Throwback Thursday: Hopeanuoli (animesarja)

Hopeanuoli-manga osa 1

Innostuin tässä vasta katselemaan uudestaan yhtä lapsuuden lemppariohjelmaa, nimittäin Hopeanuolta. Jos oikein muistan, niin meiltä löytyi kotoa ainakin osat 1-3 ja niitä tuli katsottua jatkuvasti pienenä. Hopeanuolta piti leikkiä koulussa välitunnilla ja kaikkea. Halusin myös nimetä meidän sen aikaisen (vaaleanruskean) koiran Hopeanuoleksi, mutta jostain syystä se ei käynyt päinsä. Kumma juttu... 😄 Aloin myös yksi päivä miettimään, että miksi näen silloin tällöin painajaisia karhuista, ja päättelin että se johtuu tästä. Ehdottomasti.

Hopeanuoli on Yoshihiro Takahashin samannimiseen mangaan perustuva animesarja. Suomessa nämä julkaistiin neljän VHS:n kokonaisuutena aikoinaan. Myöhemmin on ilmeisesti myös ilmestynyt DVD:nä sarjan sensuroimattomat versiot, mutta niitä en ole katsonut. Tuntuu että nämä on tarpeeksi julmia muutenkin. Sarja julkaistiin alkujaan Japanissa vuonna 1986. Onhan näissä kunnon kasariviboja havaittavissa, ainakin hahmojen vaatetuksessa.

Sarjan tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä, kun karhunmetsästäjä Gohē lähtee karhukoiransa Rikin kanssa etsimään pahamaineista Akakabuto-karhua. Karhun keskushermosto on vaurioitunut Gohēn ammuttua sitä aikoinaan toiseen silmään. Sen takia se on erittäin vihainen, arvaamaton ja ei nuku ollenkaan talviunta. Tällä reissulla karhu haavoittaa molempia pahasti ja lopulta syöksee Riki-koiran rotkoon. Pieni Hopeanuoli-pentu, joka näkee kaiken tämän, joutuu Gohēn kovaan kouluun, sillä sen kohtalona on olla seuraava karhukoira. Laskettelijoita ja muita ihmisiä vuorilla piinaavasta Akakabutosta on päästävä eroon.

Hopeanuolen ja nuoren Daisuke-pojan välille kasvaa vahva yhteys ja heistä tulee erottamattomat. Daisuke haluaa myös metsästää pahamaineista karhua, mutta nuorta poikaa ei huolita mukaan retkille. Itsepäinen poika on kuitenkin aina mukana tapahtumissa tavalla tai toisella.

Joku on jaksanut youtubeen vääntää Hopeanuolen tunnarista suomennoksenkin. Tää tunnari! 💜

Osien 1-3 katsominen oli kyllä nostalginen matka lapsuuteen, erityisesti Rikin putoaminen rotkoon, sarjan musiikit ja ensimmäisen kauden kertojaääni ovat jääneet vahvasti mieleen. Tällaista ei varmaan nykyään näytetä lapsille, sillä kyllähän tässä veri roiskuu, jalkoja leikataan irti, karhut ovat helekatin pelottavia, koiria kuolee ja niin edelleen... Ihana sarja silti. 💜 Hassua miten sitä ei pienenä kiinnittänyt ollenkaan huomiota siihen, miten dupattu puhe ja hahmojen huulien liike ei osu ollenkaan yksiin, mutta kyllä siitäkin pääsi yli, kun vähän aikaa totutteli.

Hopeanuolen pojasta kertova Weed-sarja on jäänyt minulta kokonaan katsomatta. Myös Weed-mangoille on tullut jatkoa, jossa seurataan sen pojan Orionin seikkailuja. Hopeanuolen isästä on kans tehty yhden mangan mittainen tarina, jossa sukelletaan Rikin lapsuuteen. Mitään mangaa en ole lukenut, sillä olen vasta viime aikoina alkanut lämmetä sarjakuville. Ehkä sitä voisi Hopeanuolet ainakin lukea.