Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Brontë, Charlotte: Kotiopettajattaren romaani
Karisto, 2008. 541 s.
Englanninkielinen alkuteos v. 1847

Tämä Charlotte Brontën klassikkoromaani ja oman aikansa bestselleri oli tarkoitus saada luettua kirjabloggareiden klassikkohaasteeseen (joka päättyi jo heinäkuussa), mutta eipäs siinä ihan käynytkään niin. Mutta tärkeintähän on, että kirja tuli lopulta luettua ja jälleen kerran yksi klassikko selätettyä! Brontën siskosten teoksista olen tätä ennen lukenut Humisevan harjun. Senkin joskus 16-vuotiaana, ja muistan että en tykännyt siinä yhdestäkään henkilöhahmosta. Pitäisi varmaan antaa tuollekin kirjalle uusi mahdollisuus... Tässä teoksessa on jotain hyvin samaa: voimakkaita tunteita, draamaa ja tiettyä ankeutta. Jane kuitenkin henkilöhahmona onnistui voittamaan minut puolelleen.

Kirja kertoo Jane Eyrestä, vaatimattomasta orvoksi jääneestä tytöstä, joka sai kasvaa vihamielisten sukulaisten luona, kunnes hänet lähetettiin ankaraan sisäoppilaitokseen kasvamaan aikuiseksi. Janesta kasvaakin fiksu ja ulkoapäin sävyisä opettajatar, joka löytää työtä rikkaan, mutta synkkyyteen taipuvaisen ja oikukkaan herra Rochesterin kartanosta. Janen ja kartanonherran välille syntyy intohimoinen rakkaussuhde, mutta heidän yhteiseltä matkaltaan ei jää mutkia puuttumaan.

Tykkäsin tästä kirjasta paljon! Janen ja herra Rochesterin rakkaustarina ei todellakaan jättänyt kylmäksi, etenkin herra Rochester meinasi ajaa minut hulluuden partaalle. Itse en moista oikuttelijaa jaksaisi katsoa kovin pitkään, mutta Janella taitaakin olla parempi pinna kuin minulla. Minusta hän kohteli Janea välillä hyvinkin kylmästi. Henkilöhahmona herra Rochester on kuitenkin mielenkiintoinen, ja Janen ja hänen välillään vallitsee kiinnostava dynamiikka. Jane Eyrestä taas tykkäsin enemmän. Brontë on luonut hänestä monisävyisen hahmon, joka vastustaa aikansa käsitystä siitä millainen naisen tulisi olla ja miten käyttäytyä. Vaatimattoman näköisen Janen luonteessa on rehellisyyttä ja sisukkuutta, johon herra Rochesterkin rakastuu. Kirjaan sisältyykin paljon hienovaraista kritiikkiä oman aikansa yhteiskunnallisia normeja, etenkin naisen asemaa kohtaan.

Kirja on kirjoitettu ikään kuin Jane Eyren muistelmiksi, jossa hän kertoo omaa tarinaansa aina lapsuudesta saakka ja välillä puhuttelee lukijaa suoraan: "kuten lukijani saattaakin jo päätellä..." ja niin edelleen. Kirja sisältää paljon muutakin tarinaa kuin itse rakkaustarinan, ja minua kiehtoi etenkin Janen lapsuusvuodet tyttökoulussa ja hänen ystävyytensä Helenin kanssa. Lasten olot oppilaitoksessa olivat karut ja oppilaitoksen johtaja varsinainen mulkvisti. Brontë kuvailee näitä oloja niin uskottavasti, että tuntuu kuin hän olisi itsekin kokenut vastaavaa. Luin kirjan alkutekstin vasta lopussa, ja siitä selvisikin että Brontën sisarukset todellakin viettivät aikaansa oppilaitoksessa, jonka oloja Charlotte kirjassaan pyrkii kuvaamaan. Janen ystävän Helenin taas on tarkoitus kuvata Charlotten lavantautiin kuollutta siskoa. 😢

Kaikista eniten pidin Brontën lumoavasta kerronnasta, joka kuljetti tarinaa taitavasti eteenpäin. Hän on onnistunut luomaan kirjaan hienon synkän ja karun, mutta samalla kauniin tunnelman. Välillä tarinan juonikiemurat vääntyvät jo melko melodramaattisiin mittasuhteisiin, mutta kaiken kaikkiaan kirja oli mukava lukukokemus. Muistan nähneeni joskus tästä kirjasta tehdyn elokuvan, jossa pääosia näyttelivät Mia Wasikowska ja Michael Fassbender. Siinä ei oikein päässyt yhtä syvälle tarinaan sisään kuin Brontën kerronnan kautta, ja etenkin Janen mielenmaisema jäi latteaksi. Sen takia en pitänyt elokuvasta ja ajattelin, että kannattaakohan tähän tarttua, mutta onneksi kirja tuli kuitenkin luettua. Tämähän on paljon, paljon parempi!