Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia (Kaksosauringot #1)


Vik, Erika: Hän sanoi nimekseen Aleia
Kaksosauringot-trilogia
Gummerus, 2017. 532 s.

Tätä Erika Vikin esikoisromaania on hehkutettu jo niin monessa paikassa, että omat odotukset olivat nousseet aika korkealle. Ja onhan tämä kerta kaikkiaan kaiken hehkutuksen ansainnut! Hienoa suomalaista fantasiaa. 💜 Hän sanoi nimekseen Aleia on Kaksosauringot-trilogian avausosa.

Tapahtumat alkavat siitä, kun Corildonin asuttaman seleesien Seuran tiluksien talviselle pihamaalle toikkaroi muistinsa menettänyt nuori nainen, Aleia. Mitään muuta hän ei itsestään muista kuin nimensä, eikä tunnu olevan varma siitäkään. Alkaa omituisen mysteerin selvittely: mistä tyttö on tullut, mikä hän on ja miksi hän löysi tiensä juuri Corildonin luo? Mitä ovat nämä huonot tuulet, joita seleesit joka puolella ovat havainneet puhaltavan varjomaailmassa. Ja miten voi olla mahdollista, että myös Aleia havaitsee huonot tuulet... Jokin on menossa pahasti vinksalleen, mutta kukaan ei tunnu tietävän siitä juuri mitään.

Pidin kirjan kummastakin päähenkilöstä, sekä seleesi Corildonista että Aleiasta. Corildon kuvataan kirjassa valkohiuksiseksi, joten mielleyhtymät vievät eittämättä Noituri-kirjojen melankoliseen antisankariin Geraltiin. On näillä hahmoilla muutakin yhteistä kuin hiukset: muun muassa heidän kohtaama yleinen epäluuloisuus ja suoranainen viha ihmisten (ja muiden lajien) puolelta, surumielisyys ja tietynlainen erakkomainen luonne. Syyt näihin ovat tietysti aivan erit, sillä esimerkiksi Corildonin suru kumpuaa menetyksestä. Corildon ei myöskään ole ammatikseen otuksia tappava kiertolainen, vaan tuulia tutkiskeleva kartografi. Molemmista hahmoista pidän paljon.

Tyttö istui sängyllä sylissään runsaasti kuvitettu historiankirja. Hän oli raahannut niitä kirjastosta kokonaisen sarjan yöpöydälleen.

Eihän tällaisesta voi olla tykkäämättä. 😍 Aleia on henkilöhahmona kiinnostava myös sen takia, että hänestä ei tiedetä juuri mitään. Mutta on hän myös suorasanainen nuori nainen, joka pistää töpinäksi tarpeen tullen. Saahan hän erakoituneen Corildonin ottamaan hänet luokseen asumaan. Etenkin kirjan alkumetreillä Aleian ja Corildonin välillä on jopa koomisiakin hetkiä, ja heidän välistä vuorovaikutusta oli todella mielenkiintoista seurata läpi kirjan. Myös kettumainen isokorvainen fennekki oli aivan ihana! Muut hahmot, kuten Matteo ja Esme jäivät minulle vähän etäisiksi. Ei heissä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta ehkä en vain halunnut hyväksyä kumpaakaan näiden päähenkilöiden elämään jostain syystä. :')

Tämä Vikin luoma fantasiamaailma on varsin mielenkiintoinen paikka, ja pidän tyylistä jolla hän avaa sitä lukijalle: kaikkea ei taota päähän kerralla, vaan maailma avautuu pikkuhiljaa. Kirjan fantasiaelementit eivät mene överiksi (överi ei haittaa minua, mutta tämä oli mukavaa vaihtelua), vaan tuovat sopivasti tarinaan jotain erilaista, kutkuttavan kiinnostavaa. On olemassa sääntöjä elementtejä hallitsevien seleesien ja ihmisten välillä, on varjomaailma, kaksi aurinkoa, lajismia... Kirjassa ei myöskään olla siinä perinteisessä keskiaikaisessa fantasiamaailmassa, josta yleensä saa lukea. Tässä nimittäin liikutaan höyrylaivalla ja junalla, sähkötetään viestejä ja niin edelleen. On sheriffejä, pyssyjä ja lierihattuja.

Tykkäsin tästä kirjasta ihan mahottomasti! Eihän tätä malttanut laskea käsistä ollenkaan, kun oli koko ajan pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, eikä tulevia tapahtumia osannut ennakoida juuri ollenkaan. Kiinnostus pysyi kirjan alkumetreiltä loppuun saakka, kun kaikkiin kysymyksiin oli pakottava tarve saada vastaukset. Pieniä tiedonmurusia sateleekin sieltä täältä, mutta moni asia jää vielä avoimeksi. Jatko-osaa odotellessa...

Vikin luovaa ja sujuvaa kirjoitusta oli mukavan helppo lukea. Hän sanoi nimekseen Aleia on vaikuttava ja tyylikäs esikoisteos todellakin! Toivottavasti tämä saavuttaa myös kansainvälistä menestystä, koska kaikki edellytykset sille varmasti olisi. Suosittelen kirjaa erityisesti kaikille fantasiasta pitäville, mutta myös kenelle tahansa hyvän mysteerin, seikkailun ja viihdyttävän kirjan ystävälle.

***
Muita lukukokemuksia: Oksan hyllyltä, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjojen keskellä, Pauline von Dahl, Kirjakaapin kummitus, Hurja Hassu Lukija, Kirjavaras Rere, Kirjoihin kadonnut, Dysphoria

Lisää luettavaa:

Kommentit

  1. Mä niin haluan lukea tämän mahdollisimman pian! :D
    Ps. Ihana blogin ulkoasu<3

    VastaaPoista
  2. Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta ja sellaiselta, minkä miekin voisin lukea. Mutta! Kirjan alkuasetelma huutaa romanssia Aleian ja Corildonin välille, joten kysyisin kuinka romanssirikas tää kirja on? Romanssi päähenkilöiden välillä on pilannut monta kirjaa minulle.

    Senja L. / sheneverleftwonderland.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä tapauksessa sanoisin että tartu ihmeessä kirjaan! :) Löytyy tästä romanssinpoikasiakin, mutta ehkä vähän yllättävämmistä suunnista. Näin ympäripyöreästi, juonipaljastuksia välttäen sanottuna. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Blogin luetuimmat tekstit