keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Tieteen ja taiteen tunturit - *Lumoava luonto*


Tieteen ja taiteen tunturit
Toim. Antero Järvinen, Tuomas Heikkilä ja Seppo Lahti
Gaudeamus, 2014. 358 s.

Löysin tämän kirjan kun etsiskelin lähikirjastostani luettavaa tähän luontokirjahaasteeseen. Kaunis kansikuva veti puoleensa ja sai tuntemaan vähän koti-ikävääkin. Aluksi luulin, että kirja kertoo koko Lapista ja sen luonnosta, mutta kotona huomasinkin, että tässä kerrotaan nimenomaan Kilpisjärven luonnosta. Takakansitekstissä taisi olla tarra juuri siinä kohtaa kun tuo mainittiin. :D Mutta ei se oikeastaan haitannutkaan, sillä olen jo jonkin aikaa halunnut käydä käsivarressa katselemassa, että miltä siellä näyttää.

Tieteen ja taiteen tunturit on melko koulukirjamainen kirja tekstinsä puolesta, mutta sisältää paljon kauniita kuvia. Kirjassa kerrotaan kattavasti Kilpisjärven luonnontutkimuksen historiasta, vesistöstä, maaperästä, kasvistosta, eläimistä... Melkeinpä kaikesta mitä luontoon vain voi kuulua. Mielestäni kuvat olivat paras osa tätä kirjaa. Totta kai luin mielenkiinnolla myös tekstiä, mutta joissakin kappaleissa se kävi vähän puuduttavaksi.

Olen itse Inarista päin kotoisin, ja siinäkin mielessä oli mielenkiintoista lukea Kilpisjärven omintakeisesta luonnosta. Kuvissa oli jotain niin tuttua ja turvallista, mutta samalla maisema on hyvin erilainen verrattuna kotikuntaani. Jollain tapaa karumpi vielä, johtuen varmasti jylhästä Saana-tunturista ja kivikkoisesta maasta, joka oli monen kuvan keskipisteenä. Tykkäsin eniten lukea tarinoita ihmisistä, kuten Yrjö Kokosta, ja heidän elämästään ja kokemuksistaan Kilpisjärvellä.

Suomen luonto on kaunis ja monipuolinen, eripuolilla Lappiakin voi näyttää niin erilaiselta... Tämä kirja sai minut haluamaan tehdä jonkinlaisen Suomi-kierroksen. Tai vähintään voisi lukea kirjoja Suomen luonnosta enemmänkin. Kuvat ovat ihania, mutta kyllähän joitakin asioita pitää käydä ihan paikanpäällä katsomassa. Kuten vaikkapa Saana-tunturia. :) Kuvia katsellessa sai kyllä fiilistellä ja ikävöidä sitä tietynlaista tunnelmaa joka Lapista löytyy. Sitä kun kävelee koiran kanssa metsäpolkua ja porojengi tulee vastaan. Saamenpukujen värit, jotka ovat tuttu näky kylillä. Kodat ja huskyt.

Luin Tieteen ja taiteen tunturit Oksan hyllyltä -blogin Lumoava luonto -luontokirjahaasteeseen.


4 kommenttia:

  1. Tämä on minulle uusi kirja, mutta kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Aivan pohjoisin Suomi on minulle vierasta aluetta, joten sen luontoon olisi syytä tutustua edes kirjan sivuilla. Olen huomannut, että itselle rakkaista paikoista on aika jännää lukea kirjoja, varsinkin kuvitettuja. Nousee muistoja mieleen ja kirjan tunnelma värittyy ihan eri tavalla kuin jos se olisi vaan "joku paikka jossain". :) Kivaa, että osallistuit haasteeseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapista ja Suomen pohjoisimmista kolkista löytyy varmasti paljon tutustumisen arvoisia kirjoja. :) Itselle rakkaista paikoista on kyl aivan mahtavaa lukea kirjoja. Varsinkin jos niissä on myös vanhempia kuvia mukana. <3

      Poista
  2. Tuo on kyllä luontokirjoissa vaikeaa, että miten kirjoittaa tietoa kiinnostavasti. Onneksi kuvat usein pelastavat ja tekstiä voi sitten sulatella pienissä paloissa vähitellen. Käsivarsi on minulle ihan tuntematonta aluetta, ehkäpä pitää hakea tästä kirjasta reissuinspiraatiota :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. :) Ehkäpä joku, joka on syvästi kiinnostunut tällaisista asioista löytää tekstistä enemmän. Teksti oli jaoteltu tieteen ja taiteen osioihin, ja taidepuoli kiinnosti tällä kertaa minua vähän enemmän. Kilpisjärvi-reissua on tullut täälläkin mietiskeltyä jonkin aikaa. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...