Saima Harmaja: Huhtikuu - #runo100

Harmaja, Saima: Huhtikuu
Ntamo, 2012. 70 s. (näköispainos)
Alkup. julkaisu WSOY 1932

On väsynyt ja harmaa maa.

Ja märkää lunta putoaa.

Ja yli meren aution

soi tuulen laulu lohduton.

On huhtikuu. On vaikein aika maan.

Nyt kevät itkee luomistuskassaan.

Sattuipas osuvasti tämä Harmajan runokirja lainattua nyt kun huhtikuu jo kolkuttelee ovella. Olen lukenut näitä hänen runokokoelmia vähän hassussa järjestyksessä viimeisimmistä vanhempiin julkaisuihin. Huhtikuu onkin ensimmäinen runokokoelma, joka Harmajalta julkaistiin.

Tänä aikana Harmaja ei luultavasti ollut vielä niin sairas, kuin mitä myöhäisempiä runoja kirjoittaessaan. Näistä huokuu keväisyys, nuoruus, hengellisyys ja sydänsurut. Sairaus on kuitenkin selvästi ollut jo olemassa ja kuolemaakin hän pohtii muutamissa runoissa.

Pidin tästä kokoelmasta paljon. Harmaja kirjoittaa kauniisti, tuoden runoihinsa mukaan paljon luontoa ja tunnetta. Yleensä olen myös katsellut ihastuneena hänen kirjojensa kansikuvia, mutta tämä ei nyt oikein nappaa. Värimaailma on vähän outo minun silmiini ainakin. Mutta sisältö on se tärkein ja siitä tykkäsin. 💜

Osallistun tällä Reader, why did I marry him -blogin runohaasteeseen.

***

ps. Kirjoitin tämän postauksen jo viime viikolla, mutta eilen tuli surullisia uutisia blogimaailmaan, kun Lukutoukan kulttuuriblogin aina iloinen ja positiivinen Krista äkillisesti menehtyi. En tuntenut Kristaa henkilökohtaisesti, mutta seurasin hänen blogiaan ja aloittaessani oman blogin, sain Kristalta kannustavia kommentteja. Omistan tämän siis kahden aivan liian nuorena kuolleen muistolle, Kristalle ja Saimalle. 💕 😢