Top Ten Tuesday: Lemppari kansikuvat

Rakastan ihania kirjojen kansia, ja monesti voin lainata kirjan jo pelkästään kansikuvan perusteella. Nämä ovatkin sellaisia, jotka ovat kiinnittäneet huomioni lähiaikoina kirjastossa tai kustantajien katalogeissa. Listaan olisi voinut valita vaikka mitä, mutta lopulta sain karsittua kymmenen, jotka syystä tai toisesta puhuttelevat minua. Tässä on mun tämän hetken Top Ten lemppari kansikuvat:

1. Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja
Ihastuttava värimaailma, ja taustalla kaunis vanhaa aikaa henkivä kaupunkikuva täysikuuta vasten. Oih 💜

2. Eeva Kilpi: Noidanlukko
Tämä on ihanan unenomainen ja samalla yksinkertainen kansikuva.

3. Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa
Tässäkin jotenkin harmaan ja punertavan sävyt ja Lontoon kaupunkimaisema näyttävät kauniin kohtalokkaalta, kuten on kirjan nimikin.

4. Glaudie Gallay: Tyrskyt
Jostain syystä tämä kaikessa yksinkertaisuudessaan puhuttelee minua.

5. Erika Vik: Seleesian näkijä

Kirjailijan itsensä suunnittelemat kannet ovat kerta kaikkiaan kauniit, varsinkin värimaailmaltaan.

6. J. S. Meresmaa: Mifongin kadottama
Aivan ihanat värit tässäkin ja muutenkin kohtalonomainen maisemakuva. Love! 

7. Orhan Pamuk: Lumi
Nämä värit. Ja vanhanaikaisuus.  💜

8. Paula Havaste: Lumen armo
Ihanat värisävyt tässäkin, ja kaunis talvisen huurteinen kuva.

9. Timo K. Mukka: Laulu Sipirjan lapsista
Olen tykännyt kaikista näistä samantyylisistä Timo K. Mukan kirjoihin suunnitelluista yksinkertaisista, mutta toimivista kansista. Jopa fontti toimii loistavasti.

10. J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (kuvittanut Jim Kay)
Tämä on vain niin hieno kansi, joka tuo heti mieleen tuon hauskan kohtauksen tästä kirjasta. En olisi voinut tuota bussia paremmin mielessäni kuvitella.

Varmaan turvallista sanoa, että tykkään kansikuvista, joissa on sointuvat värit, oli ne sitten räikeitä tai hempeitä. Haluan saada kansikuvasta jonkinlaisen mututuntuman, että millainen tämä kirja tulee olemaan, ja väreillä saa usein hienosti asetettua alkutunnelman. Jostain syystä myös talviset kannet houkuttelevat minua. 

Yleensä taas en välitä kansikuvista, joissa pällistelee jonkun naama. (köh, erittäin monet romantiikkagenren kirjat, köh). Muuten olen kyllä kyseisen genren ystävä, joten on vähän sääli että niihin kirjoihin on vakiintunut tuo yksi ja sama kansikuvaformaatti: nainen katselee haaveillen johonkin suuntaan. Toisaalta, ainakin kyseistä genreä edustavan kirjan erottaa jo kaukaa. 😆