tiistai 18. heinäkuuta 2017

J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio (kuvittanut Jim Kay)


Rowling, J. K. : Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Tammi, 2016. 259 s.
Englanninkielinen alkuteos 1998

Harry Potterit kuuluivat olennaisena osana lapsuuteeni (ja nuoruuteeni ja elämääni :D), kuten varmasti monella monella muullakin. Ekan Potterin ilmestymisestä taisi vastikään kulua tasan 20 vuotta, herranjestas! Sarjan toinen osa, Salaisuuksien kammio, ilmestyi alun perin vuonna 1998. Muistan penskana lukeneeni tämän, mutta varsinaiseksi suosikiksi Salaisuuksien kammio ei koskaan noussut. Jos olen joitakin Pottereita lukenut aikanaan monen monta kertaa, niin tämän ehkä korkeintaan kahdesti, nyt siis kolmesti.

SALAISUUKSIEN KAMMIO ON AVATTU.
VAROKAA PERILLISEN VIHOLLISET.

Harry Potter ja Salaisuuksien kammio jatkaa Harryn, Ronin ja Hermionen seikkailuja Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. Harryn tympeä kesä Likusteritiellä keskeytyy, kun Ron tulee veljineen hakemaan Harryn luokseen isänsä loihtimalla lentävällä autolla. Hauskan Weasleyden luona vietetyn loppukesän jälkeen on aika palata Tylypahkan pikajunaan, mutta Harry ja Ron eivät pääsekään seinästä läpi. Kouluvuosi alkaa siis rytinällä kun kaksikko saapuu kouluun  lentävällä autolla. Luvassa on jännittävä kouluvuosi huispauksen ja uusien kouluaineiden parissa, mutta myös siksi, koska Salaisuuksien kammio on taas avattu, ja avaajan huhutaan olevan Luihusen perillinen. Monet oppilaista löytyvät kangistuneina koulukäytäviltä ja Ron, Hermione ja Harry koettavat selvittää mitä salaisuuksien kammiossa oikein on. Kuka on sen avannut ja mikä on tuo pelottava ääni, jonka vain Harry tuntuu kuulevan? Mikä on Tylypahkan kohtalo?

Tämä oli oikein nautinnollinen lukukokemus, koska Rowling kirjoittaa niin jouhevasti ja lyö väliin myös nasevaa huumoriakin. Jostain syystä erityisesti kohta, jossa mennään Melkein päättömän Nickin kuoleman päivää juhlimaan, nauratti minua. Raukka kun ei päässyt päättömään jahtiin mukaan. Gilderoy Lockhart on huvittava, mutta erittäin ärsyttävä hahmo, ja tässä Rowling on myös aika taitava: nimittäin raivostuttavien hahmojen luomisessa. Olen aina myös rakastanut kohtia, joissa Harry ja Dumbledore käyvät syvällisiä keskusteluja, ja niin myös tässäkin kirjassa. Olin jo ehtinyt unohtaa nämäkin. 💜

Jim Kayn näkemys talvisesta Tylypahkasta

Huomasin, että toista osaa lukiessa ei tullut samanlaisia muistoryppäitä aina jokaisen kappaleen nimen luettuani, kuten kävi ekaa osaa lukiessa. Silloin kappaleen nimestä tuli heti mieleen suurin piirtein kaikki mitä siinä tulee tapahtumaan, ja muistikuvat olivat kyllä hyvin säilyneet, koska kirja oli luettu jo niin monta kertaa. Salaisuuksien kammiota taas ei, minkä takia tätä pystyi lukemaan ja jopa yllättymään asioiden saamista käänteistä. Muistui mieleen myös miksi tämä ei ole suosikki Potterini... Koska hämähäkit. Ja käärmeet. Samoista syistä voin sanoa tykänneeni Viisasten kiven kuvitetusta versiosta enemmän kuin tästä, hrr... 😣

Jim Kayn kuvituksesta on kuitenkin sanottava sen verran, että hän on ehdottomasti oikea henkilö Pottereita kuvittamaan. Erityisesti tykkään katsella hänen luomiaan tunnelmakuvia Tylypahkasta ja isompia maisemakuvia, joita saa tuijotella pidempäänkin. Erityisesti talvinen Tylypahka on 💜. Hämähäkit hän on myös oikein hyvin kuvittanut, valitettavasti...

Tylypahka ja koko Potter-maailma on niin eläväksi luotu, että sitä tuntee itse olevansa myös paikalla tässä ihmeellisessä noitien ja velhojen koulussa. Sen takia rakastan fantasiakirjallisuutta ja omalla tavallaan myös historiallisia romaaneja, koska niissä saa sukeltaa aina niin uuteen ja erilaiseen maailmaan. Osallistun tällä kirjalla Yöpöydän kirjat -blogin Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen, with a twist, koska kuvitettu versio.

Suosittelen kaikkia Potter-faneja tarttumaan näihin, nää on niin ihania! Kolmas kuvitettu osa on tulossa syksyllä, eli siis ihan kohta!


2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...