Saima Harmaja: Sateen jälkeen

Harmaja, Saima: Sateen jälkeen
Ntamo, näköispainos, 2012. 120 s.
Alkup. julkaisu WSOY 1935 

Kukka ja perhonen

Oi tuskaa kukkasen hennon,

joka kylmään multaan jää,

kun hurmassa häilyvän lennon

pois perhonen häviää.

Sen juuret syvällä maassa,

terälehdet kannata ei.

Mut hetkessä autuaassa

sen sielun perhonen vei.

Sini-ilmoja siivet halaa!

Luo kukkasen loisteessaan

ne ehkä hetkeksi palaa

tai ehkä ei milloinkaan.

Tämä Harmajan runokirja on sävyltään hieman erilainen, kuin aiemmin lukemani Hunnutettu ja Kaukainen maa. Jonkinlaista elämisen tuskaa näistäkin runoista kuvastuu, mutta kuolema ei ole ihan samalla tavalla läsnä. Näissä Saiman runoissa on paljon luontoa mukana: sadetta, perhosia, kukkia, ukkosta ja auringonpaistetta.

Runot on jaoteltu eri osioihin ja neljännessä osiossa on selkeästi Välimerellisiä vaikutteita, Italian vuoristoja ja viiniköynnöksiä. Kokoelmassa on mukana on myös yksi sadunomainen runo Keijukaissatu, joka toi mieleen laulun Päivänsäde ja menninkäinen. Mieleeni jäi erityisesti myös Aleksis Kivelle osoitettu koskettava runo Aleksis Kiven haudalla.

Osallistun tällä Reader, why did I marry him -blogin runohaasteeseen.