Milja Kaunisto: Corpus - Kuolema ja kurtisaani (Purppuragiljotiini #2)

Kaunisto, Milja: Corpus - Kuolema ja kurtisaani
Purppuragiljotiini-kirjasarja
Gummerus, 2017. 584 s.

Marianne ravisti päätään. "Ei sinun minulta tarvitse pyytää anteeksi. Huoratalo tämä on, ja minä vallankumouksen huora. Vallankumous on kuin väkivaltainen, viinasta horjuva parittaja. Meidän on kaikkien pitänyt myydä sielumme ja ruumiimme sille, että se pysyisi pystyssä eikä hakkaisi meitä maahan."

Vasta tämän vuoden alussa sain luettua Purppuragiljotiini-kirjasarjan ensimmäisen osan, Luxuksen, joten ei tarvinnut kauaa jatkoa odotella. Onneksi! Kyllähän tämä Ranskan vallankumouksen aikakausi kiinnostaa aatelisineen, vihaisine kansalaisineen ja juonitteluineen. Täytyy sanoa, että ei näissä kirjoissa vallankumousta ainakaan kaunistella.

Tässä jatketaan suoraan siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin. Marianne elää ilotalo Maison de Luxessa Markiisi de Saden sätkynukkena, Isidorekin asuu siellä yrittäen pitää Mariannea silmällä ja Markiisi de Sade on yhtä perverssi kuin aina ennenkin. Mutta tasavallaksi havittelevassa Ranskassa kukaan ei ole turvassa eikä mikään ei ole pysyvää. Varsinkaan ylellisyys. Kaikilla on myös omat salaisuutensa ja motiivinsa.

Kirjan alkupuoliskolla Marianne alkoi käydä jo pahasti minun hermoille, vaikka toisaalta ymmärsin häntä, mutta toisaalta taas... Agh. Isidoresta taas tykkään aina, vaikka hän tekeekin niinkin kurjaa työtä, kuin pyövelinkisällin virka. Jonkunhan sitäkin täytyy tehdä, ja vallankumouksen aikaan giljotiini onkin kovalla käytöllä. Tässä kirjassa hän tosin pääsee tekemään muutakin. Markiisi de Sade on kiinnostava henkilöhahmo, joka tuo väriä ja ruokotonta paheellisuutta kirjaan.

Onhan tässä paljon hyvinkin raakoja tapahtumia, joita kuvaillaan puistattavan yksityiskohtaisesti. On ruumiita joita kaivetaan haudoista, teloituksia, väkivaltaisia kohtauksia. Mukana on myös muutama poikkeuksellisen ärsyttävä henkilöhahmo, että ihan sydämestä otti tätä lukiessa. Terrorin aika on todellakin alkanut, kaikkien täytyy todistaa olevansa vallankumouksen kannattaja, ilmiantajia löytyy joka nurkalta, tasavaltalaisnaamion on pysyttävä päällä.

Corpus oli yhtä vaikuttava ja mukaansatempaava lukukokemus kuin edellinenkin osa. Kaunisto kuvailee ympäristöä, ihmisiä ja tapahtumia värikkäästi, runsain ja väkevin sanankääntein. Hänellä on hyvin omanlaisensa tyyli, mikä on hienoa! Arvostan hänen paneutumistaan historiallisiin yksityiskohtiin. Pisteet myös kauniista, kirjan henkeä hienosti kuvastavasta kansikuvasta.