tiistai 27. huhtikuuta 2021

Top Ten Tuesday: Kirjavia muistoja

 

Tällä kertaa en listaa lempikirjoja tai hahmoja, vaan kivoja muistoja, joihin tavalla tai toisella liittyy kirjallisuus:


Georgia Nicolsonin salatut elämät kirjan ääniluvut

Tämä kirjasarja oli suosittu minun nuoruudessa ja kaveripiirissä. Luettiin monesti näitä kirjoja ääneen ja naurettiin vedet silmissä. Silloin nämä kirjat oli ihan hulvattomia, en ole uskaltanut lukea uudestaan nyt aikuisiällä... Mutta kun näen kirjastossa näitä värikkäitä kansia, ei voi muuta kuin hymyillä.

Lainasin Azkabanin vangin... Pariksi vuodeksi

Kaverillani oli omana minun lemppari Potteri, Harry Potter ja Azkabanin vanki, ja minä lainasin sitä vähäksi aikaa... Joka venähti pariksi vuodeksi (muistaakseni), koska alotin aina vain lukemaan kirjaa alusta uudestaan. Olin siis se ärsyttävä kaveri, joka ei koskaan palauta lainaamaansa kirjaa.

Postikorttien lähettely kirjastossa

Pienenä kun kävimme kavereiden kanssa kirjastossa, parasta ajanvietettä oli se, kun jokainen menee omalle tietsikalle ja lähettää toisille hauskoja postikortteja sähköpostiin. Mitä te sitten teitte kirjastossa? 😅

Kirjojen ääneen lukeminen rannalla

Menimme usein (kesällä) aurinkoisina päivinä rannalle loikoilemaan kirjan kanssa, jota sitten luimme ääneen. Mieleen on jäänyt erityisesti Ozzy Osbournen elämäkerta kaikessa sekopäisyydessään.

Se hetki kun tajusin, että aikuisten osastollakin on fantasiahylly

Ensinnäkin, kirjastossa aikuisten osastolle poikkeaminen tuntui melkein rikolliselta silloin joskus 13-vuotiaana, kun alkoi enemmän kiinnostaa, että mitä sieltä löytyy. Pelkäsin aina, että kirjastovirkailija tulee häätämään minut pois sieltä... 😅 Siinä oli jännitystä kerrakseen minun elämään. Mutta sieltähän löytyi kunnon hyllyrivi fantasiaa (ja scifiä), ja siinäpä sitä riitti tutkimista kerrakseen.

Harry Potter -kirjan täystuho

Muisto, jolle voi nauraa nyt, mutta silloin ei naurattanut... Kun jätin aukinaisen Potterin pöydälle hetkeksi, ja kissa kävi sillä välin terottamassa siihen kynnet. Noin 20-30 sivua keskeltä kirjaa pelkää silppua. 😨💀

Ne (pitkät) hetket, kun piti odottaa vuosi seuraavaa Potteria

Juu, silloin joskus meidän täytyi oikeasti odottaa sitä seuraavaa osaa, ja voi sitä riemua, kun kirjastossa odotti uusin Potteri noutamistaan. Tällä hetkellä minulla ei ole yhtä kovaa innostusta juuri missään kirjasarjassa, vaikka montaa olenkin lukemassa. Laitetaan nuoruuden intoilun (ja Potterien loistavuuden :D) piikkiin. Tosin Sarah J. Maasin Valtakunta-sarja on ollut oikein mukaansatempaava.

Runot Harhakuvassa (kuka muistaa mikä tämä paikka oli?)

Kirjoittelin joskus teininä runoja Harhakuvaan, mutta sivusto ei taida olla enää olemassakaan. Runojakaan ei ole tullut rustailtua yli kymmeneen vuoteen.


Mummo ja Nora Robertsit

Asuimme poikaystävän kanssa yhden kesän mummolassa säästääksemme rahaa Ouluun muuttoa varten, ja mieleen on jäänyt hyvin se miten mummo kävi aina katsomassa, mitä kirjoja minulla on lainassa kirjastosta, ja minä puolestaan selailin mummon lainat läpi. Yleensä ne oli Nora Robertsit, jotka päätyvät molempien luettavaksi. :') Niitä en olekaan lukenut pitkään aikaan...

Ensimmäinen surullinen kirjahetki

Sellainen oikeasti surullinen, jossa lemppari hahmo kuolee yllättäen, tai hetki joka muuten jää kalvamaan lopun elämäksi... Se oli Anu Holopaisen kirja Sinisilmä, jonka luin muistaakseni 11-12 vuotiaana. Muistan vieläkin sen tunteen, kun suljin kirjan kannet, ja tuijotin tyhjyyteen lievästi järkyttyneenä...



2 kommenttia:

  1. Kiva muisteluhetki :)

    Aloin lukemaan Pottereita, kun sarjassa oli ilmestynyt viisi teosta. Luin kaikki viisi peräjälkeen. Sitten oli ikävä odottaa niitä kahta viimeistä. Kirjat asustavat nykyisin 12v. Siirin kirjahyllyssä. Potter-huuma iski myös häneen. Hän kuunteli ensin äänikirjaversiot katsottuaan ensin elokuvat moneen kertaan. Kun annoin kirjat hänelle, hän luki kirjat heti perätysten. Ja ennen Potter-huumaa näytti, että lukuinnostus lopahtaa kokonaan.

    Me käytiin nuorena likkakaverin kanssa kuluttamassa aikaa kirjastossa. Luettiin kaikki lehdet ja minä lainasin ison läjän kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina hauska kuulla, että uudet sukupolvetkin löytävät Potterit. <3 Ne on taitanut pelastaa / herättää monien lukuinnon. Tosiaan, taidettiin mekin lueskella joskus lehtiä kirjastossa, yleensä silloin kun tiedettiin että uusi Soundi, Suosikki tai Demi on ilmestynyt. :D

      Poista