Immortals After Dark 11-13

Synkkenee, synkkenee... Kresley Colen viettelevän Immortals After Dark -kirjasarjan jatko-osat tuntuvat vain pimenevän ja kuolemattomia toisiaan vastaan ohjaava voima Accession etenevän tasaisen tappavaa tahtia. 

Jutut edellisistä osista täällä: 1-4, 5-7, 8-10

Lothaire #11

“He'd told her that the phrase deal with the Devil came from him; Ellie felt like she was on the verge of selling her soul.”

 

Tämän mennessä mun lemppareita tästä kirjasarjasta ovat kirjat 3 (Bowen&Mari), 4 (Neomi&Conrad), 9 (Garrow&Malcom) ja nyt myös 11. Koska tämä oli täyttä kultaa, kaikessa kieroutuneisuudessaan. 

Tuhansia vuosia vanha, juonikas, julma ja ehdottomasti epävakaa vampyyri Lothaire suunnittelee miljoonaa asiaa kerrallaan: kostoa, kuningaskuntien kaappauksia, kaikkien murhaamista... Mutta ennen kaikkea sielunkumppaninsa "pelastamista".

Köyhyydessä elävä Elizabeth joutuu kamppailemaan elämästä ja kuolemasta, kun hänen ruumiiseensa muuttaa kutsumaton verenhimoinen vieras, joka tekee hänen elämästään helvettiä. Sen lisäksi kieroutunut vampyyri tulee vaatimaan Ellietä omakseen, vain karkottaakseen hänen sielunsa pois ruumiistaan, jotta tuo vieras, Saroya, voisi pitää sen itsellään.

Tämä kirja sai minut kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttäni, koska jostain syystä en vihaa Lothairea, vaikka tämä on kerta kaikkiaan raivostuttava, sietämätön, itseriittoinen, murhanhimoinen, jumalkompleksinen, kohtelee toisia julmemmin kuin kukaan muu... Mutta heittää myös niin kuivan humoristisia kommentteja, joille ei voi kuin nauraa. Tätä kirjaa ei meinannut malttaa laskea käsistä. Lukijan esitys Lothairesta on myös erittäin viihdyttävä.

Spoiler Allert... 

(Tosin kyllähän tämä melko selvää oli alusta asti.) Se, että kuninkaallista verta omaava Lothaire, kirjasarjan vanhin ja pelätyin vampyyri, The Enemy of Old, löytää elämänkumppaninsa trailer parkissa asuvasta nuoresta ihmisestä, rutiköyhästä hillbilly Elliestä, jonka sisällä punkkaa luvatta murhanhimoinen jumaldemoni (mikälie olikaan) - Parempaa viihdettä saa hakea. Ja Lothairen ja sanavalmiin Elizabethin kemia... 👀 💥 Onneksi Ellie on vahva persoona, jota ei lannisteta millään, muuten tämä olisi ollut turhan synkkä tarina. Kukaan muu ei varmaan Lothairelle sopisikaan. Lothairen kehityskaari oli kiinnostava. Hänen niin sanottu korkeutensa ei nimittäin voinut pienessä mielessäänkään kuvitella, että hänen kumppaninsa olisi vähäpätöinen ihminen, totta kai sen täytyy olla tuo olento, joka on vallannut nuoren naisen ruumiin. Muuhan ei Lothairelle kelpaisikaan kuin jumala. Ellie nousi yhdeksi mun lempparihahmoista.

Yksi kirjan suosikkikohtauksista on myös Lothairen ja joka kirjassa soppaa sekoittavan soothsayer "nucking futs" Nixin vanhojen muistelu. Molemmat ovat omasta takaa lievästi sekopäisiä, aina napit vastakkain, mutta myös vanhoja ystäviä - Frenemies.

***

Simon & Schuster Audio, 2012. 16h 47min. Lukija: Robert Petkoff

Kuunneltu Nextorysta englanniksi

***

A Shadow's Claim #12

“You don’t appear to be an afterthought with that one, dearest freakling. You appear to be the only thought.” 

Vampyyri ja salamurhaaja Theran Daciano, Prince of Shadows tulee salaisesta kuningaskunnasta Daciasta. Hänen tehtävänsä on varmistaa, että Dacia myös pysyy salaisuutena, murhaten kaikki sinne saapuneet ja luvatta lähteneet: jos nimittäin tulet Daciaan, jäät sinne pysyvästi - tai kuolet. Hänen uusi kohteensa on tuonut Theranin demonien valtakuntaan. Siellä hän kohtaa yllättäen Bettinan, joka saa Theranin sydämen sykkimään uudelleen - kirjaimellisesti.

Bettina on puoliksi demoni, puoliksi velhotar. Ja hänen on tarkoitus olla erään demonikuningaskunnan uusi kuningatar. Jälkeenjääneessä keskiaikaisessa demonilandiassa Bettinan kädestä järjestetään kilpailu: voittaja saa Bettinan ja valtaistuimen. Kisaan ilmoittautuminen on sitovaa - ja kuolettavaa. Vain voittaja selviää hengissä. Saadakseen siis elämänkumppaninsa, Theranin on pakko jättää tehtävänsä kesken ja osallistua vaaralliseen kilpailuun.

En ollut ihan varma tästä kirjasta, koska tässä tulee vastaan kaksi täysin uutta hahmoa. Mutta päädyin tykkäämään tästäkin. 💜 Kilpailu oli jännittävä, Theran ihanan synkkä hahmo ja taiteilijasielu Bettinan henkistä kasvua mukava todistaa. Bettina muistutti vähän A Hunger Like No Other -kirjan Emmaa, joka taisteli myös tullakseen nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi vahvojen persoonien keskellä.

***

Simon & Schuster Audio, 2012. 15h 20min. Lukija: Robert Petkoff

Kuunneltu Nextorysta englanniksi

***

MacRieve #13

“The witches ignored her, turning up the stereo. She cringed when yet another Bieber song pumped away. Great, she’d been captured by fucking Beliebers."

 

Uilleam MacRieve saa elämänsä tilaisuuden kostaa The Orderin hänelle tekemät järkyttävät vääryydet, kun tuon järjestön johtajan tyttö tulee kaapatuksi ja loremaailman huutokauppaan myyntiin. Kun hän saapuu paikan päälle, hän tajuaa kauhukseen, että tuo tyttö, Chloe, on hänen fated mate.  

Chloe on menestynyt jalkapalloilija, joka huolehtii vain omista asioistaan, kunnes hänet kidnapataan ja heitetään outoon maailmaan - josta hän on kyllä lukenut, mutta ei koskaan osannut arvatakaan, että The Book of Lore on totta. Sen lisäksi joku ihmissusi väittää Chloen olevan hänen kumppaninsa, ja että hänen isänsä, joka on tehnyt katoamistempun, on tämän loremaailman vihatuin henkilö nro. 1. Onko Chloella tulevaisuutta tässä uudessa maailmassa, jossa kaikki on heti häntä vastaan? Koska Chloekaan ei taida olla ihan vain ihminen...

Luulin, että en voisi olla tykkäämättä uudesta ihmissusikirjasta, mutta mielestäni tämä ei yltänyt aiempien rinnalle. Lupaavan alun jälkeen kirjan sävy muuttui (jopa minulle) ehkä hippusen liian synkeäksi, muistutellen kirjaa Dreams of a Dark Warrior jollakin tapaa. Uilleam kohtelee Chloeta julmasti, vaikka toisaalta ymmärrän syyt, mutta toisaalta... Liika on liikaa. Suurimman osan ajasta tunsin vain pahaa oloa molempia kohtaan.

Kiinnostuin kyllä erittäin paljon Uilleamin kaksoisveljestä Munrosta, joka oli paljon siedettävämpi persoona. Ja loppu jäi taas sellaiseen kohtaan että voi ei. 😨

***

Simon & Schuster Audio, 2013. 13h 55min. Lukija: Robert Petkoff

Kuunneltu Nextorysta englanniksi

***