sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Tove Jansson: Muumipappa ja meri


Jansson, Tove : Muumipappa ja meri
WSOY, 1965. 181 s.

Olen aika myöhään herännyt siihen todellisuuteen, että muumikirjat ovat aivan ihania. Mutta onneksi heräsin! Muumipappa ja meri on sellainen, josta en oikeastaan tiennyt juuri mitään etukäteen. En muista tästä tehtyjä muumijaksoja (kai niitä on kuitenkin tehty? :D)  yhtään, joten oli ilo alkaa lukemaan täysin uutta ja ihmellistä muumitarinaa.

Muumipappa tuntee Muumilaaksossa olonsa tarpeettomaksi, sillä kaikilla näyttää riittävän puuhaa, paitsi hänellä itsellään. Pappa päättääkin, että seikkailu olisi tarpeen. Kaikkien on siis lähdettävä asumaan erääseen kärpäsen kakalta näyttävään saareen, jossa majakka kaipaa valojen sytyttämistä. Ja seikkailuhan siitä syntyykin, meri on suuri ja tuntematon, saarella on omat salaisuutensa ja kaikilla on totuttelemista tähän uuteen karumpaan elämään.

Mörkö tuntui pienenä muumeja katsoessa hyvin pelottavalta, mutta kirjoissa siitä tulee esiin ihan uusi puoli. Mörköhän on yksinäinen, ja Mörön kohtalo aika surumielinen. Muumipappa taas pohtii syntyjä syviä ja aloittaa tutkielmansa kirjoittamisen. Pikku Myy piruilee kuten yleensä. Muumipeikko sekaantuu jos minkälaiseen seikkailuun, ja Muumimamma on ihanan kotoisa ja lempeä kuten aina.


Janssonin sympaattiset, luonnosmaiset pienet kuvitukset tuovat kivasti lisätunnelmaa kirjaan. Jotenkin tällainen mustavalkoinen karkeahko kuvitus sopii juuri tähän kirjaan erinomaisesti, sillä muumithan elävät melko karuissa oloissa yksinäisellä saarella. Tykkäsin muutenkin kirjan erämaisesta, koruttomasta taustasta, johon muumit tuovat oman lämpönsä. On saari, jossa on vaikea kasvattaa yhtään mitään, tyhjillään ammottava valoton majakka, myrskyisä ja arvaamaton meri...

Voi että tämä oli ihana kirja. Muumit ovat niin lempeän rauhallisia jopa myrskyn keskellä: keitetään kahvit, lähdetään huviretkelle ja mietitään asioita sitten uudestaan. Ei hötkyillä tyhjästä. Kirjan teemana on muun muassa suvaitsevaisuus, pelkojen ylittäminen, oman paikkansa löytäminen... Jansson tuo muumeihin mukavan tasapainoisesti sympaattista elämänfilosofiaa, huumoria ja seikkailua. 💜

Helmet-lukuhaasteessa täyttyy kohta 23: Kirjassa on mukana meri

❅❅❅

Blogin puolella on ollut nyt hiljaisempaa kuin yleensä, sillä meillä on muutto uuteen asuntoon tulossa ja lisäksi meidän kotiin saapui myös tällainen karvanaama vähän aikaa sitten:


Meiltä löytyy nyt siis kaksi koiraa ja kissa, joten tekemistä on piisannut näiden kanssa. Ihmeen hyvin ovat toisiinsa kyllä tottuneet, vaikka uusi tulokas on myös jo aikuinen koira. Nyt tuntuu niin kuin Nasu olis ollut meillä aina. 😊

2 kommenttia:

  1. Jansson on todella monipuolinen ja laaja-alainen kirjoittaja ja kuvittaja. Kiva, että olet uudelleen löytänyt Muumien maailmaan, joka aikuisena avautuu ihan toisella, filosofisella tasolla; asioilla on tapana järjestyä:)
    Onnea uuteen kotiin ja rapsutuksia kaihokatseiselle karvanaamalle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, muumeista löytyy ihan uusia ulottuvuuksia. :) Ja kiitoksia! <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...