Anu Holopainen: Noitien hovi (Sonja #2)


Holopainen, Anu: Noitien Hovi
Karisto, 1997. 275 s.

Kerrankin tuli luettua kirja omasta hyllystä, hii! Oli kyllä mukava palata taas nuoruuden suosikkitrilogian pariin ja jatkaa lukemista Zadarin ja Sonjan seikkailuista. Anu Holopaisen Noitien hovi on jatkoa Kristallien valtakunnalle, jonka luin tuossa pari kuukautta sitten.

Tässä jatketaan suoraan siitä, mihin edellisessä osassa jäätiin: Sonja ja Zadar ovat paiskautuneet Atlantiksen tuhon jälkimainingeissa ajassa tällä kertaa eteenpäin. Nyt he ovat siis edelleen Sonjan näkökulmasta syvällä menneisyydessä, mutta Zadarin kannalta katsottuna kaukana tulevaisuudessa. Monen mutkan kautta he päätyvät kelttien pariin nykyiseen Irlantiin, jossa he yrittävät sopeutua tähän pahamaineiseen kulttuuriin. Ystävyyssuhteita syntyy, mutta ongelmilta ei vältytä.

Tykkään trilogian ensimmäisestä osasta kaikista eniten (kuten monesti tuppaa käymään), mutta tässä kirjassa on yksi minun lempihahmoista Holopaisen tuotannosta, nimittäin ihana noita Hexa! Voi Hexa... Hän lyöttäytyy Sonjan ja Zadarin matkaseurueen mukaan heidän ollessaan matkalla uuteen kaupunkiin. Hexa on hauska, pikkuisen ilkikurinen, mutta silti hyväsydäminen hahmo erikoisine kykyineen. 💜 Virkistävää kirjassa on myös asetelma, jossa Sonja on pelastajan roolissa ja Zadar on se joka joutuu ongelmiin.

Pidän myös siitä, miten Holopainen kuvaa kelttien aikakautta ja elämää. On vieraanvaraisuutta, ruoasta notkuvia pöytiä ja viinikarahkoja, juhlia ja markkinoita, kuningasta ja kuningatarta, koiraa jolkottelemassa ihmisten rinnalla, ryöväreitä teiden varsilla, mystistä henkimaailmaa, noituutta ja taikuutta... Tykkään edelleen lukea Holopaisen sujuvaa tekstiä ja uppoutua tähän ihmeelliseen aikamatkailun maailmaan. Seuraava ja samalla trilogian viimeinen osa Gae Bolga on haettava myös luettavaksi.

Osallistun tällä Yöpöydän kirjat -blogin Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen.


Kommentit

  1. Kuulostaa ihanan nostalgiselta. Tykkäsin lapsena ja nuorena lukea kirjoja noidista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostalgista oli tosiaan. :) Minäkin luin (ja luen edelleen :D) paljon etenkin fantasiaa, joten noitia ja velhoja oli usein mukana kirjoissa.

      Poista
  2. Selvästiki munki pitää lukea nää uudelleen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti