Uni Ojuva - Onhan sentään linnut
Esittelyteksti:
Sodankyläläisen Uni Ojuvan (s. 1984) runokokoelma Onhan sentään linnut kuvaa Keski-Lappia uudisasutuksen ja kadonneen keminsaamen kielen ja kulttuurin rajamaana. Kirjan runot luovat historiakuvan seudusta, jota kruunu ja valtio kontrolloivat ja jossa joukkoliikkeet kukoistivat. Samalla teoksen paikat – tulivuori, raippamänty, joki, työväentalo ja asutustila – toimivat runojen kuvaamien ihmisten ankkuroitumispisteinä omaan menneisyyteen ja sen vaikuttamiin identiteetteihin.Tämä Uni Ojuvan toinen runokokoelma Onhan sentään linnut (onpa ihana nimi!) oli niitä kevään uutuuksia, joita odotin kaikista eniten. Olin ihan onneissani, kun huomasin tämän odottavan minua kirjaston varaushyllyssä. 💚
Ei ole aikaisemmin tullut runokirjaa vastaan, jossa käsiteltäisiin tällaista aihetta, joka on todella lähellä omaa sydäntä: suomalaisten ja Suomen saamelaisten kohtaamisia, kadonnutta kulttuuria, identiteettiä ja sukujuuria molemmin puolin. Kirjassa kuljetaan matka halki ajan samoilla seuduilla, aina jääkaudesta näihin päiviin. Katsotaan tässä myös kauas tulevaisuuteen: mitä siellä on jäljellä silloin?
Huomasin nyökytteleväni ja hymähteleväni runojen matkassa, tässä on hienosti puettu sanoiksi Lapin historiaa ihmisineen, myötätuntoisella otteella. Runot puhuttelivat ja mietityttivät, mutta jotain jäin kaipaamaan. En osaa sanoa, että mitä... Suosittelen silti tutustumaan, varsinkin jos tämä on aihe joka sinuakin kiinnostaa.
Tuli luettua tämä samaan aikaan, kun aloitin lukemaan Tapio Nykäsen kirjaa Lapin ihminen. Toimiva kombo!
on niin kirkasta, että luomien läpi
voi nähdä lintujen varjot
tietävätkö ne hyvää vai pahaa
jolgilla on mukanaan kaikki mitä tarvitaan elämään:
partakirves, tappara, arina
★★★ ½
Uni Ojuva: Onhan sentään linnut
Aviador, 2023. 87 s.
Lainattu kirjastosta.
Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon
Kommentit
Lähetä kommentti