Sarah J. Maas: A Court of Silver Flames

 

 “So Nesta had become a wolf. Armed herself with invisible teeth and claws, and learned to strike faster, deeper, more lethally. Had relished it. But when the time came to put away the wolf, she'd found it had devoured her too.”

 

 

Voisiko tätä kutsua A Court of Thorns and Roses sarjan viidenneksi osaksi (tai neljänneksi, koska edellinen ilmeisesti oli 3.1 😅), vai ihan oman spin-off sarjan ensimmäiseksi osaksi? Hmm. No, anyways. Tässä kirjassa Feyren ja Rhysin tarina jää taka-alalle (vaikka toki he ovat kirjassa mukana). Sen sijaan valokeilassa ovat Feyren rasittava sisko Nesta ja illyrialainen sotapäällikkö Cassian. 

Kirjassa sota on ohi. Nestasta tuntuu, että sodan kauhut ja isän kuolema vaikuttivat häneen kaikkein eniten. Puhumattakaan siitä, että hänestä on vasten tahtoaan nyt tullut haltia, tai jotain sen tapaista, otettuaan väkisin padan alkukantaista voimaa itselleen. Kun muut näyttävät jatkavan elämäänsä, Nesta on täysin murtunut. Jäänyt ulkopuolelle. Eikä hän käsittele traumojaan kovin rakentavasti. Nesta on jopa onnistunut ajamaan lempisiskonsa Elainin pois luotaan. Ainoa, joka tuntuu pysyvän hänen lähellään toistuvista ilkeistä kommenteista huolimatta, on sinnikäs Cassian.

Nesta on raivostuttavan ärsyttävä hahmo täysin muista piittaamattomalla asenteellaan ja ilkeillä kommenteillaan. Hän vaikuttaa hemmotellulta, vaikeasti lähestyttävältä, manipuloivalta ja kylmäkiskoiselta. Mitään ei voi tehdä Nestan edessä oikein. Välistä oli pakko lopettaa kirjan kuuntelu ja tehdä jotain muuta ihan vai siksi, että Nesta on kestämätön. Ja jotenkin hänestäkin onnistuu pitämään kirjan edetessä, kun oppii ymmärtämään millaisesta epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta kaikki kauhea käytös kumpuaa. 

 “Rough year, he almost said. Because that beautiful face was indeed pale, thinner than it had been before the war, her lips bloodless, and those eyes… Cold and sharp, like a winter morning. No joy, no laughter, in any plane of her exquisite face.”

Tunsin sääliä ja pahaa oloa Nestaa kohtaan, ja toivoin koko ajan, että hän pääsisi yli pahimmista epävarmuuksistaan, eikä ajattelisi itsestään niin negatiivisesti. Hän on sanonnan what you fear is what you create ilmentymä. Nesta pelkää kaikkien vihaavan ja arvostelevan häntä, ja mikä saa hänet käyttäytymään inhottavasti melkein jokaista vastaantulevaa henkilöä kohtaan. Tosiasiassa hän vihaa ja inhoaa itseään. Hän katsoo kaikki ilmeet ja satunnaiset kulmien kohotukset oman itseihnoa täynnä olevan linssinsä läpi, ja päättelee niistä asioita täysin väärin. Ja päättää aina hyökätä ensin. Ja latistaa kaikkien tunnelman.

Kaiken kaikkiaan kirja oli erittäin viihdyttävä jälleen kerran. Tapahtumia ja toimintaa riittää, ei tullut tylsää hetkeä. Parasta tässä kirjassa oli mielestäni seurata Nestan lukuharrastusta, kirjastossa työskentelyä, treenihetkiä ja orastavia ystävyyssyhteita. Oli jännä nähdä miten erilainen ihminen Nestasta kuoriutuu ystävien keskellä, kuin esimerkiksi siskojensa parissa ollessaan. 

Kirjassa esitellään myös muutama uusi henkilöhahmo, joiden tarinan kehityskaarta tulee olemaan mielenkiintoista seurata enemmänkin, kuten kirjaston Gwyn. Nestan ja Cassianin väliset hetket oli kyllä melko kuumottavaa luettavaa. Siinäpä kaksikko, joiden vahvat persoonallisuudet kipinöi keskenään hyvässä ja pahassa...

Harmittavasti Elainin ja Lucienin tarinassa ei tullut juuri minkäänlaista kehitystä. Toivottavasti seuraavassa osassa sitten. Mutta tämä fantasiamaailma on sellainen, jossa haluaisin viettää aikaa pidempäänkin, vaikka sitten Nestan seurassa, jos ei muuten. :') 

***

Sarah J. Maas: A Court of Silver Flames

A Court of Thorns and Roses #5 (4?)

Recorded Books, 2021. 26h 8min. Lukija: Stina Nielsen

Kuunneltu Nextorysta englanniksi

***

Lisää luettavaa:

Kommentit

Blogin luetuimmat tekstit