J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (kuvittanut Jim Kay)

Rowling, J. K. : Harry Potter ja Azkabanin vanki
Kuvittanut Jim Kay
Tammi, 2017. 325 s.

Harry Potter ja Azkabanin vanki on J. K. Rowlingin kirjoittaman Harry Potter -sarjan kolmas osa, ja mun henkilökohtainen suosikki näistä kirjoista. Olen todella tykästynyt näihin Jim Kayn kuvittamiin Pottereihin, eikä tämäkään todellakaan tuottanut pettymystä. Valmiiksi jo taianomaiset ja huiput Potter-kirjat todella heräävät eloon tämän herran kuvituksen kera. 💜 Tämä oli tarkoitus vielä saada luettua Yöpöydän kirjat -blogin Uudelleen luettua -haasteeseen, mutta en ihan ehtinyt. Tulipahan kuitenkin luettua.

Harry Potterin kolmas vuosi Tylypahkassa lähtee käyntiin synkissä merkeissä Azkabanin vankilaa vartioivien ankeuttajien ja pelottavan murhaaja-vankikarkurin Sirius Mustan jättämän varjon alla. Harry ei voi liikkua yhtä vapaasti kuin ennen, sillä uskotaan että Musta yrittää etsiä Harryn käsiinsä. Koululaisten lukuvuosi täyttyy taas lukuisista oppiaineista, kuten pimeydenvoimilta suojautumisesta ja taikajuomien keittelystä. Silmissä siintää myös huispauksen mestaruus. Tästä lukuvuodesta vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei todellakaan jää puuttumaan.

Koukkujalalla on jotain Kutka-rottaa vastaan

Miksi tämä on sitten minun lempi Potteri? Mietiskelin kysymystä samalla tätä lukiessani, ja päädyin siihen, että kirjan tunnelma jotenkin kolahtaa minuun, samoin kuin uudet hahmot: mystinen Sirius Musta ja rähjäinen Remus Lupin. Sävy on jokseenkin astetta synkempi edellisiin osiin verrattuna (ja tästähän koko kirjasarja sitten lähteekin synkistymään ihan roppakaupalla). Ehkä tässä kirjassa ollaan siis vielä sellaisissa sopivan mustahkoissa (pun intended) tunnelmissa. Huumoria on tietysti mukana myös sopivissa määrin.

Pimeydenvoimilta suojautumisen tunnit olivat tällä kertaa jopa mielenkiintoisia. Harryn taistelu omia pelkojaan vastaan ja etenkin Harryn vanhempien kohtalon ja menneisyyden avaaminen tuovat myös oman kiinnostavan elementtinsä kirjaan. Ankeuttajat ovat aika karmivia, ja mietin aina Sormusten herrat -leffojen mustia ratsastajia, kun niitä kuvataan.

Tässä kirjassa myös juoni alkaa olla monimutkaisempi kuin aiemmissa, Hagrid pääsee opettamaan, mukaan tulee Kelmien kartta, ihanalta paikalta kuulostava Tylyaho ja kaikkea muutakin kivaa. Jotenkin kaikki elementit tässä kyseisessä kirjassa puhuttelee minua. Myös Matohännän, Sarvihaaran, Kuutamon ja Anturajalan tarina.

Pelkäsin vähän, että en enää tykkäisi kirjasta niin paljon kuin nuorempana, mutta se pelko oli turha. Tosin yhdessä vaiheessa muistui mieleen mitä myöhemmissä kirjoissa tapahtuu ja se vähän tuppasi latistamaan lukutunnelmia, mutta pääsin siitäkin tunteesta eroon. Suurin piirtein. Jim Kayn kuvittamien kirjojen lukeminen on ensimmäinen kerta, kun luen Potterit uudestaan sen jälkeen kuin viimeinen osa kirjasarjaa julkaistiin vuonna 2007.

Jostain syystä en ole onnistunut hankkimaan itselleni Pottereita (yhden kirjan omistan, mutta siihenkin kissa terotti kyntensä 😒), joten ajattelin kerätä sen sijaan nämä Kayn kuvittamat versiot omaan hyllyyn komeilemaan. Koska onhan nämä aivan mahtavia.

Azkabanin vanki sopisi moneenkin kohtaan Helmet-lukuhaasteessa, mutta pistin sen tähän: 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo. Tämä kansikuva lukeutuu myös yksiin mun lemppareihin, tosi hieno! Poimittaislinjahan se siinä.