukahtamisopetteluun, yms. Tätä ei ole suomennettu, mutta löysin sen englanninkielisenä äänikirjana Nextorysta.

Halusin siis ottaa kirjasta ne ohjenuorat, jotka kuulostivat meille sopivilta ja kokeilla josko se toimisi meille. Ja hyvinhän se toimi, mutta meni ehkä vähän pidempään, että muutoksia alkoi näkyä, kuin kirjassa luvattiin, koska en noudattanut kaikkea niin tarkasti. Esimerkiksi: vauva nukkui paljon pidempään meidän kanssa samassa huoneessa, kuin kirjassa suositeltiin (meillä noin 6kk ikään asti), nukkui aika pitkään myös kolmet päikkärit (viimeiset aika lyhyet), vaikka suositeltiin kahta... Jne. Eli en osaa sanoa täyttyykö lupaukset suhteellisen nopeista muutoksista, jos noudattaa ihan kaikkea mitä neuvotaan. Minä ajattelin, että kokeilen omalla tavallani muutaman viikon, ja jos merkkejä muutoksesta ei ole, palaan kirjaan ja koitan tehdä asiat sitten tarkemmin. Ei tarvinut palata.

Meidän vauva on nukkunut yönsä hyvin (tai tehnyt yönsä, kuten kirjassa Kuinka kasvattaa bébé sanotaan)  noin 4,5 kk ikäisestä lähtien pitkälti tämän kirjan neuvojen ansiosta. Tietysti uneen vaikuttaa monet asiat: välillä tulee hampaita, on nuhaa, muuten vain huono päivä, jne. mutta normaalisti yöt menee hyvin ja poika yleisesti ottaen ihan tykkää mennä sänkyynsä nukkumaan. Lähtötilanne ei todellakaan ollut tämä. 😅

Tiedän, että vauvojen uniasiat aiheuttaa keskustelua ja närää itse kussakin, mutta koin tämän kirjan sen verran hyödylliseksi omassa arjessa, että halusin vinkata eteenpäin.😊

Michaeleen Doucleff: Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja

Äänikirja Storytelistä. Siltala, 2022. 13 h. 51 min.

 

Tästä kirjoitinkin lyhyesti täällä, mutta halusin vinkata vielä tässä yhteydessä toistamiseen. Kuuntelin kirjan vast'ikään uudestaan, ja tykkään tästä edelleen todella paljon. En ole vielä siinä vaiheessa, että olisin päässyt näitä asioita kovin paljoa toteuttamaan omassa arjessa, mutta teema, joka on parhaiten painunut mieleeni tätä kuunnellessa on tyyneyden säilyttäminen. Siitä ei voi olla muuta kuin hyötyä.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan!

***

Luin myös nämä:

Laura Andersson: Voit nukkua - Kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään (Atena 2016) ja Anna Keski-Rahkonen & Minna Nalbantoglu: Unihiekkaa etsimässä (Duodecim 2020). Näistä kirjoista ei ole jäänyt kovin hyvää muistijälkeä, mutta kai minä jotenkuten koin nämä mielenkiintoisiksi, koska luin loppuun asti. 😅 Olen herkkä jättämään kirjoja kesken, jos en pidä niistä. Voin vinkata näitäkin, jos vauvojen uniasiat on aihe joka kiinnostaa.

Seuraava kirja, jonka haluasin saada hyppysiini on Abigail Tuckerin Mom Genes - Inside the New Science of Our Ancient Maternal Instinct. Todella mielenkiintoinen aihe, mutta tätä ei ole suomennettu (ainakaan vielä). Äkkiseltään tarkistettuna tämä löytyy Storytelistä ja Nextorysta englanniksi, mutta ei tietenkään BookBeatistä, joka minulla on tällä hetkellä tilattuna.

Vinkkaa ihmeessä kommenteissa, jos olet löytänyt hyvän kirjan aiheeseen liittyen. Varsinkin, jos koit että siitä oli sinulle hyötyä. :)

Ote runosta Olisin pääsky.

Bongasin tämän runokirjan selaillessani tämän vuoden runouutuuksia. Suojele luotujasi - huokauksia eläinten puolesta on hyvin uskontopainotteinen kirja (kuten ehkä nimestäkin voi päätellä), mutta se oli huojentavaa luettavaa myös tällaisen ei kirkkoon kuuluvan tallaajan mielestä. 

Jos siis et itse ole uskovainen, älä säikähdä uskonnollista teemaa, koska tästä voi mielestäni kuka tahansa eläinrakas ihminen löytää sydäntälämmittäviä - tai riipaisevia - säikeitä. Kirja sisältää rukouksia ja runoja, ajatuksia ja huolia, joihin varmasti moni eläinten ja luonnon ystävä voi samastua. Ainakin minun sydän lämpeni näille. Limppu Witickin kuvitus on kaunista.

Kaikkivaltias Isä,

näet tyhjän hihnan kädessäni
ja lelun, joka lojuu vailla leikkijää.
Kuulet korvia särkevän hiljaisuuden.
Tunnet, kuinka lämpimän suolaiset poskeni ovat,
ja kuinka ikävä puristaa rintaani.

Kannathan surua kanssani, yksin en siihen
 kykene.

Ote runosta Minulla on ikävä.

Tästä runosta etenkin kohta Kuulet korvia särkevän hiljaisuuden resonoi minussa, koska kun vuosi sitten piti lopettaa meidän koiravanhus, se kestämätön hiljaisuus, mikä sen jälkeen kodin valtasi... Todellakin särki korvia ja sydäntä.

★★★½

Satu Saarikko & Limppu Witick: Suojele luotujasi - Huokauksia eläinten puolesta

Kirjapaja, 2023. 110 s.

Lainattu kirjastosta. 

***

Helmet-lukuhaaste 2023: kohta 27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin

(aihetta käsiteltiin joissakin rukouksissa)

Kirja sopii myös näihin kohtiin:

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Nyt kun on taas oikein kunnon lukuinnostus päällä pitkästä aikaa, niin tulee kirjastostakin poimittua sitä sun tätä. Ja sitten jätettyä kesken, kun ei ollutkaan ihan sitä mitä juuri sillä hetkellä haluttaa lukea. Kirjan kesken jättäminen ei siis (aina) tarkoita, että se olisi huono, vaan että se ei sovi sen hetkiseen lukufiilikseen.

Nämä jäi minulta kesken:

Yukio Mishima: Kunnia on katkera juoma. 

Tämän varasin kirjastosta, koska kiinnostuin sen englanninkielisestä nimestä: The Sailor Who Fell from Grace with the Sea. Siinä on jotain runollista. Mutta suomenkielinen nimi (ja kansikuva) ei tuonut samaa kiinnostuksen tunnetta, vaan sai kiinnostuksen tipahtamaan astetta alemmas. Ehkä se on tuo sana katkera, sana ja tunne jota inhoan. Aloitin lukemisen, mutta lopulta kirjan teema oli vähän liian inhorealistinen minulle. Joku toinen päivä.

Silja Kejonen: Lähetä minulle ympyrä

Runoilijan toinen kirja ei vienyt minua mukaansa samalla tavalla kuin esikoisteos Vihkilumen talo. Tämän alku tuli luettua ja loppu lähinnä selailtua läpi. Kansikuva oli minulle myös vähän turn off, mutta nämähän ovat niin makuasioita kuin vain voi olla. 

V. E. Schwab: Loihdittu valkeus

Olen lukenut/kuunnellut Shades of Magic -sarjan kaksi ensimmäistä osaa Magian syvempi sävy ja Tummenevat varjot. Siinä välissä ehti vierähtää vähän aikaa ennen kuin tartuin tähän kolmanteen osaan, ja jostain nyt en päässytkään enää tarinaan sisään. Kaikki tuntui paikallaan junnaavalta ja huomasin koko ajan ajatuksien harhailevan muualle, tuntui että tarina ei etene mihinkään. Lopulta jätin kesken. Tykkään toisaalta paljon tämän kirjasarjan kansikuvista, minkä takia niistä alun perin kiinnostuinkin.

Ville Hytönen: Vaivanaika - Runoutta metallurgian, mustien hirvien, komposiitin, sammalen ja bitiumin liitosta, eli kaikki mitä halusin pojalleni kertoa

Tämä oli vähän erilainen kuin mitä odotin, mutta toisaalta jossain minun pääkopan uumenissa raksutti jo tätä lainatessani, että tämä ei välttämättä ole minulle. Kirja tuntuu olevan yhtä pitkää runoa, joka ei tyylilajina minua yleensä houkuttele. Tykkään runoni vähän lyhyemmissä pätkissä. Tämä oli myös niitä kirjoja, joista en oikeastaan tajunnut juuri mitään. Vaatii varmaan tietyn mielentilan, jossa en selkeästi ollut. Arvostin kyllä kirjan visuaalista puolta, niin pitkälle kuin tätä luin.

***

Ilmeisesti kansikuvilla on minulle yllättävän paljon merkitystä. Miksiköhän... Ehkä se vain menee niin, että jos en pidä kansikuvasta, etenkin sen luomasta tunnelmasta tai assosiaatioista, minä ja kirja aloitamme tutustumisen väärällä jalalla. Kaikki ei kuitenkaan ole vielä tässä vaiheessa menetetty, yleensä sisällölläkin on jotain merkitystä... 😅 

Näistä kirjoista Mishiman kirja on ehkä se, johon kuvittelen tarttuvani vielä uudestaan.

Takanannesta: Ichigo ichie on japanilainen ajattelutapa, joka kannustaa vaalimaan jokaista hetkeä kuin kallista aarretta. Ichigo ichie vapauttaakin menneen murehtimisesta ja tulevan pelkäämisestä, auttaa nauttimaan havaintojen tekemisestä sekä kohentamaan ihmissuhteita.

Kirjassa avataan vanhaa japanilaista sanapartta, kuten nimestä voi jo päätellä. Tämä oli hyvä ja lyhyt opus, jossa kannustetaan hetkessä elämiseen. Oiva oivallus näin pienen lapsen äitinä, mutta muutenkin elämässä: jokainen kohtaaminen on ainutkertainen, eikä enää koskaan toistu samanlaisena. 

Joitakin ajatuksia tästä heräsi.

Vaikka päivät tuntuvat välillä toistuvan samanlaisina, eihän se niin ole. Ne pienetkin asiat ja hetket täytyisi oppia kaivamaan esiin ja arvostamaan niitä. Kuten minä nyt, kahvin äärellä blogitekstiä kirjoittamssa, kun 9kk poika on päikkäreillä nukkumassa. Kahvi, jonka saa juoda kuumana loppuun asti. 👌Päikkäreiltä toivon mukaan herää hymysuinen poika, jonka väsykiukku on jälleen hetkeksi taltutettu. Täytyisi koittaa paremmin arkihuolien ohella muistaa, että nyt on tämä päivä, eikä se enää koskaan toistu samanlaisena. 

Minusta tuntuu, että ihmismielellä on tarve takertua negatiivisiin asioihin, menneisyyteen ja omiin virheisiin - isoihin tai pieniin - paljon tiukemmin, kuin positiivisiin tapahtumiin. Pitääkin yrittää kerrata mielessään myös niitä kivoja juttuja, pieniä ja isoja onnistumisia, samalla energialla. Ja pysähtyä hoksaamaan tämä hetki. Sillä sitten kun sitä ei piehtaroi lyhyessä tai kaukaisessa menneisyydessä, niin miettii huolissaan tulevaisuutta. 

Tämä oli tällainen kiva, mielialaa kohentava ja sumuisia ajatuksia pikkaisen ravisteleva kirjanen, jollaisia tykkään lukea silloin tällöin. Tuskin sitä koskaan vapautuu kokonaan huolissa ja murheissa märehtimisestä, mutta välillä on hyvä hoksata milloin ajatukset on junnautumassa tietyille kierroksille ja keskittyä tämän hetken arvostamiseen sen sijaan.

Toistankin tässä sen lainauksen Tenavat-sarjakuvasta, johon kirjassakin viitattiin:

"Yhtenä päivänä meidän kaikkien täytyy kuolla, Ressu..."

"Kyllä, mutta kaikkina muina päivinä meidän ei täydy."

★★★★

Héctor García & Francesc Miralles: Ichigo Ichie - Hetkessä elämisen taito japanilaisittain

Gummerus, 2020. 2h 54min. (67 s.)

Alkup. espanjankielinen julkaisu vuodelta 2018.

Kuunneltu BookBeatista.

***

Helmet-lukuhaaste 2023: kohta 32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet

Kirja sopii myös näihin kohtiin:

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (Maailman viisi puhutuinta kieltä)

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

Tulin tässä järjestäneeksi olkkaria uudelleen (minä keksin uuden järjestyksen ja pyysin asiasta ikihyviksi ilahtunutta miestäni siirtämään huonekaluja), minkä takia täytyi tyhjentää kirjahyllyt, ja siinä tulikin katseltua omaa kirjakokoelmaa taas vähän tarkemmin: mitä kaikkea kivaa sitä omistaakaan. Ajattelin, että tällainen kirjahyllyn sisältöä esittelevä pieni tagi voisi olla hauska. En löytänyt valmista tämän tyylistä tagia, joten kyhäilin itse.

Minusta kirjatagit on kiva tapa nostaa esiin kirjoja/kirjallisuutta, joita ei ehkä muuten tulisi maininneeksi (tai joita haluaa mainita useammin :D).

Eli poimi hyllystäsi:

1. Kirja, jonka sait lahjaksi:

Raisa Porrasmaa: Auringonjumalattaren tyttäret - Naiskohtaloita muinaisesta Japanista.

2. Klassikko, josta tykkäsit:

Margaret Mitchell: Tuulen viemää

3. Kirja, jonka lukeminen on takkuillut:

Diana Gabaldon: Lumen ja tuhkan maa. Kaipaisi ehkä vähän tiivistämistä...

4. Kirja, jota olet lukenut eniten:

Eric Hill: Hyvää yötä, Puppe (melkein joka ilta noin 6kk ajan, eli vajaa 180 kertaa... Pikkumiehen silmissä tämä vain paranee)

5. Kirja, joka on laina:

Ville Hytönen: Vaivanaika - Runoutta metallurgian, mustien hirvien, komposiitin, sammalen ja bitiumin liitosta, eli kaikki mitä halusin pojalleni kertoa (Huh, mikä nimi 😅)

6. Kirja, jonka näkeminen hyllyssäsi tuo sinulle erityistä iloa:

Sarah J Maas: Valtakunta-kirjasarja  (englanniksi, ihanan värikkäät kannet <3)

7. Kirja, joka käsittelee kiehtovaa aihetta:

Matthew Walker: Miksi nukumme - Unen voima

8. Kirja, joka on kuvitettu:

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

9. Kirja, jonka kansi puhuttelee sinua:

Gustave Flaubert: Rouva Bovary

10. Kirja, jonka hahmolla on kiinnostava kehityskaari:

Kresley Cole: Lothaire. Lothairen hahmo on huippu. Tosin täytyy melkeinpä lukea IAD sarja ihan alusta asti, että osaa kunnolla arvostaa tämän hahmon kehitystä. 😜

11. Kirjailija, jonka kirjoja sinulla on useampi:

Kresley Cole ja hänen Immortals After Dark -kirjasarja, jossa on noin miljoona (18) osaa, joista omistan suurimman osan.

12. Kirja, joka on kaukana mukavuusalueeltasi:

Kitara - Suuri ensyklopedia

13. Kirja, jonka olit jo unohtanut omistavasi:

Alice Sebold: Oma taivas Tämä elokuva on niin surullinen :'(

14.  Kirja, jonka nimestä tykkäät paljon:

Pat Conroy: Aaltojen soitto

15. Kirja, jonka haluat nostaa esiin muuten vain:

Mika Waltari: Rakkaus vainoaikaan. Tämä hyvä tarina jäi aikoinaan kesken ärsyttävän fontin takia, mutta voisin kuunnella esimerkiksi äänikirjana. <3

Jos haluat tehdä tämän tagin, siitä vaan! Tulkinta vapaa. :)