Grimmin sadut: Persiljainen

Persiljainen Johnny Gruellen kuvittamana
On Satusunnuntain ja Grimmin satujen aika taas jälleen kerran, pienen tauon jälkeen. Olen edelleen menossa ensimmäisessä satukirjassa nimeltään Ruusunen. Tällä kertaa tuli luettua Grimmin satu nimeltä Persiljainen, jonka nimi ei sanonut minulle mitään, mutta pari kappaletta luettuani tajusinkin, että tämähän on Tähkäpää! Tarina on minulle tietysti lapsuudesta tuttu, mutta yksityiskohtia en enää muistanut.

Ainoa miinuspuoli näissä Tammen satukirjoissa on se, että kuvitus on vähän tympeähkön mustavalkoista, mikä ei varmasti vetoa lapsiin (tai minuun :D) hirveän hyvin. Näissä kirjoissa on käytetty saksalaisen Otto Ubbelohteen vuonna 1907 tekemää kuvitusta. Halusin siis etsiä tarinasta tehtyä värillistä kuvitusta tähän jutun oheen: Johnny Gruelle on amerikkalainen kuvittaja, joka on kuvittanut vuonna 1914 julkaistun Grimm's Fairy Tales -kirjan.

Sadussa mies ja nainen näkevät, että naapurissa korkean muurin takana kasvaa rehevä puutarha. Ainoa ongelma vaan on, että siellä asustaa pelottava noita. Mutta vaimo himoitsee puutarhassa kasvavaa persiljaa niin, että miehen on lopulta pakko mennä sitä hakemaan. Eräällä persiljanhakureissulla mies törmääkin noitaan, joka vihoissaan sättii miestä. Mutta kun hän kuulee kuinka vaimo rakastaa persiljaa, hän lupaa pariskunnalle sitä loputtomat määrät, jos saa vastalahjaksi heidän lapsensa.

Kun pariskunnalle sitten syntyy heidän hartaasti toivomansa lapsi, noita käy hakemassa sen itselle. Kun tyttö täyttää kaksitoista, noita lukitsee hänet korkeaan torniin, johon kiipeää vierailulle aina tytön paksua palmikkoa pitkin. Noita kävelee tornin alle ja huutaa:

"Persiljainen, tyttöni, 
laske alas hiuksesi."

Tämän huudon sitten kuulee eräs nuori kuninkaanpoika, joka on ohikulkumatkalla. Hän päättää myös kiivetä Persiljaisen hiuksia pitkin torniin, jolloin poika ja Persiljainen salassa ystävystyvät.

Noh, tähän asti kaikki kuulosti tutulta, paitsi persiljan syönti kuulosti vähän oudolta syyltä antaa oma lapsi pois, mutta ok. Se oli varmaan noituutta. :')

Sitten kun kuninkaanpojan ja Persiljaisen salaisuus paljastuu noidalle, hän leikkaa tytön palmikon pois ja heittää Persiljaisen keskelle korpea elämään yksin karua elämää. Hän päättää huijata kuninkaanpoikaa laskemalla leikatun palmikon alas. Kuninkaanpoika kiipeää sitä pitkin ylös, ja kun hän tajuaa mitä Persiljaiselle on tapahtunut, hän joutuu suunniltaan ja putoaa tornista alas okaiden keskelle. Okaat puhkovat hänen silmänsä ja kuninkaanpoika joutuu tarpomaan sokeana erämaassa niin kauan, kunnes törmää siellä Persiljaiseen ja tämän synnyttämiin kaksosiin. Hän vie heidät valtakuntaansa, joten lopulta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Aloin sitten miettimään, että miten tarina oikein loppui uudemmissa Tähkäpää-saduissa? Kuninkaanpojan eli prinssin silmät eivät kait sentään puhkoutuneet tai Tähkäpää joutunut erämaahan? Muistan nähneeni tästä lapsena ainakin yhden barbiversion ja jokunen vuosi sitten telkkarissa pyöri myös joku animaatioleffa tästä sadusta.

Satusunnuntaina käyn läpi Tammen Grimmin sadut I, II ja III (v. 1999) kirjoja, jotka sisältävät 200 + 1 alkuperäisversioita kunnioittavaa Grimmin satua.


Lisää luettavaa:

Kommentit

Lähetä kommentti

Blogin luetuimmat tekstit