Janne Toriseva: Valas


Toriseva, Janne : Valas
Arktinen Banaani, 2019. 204 s.

Yritän kovaa vauhtia tehdä paluuta entisen inhokkigenreni, sarjakuvien, pariin. Sarjakuvat ja runot ovat jotenkin oudosti sellaisia, että yleensä joko inhoan niitä sydämeni pohjasta, tai tykkään tosi paljon. Ei ole harmaita alueita. Valas kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan.

Janne Torisevan sarjakuvaromaani perustuu Herman Melvillen klassikkoromaaniin Moby Dick. En ole lukenut kirjaa koskaan, mutta tarina oli silti jotenkuten tuttu: pakkomielteiset merimiehet ajavat takaa valasta. Minulla on aina ollut kirjasta sellainen ennakkokäsitys, että luultavasti en tykkäisi siitä. Vähän samaan tapaan kuin Hemingwayn Vanhus ja meri -kirjasta aikoinaan, mutta yllättäen kirja olikin hyvä.

Laivalla jokainen kuolee kuin kuningas.

Alkuasukas Queequeg ja köyhä Ishmael värväytyvät kaikista varoituksista huolimatta kapteeni Ahabin valaanpyyntilaivaan töihin. Ahab on kehittänyt pakkomielteen erästä valkoista kaskelottia kohtaan, ja jahtaa sitä oli hinta mikä hyvänsä. Sarjakuvaromaanin luoma tunnelma laivasta ja miehistöstä on rujo ja julma, elämä valaanpyyntialuksella on melko raakaa ja yksinäistä. Miehet tappelevat verisesti, pelaavat korttia, kertovat tarinoita ja koittavat saada aikaa kulumaan välillä inhottavillakin tavoilla. Ja tietenkin välillä löytyy valas.

Valaanpyynti 1800-luvulla (ja varmaan vieläkin) oli todella kaameaa näin sivustakatsojan näkökulmasta. Tiedän, että Melville oli itsekin aikoinaan töissä valaanpyyntialuksella, ja se kokemus on varmasti vaikuttanut suuresti tähän tarinaan. Valas on kertomus siitä, miten ihmiset eri taustoista ovat kerääntyneet samalle laivalle, ja merenkäynnin kovuus muuttaa jokaista omalla tavallaan. Keskenään on pärjättävä mielipuolisen kapteenin alaisuudessa.

Toriseva on työstänyt tätä sarjakuvaromaania 10 vuoden ajan, ja mielestäni jälki on sen näköistä. Kirjaa oli helppo lukea, ja piirrosjälki persoonallista ja selkeää (mistä tykkään). Tarina kaikkine mielipuolisuuden sävyineen tuli hienosti esiin. Arvostin myös sitä, että kuvat ovat värillisiä, koska se loi oman tunnelmansa kirjaan. Olen huomannut, että usein sarjakuvat ovat mustavalkoisia, vaikka kansikuva olisikin värillinen, mikä on monesti sitten pettymys.

Suosittelen tarttumaan tähän, etenkin jos tykkäät Melvillen alkuperäisestä romaanista, tai haluaisit tutustua tarinaan ehkä helpommin luettavassa muodossa. Olisi hauska nähdä lisää tällaisia ajatuksella tehtyjä sarjakuvateoksia klassikkoromaaneista. Saa vinkata jos on tiedossa sellaisia. :D


Kommentit

Viikon luetuimpia