Throwback Thursday: Hopeanuoli (animesarja)

Hopeanuoli-manga osa 1
Innostuin tässä vasta katselemaan uudestaan yhtä lapsuuden lemppariohjelmaa, nimittäin Hopeanuolta. Jos oikein muistan, niin meiltä löytyi kotoa ainakin osat 1-3 ja niitä tuli katsottua jatkuvasti pienenä. Hopeanuolta piti leikkiä koulussa välitunnilla ja kaikkea. Halusin myös nimetä meidän sen aikaisen (vaaleanruskean) koiran Hopeanuoleksi, mutta jostain syystä se ei käynyt päinsä. Kumma juttu... 😄 Aloin myös yksi päivä miettimään, että miksi näen silloin tällöin painajaisia karhuista, ja päättelin että se johtuu tästä. Ehdottomasti.

Hopeanuoli on Yoshihiro Takahashin samannimiseen mangaan perustuva animesarja. Suomessa nämä julkaistiin neljän VHS:n kokonaisuutena aikoinaan. Myöhemmin on ilmeisesti myös ilmestynyt DVD:nä sarjan sensuroimattomat versiot, mutta niitä en ole katsonut. Tuntuu että nämä on tarpeeksi julmia muutenkin. Sarja julkaistiin alkujaan Japanissa vuonna 1986. Onhan näissä kunnon kasariviboja havaittavissa, ainakin hahmojen vaatetuksessa.

Sarjan tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä, kun karhunmetsästäjä Gohē lähtee karhukoiransa Rikin kanssa etsimään pahamaineista Akakabuto-karhua. Karhun keskushermosto on vaurioitunut Gohēn ammuttua sitä aikoinaan toiseen silmään. Sen takia se on erittäin vihainen, arvaamaton ja ei nuku ollenkaan talviunta. Tällä reissulla karhu haavoittaa molempia pahasti ja lopulta syöksee Riki-koiran rotkoon. Pieni Hopeanuoli-pentu, joka näkee kaiken tämän, joutuu Gohēn kovaan kouluun, sillä sen kohtalona on olla seuraava karhukoira. Laskettelijoita ja muita ihmisiä vuorilla piinaavasta Akakabutosta on päästävä eroon.

Hopeanuolen ja nuoren Daisuke-pojan välille kasvaa vahva yhteys ja heistä tulee erottamattomat. Daisuke haluaa myös metsästää pahamaineista karhua, mutta nuorta poikaa ei huolita mukaan retkille. Itsepäinen poika on kuitenkin aina mukana tapahtumissa tavalla tai toisella.

Joku on jaksanut youtubeen vääntää Hopeanuolen tunnarista suomennoksenkin. Tää tunnari! 💜



Osien 1-3 katsominen oli kyllä nostalginen matka lapsuuteen, erityisesti Rikin putoaminen rotkoon, sarjan musiikit ja ensimmäisen kauden kertojaääni ovat jääneet vahvasti mieleen. Tällaista ei varmaan nykyään näytetä lapsille, sillä kyllähän tässä veri roiskuu, jalkoja leikataan irti, karhut ovat helekatin pelottavia, koiria kuolee ja niin edelleen... Ihana sarja silti. 💜 Hassua miten sitä ei pienenä kiinnittänyt ollenkaan huomiota siihen, miten dupattu puhe ja hahmojen huulien liike ei osu ollenkaan yksiin, mutta kyllä siitäkin pääsi yli, kun vähän aikaa totutteli.

Hopeanuolen pojasta kertova Weed-sarja on jäänyt minulta kokonaan katsomatta. Myös Weed-mangoille on tullut jatkoa, jossa seurataan sen pojan Orionin seikkailuja. Hopeanuolen isästä on kans tehty yhden mangan mittainen tarina, jossa sukelletaan Rikin lapsuuteen. Mitään mangaa en ole lukenut, sillä olen vasta viime aikoina alkanut lämmetä sarjakuville. Ehkä sitä voisi Hopeanuolet ainakin lukea.

Lisää luettavaa:

Kommentit

  1. Tuo tunnari :D Ihan kuin olisi hetki sitten kuullut sen viimeksi, vaikka siitä on varmaan kohta 20 vuotta aikaa...:)

    VastaaPoista
  2. Ihan herkityn kun Hopeanuoli tulee puheeksi ja kuulen tuon tunnarin ja muun musiikin. Voisi sanoa että se oli ehkä suurin juttu Muumien lisäksi omassa lapsuudessani :'D Suomen versio todellakin on jäänyt mieleen niin hyvässä että pahassa, olihan dubbaus aika mielenkiintoinen.. Alkuperäisen version totta kai katsoin koska se paikkasi niin monet aukot jota ihmettelin paljon. Japaninkieli aluksi tuntui hassulta kun sitä niin pitkään suomeksi katseli, mutta nyt aikuisena puolestaan alkuperäinen kuulostaa korvaani paremmalta.

    Itsekään en ole näitä mangoja lukenut, mutta Weedin juonta seurasin pitkään netissä ja uteliaana tietysti lähdin katsomaan siihen pohjautuvaa animea. Se oli kauhea katastrofi enkä enää palannut siihen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sama itellä: oli Muumit, Hopeanuoli ja muutamat Disneyn leffat. :D Dubbaukseen piti tosiaan vähän aikaa totutella, mutta ei se minua hirveästi haitannut. Tykkään tuosta kertojaäänestä paljon (paitsi kakkososassa, jossa se jostain syystä on eri kuin muissa).

      Mietin kans että katsoisin sittenkin myös sensuroimattomat versiot ja just japaniksi, jos löytyisi enkuksi tekstitettynä jostain. :)

      Poista
  3. Katsoin nuo alkuperäiset versiot japaniksi englanniksi tekstitettyinä ja kyllä vaan sarja kantoi edelleen. Kuten rosales tuossa edellä kommentoi, jokunen aukko tarinassa tosiaankin sai selityksensä sensuroimattomassa versiossa. Mutta kyllä niissä veri lensi vielä monin verroin enemmän kuin lapsena katselluissa jaksoissa! Toki lapsenakin kiinnostivat juuri dramaattisimmat hetket: Rikin putoaminen rotkoon, suuri lopputaistelu... Niistä sai varmaan aikaiseksi parhaat leikit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikin putoaminen rotkoon, sniff :'(

      Täytyy siis katsoa nuo, ekan jakson sainkin katsottua just japaninkielisenä ja enkuksi tekstitettynä, täytyy sanoa että paljon paremman kuuloista ainakin kuin suomenkielinen dubbaus.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogin luetuimmat tekstit