perjantai 20. tammikuuta 2017

Saima Harmaja: Sateen jälkeen


Harmaja, Saima: Sateen jälkeen
Ntamo, näköispainos, 2012. 120 s.
Alkup. julkaisu WSOY 1935 

Kukka ja perhonen

Oi tuskaa kukkasen hennon,
joka kylmään multaan jää,
kun hurmassa häilyvän lennon
pois perhonen häviää.

Sen juuret syvällä maassa,
terälehdet kannata ei.
Mut hetkessä autuaassa
sen sielun perhonen vei.

Sini-ilmoja siivet halaa!
Luo kukkasen loisteessaan
ne ehkä hetkeksi palaa
tai ehkä ei milloinkaan.


Tämä Harmajan runokirja on sävyltään hieman erilainen, kuin aiemmin lukemani Hunnutettu ja Kaukainen maa. Jonkinlaista elämisen tuskaa näistäkin runoista kuvastuu, mutta kuolema ei ole ihan samalla tavalla läsnä. Näissä Saiman runoissa on paljon luontoa mukana: sadetta, perhosia, kukkia, ukkosta ja auringonpaistetta.

Runot on jaoteltu eri osioihin ja neljännessä osiossa on selkeästi Välimerellisiä vaikutteita, Italian vuoristoja ja viiniköynnöksiä. Kokoelmassa on mukana on myös yksi sadunomainen runo Keijukaissatu, joka toi mieleen laulun Päivänsäde ja menninkäinen. Mieleeni jäi erityisesti myös Aleksis Kivelle osoitettu koskettava runo Aleksis Kiven haudalla.

Osallistun tällä Reader, why did I marry him -blogin runohaasteeseen.


2 kommenttia:

  1. Runoja pitäisi lukea enemmän. Etenkin Harmaja kiinnostaa.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmajaa voin kyllä suositella! :) Etenkin hänen runokirjansa Hunnutettu on ollut sellainen, josta olen tykännyt (toki muistakin).

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...