Talvinen klassikkosatu: Lumityttö

Olipa kerran eräs puunhakkaaja ja tämän vaimo, jotka asuivat kahdestaan pienessä mökissä metsän keskellä. He olivat rutiköyhiä ja lapsettomia. Joka päivä mies lähti töihinsä, ja vaimo jäi hieman surullisena yksin kotiin. Hän toivoi kovasti omaa lasta.

Aloin taas selailemaan ihastuttavaa sivustoa nimeltä Iltasatu, ja löysin sieltä tämän mukavan lumiselta kuulostavan klassikkosadun. Pikainen googlettelu tiesi kertoa, että kyseessä on venäläinen kansansatu. 

Lumityttö kertoo köyhästä pariskunnasta, joka ei pysty saamaan omia lapsia. He ovat surun murtamia, sillä perheen perustaminen on kaikkea mitä he ovat halunneet. Eräänä erityisen lumisena talvipäivänä he tekevät ulkona pienen lumitytön. Samaan aikaan lumikuningatar samoilee metsässä, ja hän päättää herättää lumitytön henkiin.

Tyttö asuu talven pariskunnan luona, mutta kevään saapuessa outo surumielisyys alkoi painaa muutoin niin ilosta tyttöä. Lumityttö viedään juhannuskokon luo, tarkoituksena piristää häntä, jolloin hän haihtuu yhtäkkiä huuruna ilmaan.

Satu toimii hienosti näin lyhennettynäkin versiona, etenkin kun se tuli luettua tietokoneen näytöltä. Kovin pitkiä tekstejä en tällä tavoin jaksaisikaan lukea. Tarina on lopuksi aika surullinen, mutta hyväsydämisen lumikuningattaren ansiosta pariskunta sai ainakin hetken aikaa elää sellaista elämää, mitä he ovat aina toivoneet. 💜

Osallistun tällä Ajattomia satuja ja tarinoita 2 -lukuhaasteeseen.