keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

J. K. Rowling: Tästä alkaa elämä


Rowling, J. K. : Tästä alkaa elämä
Epäonnistumisen ilo ja mielikuvituksen tärkeys
Otava, 2018. 73 s.


Bongasin instagramista jokin aika sitten Sarah Knightin Viis veisaamisen elämänmullistava taika -kirjan, ja pistin heti varaukseen. Kirjan nimi kuulosti sellaiselta että voisin hyötyäkin tästä! Kirjanhakureissun yhteydessä päätin koluta 17.3 luokkaa tarkemmin ja törmäsin tähän J. K. Rowlingin pienoiseen, mutta ihanaiseen kirjaan. Muistan nähneeni tätä kirjablogeissa, etenkin valmistujaisten tienoilla, mutta silloin se meni multa jotenkin ohi. Onneksi sitten kuitenkin tämän löysin, koska kirja oli ihana. Luulin että tykkäisin Knightin kirjasta myös, mutta toisin kävi... Ei se puhutellutkaan minua. Jos tunnet että tarvitset KonMari tyylistä järjestämistä ruuhkaisessa elämässä myös sisustamisen ulkopuolella, niin ehkä sitten se voi olla sinulle hyvä.

Tästä alkaa elämä on Rowlingin pitämä puhe Harvardista valmistuville opiskelijoille, mutta se sopii luettavaksi ihan kaikille. Puheessaan hän kertoo epäonnistumisen ja mielikuvituksen merkityksestä elämässä.

On mahdotonta elää epäonnistumatta kertaakaan, paitsi jos valitsee aina niin varman päälle ja varovaisesti, että elämä jää kokonaan elämättä - ja se vasta epäonnistumista onkin.

Rowling puhuu omista kokemuksistaan, epäonnistumisia kuitenkaan kaunistelematta. Epäonnistuminen ja eläminen vähillä varoilla ei ole mitään ruusuista aikaa, mutta niistäkin voi oppia jotain: vaikeista ajoista voi selvitä ja yrittää uudelleen. Joskus tuntuu että sitä pelkää epäonnistumista niin paljon, että mitään ei kunnolla edes yritetä. Mutta sitten ei mitään myöskään saavuta.

Minusta tämä oli hieno, lyhyt ja ytimekäs, lämminhenkinen mutta samalla realistinen kannustuspuhe kaikille unelmiaan tavoitteleville. Suosittelen tutustumaan!

Jos näitä kahta kirjaa vertaa toisiinsa, niin koin että samastuin Rowlingin kirjoitukseen enemmän: eläminen mielikuvitusmaailmoissa, koulun käytävillä haahuilu, motivaation puute ja alisuorittaminen, kahviloissa istuminen ja ihmettely, mitä on hyvä elämä ja kannattaako epäonnistumista pelätä... Sain kirjasta siis paljon irti. Knight taas puhui kirjan alussa siitä, kuinka elämä on niin täynnä vauvakutsuja ja kavereiden paskoille näytelmille taputtamista, että kun ottaa viis veisaamisen asenteen, vapautuu älyttömästi vapaita sunnuntaipäiviä ja ärsyyntymisen aiheita. En ehkä löytänyt samastumispintaa tähän, joten kirja jäi kesken... Jota nykyään kieltämättä tapahtuu aina herkemmin ja herkemmin. Saattaa olla, että annan tälle uuden mahdollisuuden joskus tulevaisuudessa.

 Helmet-lukuhaaste: 9. Kirjan kansi on yksivärinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...