Satusunnuntai: Topelius: Adalminan helmi

Topelius, Zacharias: Adalminan helmi
Alunperin julkaistu vuonna 1856
Satu luettu osoitteessa iltasatu.org

Hyväsydäminen on köyhänäkin rikas, mutta rikas jolla on kova sydän on köyhääkin köyhempi.

Satusunnuntai saa pitkästä aikaa taas tuulta purjeisiinsa, kun löysin tällaisen satusivuston, josta löytyy myös monia klassikkosatuja ihanien kuvitusten kera. Tässä Zacharias Topeliuksen ajattomassa klassikossa Adalminan Helmessä on mukana myös Rudolf Koivun alkuperäinen kuvitus. Sadut ovat minun makuun sopivan lyhyitä luettavaksi tietokoneen näytöltä, joten rakastuin tähän sivustoon. Ihana idea! 

Kun Prinsessa Adalminan ristiäisiä vietettiin, hän sai kaksi haltijatarta kummikseen: Punattaren ja Sinettären. Punatar antaa Adalminalle kastelahjaksi helmen, joka antaa Prinsessalle kauneutta, rikkautta ja viisautta ikuisesti, mutta yhdellä ehdolla: jos prinsessa kadottaa helmen, kaikki tämä katoaa, kunnes helmi taas löytyy. Sinettären kastelahja on erilainen: Jos Adalmina hukkaa helmensä, hän saa sen tilalle hyvän ja nöyrän sydämen.

Näistä puitteista satu lähtee liikkeelle, kertoen pilalle hemmotellusta prinsessasta, joka (spoiler allert!) tietenkin hukkaa helmensä tuijotellessaan omaa kuvajaistaan lammen pinnasta. Tarinaan liittyy myös prinssi, opetus ja onnellinen loppu. Topelius haluaa sadulla kertoa, että hyvä sydän on parempi omistaa kuin maalliset rikkaudet.

Tästä sadusta jäi mukavan lämmin tunne, varsinkin kuin sai ihastella Koivun kuvitusta, joka auttamattomasti tuo oman lapsuuden mieleen. En edelleenkään lukisi täysmittaista romaania e-kirjana, mutta e-satukirjojen ystävä minusta voi tämän myötä kehkeytyä. 😉

Lukuhaasteessa: Ajattomia satuja ja tarinoita 2

❅❅❅

Iloista isänpäivää kaikille isille!  💕