lauantai 27. marraskuuta 2021

J.R. Ward: Pimeyden Rakastaja

Tästä se kaikki alkoi... Mustan Tikarin Veljeskunta oli se kirjasarja, joka sai minut innostuman paranormaalista romantiikasta, tie jolla olen vieläkin. 😁 Muistaakseni olen lukenut tästä sarjasta kaikki suomennetut osat, onkohan niitä 14 tähän mennessä. Nyt haluaisin lukea loputkin osat, mutta olen autuaasti unohtanut mitä kaikkea tässä tapahtuu, joten otin tämän kirjasarjan uusintalukuun.

Takakannesta:

Kun yön varjot laskeutuvat New Yorkin Caldwellissa, alkaa kuolettava ajojahti vampyyrien ja heidän metsästäjiensä välillä. Tämä on salaisen veljeskunnan aluetta – kuuden vampyyrisoturin, jotka ovat lajinsa viimeiset puolustajat. Kukaan heistä ei nauti vihollistensa tuhoamisesta yhtä paljon kuin Wrath, Mustan Tikarin Veljeskunnan johtaja.

Maapallon viimeinen puhdasverinen vampyyri, Wrath, hautoo kostoa tappajille, jotka murhasivat hänen vanhempansa kauan sitten. Wrath saa kuitenkin muuta ajateltavaa, kun hänen luottosoturinsa saa surmansa. Tältä jää puoliverinen tytär, Beth, jolla ei ole aavistustakaan synkästä verenperinnöstään eikä siitä, mitä kohtalo on hänen varalleen tarjoamassa. Wrathin on johdatettava tyttö kanssaan epäkuolleiden maailmaan…

Bethiä kalvaa kummallinen, ennenkokematon levottomuus. Hänen on mahdotonta vastustaa vaarallisen houkuttelevaa miestä, joka ilmestyy yöllä hänen luokseen outo palo silmissään. Miehen tarinat veljeskunnasta ja verestä pelottavat Bethiä, mutta hänen kosketuksensa sytyttää nälän, joka on tuhota heidät molemmat.

Olihan tämä vieläkin mukaansatempaava.

Kuten sanottua, muistin hädin tuskin mitään tästä kirjasta tai sarjasta: korkeintaan nimiä ja sen, että tässä on vampyyreja ja ihmisiä ja rakkaustarinoita. Muistan olleeni täysin koukussa näihin kirjoihin, mutta loppua kohden Wardin kirjoitustyyli alkoi kyllästyttää övereine korostuksineen ja manerismeineen.

Luin tämän kirjan yhdessä päivässä, joten koukuttavuusfaktori on edelleen tallella! Tämä osa ei koskaan ollut minun lemppari tästä sarjasta, mutta tykkäsin tästä silloin ja tykkäsin nytkin. Ehkä tällä kertaa olin vähän enemmän ärsyyntynyt Wrathiin ja siihen miten hän kohteli Marissaa. Wrath osaa olla melko kusipää suoraan sanottuna.

Totta puhuen, en oikeastaan pidä hirveästi Wrathista tai Bethistä (en kyllä heitä vihaakaan), mutta kirjasarjan muut hahmot, ja tämä pimeä, vauhdikas alamaailma vampyyreineen ja niiden vihollisineen on tämän kirjan kantava voima.

Seuraavasta osasta muistan tykänneeni paljon enemmän! Siinä on Rhage ja Mary. ♥

You don't know this yet. But you are Mine.

★★★

J.R. Ward: Pimeyden rakastaja

Mustan Tikarin Veljeskunta #1

2005, Penguin Group (pokkari)

Suomennos Basam Books 2009. 

Lainasin tämän kirjastosta.

2 kommenttia:

  1. Mää en oo näitä ikinä lukenut. Tuli tästä kuvauksesta mieleen Neonkaupunki- sarja. Ootko lukenu sitä?

    VastaaPoista