Grimmin sadut: Satu pojasta joka tahtoi oppia pelkäämään

Tämä kyseinen Grimmin satu on sieltä vähän raaemmasta päästä ja taitaa jäädä myös sinne vähemmän tunnettujen puolelle. Satu pojasta joka tahtoi oppia pelkäämään kertoo nimensä mukaan pojasta, joka halusi oppia pelkäämään. Monet yrittävät häntä opettaa, mutta poika ei ymmärrä, mitä tarkoittaa kun pelätään niin että selkäpiitä karmii.

Tarinan perheessä on kaksi poikaa ja isä. Toinen pojista on fiksu ja filmaattinen, osaa kaiken mahdollisen ja tuo kunniaa isälleen. Toinen pojista on vähän tyhmempi tapaus, eikä hän osaa juuri mitään. Mutta hän on päättänyt, että jos jotain täytyy elämässä oppia, niin se on pelko: miten pelätään niin että selkäpiitä karmii? Isä on saanut pojan tyhmyydestä tarpeekseen, sillä eihän pelkäämisellä voi itseään elättää! Poika tuo isälleen häpeää ja hänet häädetään kodistaan, eikä poika saa koskaan mainita kenellekään mistä hän on kotoisin tai kuka hänen isänsä on.

Poika lähtee siis yksinään kulkemaan pitkin tietä hokien itsekseen "kunpa oppisin pelkäämään, kunpa oppisin pelkäämään". Kun kanssakulkijat kuulevat hänet, ihminen toisensa jälkeen laittaa pojan pelottaviin tilanteisiin, mutta ne eivät pelota sitten yhtään. Hän joutuu esimerkiksi hautausmaalle hirtettyjen ihmisten viereen nukkumaan yöksi, mutta ottaakin ihmisraukat alas nuotiolle lämmittelemään. Kun kuolleista ei ole seuraksi, hän pistää ne takaisin hirteen roikkumaan. Mutkien kautta poika pääsee suorittamaan kuninkaalle tehtävää, jossa on tarkoitus selvitä kolme yötä lumotussa linnassa: Palkintona on tietysti prinsessa ja puoli valtakuntaa, kuinkas muutenkaan.

Lumotussa linnassa poika näyttää vähän julmemman puolensa ja muun muassa hakkaa kissoja kuoliaaksi. (😒) Muka pelottavia tilanteita tulee vastaan, mutta poikaa ei edelleenkään pelota ollenkaan. On vihaisia rumia miehiä, haamuja ja pääkallokeilausta... Tässäkin sadussa on onnellinen loppu ja vähän jopa hurttia huumoria heitetty sekaan. Oikeastaan koko satu tuntui kieli poskessa kirjoitetulta aikuisten huumorilta enemmän kuin lasten sadulta.

Eikä tässä ollut mitään varsinaista opetustakaan, ainakaan kovin selkeää sellaista. Tämä oli omalla tavallaan ihan hauska tarina, mutta en ihmettele yhtään miksi tästä ei löydy Disneyn animaatiota. :') Satu pojasta joka tahtoi oppia pelkäämään on neljäs satu Tammen satukirjasta Grimmin sadut I - Ruusunen.